Millokohan ihminen pääsee ikävästä irti. Nyt jo neljä vuotta kestänyt. Välillä vähän parempia kausia ja sitten taas tipahtaa jonnekin rotkoon.
Uusi yksinäinen päivä edessä...
Anonyymi
1852
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 18
Vanhimmat
Ihmisten ilmoille jo uus löytyy, tai ehkä löytyy.. Uskon kyllä niin.. Eihän kukaan oikeasti voi monta vuotta olla kiinnostunut jos toinen ei ole kuvioissa ollenkaan. Tsemppiä!
Kyllä voi..kivaa se ei ole😔
Kuka vitun uus? Sielunkumppaneita on harvassa. Huomaan sivistymättömyytesi! En tykkää tyhmistä miehistä. Pitää olla minua älykkäämpi.
Roikkujat on säälittäviä. Pitäisikö jo päästää irti ja katsella uutta tai olla vain yksin.
Ei tuo tuntematon tyyppi sinun apajille ole tulossa, että ole huoleti ja jumppaa rauhassa
Kommenttisi sisältö ei välttämättä ole kovin sivistynyt.
Mee Tinderiin, baariin. Löydät seuraa.
4 vuotta ei kuulosta normaalilta. Suosittelen terapiaa.
Mietin samaa, ei oo normaalii. Läheisriippuvainen varmaan.
Neljä vuotta on ihan normaalia, kun olet kohdannut sen oikean. Se on määrätty, ei siitä saa itse päättää. Olisin valinnut jonkun helpomman. - en ap
Ei ole normaalia. Terve ihminen menee tossa ajassa eteenpäin. Selvä trollausaloitus.
Juurikin näin! Joko läheisriippuvainen tai trolli, terve ei ole.
Ihmettelen että mihin perustuen ei oikea rakkaus ole normaalia? Kyllä se on. On suuri lahja saada kokea kerran elämässä oikea rakkaus. Te ette tiedä, muuta kuin kertakäyttökulttuurista. Kunhan itselleen saa haalittua tarpeeksi. Voi rakastaa etäältä, vaikkei kessään roikkuisikaan.
No olisko vaikka se jälkimmäinen?
Ei siitä pääse eroon ikinä, jos koko ajan vatvoo mielessään sitä tunnetta. Menet ihmisten pariin ja siirrät sen tuntees johonki uuteen kohteeseen, joka käden ulottuvilla.
Et ole kokenut oikeaa rakkautta. Se on ikuista. Kukaan toinen ei voi ottaa sitä paikkaa.
Ei voi ei. Aika ja paikka katoaa, kun hänet tapaan. Vuosilla ei ole merkitystä, se on menoa joka kerta. Rakastan häntä aina syvemmin. Minusta tuntuu, että olemme jo tavanneet jossain aiemmin. Ei siis tässä elämässä.
Heisp
Ymmärrän ikäväsi.. mulla vähän samat fiilikset.. kohtasin baarissa erään miehen toissasyksynä. Vaihdoimme numerot.
Ihastuimme toisiimme silloin syksyn mittaan. Häntä on ikävä, jotain maagista siinä oli ja on edelleen, kemiaa, yhteyttä, miten sitä nyt kutsutaan.
Ollaan viestitelty harvakseltaan, joskus enemmän, toisinaan vähemmän. Kuukausittain kumminkin.
Olen hänelle muutaman kerran sanonut että mulla on ikävä sua.
Vastaukseksi saan, että ”olet mielessä” ja silmäniskuhymiö.
Mutta mitään ei tapahdu. Kun ollaan baarissa harvakseltaan nähty, ollaan halattu ja ne halaukset ovat jotain taivaallista, niissä on jotakin.
Hän on kertonut, että on tullut araksi, aikoinaan vaimo pettänyt, toinen käyttänyt hyväkseen ja kolmas tais olla viinaan menevä.
On varmaan tullu paskaa niskaan, ei kai uskalla enää mitään... harmi.
Pitäs vain jatkaa omaa elämää, mutta joka päivä HÄN on mielessä ja se on raskasta...
Ketään muuta koskaan halatessani, en ole tuntenut samoin, on tuntunut vaan niiiin hyvältä, ollut hyvä olo.