Ei 4,7% kielivähemmistö riitä tekemään maasta kaksikielistä

Virallinen vähemmistökieliasema olisi selkeä tilanne, josta kokonaisuuden kannalta katsottuna kaikki hyötyisivät.

Suomen lakia tulkitaan väärin. Laki ei tunne sanaa kaksikielinen lainkaan. Laissa vain luetellaan kansalliskielet, mikä ei tee maasta kaksikielistä.

Vähemmistö sai määritellä maan kaksikielisyydestä, kun Suomi oli itsenäisyyden alussa heikko ja Ruotsin tuesta riippuvainen. Siksi laista tuli huono ja kohtuuton.

4,8% vähemmistö, joka ei edes asu suomalaisten joukossa, vaan rannikolla omissa oloissaan, ei tee maasta 2-kielistä. Erillään asuvat kansanosat, jotka eivät opi toistensa kieltä ympäristöstään eivät tee maasta kaksikielistä. Sitä pitää kutsua kaksinkertaiseksi yksikielisyydeksi.

Kieli joka on maahanmuuttajakieli ja kehittynyt jossakin kaukana Suomen rajojen ulkopuolella, ei tee maasta 2-kielistä. Kieli joka on ollut pakkokieli suomalaisille jo satoja vuosia, ja jolla on lyöty suomalaista identiteettiä, ja kieli, jolla on haitattu suomen kielen kehitystä satojen vuosien ajan, ei tee Suomesta 2-kielistä. Päinvastoin, sitä pitää hylkiä, koska sen haittoja pitää välttää.

Vielä 200 vuotta Ruotsista erkaantumisen jälkeenkin, meillä on haittanamme pakkoruotsi, kaksikielisyys, virkamiesruotsi, erilliset koulut, erilliset siirtolapuutarhat, erilliset terveysasemat, erilliset korttelit, erilliset varuskunnat, segregaatio ylipäätään ja ylisuuret ruotsinkieliset kiintiöt koulutukseen ym.

Vähemmistökieli joka pakotetaan enemmistölle, koska se ei kuulu sen identiteettiin, ei tee Suomesta 2-kielistä. Ruotsin kieli nimenomaan erottaa suomenkieliset ruotsinkielisistä, koska olemme yksikielisiä.

Historia ei takaa kaksikielisyyden asemaa millään tavalla, koska ruotsi ollut maahanmuuttajakieli Suomessa ja kaksikielisyys on pikemminkin ollut menneisyydessä tehty virhe. On jo aika korjata virhe ja poistaa kaksikielisyys.

Historialla ei voi yleensäkään perustella mitään, ja historiaan vetoaminen on tunnettu argumenttivirhe. Jos historialla voisi jotain perustella, niin naisilta voisi ottaa äänioikeuden pois. Historialla perusteleminen on kuin astuisi kaksi askelta taaksepäin kehityksessä. Jos historialla voisi jotain perustella, niin ihmiskunta olisi jäänyt kivikaudelle. Historialla perusteleminen mahdollistaa entisten tyhmyyksien kierrättämisen uudestaan ja uudestaan, eikä edistys pääsisi vaikuttamaan toivotulla tavalla.

Kieli jota puhutaan vain rannikolla 5% vähemmistön joukossa, voi olla paikallinen kieli siellä missä sen puhujia on yli 25%, mutta ei voi olla koko maan virallinen kieli. Ihmeellistä on kuitenkin se, että ruotsin kieli on ainoa koko Suomessa virallinen kieli, ja suomen kieli on vain paikallinen kieli, vaikka suomea puhutaan koko maassa.

Meillä on siis ainoana virallisena kielenä alloktoninen muualta tullut ruotsin kieli, vaikka sitä ei puhuta sisämaassa. Suomen kielellä ei ole edes paikkalliskielen asemaa Ahvenanmaalla, vaikka siellä on 5% suomenkielisiä. Virallisesti Suomi on siis kokonaan ruotsinkielinen, mutta suomen kielellä ei ole virallista asemaa koko maassa.

Suomalaiset ja ruotsinkieliset asuvat erillään toisistaan, joten maata ei voi pitää kaksikielisenä, vaan maana jossa on 4,8% vähemmistö. Kansana Suomessa asuvat muodostavat kaksinkertaisesti yksikielisen väestön. Sitä ei sovi sotkea kaksikielisyyteen.

