Parantuminen käynnissä

Olen lapsuudesta asti kärsinyt syömishäiriöistä. Nuorena anoreksiasta, joka alkoi ison raa'an kalan syömisestä ja sen jälkeen hammaslääkärit kiduttivat minua poraamalla täysin ehjiin hampaisiini reikiä ja paikkaamalla ne. Lakkasin syömästä. Aikuisena sairastuin bulimiaan. Tutkisin syömishäiriöitä ja yht'äkkiä huomasin itse ahmivani jatkuvasti. Olin luultavasti eläytynyt liiallisesti lihavuushäiriöihin sairastuneiden elämäntapoihin ja alkanut matkia heitä. Nyt olen päässyt kahviaddiktiostani irti, jota kesti runsaat viisi vuotta. Tänä vuonna en ole koskenutkaan kahviin, sen tuoksu ei enää himota minua ja voin mennä kahvilan ohi poikkeamatta sisälle. Pystyn myös säilyttämään kahvipaketteja kotonani avaamatta ja juomatta niitä. Kahvin korvasin teellä. Hinku kofeiiniin oli luja. Nyt olen luopunut kokonaan juoma-addiktiostani. En siis uskalla juoda edes vettä, koska se aiheuttaa minussa janontunteen ja juon sen jälkeen vettä, mehuja, limpparia ym. useita litroja enkä pysty lopettamaan. Janon tullessa syön jogurttia litran tai litran jäätelöä. Siitä tulee täyteen eikä janota enää. Sokeriaddiktiosta olen myös irti. En syö karkkeja ja pullia pakonomaisesti enää. Enää on tekemistä ruokavalion annoskokojen ja annosmäärien kanssa sekä kokeilen eri tyylejä syödä, esim. neljän tunnin välein, kerran päivässä, päivän tai viikon paastoja ym. Lisäksi riesanani on lapamato ja muita matoja ja kärsin tästä syystä anemiasta vaikka syön lisärautaa. En saa luovuttaa verta anemian vuoksi. Lapamato+muut madot ovat seurausta ahmimiskausilta. Silloin ei katsonut mitä syö eikä mitään pureskellut. Helpoiten madot saa ruuasta jota ei pureskella; mehut, juomat, kaurapuuro, jogurtti, nesteet. En tiedä onko joku keksinyt matoja niihin laittaa mutta eivät kuole pureskeltaessa. Asiat ovat siis minulla parempaan suuntaan syömishäiriötä ajatellen. Yksi häiriö kerrallaan kuntoon ja huomaa virkistyvänsä päivä päivältä. Onnistunut olo nyt.