Sun täytyy erota

Lisään vielä, että aloitus on ihan ok. Noin on kaikki oikeus ajatella.

Hyvä! Kaikkea hyvää teille ja onnellisia vuosia! Minä rupeankin nyt "saalistamaan" sinkkunaisia.

Anonyymi kirjoitti:

Hyvä! Kaikkea hyvää teille ja onnellisia vuosia! Minä rupeankin nyt "saalistamaan" sinkkunaisia.

Tarviiko reagoida noin? 😟Tiedät ihan hyvin sen että en halua sulta mitään onnen toivotuksia, kun ongelma on se, että mun elämä on onnetonta ilman sua. Mutta tilanne on mitä on.

Anonyymi kirjoitti:

Hyvä! Kaikkea hyvää teille ja onnellisia vuosia! Minä rupeankin nyt "saalistamaan" sinkkunaisia.

Ja jos sitä mietit niin kyllä oon kateellinen jokaikiselle sinkkunaiselle joka saa olla lähellä sua. Ei tarvitse hieroa sitä mun naamaan. Jos realiteeteistä puhutaan niin on siellä edelleen tunteetkin taustalla... sua kohtaan.

Anonyymi kirjoitti:

Tarviiko reagoida noin? 😟Tiedät ihan hyvin sen että en halua sulta mitään onnen toivotuksia, kun ongelma on se, että mun elämä on onnetonta ilman sua. Mutta tilanne on mitä on.

Väännän tähän vielä rautalangasta.

-nykyinen ok elämä. Onnetonta ilman häntä

-eroan nykyisestäni. Onnetonta ilman kaivattua ja päälle riitaa ja käytännön ongelmia kun nykyinen tuskin haluaa erota. Eli vielä onnettomampaa.

-deittailen joitain uusia. Onnetonta koska ei kiinnosta ollenkaan kuin kaivattu ja sitten vielä riidat exän kanssa päälle.

-uusi suhde jonkun muun kuin kaivatun kanssa. Ei kiinnosta.

Miksi ihan oikeasti tekisin tuon itselleni. Jonkun nimettömän palstaviestin vuoksi? Kaipauksen kohde ei puhuisi mulle kuitenkaan.

Ei.

Anonyymi kirjoitti:

Ja jos sitä mietit niin kyllä oon kateellinen jokaikiselle sinkkunaiselle joka saa olla lähellä sua. Ei tarvitse hieroa sitä mun naamaan. Jos realiteeteistä puhutaan niin on siellä edelleen tunteetkin taustalla... sua kohtaan.

Sinun täytyy ajatella ensin itseäsi ja varjella omaa onneasi. Et varmaan usko ihan heti, jos sanon ettet onneasi toisista ihmisistä voi löytää. Jos olet onneton noin, niin voin vain kehottaa sinua taistelemaan onnesi puolesta. Se ei saisi olla riippuvainen muista ihmisistä, vaan se sinun täytyy löytää sisältä itsestäsi. Siksi olenkin sitä mieltä mitä aloituksessa kerroin. Minä en ole onnellinen jos minun täytyy lytätä omat arvoni ja perustani, joiden takia olen sellainen kun olen.

Miksi olet kateellinen minusta? Jos olen niin hyvä ja mainio mies, niin en minä sinua yksin jättäisi, jos eroaisit ja haluaisit olla kanssani. Edes yrittää ja jos mikään ei toimisikaan, niin arvostan silti sitä uskoa minkä minussa näit eron tehdessäsi. Ystävänä tai kaverina tukemassa, jos meistä ei rakastavaisiksi olisi.

Minulle tilanne ei ole helppo ja se syö elämäniloani. En ole onnellinen näin. Muutoksen on tultava ja jos se on irti päästäminen, niin teen sen.

Anonyymi kirjoitti:

Väännän tähän vielä rautalangasta.

-nykyinen ok elämä. Onnetonta ilman häntä

-eroan nykyisestäni. Onnetonta ilman kaivattua ja päälle riitaa ja käytännön ongelmia kun nykyinen tuskin haluaa erota. Eli vielä onnettomampaa.

-deittailen joitain uusia. Onnetonta koska ei kiinnosta ollenkaan kuin kaivattu ja sitten vielä riidat exän kanssa päälle.

-uusi suhde jonkun muun kuin kaivatun kanssa. Ei kiinnosta.

Miksi ihan oikeasti tekisin tuon itselleni. Jonkun nimettömän palstaviestin vuoksi? Kaipauksen kohde ei puhuisi mulle kuitenkaan.

Ei.

Kuulostaa hyvin vahvasti siltä, että suurin ongelma on pelkosi riidoista exän kanssa. Harvoinhan ihmiset selviävät erosta ilman riitoja ja riitely ei ole aina pahasta, vaikka ei se mukavaakaan ole. Riitely puhdistaa ja silloin asiat tulevat viimeinkin käsiteltyä. Ei se ole maailmanloppu, vaan vanhan loppu ja uuden alku.

"Myrskyn jälkeen... on poutasää"

Anonyymi kirjoitti:

Väännän tähän vielä rautalangasta.

-nykyinen ok elämä. Onnetonta ilman häntä

-eroan nykyisestäni. Onnetonta ilman kaivattua ja päälle riitaa ja käytännön ongelmia kun nykyinen tuskin haluaa erota. Eli vielä onnettomampaa.

-deittailen joitain uusia. Onnetonta koska ei kiinnosta ollenkaan kuin kaivattu ja sitten vielä riidat exän kanssa päälle.

-uusi suhde jonkun muun kuin kaivatun kanssa. Ei kiinnosta.

Miksi ihan oikeasti tekisin tuon itselleni. Jonkun nimettömän palstaviestin vuoksi? Kaipauksen kohde ei puhuisi mulle kuitenkaan.

Ei.

Oletko sä täysissä järjissäsi? Kuulostat vastenmieliseltä ihmiseltä.

Anonyymi kirjoitti:

Oletko sä täysissä järjissäsi? Kuulostat vastenmieliseltä ihmiseltä.

Älä sinä rupea yhden kommentin takia ihmistä tuolla tavalla polkemaan alas. Meistä ei kukaan tiedä mitä kaikkea tuonkin yhden kommentin takana on koettu ja mitä kaikkea on taustalla.

Anonyymi kirjoitti:

Sinun täytyy ajatella ensin itseäsi ja varjella omaa onneasi. Et varmaan usko ihan heti, jos sanon ettet onneasi toisista ihmisistä voi löytää. Jos olet onneton noin, niin voin vain kehottaa sinua taistelemaan onnesi puolesta. Se ei saisi olla riippuvainen muista ihmisistä, vaan se sinun täytyy löytää sisältä itsestäsi. Siksi olenkin sitä mieltä mitä aloituksessa kerroin. Minä en ole onnellinen jos minun täytyy lytätä omat arvoni ja perustani, joiden takia olen sellainen kun olen.

Miksi olet kateellinen minusta? Jos olen niin hyvä ja mainio mies, niin en minä sinua yksin jättäisi, jos eroaisit ja haluaisit olla kanssani. Edes yrittää ja jos mikään ei toimisikaan, niin arvostan silti sitä uskoa minkä minussa näit eron tehdessäsi. Ystävänä tai kaverina tukemassa, jos meistä ei rakastavaisiksi olisi.

Minulle tilanne ei ole helppo ja se syö elämäniloani. En ole onnellinen näin. Muutoksen on tultava ja jos se on irti päästäminen, niin teen sen.

Tuo kaikki on fiksusti kirjoitettu ja olen ihan aidosti iloinen siitä, että pidät kiinni omista arvoistasi. Se on oikein ja et tietenkään voi etkä saa tehdä kompromissia koska et olisi onnellinen itsesi kanssa. Se on positiivinen asia, että tunnet itseäsi ja huolehdit itsestäsi. Se ihan oikeasti kuulostaa hyvältä.

Oot oikeassa että onni tulee itsensä sisältä. Aina välillä unohtaa itsensä, mutta yritän tehdä työtä sen kanssa. Siltikin yksi isoimmista itseeni vaikuttavista asioista olet sinä. En tarkoita, että sun pitäisi tehdä mun onnellisuus. Se ei mitenkään ole sun vastuulla tietenkään. Mutta mun pitää saada suhun liittyvät asiat järjestykseen itseni sisällä. Omassa päässäni ja sydämessäni.

Olen kateellinen, koska haluaisin itse viettää aikaa sun kanssa ja olla sun lähellä. Muut saa olla lähellä sua kun itse sitä niin paljon haluaisin.

Ei tunneta tarpeeksi hyvin, että pystyisin luottamaan siihen ettet jättäisi yksin. Silti kyllä jossain sisälläni vaistoissa tuo mitä sanoit resonoi. Eli jokin osa itsestäni luottaa siihen että se on noin kun sanot. On ristiriitainen tunne siis.

Ja olisi kiva olla ystäväsikin aina ja jokatapauksessa. Mutta itsellä kyllä sotkeutuu suhun seksuaalisia tunteita, aina ja jokatapauksessa. Siis myös siinä tapauksessa että yritettäisi muttei saataisi suhdettamme toimimaan. Niin se ystävyys voisi ehkä olla vähän hankalaa. Mutta kuulosti kauniilta ajatukselta ja tää repii mua kyllä etten osaa luottaa mutta jossain sisälläni tiedän kyllä että voin luottaa suhun. En osaa korjata tätä ristiriitaa eli on liian vaikea asia mulle.

Mä en ikinä haluaisi että sulla on huono olla. Parempi oikeasti että puhutaan suoraan näistä hankalista asioista. Mä en kykene päästämään irti susta vaikka tää tilanne repii itseänikin. Jos sä pystyt siihen, tee se. Koska mä en pysty tuohon eroamiseen siten kuin sä tarvisit sen. Haluaisin pystyä mutten pysty.

Anonyymi kirjoitti:

Älä sinä rupea yhden kommentin takia ihmistä tuolla tavalla polkemaan alas. Meistä ei kukaan tiedä mitä kaikkea tuonkin yhden kommentin takana on koettu ja mitä kaikkea on taustalla.

Ei tällainen leikki ole ihan terveen ihmisen puuhastelua.

Anonyymi kirjoitti:

Kuulostaa hyvin vahvasti siltä, että suurin ongelma on pelkosi riidoista exän kanssa. Harvoinhan ihmiset selviävät erosta ilman riitoja ja riitely ei ole aina pahasta, vaikka ei se mukavaakaan ole. Riitely puhdistaa ja silloin asiat tulevat viimeinkin käsiteltyä. Ei se ole maailmanloppu, vaan vanhan loppu ja uuden alku.

"Myrskyn jälkeen... on poutasää"

Joo oot varmaankin oikeassa. Siinä on asioita, jotka on vaikeita. Niitä on liian vaikea selittää tälleen palstalla, mutta stressi niistä on aika suurta. Olen samaa mieltä että riitely voi puhdistaa ja se myös kuuluu eroamisprosessiin ja irtipäästämiseen monesti. Itse riitely on siis ok ja selviän kyllä sellaisesta mutta siinä on joitain epätyypillisiä seurauksia jotka häiritsee liikaa. Olen pohtinut sitä omaa onnellisuutta ja en usko, että voisin niiden seuraamusten toteutuessa olla kovin onnellinen. Ainakin se olisi vaikeaa. Niin sitten tuntuu siltä, että olisin tosi huono kumppani sulle ja suhteen alku vaikea, kun olisi niitä seuraamuksia jotka repisi mua rikki. Se ajatus häiritsee että se meidän suhteen alku tuhoutuisi siihen että olisin ihan hajalla ja mulla olisi pitkä tie löytää iloa elämästä jos ne eron kamalat seuraukset realisoituisi. Ehkä masentuisin ja olisin onneton, en tiedä. En haluaisi ikinä pilata meidän välejä siten. Sä ansaitset enemmän kuin jonkun kauhean sotkun. Ajattelen että asiat on ok silloin kun itse pystyn olemaan iloinen. Oon ehkä liian hankala huonovointisena. Pelkään siis sekä seurauksia että meidän suhteen hajoamista jos siihen asti päästäisi.

Missä on missä ei. Joissain talouksissa tuskin poutasäätä löytyy nimeksikään.

Anonyymi kirjoitti:

Tuo kaikki on fiksusti kirjoitettu ja olen ihan aidosti iloinen siitä, että pidät kiinni omista arvoistasi. Se on oikein ja et tietenkään voi etkä saa tehdä kompromissia koska et olisi onnellinen itsesi kanssa. Se on positiivinen asia, että tunnet itseäsi ja huolehdit itsestäsi. Se ihan oikeasti kuulostaa hyvältä.

