Sä olet mulle todella tärkeä. Välillä mä pelkään, että meitä ei tule. On taas kulunut aika paljon aikaa ja pelkään, että mitä jos ei meitä oikeasti tule. Tai että jompi kumpi vaikka sattuu kuolemaan. Tuntuu niin epäreilulta tuntea näin. Välillä järki koittaa sanoa, että pitäisi suojella itseään, ettei tule enää pettymystä. Saan vaiennettua sen äänen äkkiä. Tarvitsen läheisyyttä, tarvitsen rakkautta, ymmärrystä, tukea ja vaikka mitä. Eikä mitään tipu.
Tietäisinpä mitä tehdä
Anonyymi
44<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 4 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 44
Vanhimmat
Ei meitä tule, sillä tavalla.... Mutta olen aina sinun tukenasi, kunpa tietäisit sen.
Hirveä vastaus, mutta en toivo kenenkään kuolemaa. Eli toinen vastaus oli vielä hirveämpi. Enkä tiedä miten hän voisi olla tukena, jos en saa hänen kanssaan olla. Siltä se tuntuu, ettei hän ehkä halua minua elämäänsä. En vaan voi rakastua kehenkään toiseen ja tuntuu pahalta ajatella että joudun elämään yksin elämäni.
Onko sinulla noin paha olla, toivoit juuri omaa kuolemaasi....
En toivonut vaan hänen. Inhoan noita "olen aina tukenasi" niin palstalla vi**u. Eihän se ole mikään ihminen tuollainen edes. Muuten olo on mainio.
Toivot toisen kuolemaa niin se osuu omaan nilkkaasi, odotas vain,,
Nyt tulen sivusta huutelemaan. Ymmärrän aloittajaa varsin hyvin. Se että palstalla "välitetään ja ollaan tukena" on sellaista shaibaa ja todella törkeää toista ihmistä kohtaan. Oikein yllytetään sellaista ahdistusta ja melankoliaa kuin mikäkin myrkkykäärme. Lukekaa nyt herranisä tuo aloitus!? Eikö niinkuin mitään empatiaa herätä? Toisella on selvästi huono olla ja sitten vielä kiusataan päälle? Vähemmästäkin ihminen hermostuu...
Ei aloittaja kirjoittanut tuota "kuole röllikkä". Tiedän kyllä, että täällä on pahoinvoivia ihmisiä, mutta ei se tuo minusta tuollaista esiin. Osaan ohittaa ventovieraiden ihmispolojen hyökkäykset, vaikka muuten herkillä olenkin. Ap
Tiedätkö mikä on oikeasti sairasta? Näihin provoihin uskominen, toisilla ihmisillä leikkiminen, toisen ihmisen suuhun sanojen laittaminen, yksityisyyden loukkaus. Tää on multa ensimmäinen kommentti tähän keskusteluun. Ulkokultaista, ulkokultaista....
Voi että, taitaa olla vähän kurja olo?
No höh. Love is a bitch. Mut elämä ilman on aika ankeeta.
Todella kurja olo. Tämä on sellainen virallinen itsesäälipäivä minulle. Haluaisin tuntea itseni viehättäväksi ja hänen haluamakseen. Haluaisin rakastaa häntä kaikesta sydämestäni ja myös osoittaa sen. Kun tuntee, että voisi olla hyvä olla hänen kanssaan, mutta taitaa olla niin, että hän viihtyy ihan hyvin ilman minua.
Jotkut ihmiset on sillä tavalla vähän kylmiä, ettei heidän onnensa ole kovinkaan oleellisesti aina muista riippuvaista. Se saattaa tuntua pahalta niistä, jotka kaipaavat kovasti läheisyyttä.
Olen itse tälläinen ihminen ja tuotan paljon tuskaamuille, kun en ole ihan niin läheinen ja tarvitseva, niin lämmin.
Ei kuitenkaan tarkoita sitä, etten haluaisi olla yhdessä tai en rakastaisi tai arvostaisi.
Osoitan sen vaan vähän erilailla, kun tarvitsevuudella.
Meitä on moneen junaan, kannattaa miettiä, että toinen ei ehkä rakasta ihan samalla kaavalka, kun itse, niin näkee selvemmin, että rakastaako vai ei.
Tykkään kans yhdestä miehestä, mut luulen, että hän pitää mua välinpitämättömänä, vaikken tosiaan ole...ja taisi ottaa jo jonkun muun. Harmi, en edes ehtinyt näyttää, miten rakastan.
Puhutko miehestä aloittaja?
Hän on mies.
Miehestä puhun. Ap
Jos puhuisit vaan suoraan sen henkilön kanssa, etkä täällä, niin ehkä jotain sitten tapahtuu.
