Useilla on jostain ihme syystä sellainen stereotypia, että kaikki uskovaiset, eli vanhoillislestadiolaiset olisivat upporikkaita, jotka ovat varansa rakennusalalta haalineet. Tämä ei pidä paikkaansa.
Meikäläisissäkin on monenlaisia perheitä ja ihmisiä. Osa on ihan oikein, todella rikkaita. Valtaosa on keskituloisia ja sekaan mahtuu paljon myös oikeasti köyhyyden rajamaillakin eläviä. Osalla vain menee paremmin ajallisessa mielessä. Silti se ei tarkoita sitä, etteikö Jumala siunaisi myös köyhempien elämää! Rikkaus ei korreloi hyvinvoinnin ja siunauksen kanssa.
Itse lukeudun varakkaisiin meikäläisiin. Tämä ei kuitenkaan ole oma ansioni. Jo minua ennen eläneet sukulaiset ovat osaltaan tähän vaikuttaneet, että tilanne on nyt tämä. On myös niitä perheitä, jotka ovat nollista rikastuneet. Rikastuminen ei kuitenkaan ole itsetarkoitus, vaan se että on nimi Elämän Kirjassa! Kaikista tärkein asia on, että saa olla Jumalan lapsi. Ja se ei maksa mitään. Ihan armosta jokainen saa uskoa.
Suviseuroissa näkee paljon hulppeita matkailuautoja ja -yhdistelmiä. Seassa on myös ihan tavallistakin kalustoa, sekä niitä, jotka ovat joutuneet kalustonsa vuokraamaan. Ja sitten on se joukko, joilla ei riitä varat edes matkailuauton tai vaunun vuokraamiseen. He tyytyvät telttoihin ja ovat ihan onnellisia silti. Sillä eihän raha tuo onnea. Siihen tottuu. Ja voin sanoa sen ihan kokemuksen rintaäänellä. Meillä esimerkiksi on suuri matkailuauto, joka vaatii linja-autokortin. Tämän lisäksi löytyy myös muutama asuntovaunu, jotka ovat järkiään koko ajan jossain vuokralla.
On autoja ja jopa vähän eksoottisempaakin kalustoa. Silti en menisi sanomaan, että olisimme yhtään onnellisempia, kuin se perhe, jolla on vain yksi asuntovaunu ja auto. Ja ehkä joku sportti siinä rinnalla. Ihan hyvin hekin voivat olla onnellisia ja usein ovatkin.
Olin kerran liikenteenohjaajana suviseuroissa ja huomasin jopa sen, että usein juuri ne varattomimmat ovat onnellisimpia elämään. Eräälläkin isännällä oli vanhan Volvon perässä ikivanha asuntovaunu, jossa yksi ikkuna oli peitetty muovilla, kun se puuttui kokonaan. Isäntä oli silminnähden onnellinen kun pääsi suviseuroihin. Hän kun ei muutamana kesänä päässyt taloudellisten syiden vuoksi. Hänestä huokui myös Jumalan rauha. Silmin nähden onnellinen! Sitten tuli isommalla matkailuyhdistelmällä joku mies, joka ei neuvojani kuunnellut. Ajoi vain suoraan vessojen viereen, vaikka sanoin, ettei sinne oteta matkailuautoja. Hän oli äreä ja näki, ettei raha ollu selvästikkään tehnyt onnelliseksi.
Eli rikkaudet eivät korreloi mielenrauhan ja onnellisuuden kanssa. Olit rikas, tavallinen tai köyhä, voit olla onnellinen, tai sitteän äreä ja tyytymätön. Tärkeintä silti on aina se, että on nimi Elämän Kirjassa ja saa kerran päästä Taivaan kotiin. Sinnehän me kaikki olemme matkalla, rikkaat, tavalliset ja köyhät!
Meikäläisissäkin on monenlaisia perheitä ja ihmisiä. Osa on ihan oikein, todella rikkaita. Valtaosa on keskituloisia ja sekaan mahtuu paljon myös oikeasti köyhyyden rajamaillakin eläviä. Osalla vain menee paremmin ajallisessa mielessä. Silti se ei tarkoita sitä, etteikö Jumala siunaisi myös köyhempien elämää! Rikkaus ei korreloi hyvinvoinnin ja siunauksen kanssa.
Itse lukeudun varakkaisiin meikäläisiin. Tämä ei kuitenkaan ole oma ansioni. Jo minua ennen eläneet sukulaiset ovat osaltaan tähän vaikuttaneet, että tilanne on nyt tämä. On myös niitä perheitä, jotka ovat nollista rikastuneet. Rikastuminen ei kuitenkaan ole itsetarkoitus, vaan se että on nimi Elämän Kirjassa! Kaikista tärkein asia on, että saa olla Jumalan lapsi. Ja se ei maksa mitään. Ihan armosta jokainen saa uskoa.