Oot oikeassa että onni tulee itsensä sisältä. Aina välillä unohtaa itsensä, mutta yritän tehdä työtä sen kanssa. Siltikin yksi isoimmista itseeni vaikuttavista asioista olet sinä. En tarkoita, että sun pitäisi tehdä mun onnellisuus. Se ei mitenkään ole sun vastuulla tietenkään. Mutta mun pitää saada suhun liittyvät asiat järjestykseen itseni sisällä. Omassa päässäni ja sydämessäni.

Olen kateellinen, koska haluaisin itse viettää aikaa sun kanssa ja olla sun lähellä. Muut saa olla lähellä sua kun itse sitä niin paljon haluaisin.

Ei tunneta tarpeeksi hyvin, että pystyisin luottamaan siihen ettet jättäisi yksin. Silti kyllä jossain sisälläni vaistoissa tuo mitä sanoit resonoi. Eli jokin osa itsestäni luottaa siihen että se on noin kun sanot. On ristiriitainen tunne siis.

Ja olisi kiva olla ystäväsikin aina ja jokatapauksessa. Mutta itsellä kyllä sotkeutuu suhun seksuaalisia tunteita, aina ja jokatapauksessa. Siis myös siinä tapauksessa että yritettäisi muttei saataisi suhdettamme toimimaan. Niin se ystävyys voisi ehkä olla vähän hankalaa. Mutta kuulosti kauniilta ajatukselta ja tää repii mua kyllä etten osaa luottaa mutta jossain sisälläni tiedän kyllä että voin luottaa suhun. En osaa korjata tätä ristiriitaa eli on liian vaikea asia mulle.

Mä en ikinä haluaisi että sulla on huono olla. Parempi oikeasti että puhutaan suoraan näistä hankalista asioista. Mä en kykene päästämään irti susta vaikka tää tilanne repii itseänikin. Jos sä pystyt siihen, tee se. Koska mä en pysty tuohon eroamiseen siten kuin sä tarvisit sen. Haluaisin pystyä mutten pysty.

Kiitos.

Kyllä minä sinun onnestasi huolta kantaisin ja sitä parhaani mukaan ravitsisin. Sinun onnesi itsesi kanssa on kuin puun juuri tai talon perusta, jonka päälle voisin oman osuuteni antaa. En voi sitä aloittaa, mutta jatkaa ja jalostaa voin. Se on vain sinun oltava vastaanottavainen ja valmis siihen. Osoittaa tahtosi ja näyttää tahtosi luottaa.

Minun lähelläni ei kovin moni ihminen pääse olemaan. Laatu korvaa määrän ja niitä vähäisiäkin suhteita varjelen parhaani mukaan. Sinä olisit tärkeimpien joukossa, lopulta varmasti se kaikkein tärkein.

Sydämen ja järjen ristiriita on repivä. Sinulla se on varmasti vielä voimakkaampaa kuin monilla, kun olet hyvin järki perustainen ja älykäs ihminen. Mutta olet myös erittäin rohkea, sen olen saanut useampaan kertaan todistaa. Minä itse luotan sydämen ääneen ja pidän järkeä sen tärkeänä haastajana. Kaikki täytyy koetella, jotta totuus löytyisi. Sen tietää löytäneensä kun sydän ja järki ovat samaa mieltä. Silloin koko oma olemus on mobilisoitunut yhden asian eteen.

Ystävänä en näkisi estettä meidän "sielujen sinfonialle". Minä olen kuitenkin hyvin jämerä sen asian suhteen ja en varmaan kenenkään muun kanssa sitä haluaisi edes kokeilla. Jos sitten löytäisit jonkun minua paremman ja alkaisit sen kanssa olemaan, niin silloin tietenkin sekin loppuisi. Mutta ketään ei lähdetä pettämään, sillä minäkin kantaisin sellaisen häpeän, jonka kanssa en voisi elää.

Minulle on monta kertaa käynyt niin etten ole yksin pystynyt asioista selviämään. Silloin olen pyytänyt apua ja aina olen sitä saanut. Toiset ihmiset ovat korvaamaton siunaus.

Anonyymi kirjoitti:

Joo oot varmaankin oikeassa. Siinä on asioita, jotka on vaikeita. Niitä on liian vaikea selittää tälleen palstalla, mutta stressi niistä on aika suurta. Olen samaa mieltä että riitely voi puhdistaa ja se myös kuuluu eroamisprosessiin ja irtipäästämiseen monesti. Itse riitely on siis ok ja selviän kyllä sellaisesta mutta siinä on joitain epätyypillisiä seurauksia jotka häiritsee liikaa. Olen pohtinut sitä omaa onnellisuutta ja en usko, että voisin niiden seuraamusten toteutuessa olla kovin onnellinen. Ainakin se olisi vaikeaa. Niin sitten tuntuu siltä, että olisin tosi huono kumppani sulle ja suhteen alku vaikea, kun olisi niitä seuraamuksia jotka repisi mua rikki. Se ajatus häiritsee että se meidän suhteen alku tuhoutuisi siihen että olisin ihan hajalla ja mulla olisi pitkä tie löytää iloa elämästä jos ne eron kamalat seuraukset realisoituisi. Ehkä masentuisin ja olisin onneton, en tiedä. En haluaisi ikinä pilata meidän välejä siten. Sä ansaitset enemmän kuin jonkun kauhean sotkun. Ajattelen että asiat on ok silloin kun itse pystyn olemaan iloinen. Oon ehkä liian hankala huonovointisena. Pelkään siis sekä seurauksia että meidän suhteen hajoamista jos siihen asti päästäisi.

Missä on missä ei. Joissain talouksissa tuskin poutasäätä löytyy nimeksikään.

Voiko olla kierompaa ihmistä?

Anonyymi kirjoitti:

Joo oot varmaankin oikeassa. Siinä on asioita, jotka on vaikeita. Niitä on liian vaikea selittää tälleen palstalla, mutta stressi niistä on aika suurta. Olen samaa mieltä että riitely voi puhdistaa ja se myös kuuluu eroamisprosessiin ja irtipäästämiseen monesti. Itse riitely on siis ok ja selviän kyllä sellaisesta mutta siinä on joitain epätyypillisiä seurauksia jotka häiritsee liikaa. Olen pohtinut sitä omaa onnellisuutta ja en usko, että voisin niiden seuraamusten toteutuessa olla kovin onnellinen. Ainakin se olisi vaikeaa. Niin sitten tuntuu siltä, että olisin tosi huono kumppani sulle ja suhteen alku vaikea, kun olisi niitä seuraamuksia jotka repisi mua rikki. Se ajatus häiritsee että se meidän suhteen alku tuhoutuisi siihen että olisin ihan hajalla ja mulla olisi pitkä tie löytää iloa elämästä jos ne eron kamalat seuraukset realisoituisi. Ehkä masentuisin ja olisin onneton, en tiedä. En haluaisi ikinä pilata meidän välejä siten. Sä ansaitset enemmän kuin jonkun kauhean sotkun. Ajattelen että asiat on ok silloin kun itse pystyn olemaan iloinen. Oon ehkä liian hankala huonovointisena. Pelkään siis sekä seurauksia että meidän suhteen hajoamista jos siihen asti päästäisi.

Missä on missä ei. Joissain talouksissa tuskin poutasäätä löytyy nimeksikään.

Jos kyseessä on mahdollinen kostotoimenpide, niin ota yhteyttä työi­käis­ten so­siaa­li­pal­ve­luihin. Menet tai soitat, kerrot asiat niinkuin ne on ja sen mitä pelkäät. Sinun ei tarvitse muuta tehdä. Asia etenevät sitten omalla painollaan ja et jää yksin. Sen lupaan!

Anonyymi kirjoitti:

Tuo kaikki on fiksusti kirjoitettu ja olen ihan aidosti iloinen siitä, että pidät kiinni omista arvoistasi. Se on oikein ja et tietenkään voi etkä saa tehdä kompromissia koska et olisi onnellinen itsesi kanssa. Se on positiivinen asia, että tunnet itseäsi ja huolehdit itsestäsi. Se ihan oikeasti kuulostaa hyvältä.

Oot oikeassa että onni tulee itsensä sisältä. Aina välillä unohtaa itsensä, mutta yritän tehdä työtä sen kanssa. Siltikin yksi isoimmista itseeni vaikuttavista asioista olet sinä. En tarkoita, että sun pitäisi tehdä mun onnellisuus. Se ei mitenkään ole sun vastuulla tietenkään. Mutta mun pitää saada suhun liittyvät asiat järjestykseen itseni sisällä. Omassa päässäni ja sydämessäni.

Olen kateellinen, koska haluaisin itse viettää aikaa sun kanssa ja olla sun lähellä. Muut saa olla lähellä sua kun itse sitä niin paljon haluaisin.

Ei tunneta tarpeeksi hyvin, että pystyisin luottamaan siihen ettet jättäisi yksin. Silti kyllä jossain sisälläni vaistoissa tuo mitä sanoit resonoi. Eli jokin osa itsestäni luottaa siihen että se on noin kun sanot. On ristiriitainen tunne siis.

Ja olisi kiva olla ystäväsikin aina ja jokatapauksessa. Mutta itsellä kyllä sotkeutuu suhun seksuaalisia tunteita, aina ja jokatapauksessa. Siis myös siinä tapauksessa että yritettäisi muttei saataisi suhdettamme toimimaan. Niin se ystävyys voisi ehkä olla vähän hankalaa. Mutta kuulosti kauniilta ajatukselta ja tää repii mua kyllä etten osaa luottaa mutta jossain sisälläni tiedän kyllä että voin luottaa suhun. En osaa korjata tätä ristiriitaa eli on liian vaikea asia mulle.

Mä en ikinä haluaisi että sulla on huono olla. Parempi oikeasti että puhutaan suoraan näistä hankalista asioista. Mä en kykene päästämään irti susta vaikka tää tilanne repii itseänikin. Jos sä pystyt siihen, tee se. Koska mä en pysty tuohon eroamiseen siten kuin sä tarvisit sen. Haluaisin pystyä mutten pysty.

Varmaan tommosen hyökkääjän kera en haluis olla mistään hinnasta. Katselehan itsellesi uusi, sitä paitsi en tunne sua ollenkaan. Mene pois ja niin kauas ettei tarvis koskaan sua nähdä. Olet moraaliton!!

Anonyymi kirjoitti:

Joo oot varmaankin oikeassa. Siinä on asioita, jotka on vaikeita. Niitä on liian vaikea selittää tälleen palstalla, mutta stressi niistä on aika suurta. Olen samaa mieltä että riitely voi puhdistaa ja se myös kuuluu eroamisprosessiin ja irtipäästämiseen monesti. Itse riitely on siis ok ja selviän kyllä sellaisesta mutta siinä on joitain epätyypillisiä seurauksia jotka häiritsee liikaa. Olen pohtinut sitä omaa onnellisuutta ja en usko, että voisin niiden seuraamusten toteutuessa olla kovin onnellinen. Ainakin se olisi vaikeaa. Niin sitten tuntuu siltä, että olisin tosi huono kumppani sulle ja suhteen alku vaikea, kun olisi niitä seuraamuksia jotka repisi mua rikki. Se ajatus häiritsee että se meidän suhteen alku tuhoutuisi siihen että olisin ihan hajalla ja mulla olisi pitkä tie löytää iloa elämästä jos ne eron kamalat seuraukset realisoituisi. Ehkä masentuisin ja olisin onneton, en tiedä. En haluaisi ikinä pilata meidän välejä siten. Sä ansaitset enemmän kuin jonkun kauhean sotkun. Ajattelen että asiat on ok silloin kun itse pystyn olemaan iloinen. Oon ehkä liian hankala huonovointisena. Pelkään siis sekä seurauksia että meidän suhteen hajoamista jos siihen asti päästäisi.

Missä on missä ei. Joissain talouksissa tuskin poutasäätä löytyy nimeksikään.

Älä sano noin, että et kelpaisi tai olisit liian huono. Minä itse olen kokenut sellaisen ryöpytyksen ja kaltoin kohtelun, etten ole selvinnyt niistä vieläkään ja sen jäljet varjostavat minua varmasti lopun ikääni. Olen siis sotku omalla tavallani itsekkin ja sitä en kiellä. Silti tahdon ja haluan vielä elää. Lähes jokainen läheiseni on ollut masentunut ja kokenut kovia niinkuin minäkin, mutta niistä on selvitty yhdessä ja opittu hyvin paljon. Meidän suhteemme hajoaisi ainoastaan siihen, että ei haluttaisi toisiamme. Mikään muu mahti ei tässä maailmassa sitä pystyisi hajottamaan. Silloin jos jalkasi eivät seurauksista johtuen kantaisi, niin minä kannan sinut sitten sylissäni.

