Yksinkertaistettuna on kaksi miesluokkaa, jotka kelpaavat naisille:
1) erikoismiehet
2) tavallistakin tavallisempi keskiarvomies
Erikoismiehet ovat pankkiirilääkäreitä, jännämiehiä, bodareita, muusikoita, näyttelijöitä, poliiseja, lätkänpelaajia, väkivaltarikollisia, superkomeita, kaveriporukoiden ja somepiirien keskipisteitä jne jne. Suurin osa naisista kuolaa näitä miehiä, ja varsin suuri osa myös tavoittelee, ainakin nuorena. Monella näpit palaa erikoismiesten kanssa, kun seksin antaminen ei muutukaan oikeaksi, sitoutuneeksi ja uskolliseksi parisuhteeksi, vaikka nainen toivoisi.
Tämän jälkeen, yleensä välillä 25-35v, suurin osa niistä naisista, jotka yrittivät saada oman erikoismiehen mutta polttivat näppinsä monta kertaa, uudelleenarvioivat tavoitteitaan ja vaatimuksiaan. Ottavat hiukan rationaalisemman lähtökohdan pariutumiseen. Tavoitteeksi tulee mies, jolla on työpaikka, riittävän kokoinen keho/ muna/ lihakset, vähintään ihan ok -tierin kasvot, perusmiehen harrastukset jotka ei ole seksikkäitä mutta jotka on perusmiesjuttuja, ja myös supliikki saa olla vähän vajavaista ja vitsit seminoloja, jos mies on äärimmäisen keskiarvoinen mies.
Naisilla ei siis tässä pariutumisen toisessa erässä ole enää tavoitteena saada ystäviään pakahtumaan kateudesta. Vaiheessa yksi, erikoismiehen etsinnässä, naisen tavoite on saada naisen tyttökaverit kuolemaan kateudesta, kun nainen löysi maailman parhaimman miehen ja tyttökaverit eivät saa häntä. Vaiheessa kaksi, keskiarvomiehen etsinnässä, naisen tavoite on saada mies, joka turvaa naiselle elintason jolla nainen on samalla tasolla tyttökavereiden kanssa, ja myös seksikkyydessä ja luonteenpiirteissä miehen tulisi olla mahdollissimman keskiverto, jotta nainen voi tuntea kuuluvansa keskiluokkaisten aikuisten naisten joukkoon. Miehen typerät ja nolot miesjututkin kääntyvät plussaksi tässä vaiheessa; miehen tuijottaessa lätkäkisoja ja juodessa keskaria sohvalla, nainen voi valittaa miehensä junttiutta tyttökavereille, ja tyttökaverit vastaavat "noin meidänkin Lauri tekee, kyl miehet on sit juntteja hyi".
1) erikoismiehet
2) tavallistakin tavallisempi keskiarvomies
Erikoismiehet ovat pankkiirilääkäreitä, jännämiehiä, bodareita, muusikoita, näyttelijöitä, poliiseja, lätkänpelaajia, väkivaltarikollisia, superkomeita, kaveriporukoiden ja somepiirien keskipisteitä jne jne. Suurin osa naisista kuolaa näitä miehiä, ja varsin suuri osa myös tavoittelee, ainakin nuorena. Monella näpit palaa erikoismiesten kanssa, kun seksin antaminen ei muutukaan oikeaksi, sitoutuneeksi ja uskolliseksi parisuhteeksi, vaikka nainen toivoisi.
Tämän jälkeen, yleensä välillä 25-35v, suurin osa niistä naisista, jotka yrittivät saada oman erikoismiehen mutta polttivat näppinsä monta kertaa, uudelleenarvioivat tavoitteitaan ja vaatimuksiaan. Ottavat hiukan rationaalisemman lähtökohdan pariutumiseen. Tavoitteeksi tulee mies, jolla on työpaikka, riittävän kokoinen keho/ muna/ lihakset, vähintään ihan ok -tierin kasvot, perusmiehen harrastukset jotka ei ole seksikkäitä mutta jotka on perusmiesjuttuja, ja myös supliikki saa olla vähän vajavaista ja vitsit seminoloja, jos mies on äärimmäisen keskiarvoinen mies.