Joo päivällä oli lähellä ettei kolme eri autoa ajanut päälle. Oli sellainen päivä eilen. :)
Tai siis tänään perjantaina ja autokuskeja ne oli mitkä vielä opettelee ajamaan ja huomaamaan ihmisetkin liikenteessä.
Olen muuten samaa mieltä, mutta en koita suojella itseäni enkä pelkää pettymystä. En vaan osaa toimia, lamaudun hänestä jostain syystä.
Mulla oli sama juttu. Luulen että se sai hänen kiinnostuksensa lopahtamaan.
Paras ratkaisu on päästää irti.
Olisi varmasti, mutten osaa. Vaikka en häntä näkisi, on hän aina lähellä. Tässä kohdin voisin sanoa, että aika ei ole tehnyt tehtäväänsä. Ei tämä ole mitenkään järjen kanssa selvitettävissä, en ole hölmö, vaan tunteet elää sitä ihan omaa elämäänsä.
Sama täällä!
Miksi pelkäät ettei teitä tule? Oletko nainen vai mies?
Jatkan, oletko ajatellut että ehkä sinun hän tarvitsisi sinulta noita ihan samoja asioita ja kokee ettet halua niitä antaa.
Miten sairas on ihminen, joka tulee laittamaan tällaisen kommentin?
En ollenkaan, normaalia kokemukseni jälkeen. Voit olla varma että et saa loukata kenenkään yksityisyyttä tai leikkiä toisen henkilöllisyydellä.
Itsestäni olen kirjoittanut. Ei minulla ole intressejä esiintyä kenään toisena. Tulin purkamaan tuntojani tänne, eikä minun oikeastaan edes tarvitse puolustella oikeuttani siihen.
purkamaan tuntoja, ei oikeastaan tarvi puolustella
Tähän on paha vastata, sillä en haluaisi sotkea tai antaa väärää toivoa jos et olekaan hän ja ottaisit sanani kuin ne olisi häneltä. Jotain pientä tunnistetta olisi hyvä saada. Mitä parempi niin sitä parempi myös vastaukseni.
Kyllä kuolema ehtii ensin..
Mitä sydämesi sanoo?
Sydän sanoo, ettei hänkään ole minusta irti. Muttei ole valmis myöskään minuun sitoutumaan. Siltä se vaikuttaa vahvasti, olen joskus elätellyt toiveita ja aina on hänen kanssaan kaikki päättynyt huonosti. Hän ei vaan kestä minua lähellään. Sen minun sydämeni sanoo myös.
Sydämesi on oikeassa. Toisaalta luulen vahvasti että osa tuosta on järkeäsi ja luulojasi. Ne tulee aivoista, sillä ne pohtii ja ajattelee, mitä sydän ei tee.
Älä syytä itseäsi kaikesta. Se toinen voi olla ujo ja arka sitoutumaan. Pelkää päästää lähelle ja epäröi paljon. Yritä ymmärtää häntä ja hyväksy hänet sellaisena kun hän nyt on. Ihminen nimittäin on siellä missä tuntee olonsa hyväksi ja turvalliseksi. Se ei tarkoita että hän ei sinusta pitäisi, vaan kaikki kehitys tarvitsee aikaa. Älä luovu toivosta, vaan usko että asiat järjestyy. Niin ne sitten myös tulee järjestymään. Minä lupaan sen.
Ihana!
Haluaisin, että hänellä olisi hyvä olla ja antaisin hänelle tilaa ja aikaa. Mitenkäs muutenkaan, kaikki perustuu vapaaehtoisuuteen täysin ja vapaaseen tahtoon olla toisen kanssa.
Haluaisin myös, että toinen pystyy suhtautumaan itseeni uutena ihmisenä, eikä tule niitä vanhojen pettymysten tuomia käyttäytymismalleja esiin, mitä on joskus taakkana, kun on ollut pitkissä parisuhteissa, pettynyt ja päätynyt eroon. Ja itse samoin, avoimin mielin, uteliaana tutustuen.
Itse olen ihan yhtä arka ihmisten suhteen ja se piirre on vaikuttanut hyvin paljon siihen, millaisten ihmisten kanssa aiemmat suhteeni ovat olleet. Ei ole tarvinnut päästää ketään lähelle. Ei ole kovin paljon joutunut edes miettimään sellaista.
Sitten tapasin hänet ja jokin yhteys syntyi välittömästi. Meidän välinen suhde oli hyvin haavoittuva, koska olemme kumpikin todella herkkiä ja elämän runtelemia ihmisiä. Kun toinen ylittää tietyn rajan, niin sitä joko hyökkää tai vetäytyy pois. Tai molempia.