Älä siis pelkää seuraamuksia. Minulla on alkemistin kykyjä muuttaa pahinkin liete puhtaaksi kullaksi. Tappavinkin myrkky elämän eliksiiriksi. Muista että seuraamuksia seuraa itse kullekin, jos lähtee toista satuttamaan. Toivomme ettei niin kuitenkaan tapahtuisi, mutta se ei selviäisi tuomiotta joka sinua yrittäisi kiristää.

Anonyymi kirjoitti:

Kiitos.

Kyllä minä sinun onnestasi huolta kantaisin ja sitä parhaani mukaan ravitsisin. Sinun onnesi itsesi kanssa on kuin puun juuri tai talon perusta, jonka päälle voisin oman osuuteni antaa. En voi sitä aloittaa, mutta jatkaa ja jalostaa voin. Se on vain sinun oltava vastaanottavainen ja valmis siihen. Osoittaa tahtosi ja näyttää tahtosi luottaa.

Minun lähelläni ei kovin moni ihminen pääse olemaan. Laatu korvaa määrän ja niitä vähäisiäkin suhteita varjelen parhaani mukaan. Sinä olisit tärkeimpien joukossa, lopulta varmasti se kaikkein tärkein.

Sydämen ja järjen ristiriita on repivä. Sinulla se on varmasti vielä voimakkaampaa kuin monilla, kun olet hyvin järki perustainen ja älykäs ihminen. Mutta olet myös erittäin rohkea, sen olen saanut useampaan kertaan todistaa. Minä itse luotan sydämen ääneen ja pidän järkeä sen tärkeänä haastajana. Kaikki täytyy koetella, jotta totuus löytyisi. Sen tietää löytäneensä kun sydän ja järki ovat samaa mieltä. Silloin koko oma olemus on mobilisoitunut yhden asian eteen.

Ystävänä en näkisi estettä meidän "sielujen sinfonialle". Minä olen kuitenkin hyvin jämerä sen asian suhteen ja en varmaan kenenkään muun kanssa sitä haluaisi edes kokeilla. Jos sitten löytäisit jonkun minua paremman ja alkaisit sen kanssa olemaan, niin silloin tietenkin sekin loppuisi. Mutta ketään ei lähdetä pettämään, sillä minäkin kantaisin sellaisen häpeän, jonka kanssa en voisi elää.

Minulle on monta kertaa käynyt niin etten ole yksin pystynyt asioista selviämään. Silloin olen pyytänyt apua ja aina olen sitä saanut. Toiset ihmiset ovat korvaamaton siunaus.

Samalta mustakin tuntuu, että kun oltaisi yhdessä ja rakennettaisi todelliseksi se mitä meidän välillä on, niin kyllä sä olisit mulle tärkein ihminen ja tietenkin huolehtisin että se mitä meidän välillä on pysyy aina kunnossa ja vaikeuksista selvitään. Tiedän tämän varsin hyvin miten tärkeä olet ja olisit. Sydän ja järki on siitä samaa mieltä. Mikään sussa ei epäilytä hetkeäkään. Juuri senkin vuoksi siis, kun itse tunnen ja ajattelen niin vahvasti susta että sen rakkauden voimalla menee kyllä läpi kaikesta. Luotan omaan tunteeseeni. Ne on vain ne mun oman elämän ongelmat joita tulisi. Se olo itseni kanssa kun en löytäisi iloa helposti.

Tuo on ihan hullu ajatus, että jos löytäisin jonkun paremman. En etsi mitään enkä halua enää edes tietää mitä muita ihmisiä maailmassa on. Kyllä mä löysin jo sen, joka on ihan ainutlaatuinen. Sinä. Sitähän tääkin ongelma on, että yritän vääntää maailmaa jotenkin koska on ikävä sua. En tiedä näetkö sitä, että en etsi mitään uutta tai parempaa vaan sua nimenomaisesti.

Haluaisin tietenkin pitää sut edes ystävänä, koska oot mulle tärkeä. Oon kyllä ihan hillitty ja pystyn hillitsemään itseäni, mutta sun kanssa se vaan on aika vaikeaa. En ole etukäteen täysin varma että onnistuisin siinä. Mutta varmaan se sitten menisi ihan hyvin jos pystyt olemaan ihan jäätä kun lipsahdan halaamaan sua tai melkein koskettamaan sun huulia. Niin se varmaan toimisi vielä ja jäinen reaktio pysäyttäisi sen aina juuri siihen rajalle jota ei saa ylittää. Muistuttaisi mua, että vähän kauemmaksi susta. Mutta itseeni en sun kohdalla luota, vaikka muiden ihmisten kohdalla mulla ei ole tätä ongelmaa. Sun seura saa mut jotenkin niin iloiseksi, että se vähän liikaa kuplisi kuitenkin ihollesi. Vaikka oltaisikin vain ystäviä.

Kunnioitan kyllä sun arvoja ja olen iloinen, että sanoit mitä ajattelet ja miltä tuntuu. Miltä susta tuntuu nyt mun ajatuksiasi luettuasi? Haluaisin löytää jotain suuntaa tähän. Onko hyviä ehdotuksia? Voidaan tehdä niin kuin susta parasta on. Mä en osaa ratkaista tätä omaa ongelmaani.

Olisihan se kostamista, ainakin osittain, osittain myös päätöksiä mitä ihmiset voi tehdä, mutta ei sille mitään kukaan voi. Varsinkaan etukäteen. Jos voisi olisin keksinyt jonkin ratkaisun kun olen niin paljon sitä miettinyt ja stressannut. Sote sotkee enemmän kuin auttaa. En oikeasti vaan löydä siihen ratkaisua ja olisi niin vaikea elää sen kanssa.

Anonyymi kirjoitti:

Samalta mustakin tuntuu, että kun oltaisi yhdessä ja rakennettaisi todelliseksi se mitä meidän välillä on, niin kyllä sä olisit mulle tärkein ihminen ja tietenkin huolehtisin että se mitä meidän välillä on pysyy aina kunnossa ja vaikeuksista selvitään. Tiedän tämän varsin hyvin miten tärkeä olet ja olisit. Sydän ja järki on siitä samaa mieltä. Mikään sussa ei epäilytä hetkeäkään. Juuri senkin vuoksi siis, kun itse tunnen ja ajattelen niin vahvasti susta että sen rakkauden voimalla menee kyllä läpi kaikesta. Luotan omaan tunteeseeni. Ne on vain ne mun oman elämän ongelmat joita tulisi. Se olo itseni kanssa kun en löytäisi iloa helposti.

Tuo on ihan hullu ajatus, että jos löytäisin jonkun paremman. En etsi mitään enkä halua enää edes tietää mitä muita ihmisiä maailmassa on. Kyllä mä löysin jo sen, joka on ihan ainutlaatuinen. Sinä. Sitähän tääkin ongelma on, että yritän vääntää maailmaa jotenkin koska on ikävä sua. En tiedä näetkö sitä, että en etsi mitään uutta tai parempaa vaan sua nimenomaisesti.

Haluaisin tietenkin pitää sut edes ystävänä, koska oot mulle tärkeä. Oon kyllä ihan hillitty ja pystyn hillitsemään itseäni, mutta sun kanssa se vaan on aika vaikeaa. En ole etukäteen täysin varma että onnistuisin siinä. Mutta varmaan se sitten menisi ihan hyvin jos pystyt olemaan ihan jäätä kun lipsahdan halaamaan sua tai melkein koskettamaan sun huulia. Niin se varmaan toimisi vielä ja jäinen reaktio pysäyttäisi sen aina juuri siihen rajalle jota ei saa ylittää. Muistuttaisi mua, että vähän kauemmaksi susta. Mutta itseeni en sun kohdalla luota, vaikka muiden ihmisten kohdalla mulla ei ole tätä ongelmaa. Sun seura saa mut jotenkin niin iloiseksi, että se vähän liikaa kuplisi kuitenkin ihollesi. Vaikka oltaisikin vain ystäviä.

Kunnioitan kyllä sun arvoja ja olen iloinen, että sanoit mitä ajattelet ja miltä tuntuu. Miltä susta tuntuu nyt mun ajatuksiasi luettuasi? Haluaisin löytää jotain suuntaa tähän. Onko hyviä ehdotuksia? Voidaan tehdä niin kuin susta parasta on. Mä en osaa ratkaista tätä omaa ongelmaani.

Olisihan se kostamista, ainakin osittain, osittain myös päätöksiä mitä ihmiset voi tehdä, mutta ei sille mitään kukaan voi. Varsinkaan etukäteen. Jos voisi olisin keksinyt jonkin ratkaisun kun olen niin paljon sitä miettinyt ja stressannut. Sote sotkee enemmän kuin auttaa. En oikeasti vaan löydä siihen ratkaisua ja olisi niin vaikea elää sen kanssa.

Minusta tuntuu siltä että haluaisin vain sinut. Tahtoisin kuukauden tai kaksi aikaa seurustella ilman paineita. Paikata niitä reikiä joita välillämme on ja viettää aikaa kanssasi. Sitten luoda yhteinen suunitelmamme tulevaisuudesta. Hommata yhteinen koti ja lyödä hyntyt yhteen. Antaa rakkauden kantaa meidät aina alttarille asti ja tuottaa suhteemme hedelmiä. Tulla sinuun aina uudestaan paljaalla ja hoitaa heitä rakkaudella, yhdessä.

Jos vain pystyisit siihen eroon. Saisit oman asunnon ja katkaistua sen kivireen perästäsi. Voisit keskittyä vain minuun ja minä sinuun. Jaan kaiken tuskan ja kärsimyksen kanssasi, minkä ikinä tulisitkaan siitä kokemaan. Sinuun kohdistuvat loukkaukset olisivat loukkauksia minua kohtaan ja suhtautuisin niihin todella vakavasti.

Anonyymi kirjoitti:

Älä sano noin, että et kelpaisi tai olisit liian huono. Minä itse olen kokenut sellaisen ryöpytyksen ja kaltoin kohtelun, etten ole selvinnyt niistä vieläkään ja sen jäljet varjostavat minua varmasti lopun ikääni. Olen siis sotku omalla tavallani itsekkin ja sitä en kiellä. Silti tahdon ja haluan vielä elää. Lähes jokainen läheiseni on ollut masentunut ja kokenut kovia niinkuin minäkin, mutta niistä on selvitty yhdessä ja opittu hyvin paljon. Meidän suhteemme hajoaisi ainoastaan siihen, että ei haluttaisi toisiamme. Mikään muu mahti ei tässä maailmassa sitä pystyisi hajottamaan. Silloin jos jalkasi eivät seurauksista johtuen kantaisi, niin minä kannan sinut sitten sylissäni.

Älä siis pelkää seuraamuksia. Minulla on alkemistin kykyjä muuttaa pahinkin liete puhtaaksi kullaksi. Tappavinkin myrkky elämän eliksiiriksi. Muista että seuraamuksia seuraa itse kullekin, jos lähtee toista satuttamaan. Toivomme ettei niin kuitenkaan tapahtuisi, mutta se ei selviäisi tuomiotta joka sinua yrittäisi kiristää.

Kirjoitit niin kauniisti että tulin siitä onnelliseksi ja surulliseksi. Tiedän jossain syvällä sisälläni sen että voin turvautua suhun mutten tiedä miksi tuntuisi niin vaikealta olla niin sun edessä. En osaa hyväksyä itseäni niin. Oon perusluonteeltani jollain tavalla aika iloinen ja positiivinen niin tuntuisi kauhealta että en osaisi olla oma itseni. Pelkään että ajaisin sut kuitenkin lopulta tuskissani kauemmaksi. Jos olisin liian rikki.

Mutta sä olet ihana sotku. Oon surullinen, että oot joutunut kokemaan pahoja asioita, mutta sä oot silti niin ihana oma itsesi että se saa näkemään maailmasta jotain syvempää. Sitä, että ihmisen sisällä oleva hyvä todistaa voimansa kun sitä on koeteltu. Hyvä näyttää ihan erilaiselta. Sen voima. Oot jollain tavalla ihaninta siinäkin mielessä mitä ihmisistä oon nähnyt. Se näkyy kyllä susta, että joudut taistelemaan kivun kanssa, mutta se oman sielusi voima ja valo näkyy myös.
Tiedän, että sun lähellä selviäisin kyllä. Vaikka se ottaisikin aikaa eikä kipu koskaan täysin katoaisi. Mutta on liian vaikea ottaa sellaista askelta siihen kipuun.

