Te vanhemmat, jotka käytätte alkoholia, kuinka paljon juotte esim. viikossa/kuukaudessa? Itse juon yleensä lauantaina saunan jälkeen, kun lapset ovat menneet nukkumaan, pari siideriä ja yhden tai korkeintaan 2 paukkua. Viikolla en juo koskaan, enkä viikonloppunakaan kuin yhtenä päivänä. Olen jäänyt koukkuun tähän viikonloppu tissutteluun ja nyt olen käynyt miettimään, että onko tuo määrä liikaa ja terveydelle haitallista? Tupakkaa en onneksi ole koskaan oppinut polttamaan. En haluaisi millään luopua tästä ihanasta, rentouttavasta ja rauhallisesta lauantai-illan hetkestä. Onko muita äitejä, joilla on sama pahe?
Viikonloppu juominen
äiti-68
121931
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 12
Vanhimmat
No tuo kuulostaa aika vähäiseltä minusta, eikä anna aihetta huoleen! Itse saatan myös ottaa saunaoluen - pari lauantaina ja sitten saatamme juoda viinipullon miehen kanssa. Viiniä saatamme ottaa myös hyvän ruuan kanssa viikonloppuna ja kesäaikana grillatessa. Lapsille yritämme opettaa sitä, että voimme ottaa lasin pari ja sillä selvä, mitään "räkä poskella" kännäämistä en ole sitten nuoruus-kokeilujen jälkeen edes harrastanut, enkä salli yleensäkään lasten nähden mitään yletöntä juomista muiltakaan! Minusta on aivan käsittämätöntä sellaisen mallin näyttäminen lapsille, että ollaan aivan tillin tallin...
Niistä tavoista on vaikea eroon päästä.Yksikin pullo joka päivä ja vakituisesti se yksi pullo päivässä on merkki alkoholismista.Varmaan nyt ajattelet että juopoksi haukkuu mutta en sitä tee..Jokaisella on omat pienet tapansa(paheensa) kuten esin.saunaoluet.Mikäs sen ihanampaa kun rankan löylynheiton päälle pari olutta.Mutta mitäs sitten kun ei tavasta eroon pääse..se on alkoholistin merkki.
1 pullo päivässä ja on muka alkkis,haloo kori päivässä niin siinä voidaan jo pohtia onko alkkis
Naisilla 16 annosta ja miehillä muistaakseni 24 annosta viikossa. Eli ei mikään älytön määrä. Jos tunnet olevasi riippuvainen muutamasta olutpullosta viikossa, on se kuitenkin mielesetäni jo aika hälyyttävää... Asialle ehkä kannattaisi tehdä jotain jos se sinua itseäsi painaa tai mietityttää.
Voi mennä kysymään A-klinikalta onko 1 pullo kaljaa päivässä (pakko saada) merkki alkoholismista.Ja kuka sitä jaksaa juoda korillista kaljaa joka päivä?Deekut on erikseen..Niillä ei varmaan ole edes halua luopua juomisesta.Olen kävellyt useamman vuoden aikoinaan alkoholismin kanssa käsikädessä (entinen mieheni oli alkoholisti).Kun rupeaa juominen omaa itseään häiritsemään kannattaa mennä omalääkärin juttusille tai soittaa A-klinikan auttavaan puhelimeen.Voit soittaa anonyyminäkin.
Ymmärrän, että sinua on ärsyttänyt miehesi juominen. Mutta kaikista kohtuukäyttäjistä ei tule alkoholisteja, suurimmasta osasta ei tule! Uskon, että tämän alkuperäisen tekstin kirjoittajaa huolestuttaa oma alkoholin käyttö ÄITINÄ, eli ne moraaliset paineet joita yhteiskunta luo jokaiselle äidille. Äidin täytyy joka päivä laittaa lämmintä ruokaa, pitää koti siistinä, pitää itsensä huolitellun näköisenä, pitää mies tyytyväisenä, käydä töissä, olla lämmin pullan tuoksuinen kotiäiti, pitää harrastaa lasten kanssa, ymmärtää ja jaksaa kuunnella lasta, ei saa huutaa, ei saa lyödä, ei saa olla väsynyt, pitää muistaa harrastaa liikuntaa, että pysyy hoikkana.....tätä voisi jatkaa loputtomiin. Saati sitten jos äiti polttaa tupakkaa ja vielä juo viinaa!!! Suurimmalla osalla äideistä alkoholin käyttö pysyy hanskassa, mutta valitettavasti on niitäkin, joilla mopo karkaa totaalisesti käsistä. En olisi kovinkaan huolestunut, jos kerran viikossa ottaa muutaman pullon olutta ja määrät pysyvät samoina kuukaudesta/vuodesta toiseen, eikä aamuisin ole krapulaa, eikä perhe kärsi. Mutta jos määrät alkavat nousta, niin silloin kannattaa miettiä, että missä mennään. Kuitenkin nämä esim. kerran viikossa tissuttelevat eivät missään nimessä ole alkoholisteja. Työskentelen päivittäin oikeiden alkoholistien kanssa ja monilla kohtuukäyttäjillä ei ole edes harmainta aavistusta, että mitä on olla OIKEASTI alkoholisti. Ja näin lopuksi, minunkin on pakko tunnustaa paheeni ja sen on sokeri...jos en joka päivä töitten jälkeen saa suklaata tai karkkia, muutun levottomaksi ja suuhuni tulee sellainen outo tunne...että kyllä paheita saa ja pitää olla, mutta KOHTUUS kaikessa.