Onko tämä profetia, keskioluessa on 4.7% alkoholia? Päihdyttääkö ruotsi päättäjät?

Ruotsin kieli ei ole kotimainen kieli. Se on vieras kieli Suomessa ja suomalaisille.

Ruotsin kieli on vieras kieli Suomessa. Ruotsin kielellä ei ole kehityshistoriaa Suomessa.

Väite että ruotsin kieli kuuluu Suomeen on vahvasti liioitteleva. Ruotsin kieli on ollut Suomessa luonnollinen kieli vain rannikolla. Siksi on harhauttavaa puhua ruotsin kielestä kotimaisena kielenä. Kieli millä ei ole ollut mitään luonnollista asemaa sisämaassa ei voi saada sitä terminologian epätarkan käytön vuoksi.

Syytän allekirjoittaneita professoreita haitallisesta epätarkkuudesta kun he määrittelevät ruotsin kielen asemaa Suomessa.

Ruotsin kieli on muualta tullut (alloktoninen) kieli ja vieras kieli suomalaisille. Väitte ruotsin luonnollisuudesta ei siis ole totta. Ruotsin kielen asema perustuu vain ja ainoastaan lakiin eli se ei voisi olla vähempää luonnollinen.

Ruotsin asema kansalliskielenä on perustunut keinotekoiseen lakien rakennelmaan, jolla ei olla pystytty takaamaan ruotsin kielen asemaa Suomessa, vaikka 100% suomalaisista on pakotettu opiskelemaan sitä kaikilla koulutusasteilla. Seuraavaksi päätetään että 200% kansasta pakotetaan opiskelemaan pakkoruotsia koska pakkoruotsin hulluus ei tunne rajoja Suomen politiikassa.

Ruotsin kielen kuuluukin kadota Suomesta koska se ei tänne ole kuulunut eikä siksi ole juurtunut tänne. Ruotsin kieli on aina ollut pakkokieli Suomessa eikä evoluutiota voi kääntää edes pakolla.

HS Mielipide 30.9.2010

Ruotsi ei ole Suomessa alkuperäiskieli

" - -. Alkuperäiskieliksi kutsutaan vanhimpia tunnettuja, jollakin alueella puhuttavia kieliä. Suomen alkuperäiskieleksi tunnustetaan perustuslaissa saamen kieli (siis pohjoissaame, inarinsaame ja kolttasaame). Suomessa puhutaan vanhastaan myös kahta autoktonista eli kotoperäistä kieltä: perustuslaissa toiseksi kansalliskieleksemme määriteltyä suomen kieltä sekä Suomen ainoaa kotoperäistä vähemmistökieltä, karjalaa, joka näyttää unohtuneen Arffmanin vähemmistökielten listasta. Kielen kotoperäisyydellä tarkoitetaan, että sitä on puhuttu jossakin maassa tai jollakin alueella "aina". - -. Historialliselta taustaltaan ruotsi on Suomessa alloktoninen eli muualta tullut kieli. Alloktonisuus ei millään tavoin vähennä ruotsin kielen merkitystä Suomen kielimaiseman historiallisesti vakiintuneena ja keskeisenä osana."

Rino Grünthal
Johanna Laakso
Anneli Sarhimaa
professoreita
Euroopan komission rahoittama Eldia-projekti
(European Language Diversity for All)

Ruotsin kielen vaatiminen maassa, joka ei ole kaksikielinen on rasimia. Pieni 4,8% rannikolla asuva vähemmistö ei tee maasta kaksikielistä.

Suomen lakia tulkitaan väärin. Laki ei tunne sanaa kaksikielinen lainkaan. Laissa vain luetellaan kansalliskielet, mikä ei tee maasta kaksikielistä.

Vähemmistö sai määritellä maan kaksikielisyydestä, kun Suomi oli itsenäisyyden alussa heikko ja Ruotsin tuesta riippuvainen. Siksi laista tuli huono ja kohtuuton.

4,8% vähemmistö, joka ei edes asu suomalaisten joukossa, vaan rannikolla omissa oloissaan, ei tee maasta 2-kielistä. Erillään asuvat kansanosat, jotka eivät opi toistensa kieltä ympäristöstään eivät tee maasta kaksikielistä. Sitä pitää kutsua kaksinkertaiseksi yksikielisyydeksi.

