Voi voi, kun et yhtään ymmärrä paljon tämä kaikki on minuun sattunut. Ihan kohtuuttoman paljon. Mun puolesta saat mennä. Et sitten osannut mua arvostaa. Mutta niinhän se on, että muut on hankalia, ethän sinä.
Helvetti alkoi alusta
Anonyymi
46<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 46
Vanhimmat
Kuka on mennyt?
Helvetin syövereissä oppii jos jotakin jos on oppiakseen.
Oppiiko lopettamaan rakastamasta ihmistä, joka on tuonut alusta asti vain surua ja murhetta?
Oppiiko olemaan rakastamasta siis. Kirjoitus kun huonoa, kun niin perusteellisen huono olo. Olen kokenut tämän olotilan aiemminkin. Aina tulee samassa seurassa.
Oppia rakastamaan vaikka vihamiestä, se vaikeaa ole.
No ookkos vielä täällä ??
Olin höyhensaarilla
Mikä on huonosti
Onko sulla mikä mieli
Mieli korkeimman ❤️😂🙏
Kyllä se tuntuu aika vaikealta, kun itse rakastaa, mutta toinen ei. Toinen siis voi kolhia mielin määrin silloin. En minä näe tällaisessa masokistiasetelmassa mitään hyvää. Mieluummin oppisin jotain ihan muuta.
Mitä sanoisit jollekulle toiselle, jonka sivusta näkisit vastaavassa tilanteessa? Esimerkiksi naispuoliselle henkilölle, jolla olisi yksipuolinen ihastus jotakin miestä kohtaan? Siitä voit ottaa omat sanasi omaan tilanteeseesi.
Ei tunneasioita ratkaista järjen kanssa. Voin pysyä vaikka vuoden etäällä hänestä, niin silti tunteet pysyvät. Sellaisen neuvon antaisin vastaavassa tilanteessa siis, että älä ruoki tunteitasi. Mutta kun se ei omalla kohdallani auta.
Näitä kirjoituksia täällä lukiessa tulee aina mieleen että tietääkö toinen edes tunteistasi?
Eli oletteko ihan oikeassa elämässä oikeassa suhteessa ja olet tehnyt tunteesi selväksi?
Ettei ole taas niin ettei toisella ole aavistustakaan ja ihmettelee vain mikä sinua vaivaa?
Aivan varmasti tietää, kun olen siitä sanonut. Siinä kohdin normaali ihminen, jos ollaan tekemisissä, ei haluaisi käyttää tilannetta hyväkseen loukatakseen. Tässä on vaan käynyt niin, että harvakseltaan häneen törmään. Sitten kun hänen seurassaan olen, tunnen syvää yhteenkuuluvuutta hänen kanssaan ja rakkautta. Kaikki loppuu aina niin, että hän jollain tavoin "paljastaa" kylmyytensä. En tiedä, onko tahallista vai tahatonta. Mutta jos yhtään empaattinen olisi, ei kerta toisen jälkeen toimisi niin.
No voi :-/ Toivotaan, että aika silti tuo lopulta helpotuksen. Esimerkiksi siten, että sittemmin, vaikka jonkun vuoden kuluttua, ihastutkin johonkin toiseen. Siis oikeasti ja aidosti ihastut, et pakottamalla tämän tilanteen takia. Maailmassa on kuitenkin monta hyvää tyyppiä, kunhan heidät kohtaa jossakin yllättäen. Se on ollut omalla kohdallani aina se, mitä lopulta on tapahtunut. Joskus jopa huomannut jälkikäteen, että onneksi siitä jutusta ei tullut yhtään mitään, koska sattunut tietämään henkilöstä jonkun arveluttavan asian, joka ei omaan arvomaailmaan oikein istuisi, ilman niitä ihastuksen tuomia vaaleanpunaisia kuvitelmia siis.
t. 9:00
Oli minulla jossain vaiheessa tapailusuhde toisen ihmisen kanssa. Pidinkin hänestä ja hänen seurastaan, mutta kun tuon toisen taas näin, minua vietiin. En halua itse vahingoittaa ketään toista ihmistä ja pysyttelenkin yksikseni.