Suhdekokemuksia on, muttei se aina kerro sosiaalisista taidoista mitään. Mutta hänet haluaisin päästää lähelleni, jos vain oppisin luottamaan. Luottamaan siihen, että toinen ei ole siinä sitä varten, että haluaa päästä niskan päälle, riidassa voitolle tai satuttamaan syvästi. Näitä olen joutunut kyllä kokemaan valitettavasti entisessä elämässä ja kyllä niistä on vaikea päästä siten yli, että voisi olla täysin avoin ja luottavainen. Vaikka siihenhän pitäisi kuitenkin pyrkiä.
Tosi hyviä ajatuksia! Sun ei kuitenkaan pitäisi antaa menneisyyden haamujen liikaa antaa vaikuttaa, ettet hätäilisi tai tekisi pikaisia johtopäätöksiä. Jokainen ihminen on kuitenkin erillainen ja eri käytöstapojen takaa löytyy erilaisia ajatuksia ja tavoitteita.
Näistä huolista ja murheista sinun pitäisi kuitenkin ehdottomasti jutella jonkun kanssa. Ammattilaiset on ammattilaisia ja osaavat antaa eri näkökulmaa täydellä luottamuksella. Tietenkin jos et koe sellaista tarpeelliseksi niin voit varovasti puhua niistä sen "hänen" kanssaan. Varmasti ymmärtäisitte toisianne ja niitä tekijöitä joilla ihmisiä on rikottu. Yhteisen sävelen löytyminen on iso askel luottamukselle ja yhteiselle elämälle. Tärkeintä on kuitenkin että tuot huolesi ilmi ja etkä piilota niitä. Siitä se luottamus ja ymmärrys syntyy.
Kuulostaa todella tutulta. Pelästyin hänen kiinnostustaan koska en halunnut että juuri hän satuttaa minua. Kun pelästyin ja vetäydyin hän loukkaantui ja etääntyi. Tilanne oli muutenkin haasteellinen. Olisimpa saanut kerrottua hänelle miten suuren vaikutuksen hän muhu teki. Mun kokemukset menneisyydestä ovat olleet katastrofaalisia enkä ole osannut suojella, arvostaa itseäni tarpeeksi.
Ymmärrän hyvin kokemaasi. Olen päästänyt itse oikeasti pahantahtoisia ihmisiä lähelleni, koska kuvittelin joskus, että jos olet hyvä toiselle, niin hän on sitä myös sinulle. Tietysti nuo suhteet olivat minulle ns. vääränlaisia riippuvuussuhteita, hain jotain sellaista toisesta, mitä minulta itseltäni puuttui.
Opin myös vaikeuksien kautta sen, että aivan hyvin voin elää elämääni ilman toista siinä. Mutta sitten tuli hän ja sekoitti kaiken. Opin miltä tuntuu kaivata toista ihmistä kunnolla.
Miten toisen näkeminen on aina outoa ja ihmeellistä. Pian sain huomata, että haasteita tulisi olemaan ja ne haasteet olisin mieluusti jättänyt pois. Ajattelin, että en enää jaksaisi haasteita ihmissuhteen muodossa. Mutta enpä ole kyennyt unohtamaankaan. Ja ajatus muuttui niin, että kenties voisimme kumpikin oppia jotain. Jotain sellaista, joka hioisi meistä vähän mukavampia ihmisiä vaikka. Ainakin haluaisin tietää mitä tämä oikein on.
En tiedä kuka olet ja kenelle kirjoitat mutta ehkä saat vielä mahdollisuuden kertoa asiasta sinun hänelle? Harmillinen tilanne tuo jos molemmat syystä tai toisesta otti etäisyyttä vaikka sydän sanoi päinvastoin. Sitten vielä jos tilanne oli muutenkin haasteellinen. Järki kertoo tänäkin aamyönä että tämän täytyi olla oikea ratkaisu ja lopputulema, vaikka jokin sisällä huutaa sen olevan väärässä.
Ihania ajatuksia ketjussa!
Valtakuntia nousee ja kaatuu kaiken aikaa. Jokainen ei vain näe, sillä he ovat sokeita.
No ei kyllä ennee.
Suatanhan minä ymmärtee mutta olen olen vain suurella sydämmellä kasvanut.
Ja uskoisin että sinä et ihan sellaista tarvitse...
Näin se vuoan on ja hyväksyn nyt sen.
Niin on epävarmaa kaikki, aloittajastakaan ei voi varmistua, toivoin silti parasta, tottakai.
Ajattelen juuri samoin kuin tuossa ekana
Meitä ei tule - lausetta en halua enää kuulla enkä nähdä
Vappua