Suviseuroissa näkee paljon hulppeita matkailuautoja ja -yhdistelmiä. Seassa on myös ihan tavallistakin kalustoa, sekä niitä, jotka ovat joutuneet kalustonsa vuokraamaan. Ja sitten on se joukko, joilla ei riitä varat edes matkailuauton tai vaunun vuokraamiseen. He tyytyvät telttoihin ja ovat ihan onnellisia silti. Sillä eihän raha tuo onnea. Siihen tottuu. Ja voin sanoa sen ihan kokemuksen rintaäänellä. Meillä esimerkiksi on suuri matkailuauto, joka vaatii linja-autokortin. Tämän lisäksi löytyy myös muutama asuntovaunu, jotka ovat järkiään koko ajan jossain vuokralla.
On autoja ja jopa vähän eksoottisempaakin kalustoa. Silti en menisi sanomaan, että olisimme yhtään onnellisempia, kuin se perhe, jolla on vain yksi asuntovaunu ja auto. Ja ehkä joku sportti siinä rinnalla. Ihan hyvin hekin voivat olla onnellisia ja usein ovatkin.
Olin kerran liikenteenohjaajana suviseuroissa ja huomasin jopa sen, että usein juuri ne varattomimmat ovat onnellisimpia elämään. Eräälläkin isännällä oli vanhan Volvon perässä ikivanha asuntovaunu, jossa yksi ikkuna oli peitetty muovilla, kun se puuttui kokonaan. Isäntä oli silminnähden onnellinen kun pääsi suviseuroihin. Hän kun ei muutamana kesänä päässyt taloudellisten syiden vuoksi. Hänestä huokui myös Jumalan rauha. Silmin nähden onnellinen! Sitten tuli isommalla matkailuyhdistelmällä joku mies, joka ei neuvojani kuunnellut. Ajoi vain suoraan vessojen viereen, vaikka sanoin, ettei sinne oteta matkailuautoja. Hän oli äreä ja näki, ettei raha ollu selvästikkään tehnyt onnelliseksi.
Eli rikkaudet eivät korreloi mielenrauhan ja onnellisuuden kanssa. Olit rikas, tavallinen tai köyhä, voit olla onnellinen, tai sitteän äreä ja tyytymätön. Tärkeintä silti on aina se, että on nimi Elämän Kirjassa ja saa kerran päästä Taivaan kotiin. Sinnehän me kaikki olemme matkalla, rikkaat, tavalliset ja köyhät!
Vastaukset 7
Vanhimmat
Hieno kirjoitus, kiitos!
Raha tai rikastuminenkaan sinänsä ei ole synti, mutta Raamattu korostaa erittäin painokkaasti, että ahneus on paha synti. Minusta tuntuu, että sinä et ole ahne ja se mainio asia.
Asiahan on silleen, että mitä enemmän on varallisuutta, niin sitä kiireempää on elämä, ettei paljon muuta mahdu päiviin, kun pitää huolehtia niistä "romppeista" joita on kerännyt ympärillee, hienot autot, mökit ja upeat talot ja harrastukset, ne vaativat huoltoa ja sitten jos sattuu olemaan useampi lapsi niin heillekin keräytyy sitä olevinaan "pakko saada" vempaimia, kuin kaikilla muillakin on, kuulema !!
Ei sitä ole pakko näyttää vaikka on varallisuuttakin, silti voi elää vähän kiireetöntä elämää ja panostaa enempi vaikka niiden lasten koulutukseen jne.
Useampi vanhempi on ehkä kovalla työllä saanut ne rikkaudet ja lasten henkinen ja hengellinen kasvatus on jäänyt tois`sijalle ! Pääasiaksi jää se "ulkokullaisuus", että ulospäin näyttää hyvältä !
Rahallahan saa kaikkea materiaa, mutta harvemmin sairaudet ei poistu vaikka rahaa olisi laittaa hoitoihin suuriakin summia. Kipu ja kärsimys ei aina poistu lääkkeilläkään.
Joskus tulee myös se elämän määränpää, jokaiselle, niin kannattaako kerätä tavaraa hirveästi, kun ne on jätettävä pois sieltä haudasta. Harvalle laitetaan kovin paljoa omaisuutta arkkuun !
VL.- piireissäkin joillakin on tuo näyttämisen "kiusaus", mutta suurin osa taitaa olla ihan tavan tallaajia. Ne elämän arvot kun ovat kohdillaan, niin ei tarvitse "isotella"1
Paljonhan sitä vl.-perheet säästää siinäkin, kun väki ei juurikaan juhli "railakkaasti", harvempi perheellinen tekee ulkomaan matkoja, lasten ollessa pieniä ja lukumäärältään monta vielä kotona olevaa. Ravintola "keikat" jää pois jne.
Nykyään on sitten näitä "vanhuksia" jotka ovat osan vuodesta ulkomailla ja muutenkin matkustavat, niin ei ollut ennen. Elintason nousun huomaa tänä aikana paremmin. Ennen vietettiin enempi aikaa kotosalla ollen, nyt eletään väljemmin.
Perheissä, isoissakin, tänä aikana kumpikin puoliso käy töissä, vaikka lapsia syntyy tiheäänkin. Jos äitikin on korkeasti kouluttautunut, niin ne "väliajat" käydään töissä. Lapslle voi saada kotiin hoitajan, jos käy, hyvin ! Kun on hankittu se "luksustalo", se on saatava maksettua ! Kaikki äidit eivät "viihdy" kotona, lasten ollessa pieniä. Onko se sitten taloudellisesti viisasta !? Ehkä sitten kun tulee eläkeikä, niin on hyvä olla työhistoriaa takana, siinä sen sitten huomaa !