Voi olla se jalkojen toiminnalle tuleva ulkoinen häiriö tai voi olla että ei, mutta en näkisi enää ikinä joitain kahta tärkeää ihmistä. Se on tosi paha.

Anonyymi kirjoitti:

Minusta tuntuu siltä että haluaisin vain sinut. Tahtoisin kuukauden tai kaksi aikaa seurustella ilman paineita. Paikata niitä reikiä joita välillämme on ja viettää aikaa kanssasi. Sitten luoda yhteinen suunitelmamme tulevaisuudesta. Hommata yhteinen koti ja lyödä hyntyt yhteen. Antaa rakkauden kantaa meidät aina alttarille asti ja tuottaa suhteemme hedelmiä. Tulla sinuun aina uudestaan paljaalla ja hoitaa heitä rakkaudella, yhdessä.

Jos vain pystyisit siihen eroon. Saisit oman asunnon ja katkaistua sen kivireen perästäsi. Voisit keskittyä vain minuun ja minä sinuun. Jaan kaiken tuskan ja kärsimyksen kanssasi, minkä ikinä tulisitkaan siitä kokemaan. Sinuun kohdistuvat loukkaukset olisivat loukkauksia minua kohtaan ja suhtautuisin niihin todella vakavasti.

Tää+on+niin+kiduttavaa+koska+eniteneniteneniten+koko+maailmassa+haluan+just+tuota.+Pillitän+täällä+tätä+viestiäkin+kirjoittaessa.+Noin+mäkin+haluaisin+ja+se+olisi+toteutunut+unelma+kokea+ja+elää+se+kaikki+sun+kanssa.+Mä+en+saa+siltikään+sitä+kalvavaa+tunnetta+pois,+että+tapahtuu+jotain+liian+pahaa+jos+katkaisen+kivireen.+Tiedätkö+sellainen+intuition+tunne+tai+vaisto.+Vaisto,+joka+sanoo+että+jotain+pahaa+tapahtuu+jos+teen+niin.+Eikä+siis+edes+vain+mun+vaisto.+Eräs+läheinen+jolla+on+herkät+vaistot+myös+alkoi+puhua+mulle+että+minä+kuolen+kun+olin+vaan+päässäni+suunnitellut+ja+lähtenyt+vähän+viemään+asioita+siihen+suuntaan.+Oon+pyörittänyt+nyt+kuukausia+jokaikinen+päivä+tuota+asiaa+ja+en+osaa+ratkaista+sitä.Miten+kauheeta,+että+omat+unelmat+on+niin+lähellä+mutten+voi.+Haluan+100+%+mutten+voi.+Tää+on+mun+paska+tilanne+rehellisesti.

Anonyymi kirjoitti:

Kirjoitit niin kauniisti että tulin siitä onnelliseksi ja surulliseksi. Tiedän jossain syvällä sisälläni sen että voin turvautua suhun mutten tiedä miksi tuntuisi niin vaikealta olla niin sun edessä. En osaa hyväksyä itseäni niin. Oon perusluonteeltani jollain tavalla aika iloinen ja positiivinen niin tuntuisi kauhealta että en osaisi olla oma itseni. Pelkään että ajaisin sut kuitenkin lopulta tuskissani kauemmaksi. Jos olisin liian rikki.

Mutta sä olet ihana sotku. Oon surullinen, että oot joutunut kokemaan pahoja asioita, mutta sä oot silti niin ihana oma itsesi että se saa näkemään maailmasta jotain syvempää. Sitä, että ihmisen sisällä oleva hyvä todistaa voimansa kun sitä on koeteltu. Hyvä näyttää ihan erilaiselta. Sen voima. Oot jollain tavalla ihaninta siinäkin mielessä mitä ihmisistä oon nähnyt. Se näkyy kyllä susta, että joudut taistelemaan kivun kanssa, mutta se oman sielusi voima ja valo näkyy myös.
Tiedän, että sun lähellä selviäisin kyllä. Vaikka se ottaisikin aikaa eikä kipu koskaan täysin katoaisi. Mutta on liian vaikea ottaa sellaista askelta siihen kipuun.

Voi olla se jalkojen toiminnalle tuleva ulkoinen häiriö tai voi olla että ei, mutta en näkisi enää ikinä joitain kahta tärkeää ihmistä. Se on tosi paha.

Tekee pahaa kun sanot noin kauniisti minusta, vaikka en mielestäni ole saanut edes näyttää sitä parasta sinulle mitä sisälläni vielä on piillossa. Mutta tekstistäsi tulee jotenkin mieleen, että voisit kuvailla minua kuin minä kuvailisin sinua? Minä näin sinussa jotakin, mitä en osaa järjellä selittää. Se jotenkin säteili sinusta, vaikka et toimillasi ja sanoillasi sitä kertonut. Sitä en osaa selittää vieläkään, ehkä sydämeni ymmärsi sen mutta ei kertonut sitä minulle?

Sä olisit minulle haaste jonka haluaisin kokea. Näyttää sinulle kykyni ja voimani. Parantaa haavaasi ja rakastaa sinut ehjäksi. Haluaisin sen mahdollisuuden, mutta minun arvoni ja moraalini estävät minua toimimasta kun olet toisen kanssa.

Et näkisi enää kahta tärkeää ihmistä? Minusta ihmisuhteiden täytyy olla molempi suuntaisia ja ne jotka eivät pidä sinua yhtä tärkeänä, eivät ole arvoisiasi. Jos he sinut sen takia hylkäävät, ettet suostunut olemaan onneton, niin sitten se on parempi myös sinulle. Kaikki kasvu kokee kipua. Niin kasvitkin kuin ihmisetkin. Myös synnyttäminen on erittäin väkivaltainen tapahtuma, mutta sen jälkeen kaikki palkitaan ja kipu oli sen arvoista.

Onneaan voi jakaa vain onnellinen ihminen. Iloaan vain iloinen ihminen. Sinä olet valtavan voimakas ja ulospäin suuntautunut.

Anonyymi kirjoitti:

Tää+on+niin+kiduttavaa+koska+eniteneniteneniten+koko+maailmassa+haluan+just+tuota.+Pillitän+täällä+tätä+viestiäkin+kirjoittaessa.+Noin+mäkin+haluaisin+ja+se+olisi+toteutunut+unelma+kokea+ja+elää+se+kaikki+sun+kanssa.+Mä+en+saa+siltikään+sitä+kalvavaa+tunnetta+pois,+että+tapahtuu+jotain+liian+pahaa+jos+katkaisen+kivireen.+Tiedätkö+sellainen+intuition+tunne+tai+vaisto.+Vaisto,+joka+sanoo+että+jotain+pahaa+tapahtuu+jos+teen+niin.+Eikä+siis+edes+vain+mun+vaisto.+Eräs+läheinen+jolla+on+herkät+vaistot+myös+alkoi+puhua+mulle+että+minä+kuolen+kun+olin+vaan+päässäni+suunnitellut+ja+lähtenyt+vähän+viemään+asioita+siihen+suuntaan.+Oon+pyörittänyt+nyt+kuukausia+jokaikinen+päivä+tuota+asiaa+ja+en+osaa+ratkaista+sitä.Miten+kauheeta,+että+omat+unelmat+on+niin+lähellä+mutten+voi.+Haluan+100+%+mutten+voi.+Tää+on+mun+paska+tilanne+rehellisesti.

Sinä pelkäät ihan selvästi ja se on ihan okei. Pelko on kuitenkin irrationaalista ja sitä käytetään hallitakseen ihmistä. Pelko voi kuitenkin aivan hyvinkin heijastua jostain muusta ihmisestä, kuin sinusta itsestäsi, mutta koet sen itsessäsi hyvinkin voimakkaasti ja ajattelet että se olet sinä joka pelkäät. Se on siis tarttuvaa, mutta niin on myöskin rohkeuskin. "Elän mielummin päivän leijonana, kuin sataa vuotta lampaana" sanoi joku viisas aikoinaan. Sinä olet rohkea ja minä tiedän sen. Sinä sen minulle näytit.

Anonyymi kirjoitti:

Tekee pahaa kun sanot noin kauniisti minusta, vaikka en mielestäni ole saanut edes näyttää sitä parasta sinulle mitä sisälläni vielä on piillossa. Mutta tekstistäsi tulee jotenkin mieleen, että voisit kuvailla minua kuin minä kuvailisin sinua? Minä näin sinussa jotakin, mitä en osaa järjellä selittää. Se jotenkin säteili sinusta, vaikka et toimillasi ja sanoillasi sitä kertonut. Sitä en osaa selittää vieläkään, ehkä sydämeni ymmärsi sen mutta ei kertonut sitä minulle?

Sä olisit minulle haaste jonka haluaisin kokea. Näyttää sinulle kykyni ja voimani. Parantaa haavaasi ja rakastaa sinut ehjäksi. Haluaisin sen mahdollisuuden, mutta minun arvoni ja moraalini estävät minua toimimasta kun olet toisen kanssa.

Et näkisi enää kahta tärkeää ihmistä? Minusta ihmisuhteiden täytyy olla molempi suuntaisia ja ne jotka eivät pidä sinua yhtä tärkeänä, eivät ole arvoisiasi. Jos he sinut sen takia hylkäävät, ettet suostunut olemaan onneton, niin sitten se on parempi myös sinulle. Kaikki kasvu kokee kipua. Niin kasvitkin kuin ihmisetkin. Myös synnyttäminen on erittäin väkivaltainen tapahtuma, mutta sen jälkeen kaikki palkitaan ja kipu oli sen arvoista.

Onneaan voi jakaa vain onnellinen ihminen. Iloaan vain iloinen ihminen. Sinä olet valtavan voimakas ja ulospäin suuntautunut.

Juuri noin se itselläkin meni. Sydän näki sussa sen mitä järki ei ymmärtänyt ja se on aina tuntunut säteilevän susta.

Vaikket ole näyttänyt itsestäsi kaikkea, tiedän samalla oudolla tavalla tasan tarkkaan sen että lähelläsi olisi hyvä olla. Sydämeni on selvästi puolellasi ja ollut alusta asti. Ja järkikin kyllä tietää jo saman.

Synnyttäminen on kyllä hyvä vertaus koska se kertoo luonnosta. En itse koe sitä väkivaltaisena, mutta siinäkin sillä kivulla on tarkoitus. Sekä ohjaa kehoa että saa aikaan sen, että kaiken sen kivun jälkeen sen loppuessa on euforinen olo. Ja vahvistaa uskoa omaan itseensä mihin kaikkeen sitä pystyy. Ihminen joka kokee kipua ja selviää on jollain tavalla säteilevä. Niin kuin synnytyksenkin jälkeen naiset usein on. Sama muussakin.

Lapsia en ehkä näkisi. Se on liian todennäköinen vaihtoehto.

Anonyymi kirjoitti:

Juuri noin se itselläkin meni. Sydän näki sussa sen mitä järki ei ymmärtänyt ja se on aina tuntunut säteilevän susta.

Vaikket ole näyttänyt itsestäsi kaikkea, tiedän samalla oudolla tavalla tasan tarkkaan sen että lähelläsi olisi hyvä olla. Sydämeni on selvästi puolellasi ja ollut alusta asti. Ja järkikin kyllä tietää jo saman.

Synnyttäminen on kyllä hyvä vertaus koska se kertoo luonnosta. En itse koe sitä väkivaltaisena, mutta siinäkin sillä kivulla on tarkoitus. Sekä ohjaa kehoa että saa aikaan sen, että kaiken sen kivun jälkeen sen loppuessa on euforinen olo. Ja vahvistaa uskoa omaan itseensä mihin kaikkeen sitä pystyy. Ihminen joka kokee kipua ja selviää on jollain tavalla säteilevä. Niin kuin synnytyksenkin jälkeen naiset usein on. Sama muussakin.

Lapsia en ehkä näkisi. Se on liian todennäköinen vaihtoehto.

Jos kyseessä on omat lapsesi, niin aivan varmasti näkisit. Sen takaa jo lakikin. Jos taas kyseessä on toisen lapset, niin irrottautuminen tapahtuisi aikanaan joka tapauksessa. Minulla ei ole sitä onnea ollut kokea lapsia elämässäni, joten en edes väitä ymmärtäväni sitä tuskaa mitä se sinulle tuottaisi. Aikuisina ihmisinä saat heitä kyllä tavata jos vain molemmat sitä haluavat. Voin vain yrittää ymmärtää ja tarjota omia näkemyksiäni. Toisaalta toivon että näkisit heidät tärkeimpinä, joita ei vielä ole, mutta jotka voisivat hyvinkin olla.

