En oikein osaa määritellä ongelmaani mihinkään kategoriaan. En sairasta syömishäiriötä, vaanjonkunlaista laihuuden tavoittelua ja ihannoimista. olen aina ollut hoikka ja yläasteikäisenä minua luultiin jopa syömishäiriöiseksi, koska pituuskasvun ollessa parhaimmillaan en lihonnut vaikka halusin. Enää en halua. Kaikki alkoi kun poikaystäväni sanoi minulle vuosi sitten etten ole todellakaan mikään laiheliini, kun valittelin mahavaivojani. tämä oli niin yllättävä kommentti, kun en ollut tottunut sitä kuulemaan aiemmin. Tästä syystä aloin uskoa että minun pitäisi olla laihempi. Neljä kiloa lähtikin helposti vähentämällä epäterveellisen ruuan syömistä. En koskaan ole kokonaan syömätä, joten anoreksiaa minulla ei ole, en kuitenkaan kestä sitä jos painan esim. 54 kiloa(olen 170 cm), enkä ole nykyiseen 50 oikein tyytyväinen. haluaisin päästä eroon tästä ongelmasta ja alkaa arvostaa tervettä pyöreyttä, mutten tiedä miten. Onko kellään samanlaisia kokemuksia laihuuden ihannoimisesta sairastumatta kuitenkaan anoreksiaan? Onko tämä ongelma pelkästään huonossa itsetunnossa ja miten päästä siitä eroon? Tuntuu itsestänin naurettavalta ajatella näin ja silti en pääse siitä eroon...
ei ehkä syömishäiriö, mutta...
toivoton tapaus(ko)
4720
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Minusta tuo kuulostaa todella naurettavalle että poikakaverisi kehtaa noin edes sanoa, ei edes leikillään!!Olet alipainoinen painoindeksin mukaan 17.3 on indeksisi, normaalin painon rajat on 20-25 eli todellakaan et ole lihava!!Tiedän itse mitä on anoreksia ja siihen liittyy myös huono itsetunto...Näätkö itse itsesi lihavana vai??jos näät niin voin kertoa että kyllä sinulla jonkun asteinen syömishäiriö on, se ei aina merkitse kokonaan syömättä jättämistä. Itsekkin kun sairastin anoreksiaa, niin kyllä söin, mutta todella vähän ja kevyesti. Minusta sinun kannattaa nyt mietti asiaa niin että tahdotko olla terve ja iloinen, vai sairas ja alamaissa. Tsemppiä sinulle!!
Muista että elät täällä itseäsi varten et muita ihmisiä miellyttääksesi!!Rakasta itseäsi!!
Niin en oikeastaan näe itseäni lihavana, mutta en myöskään laihana. Siis tuntuu välillä että voisi olla laihempikin, en kuitenkaan varsinaisesti laihduta. Itse olen jopa sitä mieltä että pyöreämpi ihminen on usein kauniimpi, miksi en siis suo itselleni tuota vapautta? Otan jotenkin itseeni kaikki vihjailut painostani ja luulen että se on enimmäkseen vainoharhaa, en vaan oikein voi asialle mitään. Kavereille ja sukulaisille sanon pitäväni itseäni liian laihana, vaikka en pidä,etteivät he epäilisi minua sairaaksi. Joten ehkä tämä on alkua anoreksialle ja siitä pitäisi päästä eroon? Eikö asian myöntäminen ole jo puoli voittoa? Kai se on pitkälti itsestä kiinni miten suhtautuu omaan painoonsa ja yritänkin nyt siirtää panoni taka-alalle elämässäni, toivottavasti onnistun. Välillä vaan inhottaa kelailla niin merkityksetöntä asiaa kuin painoa...
No moni varmasti tietää mitä tarkoitan, yritäm tahdonvoimalla päästä irti tästä "painosuosta"...:)
Kyllä se siitä! Onnistut kyllä kunhan syöt hyvin ja muistat tuon kaiken mitä sanoit! Onnea sulle!
sinulle!!Kun mietit mitä kaikkea muuta tässä elämässä on kun joku ihmisen paino tai ulkonäkö yleensä, niin paljon muutakin tärkeämpää, kuten terveys..Tiedän että se on helppo sanoa mutta vaikeampi toteuttaa, meinaa asioiden miettiminen ja arvojärjetyksen muuttaminen. Mutta jos oikeasti tahdot olla onnellinen ja iloinen ihminen, niin jätä nuo paino jutut jonkun muun surettavaksi!Sinussa on paljon merkittävämpiäkin asioita mitä sinun paino!
Koita jaksaa ja tsempata!