Suomen säädöskokoelma. Työturvallisuuslaki 2002, 3697, 3701.
Työnantajan on jatkuvasti tarkkailtava työympäristöä, työyhteisöjen tilaa ja työtapojen turvallisuutta. Työnantajan on myös tarkkailtava toteutettujen toimenpiteiden vaikutusta työn turvallisuuteen ja terveellisyyteen.
Työnantajan on huolehdittava siitä, että turvallisuutta ja terveellisyyttä koskevat toimenpiteet otetaan huomioon tarpeellisella tavalla työnantajan organisaation kaikkien osien toiminnassa (8.§).
TYÖSTÄ PIDÄTTÄYTYMINEN:
TYÖTURVALLISUUSLAKI. SUOMEN SÄÄDÖSKOKOELMA. 30.8.2002:
"Työturvallisuuslaki 2002, 3697, 3701: Jos työstä aiheutuu vakavaa vaaraa työntekijän omalle tai muiden hengelle tai terveydelle, työntekijällä on oikeus pidättäytyä sellaisen työn tekemisestä.
Työstä pidättäytymisestä on ilmoitettava työnantajalle tai tämän edustajalle niin pian kuin mahdollista, kunnes työnantaja on poistanut vaaratekijät tai muutoin huolehtinut siitä, että työ voidaan suorittaa turvallisesti" (23.§)
Työsopimuslaki 27.§ 1. momentti: "Jos työntekijä sopimuksen mukaisesti on ollut työnantajan käytettävissä, hänen kuitenkaan työnantajasta riippuvasta syystä saamatta tehdä työtä, palkka on hänelle maksettava."
Eikö tässä ole kyllin selvästi sanottu, ettei tarvitse tehdä työtä tilassa, jossa aiheutuu terveydelle vaaraa ? Miten nämä pykälät käytännössä toteutuvat ?
Työnantajan on jatkuvasti tarkkailtava työympäristöä, työyhteisöjen tilaa ja työtapojen turvallisuutta. Työnantajan on myös tarkkailtava toteutettujen toimenpiteiden vaikutusta työn turvallisuuteen ja terveellisyyteen.
Työnantajan on huolehdittava siitä, että turvallisuutta ja terveellisyyttä koskevat toimenpiteet otetaan huomioon tarpeellisella tavalla työnantajan organisaation kaikkien osien toiminnassa (8.§).
TYÖSTÄ PIDÄTTÄYTYMINEN:
TYÖTURVALLISUUSLAKI. SUOMEN SÄÄDÖSKOKOELMA. 30.8.2002:
"Työturvallisuuslaki 2002, 3697, 3701: Jos työstä aiheutuu vakavaa vaaraa työntekijän omalle tai muiden hengelle tai terveydelle, työntekijällä on oikeus pidättäytyä sellaisen työn tekemisestä.
Työstä pidättäytymisestä on ilmoitettava työnantajalle tai tämän edustajalle niin pian kuin mahdollista, kunnes työnantaja on poistanut vaaratekijät tai muutoin huolehtinut siitä, että työ voidaan suorittaa turvallisesti" (23.§)
Työsopimuslaki 27.§ 1. momentti: "Jos työntekijä sopimuksen mukaisesti on ollut työnantajan käytettävissä, hänen kuitenkaan työnantajasta riippuvasta syystä saamatta tehdä työtä, palkka on hänelle maksettava."
Eikö tässä ole kyllin selvästi sanottu, ettei tarvitse tehdä työtä tilassa, jossa aiheutuu terveydelle vaaraa ? Miten nämä pykälät käytännössä toteutuvat ?
Vastaukset 12
Vanhimmat
TYÖSTÄ PIDÄTTÄYTYMINEN: TYÖTURVALLISUUSLAKI. SUOMEN SÄÄDÖSKOKOELMA. 30.8.2002: !!!
