Nyt ymmärrän alkoholin käytön. Olen itse alkanut käyttää vielä vanhalla iällä.
Olen omaishoitaja ja pieni hetken kestävä humalatila vie kaikki murheet edes
hetkeksi pois. On ihana olo vaikka vain hetken. Eihän se tilannetta miksikään tee
mutta se vähäinenkin autuas olotila on taivaasta tässä helvetissä. En varmaan saisi ajatella näin mutta kun joutuu päättämään kahden ihmisen elämästä niin se tuntuu niin äärettömän pahalta. Sitä en tiedä mihin tämä vie mutta näillä mennään tällä hetkellä.
Olen omaishoitaja ja pieni hetken kestävä humalatila vie kaikki murheet edes
hetkeksi pois. On ihana olo vaikka vain hetken. Eihän se tilannetta miksikään tee
mutta se vähäinenkin autuas olotila on taivaasta tässä helvetissä. En varmaan saisi ajatella näin mutta kun joutuu päättämään kahden ihmisen elämästä niin se tuntuu niin äärettömän pahalta. Sitä en tiedä mihin tämä vie mutta näillä mennään tällä hetkellä.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Onhan tuo ymmärrettävää, mutta on myös hyvä ymmärtää mahdolliset seuraukset.
Seurauksista... Itselleni lääkäri määräsi alkuun kipuihin sata kappaletta panacodia (kolmiolääke), parin napin kokeilun jälkeen pyysin vahvempaa, sain parinsadan paketin tramadolia (joka myös kolmiolääke), joitain kymmeniä käytettyäni niidenkin teho alkoi tuntua mitättömältä, joten vuorossa oli parinsadan oksikodoni tabletin resepti ja pullo nestemäistä oksikodonia (molemmat kolmiolääkkeitä), oksikodonihan on 1,5 kertaa morfiinia vahvempaa. Sit alkoi vaikuttamaan. Lisäksi kun sai vielä fentanyylilaastareita varalle. Aikamoinen varasto, panacodit ja tramalit varmaan jää kaappiin pölyttymään... Mut itse asianihan oli että käyttöohjeissa lukee että kaikki edellämainitut lääkkeet hämärtävät näkökykyä, aiheuttavat jonkinasteista huimausta, tarkkaavaisuuden heikentymistä merkittävästikin (huomannut et oudotkin asiat alkaa lääkkeiden vaikutuksenalaisena naurattamaan). Silti pakkausselosteissa lukee ettäajoneuvolla ajaminen näiden lääkkeiden vaikutuksessa on sallittua.
Eli kyseiset aineet ovat lääkärin määrääminä lääkkeitä ja saa ajella, mutta ilman reseptiä ne luokitellaan huumeiksi ja ei tietenkään saa ajella. Jotenkin nurinkurista et lääkärin määräämänä voi ajella "huumeissa".
Toki itse joudun ajamaan 2-3 kertaa viikossa Kuopion takaa Helsinkiin ja takaisin sekä tietty pakollisset kaupunkiajelut...
Ymmärrän seuraukset mutta kun elämä pysähtyy kuin muuriin josta pitäisi päästä läpi niin pieni humala vie ajatukset edes hetkeksi pois kaikesta kurjuudesta.
Onhan se totta, että hetkeksi saa ajatukset pois raskaasta arjesta tms.
Eikä koskaan ole sanottu, että jokaiselle kävisi lopulta huonosti.
Jos itse osaa pitää homman ns. hanskassa, ettei alkoholista tule mitään jatkuvaa " lääkitystä ", vaan silloin tällöin " nollaa ", niin ei kai siitä haittaakaan ole.
Usein se vaan menee siihen lopulta, kun alkaa tottua alkoholin käyttämiseen lääkkeenä, niin saattaa jäädä " helpoksi " keinoksi saada ajatukset muualle.
Alkoholilla saa hetkeksi murheet ja huolet pois, mutta humalan jälkeen kaikki on kuitenkin mielessä, ja mahdollisesti vielä tuplana, kun lisäksi soimaa itseään juomisesta.
Alkoholi, tai päihteet yleensä, eivät poista murheita, ne vain siirtyvät.
