Hei, Moi, Terve, vai mitä sanot, kun tavataan ja erotaan taikka kirjoitetaan?

MInä taidan sanoa useimmiten "Hei!" Ja vanha hyvä "Päivää" sitten kun vieraampia tapailen. Minun tapaamiseni, mennen tullen, ovat nykyisin niin harvassa, että ei nyt tule mieleen, miten lähtijät hyvästelen. Sanoin sen hein varmaan silloinkin, ja ehkä kiittelen käynnistä.
Tervehtiminen tuntuu nykyisin olevan kortilla. Asuinalueellani moikattiin alkuvuosina kaikkia, tuntimme toisimme tai ei, mutta nyt ovat tervehdykset hyytyneet, ja vastaantulijat katsovat muualle. Minäkin olen sitten lopettanut tervehtimisen. Enhän enää vasta muuttaneita tunnekaan. Mieheni oli sosiaalinen ja tutustui helposti ihmisiin, hän meni tutustumaan uusiin asukkaisiin, esittäytyi ja kertoi, missä asumme. Lupasi tulla auttamaan, jos apua kaivataan.
Muuttaessamme tänne 70-luvulla, oli joka talossa pari lasta, joten alueellamme oli 100 lapsen lauma, varmasti suuri ilo lähikoululle. Silloin oli täälläkin iloista hälinää ja monenlaisia tapahtumia. Luulen, että nyt olen vanhin koko joukosta, ikätoverini ovat muuttaneet kuka minnekin, vain pari alkuperäistä asukasta on jäljellä.
Moikkaamme, kun näemme raitilla.

On sitten hyvin yksilökohtaisiakin tervehdyksiä. kuten vaikka menneiden vuosikymmenten koomikon Eemelin käyttämä Molskis, joka sittemmin levisikin käyttöön.

Käytän useimmiten Moi-sanaa. On yksinkertainen ja kätevä. Käytän myös Moro-sanaa.

Äänettömässä tervehdyksessä nostan käden, useimmiten oikean, lievään pystyasentoon siten, että kämmen tulee hieman olkapään alapuolelle. Käytän joskus myös itämaista Namaste-tervehdystä, jos koen vastaanottajan ymmärtävän sen.

Tampereella tervehditään usein tuntematontakin. Vantaalla sellainen ei missään nimessä tulisi kyseeseenkään. On sen verran pimeä paikka.

Hölökyn kölökyn tai miehelle Hei sun heiluvilles

Tuon takia olenkin alkanut mennä ohi tervehtimättä.

Moro-sanaa käytetään Tampereen murteessa vain pois lähtiessä, siis hyvästellessä. Yleensä muodossa "Se om moro". Tervehtiessä sitä ei käytetä. Morjens-sanaa voi käyttää sekä tullesa että lähtiessä.

Tampereella on oma tervehdyksensä Moro tai Morjesta, mutta helsinkiläisillä enempää kuin turkulaisillakaan ei liene mitään vastaava.

Makeileva Erittäin hyvää päivää ei kuulu mitenkään kansankieleen. Kun Savossa olin lapsena, ainut tervehdyksen kaava oli pelkkä partitiivimuoto: Huomenta, Päevee, Iltoo, mutta tosin Hyvvee yötä tai monikossa Hyvät yöt.

Muistattehan muuten Niilo Tarvajärven Tervetuloa aamulahville-lähetyksen, jossa hän toivotti Aamujen aamua. Sitähän sunnuntaiaaamu olikin.

Sanon kyllä Davs nyt kun Tanska voitti Ruottin lätkässä :D

Skånepåg

Mitä sitten sanotaankin, niin toivottavasti kämmenenpuristus tervehdyksenä ja hyvästelynä vaipuu lopultakin unholaan eikä enää tule käyttöön. Sen välityksellä on levitetty monta tautia ja sairautta.

Tämä(kin) on sellainen aihepiiri, josta jotkut vetää ns herneen nokkaa, olen huomannut, ellei toimi jollain tietyllä totutulla tavalla. Itse ajattelen liberaalimmin. Se ei ole itseisarvo, että sanoo kuten ikäänkuin kuuluu, vaan että on muutenkin aidosti kohtelias ja hyväkäytöksinen. En loukkaannu ellei tervehditä, enkä ole hanakka itse tervehtiin ekana. Ei vaan kiinnosta.

Mulla tavattaessa varmaan moi ja moro yleisin tuttujen kesken ja mm. kaupassa, mutta puolivirallisemmissa terve tai hei (mitä myös vähän inhoan/olen kyllästynyt). Erottaessa varmaan arjessa on moro. Joskus voi tulla peräikkäisiäkin hyvästelyä ja jopa ihan muuta mitä piti sanoa. Miksi?- en tiedä. Ehkä jostain opittua tai joku blackout. Vieraissa kielissä ainakin käytetään. Mutta ei tollaset mitään haittaa. Nähdään tai ollaan kuulolla yms. sopii minusta silloin, kun myös oikeasti ollaan tulevaisuudessa tapaamassa. Katsellaan sanaa (eng. vastine see you) jostain syystä inhoan, enkä itse käytä. Johonkin kokemukseen tämmöset yleensä perustuu.

lajijasuris

Pääkaupunkiseudun ulkopuolella käytän sanoja Terve, Moi ja PÄivää. Pääkaupunkiseudulla en sano mitään. Ei siellä tervehditä.