Laki on uusi - sitä tuskin on osattu vielä käyttää. Tuskinpa edes juristit yleisesti ottaen ovat osanneet huomioida tämän lain voimassaoloa. Siispä jos työpaikan homeista jollakin taholla neuvotellaan, niin tämän lain olemassaolo kannattaa pitää puheissa esillä - se tuo kummasti vakavuutta asiankäsittelyyn.
Onhan meillä hyvä työturvallisuuslaki olemassa.
Se näyttää väin jäävän rahan jalkoihin. Ja rahaa edustaa työnantaja, jonka valvonta työntekijän terveyden pettäessä niin asbestin. lyijyn, teollisuuskemikaalien, homeiden ymv. antigeenien/allergeenies suhteen kohdistuu työntekijän irtisanomiseen mikäli mahdollista.
Työnantajien apulaisina toimivat työterveyslääkärit.
Kun työnantajan taholta on aikaansaatu homeallergikko ja työterveyslääkärit aina Työterveyslaitosta myöten ilmoittavat, että homeista ja niiden haittavaikutuksista ei tiedetä mitään homeallergikko on tässä yhteiskunnassa todella pulassa.
Työntekijä ei voi kieltäytyä työstä olkoonpa kuinka homeinen paikka tahansa ilman lääkärilausuntoa. Ja lausuntoa ei heru, koska homeista ei tiedetä mitään.
Toistuvat keuhko-, poskiontelo ja silmätulehduksethan tulkitaan virusten aiheuttamiksi.
Mitä tulee työstä pidättäytymiseen ilman lääkärintodistusta, työnantajalla on oikeus irtisanomiseen.
Mitä todistuksen saamiseen tulee, lääkärikuntammehan aina Työterveyslaitosta myöten ilmoittaa toistuvasti, että homeiden terveysvaikutuksista ei tiedetä mitään, joten työterveyslääkärihän ei kirjoita todistusta.
Keuhkoissa pitää olla jo kudosvaurioita ennenkuin homeallergikon asia tutkimusmielessä alkaa edetä.
PUHUITTE TYÖSTÄ KIELTÄYTYMISESTÄ JA TYÖTERVEYSLÄÄKÄRIN LAISUNNOSTA.ONKO KELLÄÄN TIETOA,MITÄ TÄYTYY ILMETÄ TÄSTÄ LAUSUNNOSTA,JOTTA VOI KIELTÄYTYÄ TÖISTÄ? MINULLA ITSELLÄ ON LÄÄKÄRIN B-LAUSUNTO,JOSTA ILMENEE,ETTEN VOI TYÖSKENNELLÄ TYÖPAIKASSANI,JOSSA ON RUNSAASTI ALTISTEITA JA SELKEÄ SISÄILMA ONGELMA.MITÄ TAPAHTUU,KUN KIELTÄYDYN TÖISTÄ VEDOTEN TYÖTERVEYSLÄÄKÄRIN LAUSUNTOON.TÄLLÄ HETKELLÄ OLEN SAIRASLOMALLA JA SAIRASPÄIVÄRAHA OIKEUS LOPPUU ELOKUUN LOPUSSA.MITÄ SITTEN?JOTTA SAISIN EDES TYÖTTÖMYYSPÄIVÄRAHAA TÄMÄN JÄLKEEN,TÄYTYY MINULLA OLLA TYÖNANTAJAN LAUSUNTO SIITÄ,ETTEI HEILLÄ OLE TARJOTA MINULLE TÖITÄ,EIKÄ ALTISTEETONTA TYÖPAIKKAA.ARVATKAA VAAN,SAAKO SELLAISEN IHAN NOIN VAAN!!
Työstä "pidättäytyminen" on lain mukaan mahdollista, mikäli työ aiheuttaa terveydelle vaaraa tai terveysuhkaa.
Vie tämä lakipykälä työnantajallesi ja hänellä ei ole oikeutta irtisanoa sinua lain mukaan. Työnantajalla on vastuu työntekijän terveydestä lain mukaan. Niinhän siinä on kirjoitettu. Miten muuten sen lain voisi tulkita ?
