Tunnustanko vai jätänkö asian väliin?

Mitä toivoisit tunnustuksella tapahtuvan? Jos molemmilla on vastaava suhtautuminen toiseen, niin onko juurikaan vaihtoehtoja mitä voi tapahtua? Lähinnä, että kohtaatte muka vahingossa ja annatte hetken tunteiden purkautua fyysisesti ja täysin kontrolloimattomasti. Sen jälkeen jatkatte niin kuin mitään ei tapahtunut. Miltä se tuntuu? Kannattiko vai ei? Voihan se toinen tuntea ihan aidosti sua kohtaan, muttei voi lähteä siihen viha-rakkaus-sekoiluun kun ei kestäisi sitä enää.

Jos et ole tunnustanut niin et voi tietää ettetkö saisi vastakaikua, ellei hän ole nimenomaan suoraan sinulle sanonut jo ettei tunne mitään. Itse tunnustaisin ja olen myös omassa elämässä siinä vaiheessa, että kohta on pakko kun ei tätä epätietoisuutta enää kestä ja haluaa jatkaa joko yksin, yhdessä tai jotain siltä väliltä. Sillä se selviää ja voi yllättyä aikalailla. Omalla kohdalla olen tosin varma, että se olen minä, joka en päälipuolin ole ollut se josta vastakaikua olisi huomannut..

Voit tunnustaa silleen kierrellen? Tai kysyä vähän asiaa ? Onhan se suora tunnustus helpoin ymmärtää eikä jää epäselyyksiä joskus on helpoin olla suora. Eipä siinä mitään menetä. Kehotan tunnustamaan mutta tyyli on vapaa, mikä itselle tuntuu parhaimmalta.

Osoita ihastumisesi ja katso mitä tapahtuu.

Joskus on parempi jättää asia väliin ja silleen!
Koska et voi pakottaa, ketään rakastamaan itsesi.
Varsinkin jos et ole kykenevä ymmärtämään, että aikaisemmin tapahtuneet asiat vaikuttavat koko tilanteeseen. Muitakin syitä voi olla siihen, miksi toinen ihminen ei vaan ole kiinnostunut sinusta.
Elämä on ja rakkauden osoittaminen, toiselle ihmiselle on täysin vapaaehtoista ja jokaisen omassa vallassa.

Vihasi tunnen luissani ja ytimissäni, jos katse voisi tappaa olisin käristynyt tuhanteen kertaan. Mutta kuka tietää, ehkä taustalla tosiaan on elämää suurempi rakkaus joka korventaa ja saa aikaan nuo vihan liekit.

Näin on.

Just joo. 🙄

No, ei kai tuossa ole kovin montaa vaihtoehtoo, joko annat ihastuksesi hiipua omia aikojaan, ja usko pois, kyllä se sen tekee, jolloin tuo ärsytyskin lakkaa. Tai sitten tuot ihastuksesi ilmi, jolloin asia ratkeaa suuntaan tai toiseen. Eihän tuota toista oikein siksikään voi vihata, jos sillä tunteita ei kerta kaikkiaan ole. Silloin jos tarkoituksella esittää vaikeasti saatavaa, niin pieni pissiintyminen ehkä sallittua. Mutta jos et ole aloitetta tehnyt, niin ei kai nyt niinkään sentään voi ajatella, että toinen lukisi ajatuksesi, toteuttaisi toiveesi ja tulisi luoksesi kuin ihmeen kaupalla. Itseään kai lähinnä pitää syyttää saamattomuudesta.

Ihan normaalia, halujen ja toiveiden kohde näyttäytyy tahallisen vaikeana, vaikkei sitä olisikaan, syyt itsessä. Tai kohde valittu tarkoituksella mahdottomaksi, jottei tarvitsisi kohdata omia ongelmiaan.