Naisilla ei siis tässä pariutumisen toisessa erässä ole enää tavoitteena saada ystäviään pakahtumaan kateudesta. Vaiheessa yksi, erikoismiehen etsinnässä, naisen tavoite on saada naisen tyttökaverit kuolemaan kateudesta, kun nainen löysi maailman parhaimman miehen ja tyttökaverit eivät saa häntä. Vaiheessa kaksi, keskiarvomiehen etsinnässä, naisen tavoite on saada mies, joka turvaa naiselle elintason jolla nainen on samalla tasolla tyttökavereiden kanssa, ja myös seksikkyydessä ja luonteenpiirteissä miehen tulisi olla mahdollissimman keskiverto, jotta nainen voi tuntea kuuluvansa keskiluokkaisten aikuisten naisten joukkoon. Miehen typerät ja nolot miesjututkin kääntyvät plussaksi tässä vaiheessa; miehen tuijottaessa lätkäkisoja ja juodessa keskaria sohvalla, nainen voi valittaa miehensä junttiutta tyttökavereille, ja tyttökaverit vastaavat "noin meidänkin Lauri tekee, kyl miehet on sit juntteja hyi".
Vastaukset 7
Vanhimmat
Niin no jaa. Ehkä osittain pitää paikkansa, mutta vain osittain. Teininä olin ihan lääpällään superkomeaan poikaan, mutta poltin näppini. Sen jälkeen tuli pitempi seurustelu suhteellisen "tavallisen" miehen kanssa. Paitsi että minun silmiini se "tavallinen" mies oli komea, hauska ja älykäs, ja meillä oli aika hyvä henkinen yhteys. Sen henkisen yhteyden takia enimmäkseen halusin olla hänen kanssa. No, poikki meni kumminkin, mies jätti kun sairastuin. Ehkä hän ei sitten ollut Se Oikea, eikä meidän välillä ollut kovin voimakasta kemiaa, vaikkakin seksi oli hyvää, mutta oltiin enimmäkseen todella hyviä kavereita. Joten ehkä hyvä että meni poikki. Seuraavaksi tuli elämääni "jännämies". Jutuissa vilisi ryyppääminen ja väkivalta. Kemiaa oli, ja joitain samanlaisia vaikeita elämänkokemuksia. Olisin halunnut auttaa, mutta tuntui että voimat ei siihen riitä, ja pelottaa ihan liikaa oman turvallisuuden puolesta. Nykyään elän sinkkuna, ja haikailen teinirakkauden perään. Että siinä naisen näkökulma. Ei naisten suhteen kannata yleistää liikaa. Naisetkin on vain ihmisiä, ja jokainen nainen on erilainen.
Tuon viestin perusteella AP:n viesti on vahvasti paikkansapitävä.
Osittain paikkaansapitävä. Siltä osin, että ensin nuorena saattaa tavoitteet miehen suhteen olla tavallaan liian korkealla, ja sen jälkeen haetaan miestä, jonka kanssa sopii yhteen vähän paremmin. Ihan luonnollista. Mutta moni muu asia meni aloituksessa minun mielestä vähän huti. Aloittaja ei esimerkiksi mainitse kirjoituksessaan ollenkaan kahta tekijää, jotka on ainakin minun mielestä todella tärkeitä parinvalinnassa; kemia ja henkinen yhteys. Joku tyttökaverien kateelliseksi tekeminen ei ole minulla ollut koskaan tavoitteena, eikä myöskään raha ynnä muut.
Suppea katsaus
Nostetaan
Noin se kieltämättä tuuppaa menemään.
Minulle kyllä kelpaisi introvertti nörttikin, koska olen itse sellainen. ;)