Lain oikeuskäytäntöä luodaan nyt eteen tulevissa oikeustapauksissa. Kun on vahvat todennäköiset syyt epäillä terveyshaitan olemassaoloa, niin työnantaja voisi kai kumota ne ainoastaan todistamalla, että haittaa ei ole. Se voidaan osoittaa vain pätevillä, puolueettomilla tutkimuksilla. Hatusta vedetyt ongelman kieltämiset ei saisi olla Suomessakaan oikeussalissa menestyvä käytäntö. Näin periaatteessa.
Tarvittaisiin myös riippumattomia mikrobianalyysilaitoksia, koska kunnallisiin systeemeihin ei aina ole luottamista ja työpaikkalääkäreiden lausuntoihihin ei ole alkuunkaan uskomista.
Ihmisten luottamus oikeuslaitoksen toimintaan Suomessa laskee kuin lehmän häntä, mitä vanhemmiksi, se on: kokeneemmiksi, ihmiset tulevat, tai jos he ovat seuranneet oikeuslaitoksen toimintaa asianosaisena tai todistajana (tutkimuksia asiasta löytyy useampikin). Toivottavasti tämän "oikeus työstä kieltäytymiseen" -lainkohdan oikeuskäytäntö ei valu hengettömäksi ja jää murentamaan koko oikeuslaitoksen arvovaltaa kuten muu yleinen "homeoikeus" Suomessa.
Kyllähän näitä tapauksia on ollut ainakin jo parinkymmenen vuoden ajalta ympäri Suomea, jossa työntekijä on haastanut työnantajan oikeuteen työsuojelulain rikkomisesta; ilman tulosta. Myös työsuojelupiirit ovat vieneet työnantajia oikeuteen samasta syystä; ilman tulosta.
Näillä henkilöillä on ollut Työterveyslaitoksen toteama ammattitautilain mukainen diagnoosi eli ammattiastma.
Ammattitautilain mukaan TTL:n pitäisi pystyä diagnostisoimaan myös allerginen alveoliitti, johon sisältyy myös allerginen keuhkoputkitulehdus.
Kuitenkin, mikäli epäiläänkin allergista alveoliittia, näitä henkilöitä ei saa edes homealtistaa keuhkovaurioriskin takia.
Kuitekin TTL on heitä altistanut, ja jos käyt katselemassa esim. nisuiisin kirjoituksia, myös aiheutettu keuhkovaurio. Ja hän ei ole ainut.
Tämä ryhmä homeallergikkoja jää suurimmaksi osaksi diagnostiikan ulkopuolelle kokonaan.
Niin allergisen astman kuin allergisen alveoliitinkin toteamiseksi on olemassa kansainväliset kriteerit, joista kriteereistä Suomessa tutkimusyksikköjemme lääkärit eivät näytä piittaavan mitään.
Työnantajamme tietävät tasan tarkkaan sen, että vain murto-osa työpaikan synnyttämistä homeallergikoista pystytään diagnostisoimaan.
Senpä takia työnantajan taholta katot saavat rauhassa vuotaa vuodesta toiseen ja homehduttaa yläpohjan eristeet ja putkistovuodon takia turha on eristeitä kuivatella ja turha on piitata muistakaan rakennuksen kosteusvauriosta.
Ja mitä tulee homekartoitukseen, se on kallis ja senhän tilaa ja maksaa työnantaja. Mikäli työnantajana on kaupunki sen suorittaa kaupungin oma laboratorio ja mikäli työnantajana on muu, sen suorittaa aluetyöterveyslaitos.
Työntekijällä ei ole minkäänlaista oikeutta työnantajan tiloissa suorituttaa omilla kustannuksillaan minkäänlaisia tutkimuksia.
Siinä olet oikeassa, että suomalaisten luottamus oikeuslaitokseen laskee kuin lehmän häntä.