Anonyymi kirjoitti:

Sinä pelkäät ihan selvästi ja se on ihan okei. Pelko on kuitenkin irrationaalista ja sitä käytetään hallitakseen ihmistä. Pelko voi kuitenkin aivan hyvinkin heijastua jostain muusta ihmisestä, kuin sinusta itsestäsi, mutta koet sen itsessäsi hyvinkin voimakkaasti ja ajattelet että se olet sinä joka pelkäät. Se on siis tarttuvaa, mutta niin on myöskin rohkeuskin. "Elän mielummin päivän leijonana, kuin sataa vuotta lampaana" sanoi joku viisas aikoinaan. Sinä olet rohkea ja minä tiedän sen. Sinä sen minulle näytit.

Hemmetti oikeesti :D Osaat sanoa just kaikki sanat jotka uppoaa syvälle mun lukkiutuneeseen päähän. Oon lukossa tän asian kanssa. Ja jos joku kykenee pääsemään ohi siitä lukosta ja puhumaan mulle järkeä, niin nähtävästi tietenkin sinä. Mutta silti tää on liian vaikea asia mulle. Ainakin nyt. En saisi askelia vakaiksi kun sekoilisin tämän pelon kanssa.

Anonyymi kirjoitti:

Tää+on+niin+kiduttavaa+koska+eniteneniteneniten+koko+maailmassa+haluan+just+tuota.+Pillitän+täällä+tätä+viestiäkin+kirjoittaessa.+Noin+mäkin+haluaisin+ja+se+olisi+toteutunut+unelma+kokea+ja+elää+se+kaikki+sun+kanssa.+Mä+en+saa+siltikään+sitä+kalvavaa+tunnetta+pois,+että+tapahtuu+jotain+liian+pahaa+jos+katkaisen+kivireen.+Tiedätkö+sellainen+intuition+tunne+tai+vaisto.+Vaisto,+joka+sanoo+että+jotain+pahaa+tapahtuu+jos+teen+niin.+Eikä+siis+edes+vain+mun+vaisto.+Eräs+läheinen+jolla+on+herkät+vaistot+myös+alkoi+puhua+mulle+että+minä+kuolen+kun+olin+vaan+päässäni+suunnitellut+ja+lähtenyt+vähän+viemään+asioita+siihen+suuntaan.+Oon+pyörittänyt+nyt+kuukausia+jokaikinen+päivä+tuota+asiaa+ja+en+osaa+ratkaista+sitä.Miten+kauheeta,+että+omat+unelmat+on+niin+lähellä+mutten+voi.+Haluan+100+%+mutten+voi.+Tää+on+mun+paska+tilanne+rehellisesti.

Kerää kaikki tärkeä ja lähde jonnekin turvalliseen paikkaan. Turvakotiin tai sukulaisten luo. Pelon alla et kykene ajattelemaan kunnolla ja se rajoittaa sinua. Kun olet turvassa niin voit hoitaa asiat sieltä käsin. Olen kokenut samankaltaista ja kaikki päätyi lopulta hyvin. Tsemppiä!

Sivusta tämä

Anonyymi kirjoitti:

Jos kyseessä on omat lapsesi, niin aivan varmasti näkisit. Sen takaa jo lakikin. Jos taas kyseessä on toisen lapset, niin irrottautuminen tapahtuisi aikanaan joka tapauksessa. Minulla ei ole sitä onnea ollut kokea lapsia elämässäni, joten en edes väitä ymmärtäväni sitä tuskaa mitä se sinulle tuottaisi. Aikuisina ihmisinä saat heitä kyllä tavata jos vain molemmat sitä haluavat. Voin vain yrittää ymmärtää ja tarjota omia näkemyksiäni. Toisaalta toivon että näkisit heidät tärkeimpinä, joita ei vielä ole, mutta jotka voisivat hyvinkin olla.

Siinä on joitain asioita, mitkä saa mut vakuuttuneeksi ettei laki auta. Ei se aina auta ja niitä tapauksia on vaikka kuinka. Se on elämän realiteetti. Siihen liittyy muutakin.

Tottakai pidän tärkeänä niitäkin lapsia, jotka voisivat olla. Lapset hänen kanssaan olisi enemmän kuin voisin toivoa. Mutta kun heitä ei ole en osaa järjellisesti kaivata vaikka tiedän että rakastaisin heitä todella paljon jos olisivat olemassa. Lapset on aina kuitenkin vaan tavallaan käymässä omassa elämässä, koska tarkoitus on työntää ne lentoon. Pidän parisuhdetta ihmissuhteena paljon tärkeämpänä. Niin ei tää oo mitään vastakkainasettelua. Kyllä sydän tietää kenet valitsee. Se on selvää. Mutta ihan kuin koko maailma viestittäisi että ei ole sen aika.

Anonyymi kirjoitti:

Hemmetti oikeesti :D Osaat sanoa just kaikki sanat jotka uppoaa syvälle mun lukkiutuneeseen päähän. Oon lukossa tän asian kanssa. Ja jos joku kykenee pääsemään ohi siitä lukosta ja puhumaan mulle järkeä, niin nähtävästi tietenkin sinä. Mutta silti tää on liian vaikea asia mulle. Ainakin nyt. En saisi askelia vakaiksi kun sekoilisin tämän pelon kanssa.

Minulla on alkemistin kykyjä, kuten sanoinkin. Mutta ei unohdeta elämän suojelua ja sitä tosiasiaa, että mitään kehitystä ei voi pakottaa. En voi kuitenkaan tukea sinua tätä palstalla tapahtuvaa kommunkointia enempää ja syyt tiedämme. Minä uskon kuitenkin sinuun ja siihen, että asiat lopulta tapahtuvat aivan niinkuin pitääkin. En kuitenkaan kiellä sitä tuskaa ja onnettomuutta, jota koen joka hetki ilman sinua. Kestän kyllä vielä aikani, mutta en valehtele että kuitenkaan loputtomiin. Pidä huoli itsestäsi ja terveydestäsi. Älä minun takiani ota stressiä, vaan ota se aika minkä ikinä tarvitsetkaan. Minä kyllä ymmärrän sitten ajallaan miten tämä kaikki sitten lopulta ratkesi.

Anonyymi kirjoitti:

Kerää kaikki tärkeä ja lähde jonnekin turvalliseen paikkaan. Turvakotiin tai sukulaisten luo. Pelon alla et kykene ajattelemaan kunnolla ja se rajoittaa sinua. Kun olet turvassa niin voit hoitaa asiat sieltä käsin. Olen kokenut samankaltaista ja kaikki päätyi lopulta hyvin. Tsemppiä!

Sivusta tämä

Jossain tilanteessa tuo toimii, mutta mua kohtaan ei ole konkreettista uhkaa.

Ja itse oon paaaaljon hitaampi liikkeissäni kuin joku muu. Silloin ei oikein tuollainen auta, kun joku kykenee hetkessä muuttamaan ihan kaiken. En voi valmistautua uhkaan joka ei ole konkreettista, mutta kun se konkretisoituu se tekee niin välittömästi.

Anonyymi kirjoitti:

Jossain tilanteessa tuo toimii, mutta mua kohtaan ei ole konkreettista uhkaa.

Ja itse oon paaaaljon hitaampi liikkeissäni kuin joku muu. Silloin ei oikein tuollainen auta, kun joku kykenee hetkessä muuttamaan ihan kaiken. En voi valmistautua uhkaan joka ei ole konkreettista, mutta kun se konkretisoituu se tekee niin välittömästi.

Elät rautasaappaan alla ja pelko hallitsee elämääsi. Elämä on valintoja ja jokainen tekee niinkuin parhaakseen näkee. Kaikkea hyvää sinulle ja ikävä ettei kokemuksistani ollut apua.

Sivusta sama

Anonyymi kirjoitti:

Minulla on alkemistin kykyjä, kuten sanoinkin. Mutta ei unohdeta elämän suojelua ja sitä tosiasiaa, että mitään kehitystä ei voi pakottaa. En voi kuitenkaan tukea sinua tätä palstalla tapahtuvaa kommunkointia enempää ja syyt tiedämme. Minä uskon kuitenkin sinuun ja siihen, että asiat lopulta tapahtuvat aivan niinkuin pitääkin. En kuitenkaan kiellä sitä tuskaa ja onnettomuutta, jota koen joka hetki ilman sinua. Kestän kyllä vielä aikani, mutta en valehtele että kuitenkaan loputtomiin. Pidä huoli itsestäsi ja terveydestäsi. Älä minun takiani ota stressiä, vaan ota se aika minkä ikinä tarvitsetkaan. Minä kyllä ymmärrän sitten ajallaan miten tämä kaikki sitten lopulta ratkesi.

Tunnen tuon mitä sanot sydämessäni. Sä et voi tehdä mitenkään enempää koska sama ongelma olisi vaikka me puhuttaisi tästä muillakin tavoin. Oon kiitollinen sulle tästä palstalla juttelusta, koska se on auttanut saamaan ajatuksia auki solmusta. Vaikka onkin tää ratkaisematon ongelma niin tuntuu että meidän välinen solmu on aukeillut.

Kerro ja sano aina mulle miltä susta tuntuu, koska ihan oikeasti välitän siitä ja haluun tietää. En halua että sun on huono olla ja ymmärrän jos sun tarvitsee tehdä ratkaisuja tämän suhteen. Jos voin jotenkin helpottaa sun oloa, teen niin.

Anonyymi kirjoitti:

Elät rautasaappaan alla ja pelko hallitsee elämääsi. Elämä on valintoja ja jokainen tekee niinkuin parhaakseen näkee. Kaikkea hyvää sinulle ja ikävä ettei kokemuksistani ollut apua.

Sivusta sama

Kiitos kun yritit auttaa. Oon realisti ja myönnän saappaan olemassaolon, mutten elä sen alla. Jossain asiassa en vaan osaa sitä voittaa, kun tilanteet on sen eduksi.

Anonyymi kirjoitti:

Tunnen tuon mitä sanot sydämessäni. Sä et voi tehdä mitenkään enempää koska sama ongelma olisi vaikka me puhuttaisi tästä muillakin tavoin. Oon kiitollinen sulle tästä palstalla juttelusta, koska se on auttanut saamaan ajatuksia auki solmusta. Vaikka onkin tää ratkaisematon ongelma niin tuntuu että meidän välinen solmu on aukeillut.

Kerro ja sano aina mulle miltä susta tuntuu, koska ihan oikeasti välitän siitä ja haluun tietää. En halua että sun on huono olla ja ymmärrän jos sun tarvitsee tehdä ratkaisuja tämän suhteen. Jos voin jotenkin helpottaa sun oloa, teen niin.

Tämä on liian vaikeaa minulle niellä. Ratkaisemattomaksi ongelman tekee omat ajatukset ja se kuinka siihen suhtautuu. Myönnän tappioni ja luovutan suhteeseesi. Kaikki mitä sanoin aloituksessa pitää paikkansa ja minä en voi sinun elämääsi kantaa. Olen pahoillani siitä etten ole se mitä eniten tarvitset, etten kykyene olemaan sellainen kuin haluaisit minun olla. Älä riko itseäsi ja jatka eteenpäin. Tehdään molemmat niin ja annetaan sen viimeinkin kuolla. Sen minkä yhdessä istutettiin. Tarvitsen nyt vain omaa aikaani surra tämä asia pois. Kiitos kun keskustelit kanssani, siitä olen oikeasti nöyrästi kiitollinen.

Pyydän ettet enää vastaa, etkä enää kaipaisi minua. Se olisi vain kärsimystä kaikille. Tehdään elämästämme parempaa, ilman toisiamme. Pahalta tuntuu, mutta kivun kautta helpotukseen. Ajallaan...

Anonyymi kirjoitti:

Tämä on liian vaikeaa minulle niellä. Ratkaisemattomaksi ongelman tekee omat ajatukset ja se kuinka siihen suhtautuu. Myönnän tappioni ja luovutan suhteeseesi. Kaikki mitä sanoin aloituksessa pitää paikkansa ja minä en voi sinun elämääsi kantaa. Olen pahoillani siitä etten ole se mitä eniten tarvitset, etten kykyene olemaan sellainen kuin haluaisit minun olla. Älä riko itseäsi ja jatka eteenpäin. Tehdään molemmat niin ja annetaan sen viimeinkin kuolla. Sen minkä yhdessä istutettiin. Tarvitsen nyt vain omaa aikaani surra tämä asia pois. Kiitos kun keskustelit kanssani, siitä olen oikeasti nöyrästi kiitollinen.