Tissuttelen lauantaisin saman verran, viikolla en koskaan. Lauantai-ilta on niitä harvoja kahdenkeskisiä hetkiä mieheni kanssa, kun ei ole kiire minnekään ja saa aamulla nukkua pitkään. Sänkypuuhatkin maistuvat makeammilta pienessä sievässä, siinä onkin suurin syy omaan siiderikoukkuuni. En tunne huonoa omaatuntoa, lapset nukkuvat enkä koskaan juo niin paljoa, että kärsisin krapulasta seuraavana päivänä.
Juon noin 2-3 kertaa VUODESSA pienen siideripullon.
Itse käyn n. kerran kuussa ulkona kavereiden kanssa bilettämässä kunnolla ja lapsi silloin hoidossa. Kotona saatan ottaa n. 2krt/kk muutaman oluen ja punkkupullon. Kotona varon kuitenkin krapulaa, että jaksaa seur. päivänä. Lapsesta huolimatta haluan pitää yllä myös "entistä elämääni," se tuo hyvää vastapainoa arjelle. En pysty uppoamaan pelkkään vauvamaahan -näin asiat pysyvät tasapainossa.
Minun mielestäni tuollainen ei vielä ole mitään
sellaista mitä nimittäisin juomiseksi. Itsekin jokin aika sitten ostin jo perjantaisin kaksi pulloa siideriä ja join ne kotona telkkaria katsellessa.
Sitten aloin ostaa seuraavat kaksi pulloa lauantaina
ja seuraavat kaksi sunnuntaina - kunnes tajusin mitä olin tekemässä! Pitemmän päälle siideri ei edes
maistunut hyvältä, ja tulin siitä ärtyiseksi. Sitä
paitsi alkoholihan turvottaa, huomasin sen aika nopeasti ja minua se myös väsytti jotenkin sairaalla
tavalla, nukuin yöni huonosti, jalat kramppasivat
jne. Sittemmin kun olen tehnyt viikonlopun ruokaostoksiani, ovat siiderit ja olutpullot jääneet kaupan hyllyyn ihan senkin takia, että olen unohtanut ostaa tai että reppu on tullut niin painavaksi, etten olisi enää mitään juotavia jaksanut kantaakaan - onneksi! Olen aina ollut
sitä mieltä, ettei minusta ainakaan voisi tulla
juoppoa, mutta nythän tiedän miten helposti se käy! En kuitenkaan ole ruvennut miksikään absolutistiksi, pullo hyvää olutta vaikkapa siivousrupeaman jälkeen maistuu todella hyvältä.
Mutta 12-vuotiaani paheksuu ankarasti jo sitäkin,
vaikka selitän, ettei yksi olut kenestäkään mitään humppulaista tee. Niin, ja krapula on todella niin epämiellyttävä olotila, ettei sitä huvikseen tai
tieten tahtoen viitsi hankkia.
Viikonlopputissuttelu? Ole nyt armelias itseäsi kohtaan. Kaameata lukea aikuisen naisen vainoharhaisuutta alkoholin käytöstä.
Ei alkoholi mitään myrkkyä ole, normaali ravinto- ja nautintoaine. Totta tietysti että käyttö saattaa joillakin henkilöillä riistäytyä käsistä eikä sovi lapsille, mutta sinun ongelma ei ole liiallinen juominen vaan käsittämätön itsesi syyllistys. Sinulla on varmasti muitakin kohtuuttomia vaatimuksia itsellesi...
minä juon perjantaisin yhdessä mieheni kanssa, määrä vaihtelee parista pullosta mäyräkoiraan. Silläkään en tule kovin humalaan, sillä juon hitaasti, ja olen reilusti ylipainoinen. Viikolla en juo juuri koskaan, ja silloin harvoin kun juon, otan vain pari pulloa saunakaljaksi.
En minäkään halua luopua perjantaiolusistani - pystyn kyllä halutessani olemaan ilmankin (ja toisinaan näin teenkin). Mutta miksi en saisi rentoutua raskaan työviikon jälkeen? Krapulaa minulla ei ole ollut vuosiin, jotan lauantait on helppo pyhittää lapselle ja perheelle ( sunnuntait). Minusta nämä hetket ovat kuitenkin viikon kohokohtia, saunotaan, korkataan pullot ja nautiskellaan siitä että ollaan olemassa. Perjantaisin lapsemme (11 v.) menee yleensä nukkumaan jo varhain. Mikäs sen mukavampaa kuin istua miehen kanssa terassilla grillaamassa jääkylmää olutta siemaillen auringonnousuun asti...