Miten on mahdollista, että yhtä pitkän ja saman resoluution videon koko voi vaihdella erittäin paljon? Esim. noin 30 min. pitkän, 1920x1080 resoluution videon koko voi olla mitä tahansa 500 MB ja 1,5 GB väliltä enkä näe kuvanlaadussa mitään eroa (tosin pitää sanoa, että näyttöni ei ole iso eikä hyvä).
En ymmärrä koodekeista yms. mitään, mutta molempien videoiden tiedostomuoto on mp4 ja Media Player Classic -ohjelman antamia muita titeoja ovat: MPEG4 Video (H264) 1920x1080 25fps 2961kbps.
Miten joku voi saada niin paljon pienempään kokoon samanlaatuisen videon vai onko minulla vain niin huono näyttö, etten huomaa siitä syystä eroa?
En ymmärrä koodekeista yms. mitään, mutta molempien videoiden tiedostomuoto on mp4 ja Media Player Classic -ohjelman antamia muita titeoja ovat: MPEG4 Video (H264) 1920x1080 25fps 2961kbps.
Miten joku voi saada niin paljon pienempään kokoon samanlaatuisen videon vai onko minulla vain niin huono näyttö, etten huomaa siitä syystä eroa?
Vastaukset 10
Vanhimmat
Missäs sulla on ne videot?
Laatu on aina pienemmässä huonompi. Sillä se kokoerokin saavutetaan.
Yksittäinen 1920 x 1080 -HD-kuva koostuu noin kahdesta miljoonasta pikselistä, mikä
tarkoittaa, että 25 fps -nopeudella sekunnin aikana on esitettävä 25 * 2 073 600 pikseliä. Oletetaan vielä, että jokaisen yksittäisen pikselin sisältämän informaation esittämiseen tarvitaan 32 bittiä. Näin ollen sekunnin videokuvan esittämiseksi tarvitaan 25 *
2 073 600 * 32 bittiä. Pakkaamattomana HD-materiaalin esittämiseen suoratoiston
avulla vaadittaisiin noin 1500 Mb/s:n tasainen siirtonopeus ja 10 minuutin mittaisen HDvideon tallentamiseen vaadittaisiin noin 90 gigatavua muistia.
Tällaisen datamäärän siirtäminen sellaisenaan on hyvin epäkäytännöllistä ja kallista.
Sen takia datamäärän pienentämiseksi on kehitetty kuvanpakkausmenetelmiä, joiden
tarkoituksena on pakata dataa pienempään tilaan sen siirtämisen ja käsiteltävyyden
helpottamiseksi. On kuitenkin tärkeää, että pakkaus suoritetaan siten, ettei katsoja
huomaa eroa pakatun ja pakkaamattoman videomateriaalin välillä.
Ennen
videon siirtämistä lähdemateriaali pakataan pienempään tilaan kooderin avulla. Tämän
jälkeen koodattu videodata lähetetään haluttuun julkaisukanavaan, kuten Blu-ray tai
suoratoisto. Lähetetty data palautetaan lopuksi alkuperäiseen muotoonsa dekooderin
avulla, minkä jälkeen videomateriaali on katseltavissa. Näiden kahden toimenpiteen
yhdistelmää kutsutaan nimellä koodekki (codec). Koodekin sisältämien kooderin ja dekooderin välissä tapahtuvaa datan pakkausta kutsutaan pakkaussuhteeksi.
Häviötön ja häviöllinen pakkaus
Pakkaustekniikoita on monenlaisia, mutta ne kaikki voidaan kuitenkin jakaa kahteen
pääluokkaan: häviöttömään ja häviölliseen pakkaukseen. Häviöttömässä pakkauksessa dataa ei menetetä pakkauksen aikana ja dekooderin jälkeen lopputuote on täysin
samanlainen alkuperäisen lähdemateriaalin kanssa jokaista bittiä myöten. Ongelmana
häviöttömässä pakkauksessa on huono pakkaussuhde: se on parhaimmillaan noin
kahden suhde yhteen, riippuen pakattavasta lähdemateriaalista. Häviötöntä pakkausta
käytetään pääasiassa tietokoneiden sovelluksissa, joissa bittijonon rakennetta ei voi
muuttaa ilman vakavia seurauksia sovellusten kannalta.
Kaiken tämän ja paljon lisää, voit lukea täältä: https://www.theseus.fi/bitstream/handle/10024/92063/Rintala_Aki.pdf?sequence=1&isAllowed=y
Tallennustila ei ole muistia...
No, voihan se olla vaikka pakastin mihin tallennetaan jotain myöhemmin käytettäväksi.
Jos toisessa videossa on paljon sellaisia kohtia, jotka eivät pitkiinkään aikoihin paljon muutu, niin se saattaa pakkautua paremmin.