Pyydän ettet enää vastaa, etkä enää kaipaisi minua. Se olisi vain kärsimystä kaikille. Tehdään elämästämme parempaa, ilman toisiamme. Pahalta tuntuu, mutta kivun kautta helpotukseen. Ajallaan...

:(

Anonyymi kirjoitti:

Tämä on liian vaikeaa minulle niellä. Ratkaisemattomaksi ongelman tekee omat ajatukset ja se kuinka siihen suhtautuu. Myönnän tappioni ja luovutan suhteeseesi. Kaikki mitä sanoin aloituksessa pitää paikkansa ja minä en voi sinun elämääsi kantaa. Olen pahoillani siitä etten ole se mitä eniten tarvitset, etten kykyene olemaan sellainen kuin haluaisit minun olla. Älä riko itseäsi ja jatka eteenpäin. Tehdään molemmat niin ja annetaan sen viimeinkin kuolla. Sen minkä yhdessä istutettiin. Tarvitsen nyt vain omaa aikaani surra tämä asia pois. Kiitos kun keskustelit kanssani, siitä olen oikeasti nöyrästi kiitollinen.

Pyydän ettet enää vastaa, etkä enää kaipaisi minua. Se olisi vain kärsimystä kaikille. Tehdään elämästämme parempaa, ilman toisiamme. Pahalta tuntuu, mutta kivun kautta helpotukseen. Ajallaan...

Sydämeni itselleen voittanut luovutti. Hei hei oma sydämeni...

Anonyymi kirjoitti:

Tuo kaikki on fiksusti kirjoitettu ja olen ihan aidosti iloinen siitä, että pidät kiinni omista arvoistasi. Se on oikein ja et tietenkään voi etkä saa tehdä kompromissia koska et olisi onnellinen itsesi kanssa. Se on positiivinen asia, että tunnet itseäsi ja huolehdit itsestäsi. Se ihan oikeasti kuulostaa hyvältä.

Oot oikeassa että onni tulee itsensä sisältä. Aina välillä unohtaa itsensä, mutta yritän tehdä työtä sen kanssa. Siltikin yksi isoimmista itseeni vaikuttavista asioista olet sinä. En tarkoita, että sun pitäisi tehdä mun onnellisuus. Se ei mitenkään ole sun vastuulla tietenkään. Mutta mun pitää saada suhun liittyvät asiat järjestykseen itseni sisällä. Omassa päässäni ja sydämessäni.

Olen kateellinen, koska haluaisin itse viettää aikaa sun kanssa ja olla sun lähellä. Muut saa olla lähellä sua kun itse sitä niin paljon haluaisin.

Ei tunneta tarpeeksi hyvin, että pystyisin luottamaan siihen ettet jättäisi yksin. Silti kyllä jossain sisälläni vaistoissa tuo mitä sanoit resonoi. Eli jokin osa itsestäni luottaa siihen että se on noin kun sanot. On ristiriitainen tunne siis.

Ja olisi kiva olla ystäväsikin aina ja jokatapauksessa. Mutta itsellä kyllä sotkeutuu suhun seksuaalisia tunteita, aina ja jokatapauksessa. Siis myös siinä tapauksessa että yritettäisi muttei saataisi suhdettamme toimimaan. Niin se ystävyys voisi ehkä olla vähän hankalaa. Mutta kuulosti kauniilta ajatukselta ja tää repii mua kyllä etten osaa luottaa mutta jossain sisälläni tiedän kyllä että voin luottaa suhun. En osaa korjata tätä ristiriitaa eli on liian vaikea asia mulle.

Mä en ikinä haluaisi että sulla on huono olla. Parempi oikeasti että puhutaan suoraan näistä hankalista asioista. Mä en kykene päästämään irti susta vaikka tää tilanne repii itseänikin. Jos sä pystyt siihen, tee se. Koska mä en pysty tuohon eroamiseen siten kuin sä tarvisit sen. Haluaisin pystyä mutten pysty.

Hei,

Olen nyt ihan eri ihminen ketä tässä on keskustellut, eikä valitettavasti ole aikaa lukea kaikkea ja kommentoida...

...ei kai kukaan oikeasti järkevä hyväsydäminen ihminen vaadi toiselta eroa! Ei.

Sinun kirjoitus on loogista ja aidon kuuloista, siksi Kommentoin tähän. Sanoit tosi hyvin tuon, että tälläiset vakavat asiat pitää puhua, ihan siis oikeasti. Vakavat keskustelut käydään toisessa ulottuvuudessa, vaikka täälläkin olisi sanoitettu oikeita tunteita. Täällä on paljon kiusaamista ja manipulointia.

Tämä suomi24 on pakolaismetsä, josta voi johdatettuna löytää hyvää, mutta suuremmaksi osaksi paskaa.

Anonyymi kirjoitti:

Hei,

Olen nyt ihan eri ihminen ketä tässä on keskustellut, eikä valitettavasti ole aikaa lukea kaikkea ja kommentoida...

...ei kai kukaan oikeasti järkevä hyväsydäminen ihminen vaadi toiselta eroa! Ei.

Sinun kirjoitus on loogista ja aidon kuuloista, siksi Kommentoin tähän. Sanoit tosi hyvin tuon, että tälläiset vakavat asiat pitää puhua, ihan siis oikeasti. Vakavat keskustelut käydään toisessa ulottuvuudessa, vaikka täälläkin olisi sanoitettu oikeita tunteita. Täällä on paljon kiusaamista ja manipulointia.

Tämä suomi24 on pakolaismetsä, josta voi johdatettuna löytää hyvää, mutta suuremmaksi osaksi paskaa.

Niinhän se on, että tällaisia keskusteluja pitää käydä kasvotusten mieluiten. Jo siksikin että on omat eleet siinä mukana. Ainakin mua helpottaa se että eleillä voi huolehtia siitä keskustelusta että toisella on hyvä olla jos puhutaan vaikeista aiheista. On helpompi kun voi reagoida tunteisiin paremmin. Hellempi ympäristö kuin tää palsta.

Eikä se siis haittaa yhtään mitään, että kertoo miltä itsestä tuntuu. Siinä ei ole mitään pahaa enkä ottanut mitenkään pahalla tai ajattele mitään pahaa asiasta. Minusta on vaan hyvä, kun ihmiset ilmaisee omia tunteitaan ja ajatuksiaan. Tunnistin varmasti myös itse tavallaan tuon aloituksen tunteen. Koska oon itsekin joskus kokenut niin. Se on ihan ymmärrettävä tunne.

Anonyymi kirjoitti:

Kiitos.

Kyllä minä sinun onnestasi huolta kantaisin ja sitä parhaani mukaan ravitsisin. Sinun onnesi itsesi kanssa on kuin puun juuri tai talon perusta, jonka päälle voisin oman osuuteni antaa. En voi sitä aloittaa, mutta jatkaa ja jalostaa voin. Se on vain sinun oltava vastaanottavainen ja valmis siihen. Osoittaa tahtosi ja näyttää tahtosi luottaa.

Minun lähelläni ei kovin moni ihminen pääse olemaan. Laatu korvaa määrän ja niitä vähäisiäkin suhteita varjelen parhaani mukaan. Sinä olisit tärkeimpien joukossa, lopulta varmasti se kaikkein tärkein.

Sydämen ja järjen ristiriita on repivä. Sinulla se on varmasti vielä voimakkaampaa kuin monilla, kun olet hyvin järki perustainen ja älykäs ihminen. Mutta olet myös erittäin rohkea, sen olen saanut useampaan kertaan todistaa. Minä itse luotan sydämen ääneen ja pidän järkeä sen tärkeänä haastajana. Kaikki täytyy koetella, jotta totuus löytyisi. Sen tietää löytäneensä kun sydän ja järki ovat samaa mieltä. Silloin koko oma olemus on mobilisoitunut yhden asian eteen.

Ystävänä en näkisi estettä meidän "sielujen sinfonialle". Minä olen kuitenkin hyvin jämerä sen asian suhteen ja en varmaan kenenkään muun kanssa sitä haluaisi edes kokeilla. Jos sitten löytäisit jonkun minua paremman ja alkaisit sen kanssa olemaan, niin silloin tietenkin sekin loppuisi. Mutta ketään ei lähdetä pettämään, sillä minäkin kantaisin sellaisen häpeän, jonka kanssa en voisi elää.

Minulle on monta kertaa käynyt niin etten ole yksin pystynyt asioista selviämään. Silloin olen pyytänyt apua ja aina olen sitä saanut. Toiset ihmiset ovat korvaamaton siunaus.

Mahtava! Sivusta

Anonyymi kirjoitti:

Tämä on liian vaikeaa minulle niellä. Ratkaisemattomaksi ongelman tekee omat ajatukset ja se kuinka siihen suhtautuu. Myönnän tappioni ja luovutan suhteeseesi. Kaikki mitä sanoin aloituksessa pitää paikkansa ja minä en voi sinun elämääsi kantaa. Olen pahoillani siitä etten ole se mitä eniten tarvitset, etten kykyene olemaan sellainen kuin haluaisit minun olla. Älä riko itseäsi ja jatka eteenpäin. Tehdään molemmat niin ja annetaan sen viimeinkin kuolla. Sen minkä yhdessä istutettiin. Tarvitsen nyt vain omaa aikaani surra tämä asia pois. Kiitos kun keskustelit kanssani, siitä olen oikeasti nöyrästi kiitollinen.

Pyydän ettet enää vastaa, etkä enää kaipaisi minua. Se olisi vain kärsimystä kaikille. Tehdään elämästämme parempaa, ilman toisiamme. Pahalta tuntuu, mutta kivun kautta helpotukseen. Ajallaan...

TÄMÄ EI OLE TOTTA!

Anonyymi kirjoitti:

Hyvä! Kaikkea hyvää teille ja onnellisia vuosia! Minä rupeankin nyt "saalistamaan" sinkkunaisia.

Kävele vain ohi ja saalista niitä toisia naisia. Tiedät sydämessäsi mistä olet jäänyt paitsi. Et voi tietää millaisessa suhteessa toinen elää jos et edes puhu hänen kanssaan. Joillakin ei ole rohkeutta erota.

Anonyymi kirjoitti:

Hyvä! Kaikkea hyvää teille ja onnellisia vuosia! Minä rupeankin nyt "saalistamaan" sinkkunaisia.

❌manipuloi❌

Anonyymi kirjoitti:

Väännän tähän vielä rautalangasta.

-nykyinen ok elämä. Onnetonta ilman häntä

-eroan nykyisestäni. Onnetonta ilman kaivattua ja päälle riitaa ja käytännön ongelmia kun nykyinen tuskin haluaa erota. Eli vielä onnettomampaa.

-deittailen joitain uusia. Onnetonta koska ei kiinnosta ollenkaan kuin kaivattu ja sitten vielä riidat exän kanssa päälle.

-uusi suhde jonkun muun kuin kaivatun kanssa. Ei kiinnosta.

Miksi ihan oikeasti tekisin tuon itselleni. Jonkun nimettömän palstaviestin vuoksi? Kaipauksen kohde ei puhuisi mulle kuitenkaan.

Ei.

Kukaan oikea ei vaatisi keneltäkään tuollaista! Tietenkin ❌ reality check ❌ toisessa ulottuvuudessa, ihan oikea keskustelu, ilman mitään palstoja ja häiriö tekijöitä!

Anonyymi kirjoitti:

Sinun täytyy ajatella ensin itseäsi ja varjella omaa onneasi. Et varmaan usko ihan heti, jos sanon ettet onneasi toisista ihmisistä voi löytää. Jos olet onneton noin, niin voin vain kehottaa sinua taistelemaan onnesi puolesta. Se ei saisi olla riippuvainen muista ihmisistä, vaan se sinun täytyy löytää sisältä itsestäsi. Siksi olenkin sitä mieltä mitä aloituksessa kerroin. Minä en ole onnellinen jos minun täytyy lytätä omat arvoni ja perustani, joiden takia olen sellainen kun olen.

Miksi olet kateellinen minusta? Jos olen niin hyvä ja mainio mies, niin en minä sinua yksin jättäisi, jos eroaisit ja haluaisit olla kanssani. Edes yrittää ja jos mikään ei toimisikaan, niin arvostan silti sitä uskoa minkä minussa näit eron tehdessäsi. Ystävänä tai kaverina tukemassa, jos meistä ei rakastavaisiksi olisi.

Minulle tilanne ei ole helppo ja se syö elämäniloani. En ole onnellinen näin. Muutoksen on tultava ja jos se on irti päästäminen, niin teen sen.

Onni löytyy vain Jeesuksesta, ei yhdestäkään ihmisestä.