Pelkään, että hän saa satuttaa minua vielä paljon, ennen kuin olen irti hänestä. Ja olenko sittenkään. En ymmärrä, että näin syvästi voi jotain rakastaa. Yritin kääntää sen jossain vaiheessa vihaksi, mutta en millään pystynyt. Rakastan vaan. Mutta sillä ei tunnu olevan hänelle mitään merkitystä.
Tiedän, että jossain vaiheessa taas helpottaakin vähän, kun saan etäisyyttä tähän tilanteeseen ja häneen. Kunhan sitten vaan pystyisin pysyttelemään hänestä erossa. Näissä kohdin minulla on todella kova ikävä ystävääni, joka kuoli 9 vuotta sitten. Hän olisi osannut tsempata tässä tilanteessa ja auttanut minut siitä poiskin. 😪
Empaattinen ihminen voi välillä olla todella kylmä, jos hän osaa hallita omaa empatiankykyänsä.
Ethän voi odottaa, että toinen on kokoajan kiinni tunteissa sinuun, vai voitko? Vaatimasi jatkuva yhteys muistuttaa pienen lapsen ja äidin suhdetta. Viisi vuotiaana lapsi alkaa eriytyä äidistä ja alkaa hahmottamaan muut ihmisetverillisinä sen sijaan, että mieltää heidät omien tarpeidensa jatkeiksi. Aikuiset ihmiset eivät voi elää niin, että omistautuvat täysin toisen tunteelle, se on epätervettä ja liian raskasta.
Elämässä kun on muitakin huomiota vaativia asioita ja muita henkilöitä. Tunteetkin kaipaavat lepoa, nollausta, lataamista. Jopa fyysisesti, koska tunteet ovat aivokemian varassa.
Kuulostat tarvitsevalta ja vaativalta.
Pystytkö itse yhtään olemaan empaattinen ja lämmin sitä toista kohtaan ja teetko niin, vai pyöriikö elämäsi ainoastaan sinun vastivuutesi ympärilläsi? Oletko kenties itsekeskeinen?
Silloin välillinen kylmyys on ainoa tapa selvitä seurassasi ilman, että joutuu imetyksi kuiviin, jos on aidot tunteet ja yhteys kyseessä.
Taidat olla hyvä saalis jollekkin, joka osaa käyttää tarvitsevuuttasi koukkuna ja on valmis näyttelemään ja/tai uhraamaan itseytensä saadakseen sinut suhteeseen. Ehkä niin onkin käynyt jo, kun yrität keinolla millä hyvänsä välttää kivuliasta kasvuprosessia aikuisen vastuullisuuteen.
Et voisi enempää olla väärässä. En vaadi mitään jatkuvaa yhteyttä. En ole painostanut häntä mitenkään. Asia on vain niin, että kaikki eivät tarvitse samanlaista kontaktia toiseen, mitä itse kaipaisin. Kyllä minä kykenen erillisyyteen, ei siitä ole kysymys. Ja tiedän myös sen, että on ihmisiä, jotka perustavat suhteensa järkiperustein lähinnä.
Tiedän olen näin sanonut, se on vaikeaa, mutta Jeesuksen avulla mahdollista.
Voisiko vihamiehen rakastaminen olla myös sitä, että jättää hänet itsensä kanssa, ikuinen auttaminen ja ymmärtäminen voi vain pahentaa hänen omaa tilannetta, jos ei joudu koskaan katsomaan tekojaan silmiin peilistä. Yksin oleminen voi paljastaa monia asioita ihmisestä, pakottaa kasvuun tai sitten tuhoon, se on jokaisen oma valinta. Kukaan muu ei voi toisen puolesta elää.
Kirjoitit kuitenkin, että hänen seurassaan tunnet syvää yhteenkuuluvuutta ja rakkautta?