Minulta ja monelta kaltaisiltani se on hävinyt kokonaan.
Luottamus on havinyt myös sosiaali- ja terveysministeriöön, lääninhallituksiin, työsuojelupiireihin, poliisilaitokseen, poliitikkoihin, lääketieteen edustajiin sekä asianajajiin siksi, että heillä on ollut tiedossaan kosteusvaurioiden tuottamat ongelmat ihmisen terveydelle maassamme jo 1960-luvulta lähtien, eivätkä he ole tehneet mitään sen eteen.
Tämän päivän Hesarissa ( ti, 20.4.2005) oli uutinen: "WWF:n lopetettava suomalaisten perheiden kemikaalitestit?", määrääjänä Suomen sosiaali- ja terveysministeriö (STM), perusteena se, että STM on luokitellut WWF:n suorittamat kemikaalitestit suomalaisilla lääketieteelliseksi tutkimukseksi, johon tutkimukseen tulee hakea lupa tutkimuksia käsittelevältä eettiseltä toimikunnalta.
WWF on saanut suoritta vapaasti ko. testejä yhdessätoista maassa.
WWF:n testien tarkoituksena on tuottaa perhetestien perusteella tietoa EU:n vireillä olevaa kemikaaliasetusta varten.
Näin siis maamme kansalaisten terveydestä huolehtiva STM suhtautuu ulkoapäin tulevaan kansalaistutkimukseen ja tähänhän ei ole kansalaisella mitään vaikutusmahdollisuutta.
Monet varmaan muistavat Transparency Internationalin tutkimuksen, jonka mukaan Suomi oli maailman vähiten korruptoitunut maa. Kaikki tiedotusvälineet hehkuttivat suurin otsikoin tätä tutkimustulosta. Samassa Transparencyn tutkimuksessa ilmeni kuitenkin myös, että luottamus Suomen oikeuslaitokseen on maailman neljänneksi huonointa. Huonompaa se oli ainoastaan Perussa, Indonesiassa ja Kamerunissa. Tästä ei hiiskuttu mitään julkisuudessa.
Suomalainen korruptio ei mahdu korruption käsitemääritelmään, jonka mukaan rahan tai muun palkkion täytyy vaihtaa antajalta saajalle suoraan kuin kauppatapahtumassa. Ei Suomessa sitä käytäntöä olekaan, mutta virkamiehet puolivirkamiehet vaihtavat palveluksia toiseen hyvä veli -järjestelmän sisällä paljon kultivoidummalla tavalla. Koitapa esim. saada paikallinen poliisi tutkimaan virkarikosta tai juuri näitä homeella sairastuttamisen rikoksia, niin tiedät mitä tarkoitan.
On pelkkä semanttinen ongelma, jos väitetään, että Suomessa ei korruptiota ole. Korruption todellinen taso mitataan luottamuksella, joka on käänteisessä suhteessa korruption määrään. Sillä mittarilla mitattuna Suomi toisiaa kuuluu Afrikan ja Etelä-Amerikan maiden joukkoon.
Kun joukko juristeja ei lähde nostamaan juttua poliisia vastaan, ei yksikään sillä isolla paikkakunnalla eikä edes koko läänissä, koska kyseessä olevan kunkin juristin mukaan "minähän joudun olemaan tekemisissä sen poliisin kanssa kanssaan aina, jatkuvasti", niin mitä tämä on?
Ei se vielä kuitenkaan mahdu korruption määritelmään. Suomessa korrptio on suorastaan avointa, mutta ei siinä rahalla pelata, vaan palveluksilla ja vastapalveluksilla, ja ne eivät ole korrutiota.
