Kaipaat minua ja samalla olet toisen kanssa?

Edelleen syytä palstalla olemista ja kaikkia jotka teki kaikkensa tuhotakseen meidän välit. Minä yksin yritin pitää suhdetta ja välejä kunnossa, mutta kiitos ja kumarrus edelleen kuuluu palstalle, ettei siitä tullut mitään muuta kuin riitelyä aikaseksi. Joka tapauksessa en ikinä olis riidellyt sun kanssa mistään, enkä varsinkaan ole ikinä halunnut millään tavalla loukata sinua, olet ainoa, jolle en ikinä olis halunnu mitään pahaa sanottavaa sanoa, olisin halunnut meille hyvän ja onnellisen suhteen, jossa olisit tuntenut olosi, turvalliseksi, niin fyysisesti kuin henkisesti. Olisit tuntenut olosi rakastetuksi ja ikinä ei olis tarvinnu minun kohdallani edes miettiä sitä, että minä pettäisin sinua millään tavalla. Olisin tehnyt kaiken jotta sinun ei koskaan olis tarvinnu kokea mitään surua. Joka tapauksessa vaikka kuinka palsta on saanut kaikki tuhota, nii on yksi asia, joka on ja pysyy, ja se on minun tunteet pysyvästi sinulle. Aina tulen sinua rakastaa, ja aina tulet olee, se ainut joka on mun, mielessä, sydämessä sekä ajatuksissa. Palsta, eikä kukaan muu voi siihen millään tavalla vaikututtaa. Olet aina minulle se erityinen ihminen, sillä olet minun ensimmäinen rakkaus, ja ainut oikea rakkaus, ja pidemmittä puheitta, en edelleenkään edes harkitse, että antaisin sinun olla kenenkään kanssa ikinä. Sitä päivää ei koskaan tule, etten yritä kaikkea saadakseen sinut mun elämääni. Rakkaudella sinun ikioma rakkaus takiainen 💋💋💋💖💖💖

Ettehän te tunne toisianne?

Isoimmat haavat, mitä olen itselleni tehnyt olen tehnyt satuttamalla häntä. Tuntuu kamalalta ajatella kaikkea sitä pskaa mitä olen joskus ilmaissut. Haluaisin itkeä hänen jaloissaan ja antaa hänen työntää veitsi sydämeeni kun katson häntä silmiin, koska se rauhottaisi oman itseinhon siitä kaikesta. Kun hän tietäisi että sattuu, mutta kestän ja hyväksyn sen. Sovitan sen niin ettei jää epäselvyyttä haluanko sovittaa. En halunnut ikinä kohdella häntä huonosti. Hän on tärkeä ja yritän olla parempi.

Mutta tästä tilanteesta en kyllä ota syytöksiä vastaan. Luuletko että oon valinnut tätä? En valinnut tuntea näin. En voi sille mitään etten pääse yli susta vaikka miten yritän. Ajatteletko että mun pitäisi tuhota mun elämä jossa kaikki on aika ok vain jotta sä voisit sitten ghostata mut kun et luota että pitäisin susta oikeasti? Ei kiitos. Et käsittele omaa itseinhoasi tarpeeksi niin miten ikinä voisit vastaanottaa sen että rakastan sua. Koko tääkin viesti on tuota samaa itseinhoa. Etten muka pitäisi susta jos tuntisin paremmin. Hevonkukkua. Pidätkö mua sokeana, luuletko etten ole oppinut parissa vuosikymmenessä tuntemaan sua? Sä tunnet mua aika hyvin. Vaikka vähän vaaleanpunaisten lasien läpi katsotkin.