Anonyymi kirjoitti:

Oletko sä täysissä järjissäsi? Kuulostat vastenmieliseltä ihmiseltä.

Erittäin järkevä kommentti! Näin minäkin ajattelen!

Anonyymi kirjoitti:

Älä sinä rupea yhden kommentin takia ihmistä tuolla tavalla polkemaan alas. Meistä ei kukaan tiedä mitä kaikkea tuonkin yhden kommentin takana on koettu ja mitä kaikkea on taustalla.

Samaa mieltä!

Anonyymi kirjoitti:

Tuo kaikki on fiksusti kirjoitettu ja olen ihan aidosti iloinen siitä, että pidät kiinni omista arvoistasi. Se on oikein ja et tietenkään voi etkä saa tehdä kompromissia koska et olisi onnellinen itsesi kanssa. Se on positiivinen asia, että tunnet itseäsi ja huolehdit itsestäsi. Se ihan oikeasti kuulostaa hyvältä.

Oot oikeassa että onni tulee itsensä sisältä. Aina välillä unohtaa itsensä, mutta yritän tehdä työtä sen kanssa. Siltikin yksi isoimmista itseeni vaikuttavista asioista olet sinä. En tarkoita, että sun pitäisi tehdä mun onnellisuus. Se ei mitenkään ole sun vastuulla tietenkään. Mutta mun pitää saada suhun liittyvät asiat järjestykseen itseni sisällä. Omassa päässäni ja sydämessäni.

Olen kateellinen, koska haluaisin itse viettää aikaa sun kanssa ja olla sun lähellä. Muut saa olla lähellä sua kun itse sitä niin paljon haluaisin.

Ei tunneta tarpeeksi hyvin, että pystyisin luottamaan siihen ettet jättäisi yksin. Silti kyllä jossain sisälläni vaistoissa tuo mitä sanoit resonoi. Eli jokin osa itsestäni luottaa siihen että se on noin kun sanot. On ristiriitainen tunne siis.

Ja olisi kiva olla ystäväsikin aina ja jokatapauksessa. Mutta itsellä kyllä sotkeutuu suhun seksuaalisia tunteita, aina ja jokatapauksessa. Siis myös siinä tapauksessa että yritettäisi muttei saataisi suhdettamme toimimaan. Niin se ystävyys voisi ehkä olla vähän hankalaa. Mutta kuulosti kauniilta ajatukselta ja tää repii mua kyllä etten osaa luottaa mutta jossain sisälläni tiedän kyllä että voin luottaa suhun. En osaa korjata tätä ristiriitaa eli on liian vaikea asia mulle.

Mä en ikinä haluaisi että sulla on huono olla. Parempi oikeasti että puhutaan suoraan näistä hankalista asioista. Mä en kykene päästämään irti susta vaikka tää tilanne repii itseänikin. Jos sä pystyt siihen, tee se. Koska mä en pysty tuohon eroamiseen siten kuin sä tarvisit sen. Haluaisin pystyä mutten pysty.

En pysyisi olemaan kaverin tasolla. Olen erilainen ihminen.

Anonyymi kirjoitti:

Ei tällainen leikki ole ihan terveen ihmisen puuhastelua.

Täällä on sairasta leikkiä ja manipulaation, kaikki pitää realisoida oikeassa maailmassa! Kuka valehtelee?

Valkoisia suloisia valheita, joiden tarkoitus pitäs ahneet...tai pelokkaat mitä lie!

Anonyymi kirjoitti:

Joo oot varmaankin oikeassa. Siinä on asioita, jotka on vaikeita. Niitä on liian vaikea selittää tälleen palstalla, mutta stressi niistä on aika suurta. Olen samaa mieltä että riitely voi puhdistaa ja se myös kuuluu eroamisprosessiin ja irtipäästämiseen monesti. Itse riitely on siis ok ja selviän kyllä sellaisesta mutta siinä on joitain epätyypillisiä seurauksia jotka häiritsee liikaa. Olen pohtinut sitä omaa onnellisuutta ja en usko, että voisin niiden seuraamusten toteutuessa olla kovin onnellinen. Ainakin se olisi vaikeaa. Niin sitten tuntuu siltä, että olisin tosi huono kumppani sulle ja suhteen alku vaikea, kun olisi niitä seuraamuksia jotka repisi mua rikki. Se ajatus häiritsee että se meidän suhteen alku tuhoutuisi siihen että olisin ihan hajalla ja mulla olisi pitkä tie löytää iloa elämästä jos ne eron kamalat seuraukset realisoituisi. Ehkä masentuisin ja olisin onneton, en tiedä. En haluaisi ikinä pilata meidän välejä siten. Sä ansaitset enemmän kuin jonkun kauhean sotkun. Ajattelen että asiat on ok silloin kun itse pystyn olemaan iloinen. Oon ehkä liian hankala huonovointisena. Pelkään siis sekä seurauksia että meidän suhteen hajoamista jos siihen asti päästäisi.

Missä on missä ei. Joissain talouksissa tuskin poutasäätä löytyy nimeksikään.

En edes ehdi lukea kaikkea.,. Ihan kun pikkulinnusta revittäisiin siipiä. Älä vuodata yhtään enempää sydäntäsi tässä Suomi24 velllovassa meressä, nyt myrskyää ja meressä on paljon myrkkyä. Rajaa mitä ja missä puhut, niin olet turvassa.

Mulla on ihan hirveästi tekemistä arjessa ..,en pysty koko palstaa selaamaan, yhden paikan joka yritettiin hävittää pystyn valvomaan. Yhteinen metsä.

Puen saappaat jalkaan ja hyppään veteen! Mä autan. Voit suoraan ehdottaa tai kysyä, mä pystyn tekemään vaikka mitä ja auttaa sinua.

Anonyymi kirjoitti:

Kiitos.

Kyllä minä sinun onnestasi huolta kantaisin ja sitä parhaani mukaan ravitsisin. Sinun onnesi itsesi kanssa on kuin puun juuri tai talon perusta, jonka päälle voisin oman osuuteni antaa. En voi sitä aloittaa, mutta jatkaa ja jalostaa voin. Se on vain sinun oltava vastaanottavainen ja valmis siihen. Osoittaa tahtosi ja näyttää tahtosi luottaa.

Minun lähelläni ei kovin moni ihminen pääse olemaan. Laatu korvaa määrän ja niitä vähäisiäkin suhteita varjelen parhaani mukaan. Sinä olisit tärkeimpien joukossa, lopulta varmasti se kaikkein tärkein.

Sydämen ja järjen ristiriita on repivä. Sinulla se on varmasti vielä voimakkaampaa kuin monilla, kun olet hyvin järki perustainen ja älykäs ihminen. Mutta olet myös erittäin rohkea, sen olen saanut useampaan kertaan todistaa. Minä itse luotan sydämen ääneen ja pidän järkeä sen tärkeänä haastajana. Kaikki täytyy koetella, jotta totuus löytyisi. Sen tietää löytäneensä kun sydän ja järki ovat samaa mieltä. Silloin koko oma olemus on mobilisoitunut yhden asian eteen.

Ystävänä en näkisi estettä meidän "sielujen sinfonialle". Minä olen kuitenkin hyvin jämerä sen asian suhteen ja en varmaan kenenkään muun kanssa sitä haluaisi edes kokeilla. Jos sitten löytäisit jonkun minua paremman ja alkaisit sen kanssa olemaan, niin silloin tietenkin sekin loppuisi. Mutta ketään ei lähdetä pettämään, sillä minäkin kantaisin sellaisen häpeän, jonka kanssa en voisi elää.

Minulle on monta kertaa käynyt niin etten ole yksin pystynyt asioista selviämään. Silloin olen pyytänyt apua ja aina olen sitä saanut. Toiset ihmiset ovat korvaamaton siunaus.

❌autan sua, et ole yksin, olen leijona ja nyt karjun❌

Anonyymi kirjoitti:

Varmaan tommosen hyökkääjän kera en haluis olla mistään hinnasta. Katselehan itsellesi uusi, sitä paitsi en tunne sua ollenkaan. Mene pois ja niin kauas ettei tarvis koskaan sua nähdä. Olet moraaliton!!

Todella ihana kirjoitus! Olet viisas ja uskomattoman ihana! Älä pelkää kaikki järjestyy... laitetaan järjestymään.

Tuntuu kuin olisi koskessa ohjaamassa ajopuuta.

Anonyymi kirjoitti:

Varmaan tommosen hyökkääjän kera en haluis olla mistään hinnasta. Katselehan itsellesi uusi, sitä paitsi en tunne sua ollenkaan. Mene pois ja niin kauas ettei tarvis koskaan sua nähdä. Olet moraaliton!!

Tälläisen haluan, mikään muu ei kelpaa!


Onni tulee yksin armosta Luojalta, ei yhdeltäkään ihmiseltä, muuta heijasteena auringon valo kuun kautta!

”Niin on Jumala maailmaa rakastanut, että antoi ainokaisen poikansa Jeesuksen, ettei yksikään hukkuisi ja joutuisi kadotukseen, vaan saisi iankaikkisen elämän.” (Joh. 3:16)

Anonyymi kirjoitti:

Minulla on alkemistin kykyjä, kuten sanoinkin. Mutta ei unohdeta elämän suojelua ja sitä tosiasiaa, että mitään kehitystä ei voi pakottaa. En voi kuitenkaan tukea sinua tätä palstalla tapahtuvaa kommunkointia enempää ja syyt tiedämme. Minä uskon kuitenkin sinuun ja siihen, että asiat lopulta tapahtuvat aivan niinkuin pitääkin. En kuitenkaan kiellä sitä tuskaa ja onnettomuutta, jota koen joka hetki ilman sinua. Kestän kyllä vielä aikani, mutta en valehtele että kuitenkaan loputtomiin. Pidä huoli itsestäsi ja terveydestäsi. Älä minun takiani ota stressiä, vaan ota se aika minkä ikinä tarvitsetkaan. Minä kyllä ymmärrän sitten ajallaan miten tämä kaikki sitten lopulta ratkesi.

❌manipulaatio varoitus❌

Anonyymi kirjoitti:

Elät rautasaappaan alla ja pelko hallitsee elämääsi. Elämä on valintoja ja jokainen tekee niinkuin parhaakseen näkee. Kaikkea hyvää sinulle ja ikävä ettei kokemuksistani ollut apua.

Sivusta sama

Täysin samaa mieltä!

Anonyymi kirjoitti:

Tunnen tuon mitä sanot sydämessäni. Sä et voi tehdä mitenkään enempää koska sama ongelma olisi vaikka me puhuttaisi tästä muillakin tavoin. Oon kiitollinen sulle tästä palstalla juttelusta, koska se on auttanut saamaan ajatuksia auki solmusta. Vaikka onkin tää ratkaisematon ongelma niin tuntuu että meidän välinen solmu on aukeillut.

Kerro ja sano aina mulle miltä susta tuntuu, koska ihan oikeasti välitän siitä ja haluun tietää. En halua että sun on huono olla ja ymmärrän jos sun tarvitsee tehdä ratkaisuja tämän suhteen. Jos voin jotenkin helpottaa sun oloa, teen niin.

Puhun varmasti ja ihan oikealla suulla!

Anonyymi kirjoitti:

Sydämeni itselleen voittanut luovutti. Hei hei oma sydämeni...

❌EI OLE TOTTA❌

Anonyymi kirjoitti:

Tarviiko reagoida noin? 😟Tiedät ihan hyvin sen että en halua sulta mitään onnen toivotuksia, kun ongelma on se, että mun elämä on onnetonta ilman sua. Mutta tilanne on mitä on.

Oikea ymmärtää elämää syvällisesti, älä usko näitä!

Anonyymi kirjoitti:

Ja jos sitä mietit niin kyllä oon kateellinen jokaikiselle sinkkunaiselle joka saa olla lähellä sua. Ei tarvitse hieroa sitä mun naamaan. Jos realiteeteistä puhutaan niin on siellä edelleen tunteetkin taustalla... sua kohtaan.

Minulla on tunteita myös, mutta en ole näiden pitkien tekstien kirjoittaja!

Kenelle vastaat, mieti painostaisiko ihastuksesi eroamaan? Voin paljastaa, ei ikinä!

Kuvaamasi tilanne olisi ihan epätasapainoinen, ei hän tietenkään mitään tuollaista pyytäisi, älä erehdy pieneksi hetkeksikään luulelemaan niin.

Anonyymi kirjoitti:

En edes ehdi lukea kaikkea.,. Ihan kun pikkulinnusta revittäisiin siipiä. Älä vuodata yhtään enempää sydäntäsi tässä Suomi24 velllovassa meressä, nyt myrskyää ja meressä on paljon myrkkyä. Rajaa mitä ja missä puhut, niin olet turvassa.

