Etteivät korvasi tipu. Vaikka paljon kuulemma saa kuulla, ennen kuin korvat tippuvat.
Onko hullumpaa enää olemassa kuin tää. Tiedät, että kirjoitan tänne. Tiedän, että käyt täällä joskus ja kommentoit.
Tiedän, koska olen kertonut sulle.
On turvallisempaa pitää etäisyyttä? Ei tarvitse pelätä, että ilmestyisin ovellesi? Tai alkaisin pommittaa viesteillä, koska olisinhan jo varsinainen riesa? Eikä sun tarvis selitellä kenellekään puhelimen pilipatusta?!
Sinulla voi hyvinkin olla joku nainen.
Rakas, oon aikuistunut niistä vuosista. Usko tai älä, mutta niin kai me kaikki enemmän tai vähemmän. Tekisin monta asiaa toisin nyt. Kertoisin rakastavani sinua, niin ettei jäisi epäselväksi kuulitko vai et. Voi tosin olla, että minä olisin meistä se huonokuuloinen tai se, jolla on vaikeuksia kuullun ymmärtämisessä. Sinun pitäisi selkeäsi ilmaista itseäsi minulle, että varmasti menisi perille.
Olenhan minä antanut sulle elämisen rauhan. Viime viestistäkin kohta vuosi ja sitä edellisestäkin oli ehkä vuosi. Eli viesti kerran vuodessa, ei paha?
Rakkaus on älytöntä. Mistä ihmeestä sen vois tietää, milloin se iskee. Sinun -ammattikuntasi edustajana-ajattelin aina olevan minusta kauempana kuin yöt päivistä. Voin rehellisesti sanoa, etten ollut ikinä haaveillutkaan kaltaisestasi miehestä. Sitten kerran satuit "jostain syystä" tielleni enkä oikein vieläkään ymmärrä, mitä tapahtui, kun näin sinut, ihmettelin vain, kuin olisit ollut tuttu ja tuntematon yhtä aikaa, enkä saanut silmiäni irti sinusta, yritin keksiä, miten voisin venyttää luonasi vietettyä aikaa -siinä tilanteessa???!!! Mieti nyt. Se oli ihan kummallista. Olin kuin puulla päähän lyöty ja varmasti hyvin herkillä.
Mutta rakas, tätä on kestänyt jo yli sallitun ajan. Ja mulla on yhä ikävä. Kaikkien näiden vuosien jälkeen. Näkemättä mutta muistan kasvosi ja olemuksesi ja miltä tuntui olla lähelläsi.
-naiselta
Onko hullumpaa enää olemassa kuin tää. Tiedät, että kirjoitan tänne. Tiedän, että käyt täällä joskus ja kommentoit.
Tiedän, koska olen kertonut sulle.
On turvallisempaa pitää etäisyyttä? Ei tarvitse pelätä, että ilmestyisin ovellesi? Tai alkaisin pommittaa viesteillä, koska olisinhan jo varsinainen riesa? Eikä sun tarvis selitellä kenellekään puhelimen pilipatusta?!
Sinulla voi hyvinkin olla joku nainen.
Rakas, oon aikuistunut niistä vuosista. Usko tai älä, mutta niin kai me kaikki enemmän tai vähemmän. Tekisin monta asiaa toisin nyt. Kertoisin rakastavani sinua, niin ettei jäisi epäselväksi kuulitko vai et. Voi tosin olla, että minä olisin meistä se huonokuuloinen tai se, jolla on vaikeuksia kuullun ymmärtämisessä. Sinun pitäisi selkeäsi ilmaista itseäsi minulle, että varmasti menisi perille.
Olenhan minä antanut sulle elämisen rauhan. Viime viestistäkin kohta vuosi ja sitä edellisestäkin oli ehkä vuosi. Eli viesti kerran vuodessa, ei paha?
Rakkaus on älytöntä. Mistä ihmeestä sen vois tietää, milloin se iskee. Sinun -ammattikuntasi edustajana-ajattelin aina olevan minusta kauempana kuin yöt päivistä. Voin rehellisesti sanoa, etten ollut ikinä haaveillutkaan kaltaisestasi miehestä. Sitten kerran satuit "jostain syystä" tielleni enkä oikein vieläkään ymmärrä, mitä tapahtui, kun näin sinut, ihmettelin vain, kuin olisit ollut tuttu ja tuntematon yhtä aikaa, enkä saanut silmiäni irti sinusta, yritin keksiä, miten voisin venyttää luonasi vietettyä aikaa -siinä tilanteessa???!!! Mieti nyt. Se oli ihan kummallista. Olin kuin puulla päähän lyöty ja varmasti hyvin herkillä.
Mutta rakas, tätä on kestänyt jo yli sallitun ajan. Ja mulla on yhä ikävä. Kaikkien näiden vuosien jälkeen. Näkemättä mutta muistan kasvosi ja olemuksesi ja miltä tuntui olla lähelläsi.
-naiselta
Vastaukset 16
Vanhimmat
Sallittu aika, mitä sekin oikein on.
Varmaan vuosia?
Niin se on.
-aloittaja
Kuinka monta?
2012 tutustuttiin.
-Aloitt.
Ououou... kaunista on mutta eihän kukaan odota saavuttamatonta lähes 10 vuotta. Vaikka rakkaus kestäisikin koko sen ajan.
En olekaan "odottanut saavuttamatonta" lähes kymmentä vuotta. Minulle vain jäi ikävä ja tunteet jäljelle, kun menetin hänet.
-aloitt.
Pitäiskö provoilussa noiden maneerien suhteen uusia repertuaaria "- aloitt" vaikka seitsemän vuoden välein niin pysyy hitaammilla mielenkiinto yllä?
Justjust. Ja varmaan nii. Mitäs itte oot puuhastellut viimiset 10v, lähetellyt kirjekyyhkyjä matkaan kaivatullesi kerran vuodessa, vanha piika?
Voi sinua.
-aloitt.
😄👍
Mukavaa päivää sullekin 🤭
-aloitt.
Tuo troloopalstan puijattujen mukanaseva pintakiukku on jotenkin aika sööttiä lopulta ja onko vanha piikuuskin nykyään kateuden asia? Sitten voi vaikka erota, eikä huuhaalle naljailla kipujansa ulkoistaen sinne minne ne ei kuulu.
Mikä tässä on, ettei tänne IKÄVÄ-palstalle yhtäkään aloitusta ja omien tunteittensa purkausviestiä voi laittaa saamatta näitä trololoprovo-höpinöitä niskaansa. Mikä näillä ihmisillä tai tuolla ihmisellä on niin vaikea ymmärtää/hyväksyä se, että ihmisillä on ihan todellisia tunteita, todellista ikävää, rakkautta ja tunteiden kokemista. Ja että se jopa voi olla molemminpuoleista. Ja siitä voi ihan rehellisesti ja vilpittömästi tönne kirjoittaa, koska tämä on ikävä-palsta.
-aloitt.
Minäkin inhoan tuota välihuutelijaa, kaikki inhoaa. Tervehän se ei ole.
sivusta
Nätisti kirjoitettu. Ehkä aidostikin.
Aina näitä voi lueskella ja miettiä...
Ehkä?
Miksi ei olisi?
-aloitt.