Tuo tunne ei synny pelkästään yhden ihmisen ansiosta, yhteyttä ei voi tuntea, jos toinen on sulkeutunut ja kylmä, kuten myös itse totesit.
Mitä vielä tarvitset? Etkö ole osannut viedä suhdetta fyysiselle tasolle?
Kuulostaa siltä, että yhteyttä ja tunnetta on, mutta homma ei etene jostain syystä ja syytät siitä toisen "tunnekylmyyttä", koska hän ei anna sinulle tarvitsemaasi automaatio-ohjauksella.
Ehkä nuo kylmät kohtaukset ovat sen toisen turhautumista sinuun. Hana kiinni, josset kerran tunnu hakevan muuta, kun huomiota. Mistä hän sen voisi tietää.
Ymmärrän senkin, että hän elää omaa elämäänsä siinä välissä, kun emme ole nähneet. Mutta en haluaisi olla se ihminen, joka joutuu hänen suustaan kuulemaan nämä asiat, hellän hetken jälkeen. Siinä kohtaa kun seuraavaksi törmäämme, ei varmaan ole muuta mahdollisuutta, kuin kääntyä kannoilla.
Ja jokaisella, aivan jokaisella on omat tarvitsevuutensa. Tuossa on osa totta, että hän herättää mahdollisesti omalla käytöksellään varhaisempia traumojani. Että ihan kokonaan en oman tarvitsevuuteni piikkiin kaikkea voi laittaa.
Mutta en minä ole mikään roikkujatyyppi. Mutta jos aina saa juuri siltä tunteiden kohteelta kylmää kyytiä, niin toki se satuttaa. Vai onko siinä vain minulla osuuteni? Ensin on kaikki ok ja sitten kylmää vettä niskaan? Älä reagoi siihen. Niinkö toimii ns normaalit ihmiset?
Hei nyt ihan oikeasti valot päälle ja tälläiset keskustelut liveen!
Tämmöiset keskustelut on ihan hyvä käydä anonyymina ainakin esiasteelliaesti ja ottaa muidenkin mielipiteitä ja näkemyksiä mukaan.
Ei ihmiset muuten opi mitään toisistaan.
En minä siinä kohtaa voi enää mitään tehdä, jos toinen alkaa avautumaan pieleen menneistä naissuhteistaan. Toki hänellä on oikeus tavata muita, mutta en minä ole siihen asiaan se sopiva uskottu. Hän pitää siis mua kaverina ja minä häntä jonain ihan muuna. Se on se ongelma. Ja juuri tuota kertomaansa, oli ollut herkkä hetki. Minulle se oli täyttymys, hänelle seksiä. Ehkä toivun tästä vielä.
Läpä lässyn lässyn lää, jos et jää niin.....
Ja siis kerroin, etten halua kuulla. Hän näytti hämmästyneeltä ja sanoi että se on hänen elämäänsä. Ja jatkettiin juttua sius muilla aiheilla. Ok, mutta voin kuunnella paljon, mutta tuo loukkasi. Ja en siis ole mielestäni mitenkään sairaalloisen mustasukkainen tms. Minusta tuo nyt oli vain moukkamaista ja satuttavaa. Vai eikö ollut?
Kuitenkin häneen rakastuit? Miten voit tuntea rakkautta, jos toinen ei kuitenkaan ole mitenkään hyvä mielestäsi?
Miten voit tietää, millainen hän on, ajatteleeko sinua, miten elää elämäänsä? Mitä siis hänessä oikein rakastat?
Jotkut ihmiset saattaa joskus olla ihan erityisen kylmiä, siis todella hyisiä. Kuten minä. Ei se tarkoita, ettei rakasta tai välitä tai tekee suhteessa pahaa, se on vain luonteenpiirre joka liittyy selviytymiskykyyn. Siksi juuri vastasin, kun on omassa piirteissä tuo perinnöllinen kylmyys, kun näytti siltä, että käsität sen väärin ja tuot väärään yhteyteen. Halusin auttaa. Vaikka olen niin kylmä, hah!