Ärsyttää tuo tunteideni vähättely. Ok, ehkä meistä ei tuu mitään koska meille molemmille on tää kaikki vaikeaa ja hieman pelottavaa. Mutta älä vähättele mun tunteita noin. Mistä en muka pitäisi? Juot liikaa? Ihan sama, juo jos se auttaa enemmän kuin vahingoittaa. En ajattele siitä mitään pahaa eikä se tee susta huonompaa ihmistä. En jaksa kaikenlaisia vammaisia viholliskuvien luomisia mitättömistä asioista. Käytä vaikka huumeita. Ihan sama mulle, en oo niin kauhean konservatiivinen. Oon tottunut boheemeihin ihmisiin. Voi minun vieressä niitä käyttää vaikken itse käytä. Oot vihaisena aggressiivinen? No yllätys, luulitko että kuvittelin että oot lammas etkä leijona. Mites minä? Huijaako mun herkkä ulkokuori? En mee rikki pienestä ja annan nopeesti anteeksi. Sen asian juju on siinä, että kun alunperin tietää että leijonan sydän on hyvä ja siinä on potentiaalia niin kaikki ok. Ei tarvi olla täydellinen. Vihaan tätä hiton cancel-kulttuuria missä yksi "virhe" ja oot mennyttä. Vtut sille. Mielummin paaaaljon virheitä ja hieno kasvutarina. En nyt viitsi kommentoida edes mitään mihinkään seksuaalisiin asioihin muuta kuin että vaikka ollaan erilaisia ollaan yhtä sekavia. Loksahtaa yhteen. Sitäkin varmaan joskus stressasit että olisit vääränlainen mulle, vaikka oot just oikeanlainen. Just oikealla tavalla röyhkeä. Miten ärsyttävää kun joku vetäisee jalat alta ja sit väittää ettet muka tykkäisi niistä asioista, jotka veti jalat alta.

Luulen että meillä on täsmälleen samankaltainen olo. Halutaan mutta tiedetään että sen olisi pakko johtaa suureen kasvamiseen itsensä kanssa molemmilla tasapuolisesti. Ja se ajatus tuntuu raskaalta. Ei että me ei hyväksyttäisi toisiamme, vaan itse ei voisi hyväksyä itseään jos ei olisi täysin tasapuolinen toiselle. Ja se pakottaisi kasvamaan. Ei ehkä olla henkisesti sellaisessa kohdassa jossa olisi voimavaroja tuohon. Kasvuun itsessään. Vaikka sitä yhteistä elämää tahdottaisikin. Uskon, että tää on molemminpuolisesti näin. Mutta mitä hittoa teen kun silti kaipaan ja rakastan sua. Hyvästit ole mikään ratkaisu. Tähän ei pysty laittamaan kantta päälle. Haluutko että taas parin vuoden päästä tuun kertoo että kaipaan sua. Ja taas ja taas ja taas elämän loppuun asti.
Mulla ei oo mitään ratkaisua tähän. Pannaan kerran? Vaikka tiedät että haluaisin enemmän muttei voida kaiken juuri mainitsemani vuoksi. Ratkaisunlöytämiskykyni tähän ongelmaan on tällä tasolla eli aika toivotonta...

Menneelle ei voi mitään ja tulevaankin vaikuttaminen vähän niin ja näin. Kannattaa arvostaa ihmisiä, joiden kanssa onnistuu tarttumaan hetkeen.

Olen hyvin pitkälle myös oppinut asiat.

Oletko kertonut hänelle, että rakastat häntä? Oliko teillä suhde?

Et voisi olla enempää pihalla. Huh huh

Miten hän loukkasi ja satutti?

Ihan vain yleisesti. Enemmän ristiriidassa olevaa tekstiä en ole aikoihin lukenut. En ota tästä mitään tolkkua jokainen asia kumoaa toisensa.

Kuulosti niin tutulta, mutta asia mitä et ole vieläkään ymmärtänyt, on se, että et tunne minua pätkääkään. Olet aina vaan olettanut asioita, ja oikeastaan pelkkää negatiivista, joten metsä myös on vastannut niin. Tuskinpa sinä hän olet, ja jos olet, niin sanon vaan, että käytä hyvä ihminen aikasi paremmin kuin että täältä etsit minun kirjoituksiani.. Äläkä ikinä luule, etten tekisi kaikkeni sen eteen mitä haluan. Ja koska olemme täysin eri teillä, eiköhän se kerro kaiken tarvittavan.

* Siis odotat

Tämä palstan taso on jotain aivan hirveää. Lukihäiriöisiä mielenterveyspotilaita vain, jotka eivät ymmärrä mistään mitään ja ennen kaikkea eivät edes lukemaansa. Syystäkin olen jättänyt vastaamatta kommentteihin ja en tule vastaamaan. Tyhjää vain kolisee toisessa päässä...

Minä sain asiani nyt sanottua ja sydäntäni kevennettyä. Enempää minun ei tarvitse tehdä ja hyvä niin.

Aloittajalta tämä toisena ja viimeisenä kommenttina.