Kaikki eivät ajattele niin kauaskantoisesti ! Meitä on moneksi, perheitäkin ja juurikin vl.-perheitäkin. Se on paljolti arvokysymys, mitä "arvottaa" tässä elämässä.
Voi olla myös, että lapsen ensiaskeleet näkee se "hoitotäti", kuin oma vanhempi !
Jokainen tekee omasta elämästään oman näköisensä, mutta kannattaa ajatella näitä asioita jo nuorempana, ettei tarvitse "vatuloida" asioita vanhana, että jätti jotain tekemättä, vaikka omien lasten kasvuympäristön hyväksi !?!?
Näin se on. Jo keskiluokkaisellakin alkaa oleman kiireitä kun pitää omaisuudesta huolehtia.
VL-piireissä todellakin esiintyy valitettavasti näyttämisen halua ja olen sitä mieltä että se ei kuulu oikean uskovaisen käytökseen. Se ei ole Raamatun hengen mukaista, se on kerskailevaa elämää, saattaa aiheuttaa ahneutta ja pahimmassa tapauksessa jopa vääränlaista toimintaa kun hankitaan yhä lisää rahaa tai omaisuutta. Kateus on myös Raamatun mukaan todella huono asia ja helposti sitä saattaa ihminen ajautua kateuden tielle jos eletään jatkuvassa kilpavarustelussa. Omasta mielestäni tämä ahneus ja näyttämisen halu on yksi suurimmista ongelmista VL-piireissä.
Näin se on, että suureen joukkoon mahtuu monenlaista tallaajaa.
En tiedä, onko se nyt kuitenkaan niin väärää, jos uskovainen haluaa ostaa vaikka harrasteautoksi Porschen tai Ferrarin. Jos pitää hienoista autoista ja on siihen varaa, niin miksipä ei? Kyllä minun mielestä raha on tehty käytettäväksi. Yli varojen ei tietenkään kannate kenenkään elää, vaan kannattee ostaa sitä, mihin oikiasti on varaa. Tiedän, että monet ostavat kaikkea arvokasta itelleen vaikka velkarahalla. Siinä sitten onkin työtä ja kiirettä, että selviää veloista. Samalla aika ja ruoste raiskaa tätä velaksi hankittua omaisuutta. Kun tätä sitten hoitaa ja huoltaa, ei uskon hoitamiselle jää enää aikaa.
Jos ostat hienoudet vasta sitten, kun taloudellinen tilanteesi sen mahdollistaa, niin jää uskon hoitamisellekin aikaa, kun ei tarvi stressata, selviääkö päivistä eteenpäin.
Minun lestadiolaisessa lapsuudenperheessä lapset eli erittäin köyhästi. Vanhemmat kerrytti omaisuuttaan nopeasti yrittäjyydellä. Lopulta he olivat varakkaita. Silti heille tuotiin satoja kiloja avustusruokaa säännöllisesti, koska lapsia oli paljon. Leipää ja ruokaa vietiin myös muihin hyvätuloisiin lestadiolaisperheisiin. Minullakin oli jo lapsia ja sain hakea jäännösmuonaa. Siihen asti, kunnes ”kielsin uskoni” eli sanouduin irti lestadiolaisuudesta. Sen jälkeen ei enää saanut leipää. Nykyään olen köyhä ja vanhemmat rikkaita.
En kehtaisi ottaa hyvätuloisena tai edes keskituloisena avustuksia vastaan.
Tällaisiakin perheitä on, mutta tällainen toiminta on juuri sitä, mistä Raamattukin meitä varoittaa. Että älkäämme ahnehtiko kaikkea maallista.. Ahnehtiminen on juuri sitä, että unohtaa läheistensä tarpeet ahnehtiessaan itselle jotain. Jos perheellä on varaa elättää perheensä kunnialla ja ostaa siinä samalla kaikkea kivaa itselleen, on täysin OK. Ja tiedän, että meidänkinlaisia perheitä on! Jos on rahaa yli omien tarpeiden, miksei sitä käyttäisi. Sehän hyödyttää myös Suomen valtiota. Nimittäin kun pitää rahan kierrossa, pitää myös talouden rattaat pyörimässä. Ostamalla arvokkaan auton, tuet myös Suomen valtiota verojen muodossa. Mutta ostaa kannattee vain, jos oikeasti siihen on varaa, eikä tarvi omasta ja omien lasten selkänahasta sitä riipiä.
Meitä melko köyhiäkin lestadiolaisia löytyy. Ollaan tehty töitä ja eletty säästäväisesti, mutta usein silti rahavaikeuksien keskellä on vain pitänyt luottaa, että Luoja suo leivän ensi vuonnakin. Täytyy sanoa, että leipää on saatu, vaikka aina ei asiat ole selvinneet samalla tavalla kuin itse oli ajatellut, Jumalalla on laajemmat suunnitelmat.