Sinulla on pelkojesi kautta melkoisen negatiivinen käsitys tuosta toisesta. Projisoit omat tapasi häneen ja pelkäät et hän tekee kuten itse teet ja ottaa jonkun toisen.
Se ei todellakaan herätä rakkautta, vaan nimenomaan kylmyyttä ja etäisyyttä, että kuvittelet tuntevasi toisen, vaikket todellakaan tunne.
Siinä olet oikeassa, ettet todellakaan ole mikään pääsyyllinen traumoinesi. Ei se toinenkaan tuskin mikään ihmissuhteiden suurmestari ole.. Ihmissuhteista ei kannata etsiä syyllisiä, vaan laittaa homma kuntoon, jos kerran on rakkautta vielä eikä halua suhdetta lopettaa.
Lähdennyt tästä itse ulkoilemaan ja oleen kaverin kanssa, vähän jotain kevyempää ajateltavaa haastavien pohdiskelujen jälkeen.
Tsemppiä ja rentouttavaa viikonloppua sulle ja tietty muillekkin palstakamuille💑
Toi oli siltä tosi tökeröä. Menis terapiaan kaataan paskaansa.
Kuka ääliö nyt puhuu toisista naisista kun on sängyssä yhden kanssa????
Sinä olet väärässä. Teet koko ajan oletuksia arvailujen perusteella. Et ota toista ihmistä lainkaan huomioon. Pidät nykyhetkeä todellisuutena.
Rakastan sinä paljon enemmän, kun huomaan että et ole itsestäänselvyys, elämän, vaan aarre jota kaipaan ja himoitsen. ;) jos olet se ikinuori henkilö Salosta, niin, kaipaan sinua käsittämättömän paljon. 🤡 anteeksi, olen täydellinen pelle, mutta, kaipaan sinua. 😿 täällä menee kauan, todella kauan. 🤔 eikä, minulla ole mitään muuta, ihailtavaa elämässäni kuin sinä. 👦 en ole sosiaalinen, kaikkea muuta, olen itse piru ja paholainen, joka on taas tehnyt kolttosiaan, kuten ennenkin. Pelkään tulevaisuutta, tuleva pelottaa, sillä, olen mitä olen, jollen porauta vain äärimmäisen kehittynyttä aivoimplanttia päähäni. Masentaa, jossain määrin elämäni, ihmisten typeryys ja heikoimman polkeminen, suohon ja lopulta uppeluksiin asti sinne. 🤔 jotenkin, vain, pelkään, vaikka pelättävää, ei kenties ole, joten, toivon vain, jos taas saan unelmoida ja haaveilla, että en menetä sinua, koska, jos sinut menetän, olen, yksin , elämässäni. Voit elää elämääsi, ihan kuten haluat, sinulla on valta elämässäsi, en tiedä vain miten tämän sanoisi, Kaipaan Sinua, ja, anteeksi, minä, minä, vain kaiken kokemani jälkeen, aivan kaiken, sekosin päästäni, en välittänyt enää pahemmin mistään mitään, vaikka silloin olisi pitänyt välittää eniten. Ja, kuten sanoin, minulla on lähiomaiset (Tärkeimmät)ja omaiset (ei juuri yhtään välitä minusta) joita tuntuu kiinnostavan muut asiat kuin minun seurani 🤔 ainakin lomareissut, ruuat, arvotavarat, kaikki, tuntuu menevän ohitse niin, eikä koskaan soitetaan minulle, silloin vuosia sitten ketään omainen ei soittanut minulle, ja, on täysi ihme täysin, että olen hengissä vielä. Mitäs, tässä muuta, 🤔 kaipaan sinua, todella paljon. JA, anteeksi, aivan kaikki. 🤔👦🤡
Tässä kohtaa ei ole enää mahdollisuutta selvittää muuten. Kun tavallaan on jo selvää, mutta oma hyväksyminen vielä puuttuu. Hän ei ole mikään ns. tavis, siksi irrottautuminen ei ole ihan helppoa. Ja jos ei nyt oteta huomioon hänen asennettaan naisiiin, niin ok monissa asioissa elämänarvoiltaan. Omalla kohdalla kuitenkin täysin väärä, kun ei osaa ottaa huomioon tunteitani. Kiitos ei enää. Arvostan itseäni vielä kuitenkin.