Puolenkymmentä vuotta sitten Lipposen pääministerikaudella perustettiin oikein "luottamuspulaneuvottelukunta" eli oikeusturva-asiain neuvottelukunta selvittämään suomalaisen oikeuslaitoksen "imago-ongelmaa", kun monet jokseenkin samanaikaiset tutkimukset olivat luottamuksen lehmänhäntä-efektin todistaneet. Viime vuodenvaihteessa komitealta tuli loppuraportti, mutta se oli aika hengetön ja kaiken lisäksi julkisuudessa se kutakuinkin vaiettiin kuoliaaksi.
Ja mitenpä se komitea olisi voinut kritiikin sanoja oikeuslaitosta vastaan kirjatakaan. Kaikki toistakymmentä komiteajäsentä olivat oikeudenpalvelijoita, joiden eettisiin periaatteisiin kuuluu, että tehtyjä oikeuden päätöksiä ei sitten jossitella.
Minulla olisi ollut esittää taustatiedoiksi komitealle dokumentoituja juridisia juttuviritelmiä ja niiden onnettomat käsittelyselostukset, vaan komitean puheenjohtaja sanoi ei-tarvitsevansa "yksittäisiä tapausselostuksia". Ei auttanut, vaikka olisin ollut valmis tekemään työtä laatiakseni pahimpien juttutyyppien yleistykset ko. dokumentoiduista "oikeusmurhista". Juttujen aikajänne oli liki kymmenen vuotta. Tyypillisesti ne olivat ja ovat paikallisella päättäjätasolla tehtyjä palveluksia ja vastapalveluksia toisille hyväveliorganisaation jäsenille - ei siis korruptiota.
Koko luottamuspulaneuvottelukunnan perimmäinen tarkoitus oli kai olla jonkinlainen julkisvallan reagoigointi julkitulleeseen kansalaisten syvään luottamuspulaan kansallista oikeuslaitostamme kohtaan, mutta komitea organisoitiin siten ja toimeksiannon toteutus rajattiin siten, että jäljelle ei jäänyt muuta kuin väittämä, että asiaa tutkitaan. Se oli siis pelkkää poliittista imagoilveilyä ilman todellista tavoitetta, tai tavoitteena ai ainakaan ollut luottamuspulan ongelmakohtien selvittäminen. Tavoitteena saattoikin olla vain kansalaisten asenteen muokkamaaminen oikeuslaitosta kohtaan suopeammaksi ilman mitään todellisia "paljastuksia" oikeuslaitoksen toimintatapaongelmista ja etenkään epätasapuolisuudesta. Ehkäpä ei missään tapauksessa haluttu tehdä paljastavia havaintoja, joiden perusteella ongelmien todellinen luonne ja niiden syvyys ja niiden sosiaaliluokkaluokkariippuvuus olisi paljastunut.
Suurin oikeuslaitoksen ongelma on nähdäkseni se, että oikeusjärjestelmämme ei toimi millään tasolla. Viimeisen puolenkymmenen vuoden aikana ongelmista jyrkimmin on vahvistunut se, että poliisi ei tutki tutkintapyyntöjä ja rikosilmoituksia (paitsi väkivaltaa, huumeita ja muuta "perinteellisen" rikollisuuden piiriin kuuluvia juttuja), vaan lopettaa rikostutkinnnan toteamalla ilman mitään todellisia perusteluja, että tutkinta keskeytetään, koska rikosta ei ole tapahtunut.
Olkoon todellinen syy tutkimattajättämispäätöksiin vaikka poliisin resurssipula (jonka vuoksi se ei ehdi sille laissa määrättyjä hommia tekemään), niin siltikin tutkinnan lopettaminen tekaistuilla väittämillä on myös laajasti ymmärtäen jonkin lajin korruption ilmentymä. Joku siitä hyötyy ja toinen siitä kärsii, ja poliisi jakaa suosiotaan varsin satunnaisesti - tai ehkä ei sittenkään satunnaisesti.
Jos tutkimatta jättämisen edunsaajataho ei ole satunnainen, vaan menettelystä hyötyvien joukosta on löydettävissä jokin yhteinen nimittäjä, esim.