Kieli joka on maahanmuuttajakieli ja kehittynyt jossakin kaukana Suomen rajojen ulkopuolella, ei tee maasta 2-kielistä. Kieli joka on ollut pakkokieli suomalaisille jo satoja vuosia, ja jolla on lyöty suomalaista identiteettiä, ja kieli, jolla on haitattu suomen kielen kehitystä satojen vuosien ajan, ei tee Suomesta 2-kielistä. Päinvastoin, sitä pitää hylkiä, koska sen haittoja pitää välttää.

Vielä 200 vuotta Ruotsista erkaantumisen jälkeenkin, meillä on haittanamme pakkoruotsi, kaksikielisyys, virkamiesruotsi, erilliset koulut, erilliset siirtolapuutarhat, erilliset terveysasemat, erilliset korttelit, erilliset varuskunnat, segregaatio ylipäätään ja ylisuuret ruotsinkieliset kiintiöt koulutukseen ym.

Vähemmistökieli joka pakotetaan enemmistölle, koska se ei kuulu sen identiteettiin, ei tee Suomesta 2-kielistä. Ruotsin kieli nimenomaan erottaa suomenkieliset ruotsinkielisistä, koska olemme yksikielisiä.

Historia ei takaa kaksikielisyyden asemaa millään tavalla, koska ruotsi ollut maahanmuuttajakieli Suomessa ja kaksikielisyys on pikemminkin ollut menneisyydessä tehty virhe. On jo aika korjata virhe ja poistaa kaksikielisyys.

Historialla ei voi yleensäkään perustella mitään, ja historiaan vetoaminen on tunnettu argumenttivirhe. Jos historialla voisi jotain perustella, niin naisilta voisi ottaa äänioikeuden pois. Historialla perusteleminen on kuin astuisi kaksi askelta taaksepäin kehityksessä. Jos historialla voisi jotain perustella, niin ihmiskunta olisi jäänyt kivikaudelle. Historialla perusteleminen mahdollistaa entisten tyhmyyksien kierrättämisen uudestaan ja uudestaan, eikä edistys pääsisi vaikuttamaan toivotulla tavalla.

Kieli jota puhutaan vain rannikolla 5% vähemmistön joukossa, voi olla paikallinen kieli siellä missä sen puhujia on yli 25%, mutta ei voi olla koko maan virallinen kieli. Ihmeellistä on kuitenkin se, että ruotsin kieli on ainoa koko Suomessa virallinen kieli, ja suomen kieli on vain paikallinen kieli, vaikka suomea puhutaan koko maassa.

Meillä on siis ainoana virallisena kielenä alloktoninen muualta tullut ruotsin kieli, vaikka sitä ei puhuta sisämaassa. Suomen kielellä ei ole edes paikkalliskielen asemaa Ahvenanmaalla, vaikka siellä on 5% suomenkielisiä. Virallisesti Suomi on siis kokonaan ruotsinkielinen, mutta suomen kielellä ei ole virallista asemaa koko maassa.

Suomalaiset ja ruotsinkieliset asuvat erillään toisistaan, joten maata ei voi pitää kaksikielisenä, vaan maana jossa on 4,8% vähemmistö. Kansana Suomessa asuvat muodostavat kaksinkertaisesti yksikielisen väestön. Sitä ei sovi sotkea 2-kielisyyteen.

Tosiaan jos tätä meidän kaksikielifarssia vähänkin pysähtyy miettimään niin tämän järjettömyys paljastuu välittömästi .
Mitä maksaa .
Mikä määrä turhaa työtä .
Minkälainen haitta oikeiden kielten opiskelulle .
Ja vielä kuinka naurettavalta näyttää sivullisesta , siis mitä ihmisetkin ajattelevat !

Matemaattinen mahdottomuus

Todellisuudessa alle pari prosenttia

Tämähän on itsestään selvää. Vähemmistön on vain tehtävä itsestään kaksikielinen siten, että suomi on toisena kielenä.

Tämä onnistuu näin suomenkielisessä maassa helposti.

Tokmiva kaksikielisyys vaatii vähintään 30%:n kielivähemmistön.

Alkostakaan ei kateuden tähden voi ostaa prippsiä sössötykseen ja ärräpärrään.