Kiitos! Joo oli niin tökeröä, ettei minusta tervettä enää, eikä millään mittarilla hyväksyttävää. Kiitos, olen tunteva ihminen, en mikään toisen hyödyke. Toivottavasti edes jonain päivänä ymmärtää sen itse, mutta kuitenkin uskallan epäillä. Tällä hetkellä olen vielä tuhannen kappaleina, mutta en anna hänelle mahdollisuutta enää satuttaa minua.
Koita edes aikuistua, valitat kuin teinitytöt. Itse oot valintas tehnyt
Et ole kokenut rakkautta, jos voit noin sanoa. En ole valinnut tätä tunnetta. En todellakaan. Tiedätkö, että kaikki ei ole omassa vallassa ja hallinnassa? Mutta tunnekylmät ihmiset voivat noin sanoa.
Ookko kotosalla, kun on noin aikaa mietiskellä
Kyllähän oot mielessä , taas tänäänkin
Kulta
Täysin samaa mieltä!
Tunnekylmä ja realisti on ihan eri asia
Miehelle tämä? Millon nähtiin viimeksi?
Ei sillä ole merkitystä kenelle. Tämä on yksinäinen helvetti. Ei tule vastakaikua.
Annat aikaa itsellesi. Jos pakotat tunteita pois, rikot vain itsesi ja pahimmassa tapauksessa turrutat niitä tunteitasi alkoholilla, tiedän kokemuksesta.
Tunteet on hyvästä, ja joku päivä tulee se ahaa-elämys, ja katselet taaksepäin ja muistelet lämmöllä niitä hyviä hetkiä, sopusoinnussa itsesi kanssa, tämänkin tiedän kokemuksesta. :) Nainen sivusta
Kiitos! Nyt vaan täytyy pysyä lujana. Hänen kanssaan ei mitään suhdetta tule. Tuossa joku kirjoitti, miten voi rakastaa häntä, jos hänessä ei ole mitään hyvää tai en tunne häntä. Kyllä minä hänet melko hyvin tunnen. Ja kun hänessä on paljon hyvää. Osaa olla todella huomioonottava ja mukava. Mutta sitten on se toinen puoli.
En voi enää tapailla häntä edes satunnaisesti, koska se ei tue omaa hyvinvointiani. Voin löytää itselleni parisuhteen, koska oikeastaan sellaista kaipaan. Nyt vaan tuntuu sellainenkin kaukaiselta. Kyllä kai sitä pystyy vielä kiintymään johonkin toiseenkin. Olen vain aina ajatellut että se on este, kun tunteeni on hänessä. Nyt pitäisi pystyä hyväksymään todellisuus. Mutta kovin helppoa ei luopuminen tule olemaan ja varmasti hän tulee pysymään sydämessäni. Hän hakee suhteelta eri asioita, hakekoon sen jostain muualta sitten.
Onko mies varattu? Hän on kenties valintansa tehnyt.
Ei sinua täällä kukaan kaipaile, anna nyt olla jo!
Se mies ei ole tehnyt ratkaisua vielä mutta hän mies on.
Ja naimisissa oleva mies! Ja sinäkin olet mies, nii lopeta tuo lässytys. Häpeä!
Kinkstauvnin tikkui poskettoman halavalla ostamaan.
Mistä teet näitä päätelmiä? Vastaapa tähän kysymykseen.
Tee asioille jotain äläkä jankuta!