Rakastuin 16-vuotiaana ja ero oli minulle todella, todella raskas. Nyt, yli kymmenen vuoden päästäkään en ole päässyt yli ensirakkaudestani. Hän on yhä maailman ihanin ja komein mies. Jos näen hänet sattumalta, masennun moneksi päiväksi, itseasiassa koko eron jälkeinen elämäni on mennyt masennuksessa. Exäni oli minulle se oikea, mutta minä en ollut sitä hänelle. Olen seurustellut vuosia miehen kanssa, jonka kanssa on ihan mukavaa, mutta en voi koskaan rakastaa häntä, sillä sydämessäni on vain exäni. En kuitenkaan haluaisi elää yksinkään lopunikääni ikävöiden exääni. Ajattelen häntä joka ikinen päivä monta kertaa, rakastan häntä ikuisesti. Olen ollut viime aikoina entistä masentuneempi ja ajatellut paljon itsemurhaa, sillä elämäni ei tule koskaan olemaan onnellista ilman miestä, jota palvon ja rakastan.
Kellään samanlaisia kokemuksia? Onko se niin, että ensirakkaudesta ei koskaan todellisuudessa pääse yli?
Kellään samanlaisia kokemuksia? Onko se niin, että ensirakkaudesta ei koskaan todellisuudessa pääse yli?
Vastaukset 24
Vanhimmat
Itse en koskaan ole päässyt yli. Tosin tajusin vuosia sitten, että en ikävöi itse henkilöä vaan menetettyjä mahdollisuuksia.
Kännissä vaan asiat pakkautuu päässä. No big deal.
En päässyt ikinä hänestä yli, mutta oman pään kanssa voi tehdä töitä siten että on onnellisempi. Rakastan edelleen häntä, mutta olen saanut itseäni pois henkisestä kuopasta ja alakulosta.
Jätä palvominen, kaikilla on varjopuolensa. Tunnet voimakkaasti menneen ensirakkauden tunteita, omissa kuvitelmissasi tunteesi ei koskaan muutu. Jätä pois ne vaaleanpunaiset lasit. Et ehtinyt nähdä varjopuolia ja koit/koet vain hyviä tunteita, Kaikissa tulee vastaan aina valoja ja varjoja, hänessäkin.
Ajeletko sitä ja vain hänen vuokseen?
Jos hän nyt tulisi ja sinä olisit valmiina?
Hän olisi nyt valmis tulemaan peremmälle...
Pääsee siitä.
Olen jo yli nelikymppinen mies enkä ole vieläkään päässyt yli joten vaikeaa se on.
Sama minulla, paitsi että olen yli nelikymppinen nainen.
Kuullostaa siltä että hän on sinulle Jumalan korvike. Uskomalla Jeesukseen vapaudut tuosta ja monesta muustakin asiasta.
No jaa, mun elämäni ensirakkaus oli mun elämän tähän asti ihanin mies, joskus muistelen häntä jos näen meidän yhteisen kuvan tms, joskus hän käy mielessä, mitä hänelle kuuluu, ensi rakkaudesta pääsee yli, mutta hän säilyy mielessä läpi elämän tietyllä tavalla!
Voin vakuuttaa, että menee ohi. Ei ole niin suurta rakkautta, että aika ei sitä helpottaisi ja auttaisi ottamaan etäisyyttä. Kuoleman kanssa on ihan sama, se satuttaa pitkään ja on ikävä, mutta aika parantaa siitäkin. Ja puhun nyt tunteista, pakkomielteistä en osaa sanoa mitään.
Mulla meni n. 18 vuotta päästä yli. Taisi tulla vain uusi murhe elämään 🙄 eli ihastuin, niin palavasti toiseen henkilöön, että unohtui tämä ensi rakkauskin siinä samassa.
Ei kai. 9-vuotiaana ihastuin koulussa 8-vuotiaaseen tyttöön mutta ei siitä mitään tullut. Silti muistan sen aina.
Tää oli sitten vitsi vaikka totta. Alakouluikäisten ihastuminen, oih.
Kun ei itse ole se jättävä osapuoli, jää ikäänkuin tunteet päälle eikä löydä ulospääsyä. Hylätyksi tuleminen on yksi elämän vaikeimpia kokemuksia. Et voi tehdä muuta kuin elää eteenpäin. Voin vakuuttaa, että joku päivä tulee joku jota rakastat vielä enemmän. Jos oikeasti ajattelet itsemurhaakin, niin mene terapiaan. Saat apua tunteittesi käsittelyyn. Ihan varmasti tulee uusia rakkauksia ja sydämesi särkyy vielä monta kertaa- älä luovuta.
"Sydämesi särkyy vielä monta kertaa - älä luovuta." Elikkä leuka rintaan ja kohti uusia pettymyksiä, ja se mikä ei tapa, ahdistaa. 🙄
Nostetaan.
Pääset yli pieremällä helpottiko?
Se riippuu niin tilanteesta ja miten asiat ovat menneet. Oma ensirakkauteni päättyi hieman erikoisesti ja yllättäen. Minulla kesti vuosikausia päästä siitä yli, eikä kumpikaan tuon ylimenoajan parisuhde toiminut kunnolla. Se vaati kunnollisen keskustelun ensirakkauteni kanssa. Se vaati sen, että näin miten hän oli ihmisenä muuttunut ja sen miten hän ei ollut enää se, johon olin rakastunut. Sitten se rakkauden tunne häntä kohtaan vain katosi. Se vanha rakkaus toki jäi. Sitä kohtaan, joka hän oli ollut. Nykyistä ja tulevaa en kuitenkaan enää haikaillut.
Missä tapasitte.
Ymmärrän oikein hyvin,mutta olet jäänyt jumiin menneiseen.Tarvitsesit terapeuttia käsittelemään asiaa.
olepa jo hiljaa poliisi tarkkailee.