En ole juurikaan huomiota saanut naisilta parisuhteen muodossa, toki seksikumppaneita on ollu ja moni on kehunutkin. Ongelma vain lienee se, että 1-2 vuoden päästä itsellä on tilanne ettei periaatteessa mitään pitäisi puuttua solmimaan toimiva parisuhde. Tosin ei tälläkään hetkellä ole puutteita paitsi korkeakoulututkinto. Tavallaan olen innoissani, mutta silti jostain syystä alitajunnasta kumpuaa katkeruus ja se, että haluanko enää osoittaa rakkautta ketään kohtaan, kun en ole sitä aikasemmin saanut? Myös se käytös, jota olen nähnyt vierestä pettämisten ja selitysten suhteen rapauttaa uskon ihmisiin. Eli kun itsellä tulee olemaan asiat todella hyvin, niin miksi sekottaisin omat tunteeni ja tarjoaisin oman apuni, jota toinen voi sitten käyttää hyväksi? Miksi haluaisin suostua tähän?
En vain haluaisi, että kukaan hyötyisi minusta ja pilaisi mun ajatuksia. Enkä myöskään usko, että rakkaus kestää loppu elämän. Naiset antaa liian helposti tunteiden viedä. Itsellä kun on todella korkea moraali, niin en kestäisi semmoista.
En vain haluaisi, että kukaan hyötyisi minusta ja pilaisi mun ajatuksia. Enkä myöskään usko, että rakkaus kestää loppu elämän. Naiset antaa liian helposti tunteiden viedä. Itsellä kun on todella korkea moraali, niin en kestäisi semmoista.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Monella on panosuhde sen nyt kaikki tietää ja näkee, suurinosa on seksiä vailla ei sitovaa parisuhdetta ongelmineen.