Mulla on ihan hirveästi tekemistä arjessa ..,en pysty koko palstaa selaamaan, yhden paikan joka yritettiin hävittää pystyn valvomaan. Yhteinen metsä.

Puen saappaat jalkaan ja hyppään veteen! Mä autan. Voit suoraan ehdottaa tai kysyä, mä pystyn tekemään vaikka mitä ja auttaa sinua.

Okei, tää selvä. Pidetään se meidän paikka. Se on tärkeintä ♡ Muu on vaan sivuseikkoja ja annan olla muun. 🤐

Anonyymi kirjoitti:

Älä sano noin, että et kelpaisi tai olisit liian huono. Minä itse olen kokenut sellaisen ryöpytyksen ja kaltoin kohtelun, etten ole selvinnyt niistä vieläkään ja sen jäljet varjostavat minua varmasti lopun ikääni. Olen siis sotku omalla tavallani itsekkin ja sitä en kiellä. Silti tahdon ja haluan vielä elää. Lähes jokainen läheiseni on ollut masentunut ja kokenut kovia niinkuin minäkin, mutta niistä on selvitty yhdessä ja opittu hyvin paljon. Meidän suhteemme hajoaisi ainoastaan siihen, että ei haluttaisi toisiamme. Mikään muu mahti ei tässä maailmassa sitä pystyisi hajottamaan. Silloin jos jalkasi eivät seurauksista johtuen kantaisi, niin minä kannan sinut sitten sylissäni.

Älä siis pelkää seuraamuksia. Minulla on alkemistin kykyjä muuttaa pahinkin liete puhtaaksi kullaksi. Tappavinkin myrkky elämän eliksiiriksi. Muista että seuraamuksia seuraa itse kullekin, jos lähtee toista satuttamaan. Toivomme ettei niin kuitenkaan tapahtuisi, mutta se ei selviäisi tuomiotta joka sinua yrittäisi kiristää.

Huh huh! Melkoista uhkailu.

Anonyymi kirjoitti:

Minusta tuntuu siltä että haluaisin vain sinut. Tahtoisin kuukauden tai kaksi aikaa seurustella ilman paineita. Paikata niitä reikiä joita välillämme on ja viettää aikaa kanssasi. Sitten luoda yhteinen suunitelmamme tulevaisuudesta. Hommata yhteinen koti ja lyödä hyntyt yhteen. Antaa rakkauden kantaa meidät aina alttarille asti ja tuottaa suhteemme hedelmiä. Tulla sinuun aina uudestaan paljaalla ja hoitaa heitä rakkaudella, yhdessä.

Jos vain pystyisit siihen eroon. Saisit oman asunnon ja katkaistua sen kivireen perästäsi. Voisit keskittyä vain minuun ja minä sinuun. Jaan kaiken tuskan ja kärsimyksen kanssasi, minkä ikinä tulisitkaan siitä kokemaan. Sinuun kohdistuvat loukkaukset olisivat loukkauksia minua kohtaan ja suhtautuisin niihin todella vakavasti.

Miten avioliitossa olevat trollit kehtaa tääl kirjoitella ja käännellä asioita, esiintyä toisina, vastailla itselleen, kieroa porukkaa.

Anonyymi kirjoitti:

Okei, tää selvä. Pidetään se meidän paikka. Se on tärkeintä ♡ Muu on vaan sivuseikkoja ja annan olla muun. 🤐

Tääki trollausta. Trolliarmeija hyökkää heti.

Anonyymi kirjoitti:

Miten avioliitossa olevat trollit kehtaa tääl kirjoitella ja käännellä asioita, esiintyä toisina, vastailla itselleen, kieroa porukkaa.

No mee sit helvettii täältä trolli!

Anonyymi kirjoitti:

Oletko sä täysissä järjissäsi? Kuulostat vastenmieliseltä ihmiseltä.

TROLLI!

Anonyymi kirjoitti:

Minusta tuntuu siltä että haluaisin vain sinut. Tahtoisin kuukauden tai kaksi aikaa seurustella ilman paineita. Paikata niitä reikiä joita välillämme on ja viettää aikaa kanssasi. Sitten luoda yhteinen suunitelmamme tulevaisuudesta. Hommata yhteinen koti ja lyödä hyntyt yhteen. Antaa rakkauden kantaa meidät aina alttarille asti ja tuottaa suhteemme hedelmiä. Tulla sinuun aina uudestaan paljaalla ja hoitaa heitä rakkaudella, yhdessä.

Jos vain pystyisit siihen eroon. Saisit oman asunnon ja katkaistua sen kivireen perästäsi. Voisit keskittyä vain minuun ja minä sinuun. Jaan kaiken tuskan ja kärsimyksen kanssasi, minkä ikinä tulisitkaan siitä kokemaan. Sinuun kohdistuvat loukkaukset olisivat loukkauksia minua kohtaan ja suhtautuisin niihin todella vakavasti.

Saman trolli pitkiä sepustuksia, itse puhuu ja vastaa itselleen

Anonyymi kirjoitti:

Hei,

Olen nyt ihan eri ihminen ketä tässä on keskustellut, eikä valitettavasti ole aikaa lukea kaikkea ja kommentoida...

...ei kai kukaan oikeasti järkevä hyväsydäminen ihminen vaadi toiselta eroa! Ei.

Sinun kirjoitus on loogista ja aidon kuuloista, siksi Kommentoin tähän. Sanoit tosi hyvin tuon, että tälläiset vakavat asiat pitää puhua, ihan siis oikeasti. Vakavat keskustelut käydään toisessa ulottuvuudessa, vaikka täälläkin olisi sanoitettu oikeita tunteita. Täällä on paljon kiusaamista ja manipulointia.

Tämä suomi24 on pakolaismetsä, josta voi johdatettuna löytää hyvää, mutta suuremmaksi osaksi paskaa.

Itse olet aloittaja, älä nyt muuntele sanomaasi.

Hahhaha mikäurpo.

Paha ja ilkeä kommentti

Niinpä. Irl ne pitää kertoa, jos kiinnostaa.

Anonyymi kirjoitti:

Niinpä. Irl ne pitää kertoa, jos kiinnostaa.

Oon jo eronnu. Eikös se oo käsitelty. Selvää. Eri osoite

Mutta

Tämä tekee minullekin hyvää henkisesti

Täytyy avittaa ihmistä

Ja mulle tulis hirveen huono olo, jos en tekis tätä

Aivan sekopää!!

Kyllä kaipaa! Valehtelet!

Tunne-elämä on tärkeimpiä asioita elämässä. Niille löytyy aina aikaa.

Anonyymi kirjoitti:

Tunne-elämä on tärkeimpiä asioita elämässä. Niille löytyy aina aikaa.

Maksetaanko näistä vatvomisista oikein palkkaakin, vai meneekö työnantajalle varattu aika netissä roikkuen typerissä suhdeselvittelyissä??

Anonyymi kirjoitti:

Maksetaanko näistä vatvomisista oikein palkkaakin, vai meneekö työnantajalle varattu aika netissä roikkuen typerissä suhdeselvittelyissä??

Maksetaan ja palkka voi olla suuri, loppuelämä!

Anonyymi kirjoitti:

Maksetaan ja palkka voi olla suuri, loppuelämä!

Ei siltä vaikuta, tuon narsisti-aapeen kanssa ei todellakaan ole palkkio olla loppuelämää.

Anonyymi kirjoitti:

Ei siltä vaikuta, tuon narsisti-aapeen kanssa ei todellakaan ole palkkio olla loppuelämää.

Kysymys kai on millaisen elämän haluaa?

Haluaa tehdä paljon hallaa toisten suhteisiin valehtelemalla ja manipuloimalla toisia paha trolli on, älkää uskoko tuota ja noita muita hahmoja, siis hänen muunneltuja hahmojaan!!!

Jan olet viisas mies! ja monelle palstalaiselle tietämättäsi hyvä kaveri. Jokaisen anonyymin takana on oikea ihminen ja persoona.

Elämä ei kuitenkaan aina ole niin mustavalkoista, me olemme särkyviä ihmisiä ja tarvitsemme lämpöä ja toisen taakan kantamista. Ihanteet ja arvot ohjaavat hyvään elämään, mutta niiden kustannuksella ei voi jättää elämää elämättä, se olisi onttoa elämää.

Anonyymi kirjoitti:

Jan olet viisas mies! ja monelle palstalaiselle tietämättäsi hyvä kaveri. Jokaisen anonyymin takana on oikea ihminen ja persoona.

Elämä ei kuitenkaan aina ole niin mustavalkoista, me olemme särkyviä ihmisiä ja tarvitsemme lämpöä ja toisen taakan kantamista. Ihanteet ja arvot ohjaavat hyvään elämään, mutta niiden kustannuksella ei voi jättää elämää elämättä, se olisi onttoa elämää.

Olen sitä mieltä et jos rakkaus kumppaniin on loppu, niin ero on todella helppoa. Aikoinaan erosin enkä katunut, mutta se oli oma pitkään harkittu päätös.
Ihmettelen tälläisiä kehotuksia erota. Aloittaja voisi alkaa oikeasti elämään elämäänsä eikä roikkua varatussa ihmisessä joka ei ole todennäköisesti valmis eroamaan. Kuinka kukaan voi kuvitella että vain sivusuhteet on elämän elämistä. On hyvin loukkaavaa kertoa toisille että sinä et elä elämääsi. Meillä jokaisella on se oman näköinen elämä ja todennäköisesti voitetaan vastuksetkin ihan vaan elämää elämällä.

Anonyymi kirjoitti:

Olen sitä mieltä et jos rakkaus kumppaniin on loppu, niin ero on todella helppoa. Aikoinaan erosin enkä katunut, mutta se oli oma pitkään harkittu päätös.
Ihmettelen tälläisiä kehotuksia erota. Aloittaja voisi alkaa oikeasti elämään elämäänsä eikä roikkua varatussa ihmisessä joka ei ole todennäköisesti valmis eroamaan. Kuinka kukaan voi kuvitella että vain sivusuhteet on elämän elämistä. On hyvin loukkaavaa kertoa toisille että sinä et elä elämääsi. Meillä jokaisella on se oman näköinen elämä ja todennäköisesti voitetaan vastuksetkin ihan vaan elämää elämällä.

Tiedän olen eronnut 20 vuotisesta liitostani ja voin sanoa, että oli helppo pitkään harkittu ero. Olen äärettämän vankkumaton, mitä tulee moraalisiin asioihin. Olen myös oppinut keski-ikäisenä, että elämä ei ole niin mustavalkoista, et voi tietää mitä kaikkea taustalla on.

Tälläiset asiat pitää selvittää oikeasti keskustelemalla, varmistaa ettei välissä ole manipulaatiota.

Enkä ikinä lähtisi mihinkään pettämis juttuun tai liian aikaisin suhteeseen eronneen kanssa. Ymmärrän kuitenkin, että elämäntilanteet voi olla tosi monimutkaisia ja vaikeita, silloin hyviä nyrkkisääntöjä on osattava soveltaa viisaasti.

Siis todella, meni vän tunteisiin tämä ketju niin en lukenut sun vastausta tarkasti.

Olen täysin samaa mieltä, että eroon ei koskaan kukaan saa pyytää, painostaa tai edes vihjailla, sellinen olisi, vain itsekästä ja törkeää. Ei sellaisen päälle voisi mitään rakentaa!

Anonyymi kirjoitti:

Tiedän olen eronnut 20 vuotisesta liitostani ja voin sanoa, että oli helppo pitkään harkittu ero. Olen äärettämän vankkumaton, mitä tulee moraalisiin asioihin. Olen myös oppinut keski-ikäisenä, että elämä ei ole niin mustavalkoista, et voi tietää mitä kaikkea taustalla on.

Tälläiset asiat pitää selvittää oikeasti keskustelemalla, varmistaa ettei välissä ole manipulaatiota.

Enkä ikinä lähtisi mihinkään pettämis juttuun tai liian aikaisin suhteeseen eronneen kanssa. Ymmärrän kuitenkin, että elämäntilanteet voi olla tosi monimutkaisia ja vaikeita, silloin hyviä nyrkkisääntöjä on osattava soveltaa viisaasti.

Hyvä, viisautta on soveltaa! Siinä on armoa, täysin samaa mieltä!

Tyhmä

Erikoinen ajattelutapa, ei kai kukaan eroa toisen takia, tai kukaan halua, kenenkään suhteen rääppeitä.

Niin on, ihan kauheaa piraja tekstiä.

No ei tietenkään.