Kagalla käynnin abc:
1)juo viinaa
2)syöksy vessaan
3) feilaa kännivapinassa housujen avaaminen
4)rojauta housuun
Asd
Jos noista tuo 4 kohta on lopputulos, niin eikäs 2:n ja 3:n voi jättää kokonaan välistä.
Olen käyttänyt alkoholia juuri aloittajan tapaan vaikeiden asioiden ollessa päällä. Toki niin että kaikki olen tehnyt, mitä on pitänyt, käynyt töissä ja asiat kaikin puolin kunnossa. Kun tilanne on rauhoittunut, alkoholi on jäänyt pois, eli nyt kun kaikki on hyvin, en käytä ollenkaan. Minulle on tämä ratkaisu sopinut, lääkkeitä en ole koskaan alkanut ottaa. Särkylääkkeitä en tarvitse kun fyysisesti en ole mistään kipeä. Mieli vain on ollut ahdistunut, turhatunut, väsynyt, vihainen ja kaikki tunteet sekaisin. Huonontanut yöunta ja ruokahalua. Olen hoitanut ikäviä tunteita lenkkeilyllä ja terveellisellä ruoalla mutta myös alkoholilla. Kuitenkin on sisällä sellainen velvollisuudentunne itseään kohtaan etten ole elämää ranttaliksi päästänyt. Olen yksi esimerkki siitä että alkoholi ei välttämättä ole turmioon johtava. Minulle siitä on ollut apua.
Sinun ratkaisusi! Itse olin lähespäiväittäin mutkan kautta sukua palkatta 5 vuotta läsänä alzmer potilalle.kun siskoni ei jaksanut puolisoa,joka asui eri osoite.Torstai vapaa päivä kun oli yhteiskunan järjestämä kerho koko päivän.Lisäksi ystävinä2 sisarusta .Joiden luona sit kävin iltaa.Muistisairaita.Todetiin toki heillä 6kk.enen kuolemaa.Aina noista 3 oli sama aika sairaalakin.Niin että suursuon sairalasta jatkoin malmin sairaala ja takas kotiin itä--Helsinkiä lähiö,Kertaakan en saanut tukea,päinä vastoin komentoja heidän lähiomaisilta.Ilmasen työn tekiöitä kun ei arvosteta ei kunioiteta.Vain nuo 3 vanhusta. Pulloon en tarttunut. Tupakankin pystyin lopetaa.Mutta olisin tarvinut tukea.Omaishoitajilla kerhot ymm.Mutta ulkoistetaan täysin ne ystävät sukulaiset jotka palkatta läsnä ja koti-hoito ne näkee päivitäin.Oli rankaa.1 kuoli 2016.toinen 2018 viimenen noista 2020.Luojan kiitos elän asun yksin.Iki maailmassa en lähde enää autamaan.Oli sukua tai ei.Niin puhki mut imettiin kuin olla osaa ja paskat sain palkasi mutkan kautta sukua olevan lähiomaisen puheissa minusta.Kun en olisi ollut olemassakaan.piste
Mitä tarkoitat sillä, että joutuu päättämään kahden ihmisen elämästä? Kuulostaa jotenkin lopulliselta. Taisit silti tarkoittaa, että joudut tekemään päätökset myös puolison puolesta?
Joka tapauksessa en suosittele alkoholia. Eläkeiässäkin voi alkoholisoitua. Tiedän jonkun tapauksen. Itse asiassa epäterveellinen syöminen ja alkoholi ovat nykyajan eläkeläisillä tavallisia ongelmia.
Yrittäisit edes saada jotain apua terveydenhuollon puolelta. Ja jossain vaiheessahan se hetki tulee vastaan, kun tulee liian raskaaksi toimia omaishoitajana. Juotko sen jälkeen yksinäisyyteen?
Yhtä kertaa lukuun ottamatta olen tissutellut vain hyvään olooni. Sen syventämiseksi.
Ainoa poikkeus oli kun saimme tiedon miniämme kaksosten keskenmenosta jossa odotetut ja jo nimetytkin kaksoset menehtyivät napanuoriin.
Otin pari oluttölkkiä ja aloitetun barndypullon ja menin parvekkeemme edessä olevan puiston penkille suremaan, ryyppäämään ja itkemään.
Muuten on kivaa kun on kivaa.
Ei siitä hyvä heilu, usko huviksesi, on tilanteesi mikä tahansa.