"työnantaja" tai "virkamies", niin kyseessä on yksi korruption muoto, vaikka ahtaaseen korruptio-käsitteen määrittelyyn se ei mahtuisikaan.
asiaa.
Rehellisesti sanoen näin on asioiden laita tässä maassa.
Tämän maan virkamiehet eivät tee mitään muuta kuin perustavat vain silmänlumeeksi työryhmiä mukamas tutkimaan ongelmaa, mutta sillä ei ole kuitenkaan mitään muuta tarkoitusta kuin hämätä kansalaisia ja saada siten itselleen "pätevyystodistuksen".
Näin ovat toimineet myös ministeritason henkilöt jokaisessa hallituksessa, kun on kyse tavallisen tallaajan terveydestä tai toimeentulosta.
Kuitenkin se tavallinen tallaaja pitää tätä Suomea käynnissä, ei ne p....puhujan tuolla Arkaadianmäellä.
Kun seuraa noita eduskunnan keskusteluja, täytyy sanoa, että enpä ole parempaa huulenheittoa ihmisten kustannuksella kuullut.
Voisitko tämän puheenjohtajan nimen ilmoittaa täällä, kiinnostaa!
Oikeusturvaasioiden neuvottelukunnan puheenjohtajana oli prof. Aulis Aarnio, jolle tarjosin tuhansista juridisista asiakaskontakteistani kerättyä kantapäätietoa luottamuspulan takana olevista esimerkeistä. Se ei siis ollut "relevanttia" taustatietoa luottamuspulan tutkimisen näkökulmasta.
Aarnio jätti kesken komitean toimikauden puheenjohtajuutensa jollekin toiselle - sitä en ole tarkistanut enkä seurannut.
Kolmeksi vuodeksi nimitetyn komitean toimikausi on päättynyt ennen vuodenvaihdetta näköjään jo toista vuotta sitten.
Komitean tehtävät jäsenet ja jäsenet:
Neuvottelukunnan tehtävänä on [oli]
* arvioida oikeusturvan toteutumista eri oikeudenaloilla,
* tuoda esiin mahdollisia epäkohtia oikeusturvan toteuttamisessa,
* laatia aloitteita ja esityksiä oikeusturvan parantamiseksi,
* tehdä aloitteita oikeusturvan kehittämistä palvelevaksi tutkimukseksi,
* edistää tiedotusta tuomioistuinten ja muun oikeuslaitoksen toiminnasta ja kansalaisten mahdollisuudesta saada apua oikeudellisiin ongelmiinsa,
* osallistua yleiseen oikeus- ja yhteiskuntapoliittiseen keskusteluun muun muassa järjestämällä seminaareja ja keskustelutilaisuuksia,
* pitää yhteyttä sellaisiin järjestöihin, yhdistyksiin ja neuvottelukuntiin, joiden toimenkuvaan liittyy oikeusturvanäkökohtia sekä
* antaa vuosittain kertomus toiminnastaan oikeusministeriölle.
Neuvottelukunnan puheenjohtaja on professori Aulis Aarnio (Tampereen yliopiston yhteiskuntatieteiden tutkimuslaitoksen johtaja) [jätti myöhemmin paikkansa]
Jäseniä ovat :
asianajaja Pekka Harju Helsingistä,
professori Mika Hemmo Helsingin yliopistosta,
tutkimuspäällikkö Juhani Iivari Stakesista,
tiedotuspäällikkö Pirkko Kauppinen oikeusministeriöstä,
professori Ahti Laitinen Turun yliopistosta, 02 - 33 351
erityisasiantuntija Sakari Laukkanen oikeusministeriöstä,
johtava kihlakunnansyyttäjä Pekka Noronen Lahdesta,
Riihimäen kaupungin velkaneuvoja Kaisu Paloranta,
oikeustieteen tohtori Raimo Pekkanen,
hallinto-oikeustuomari Veijo Tarukannel Hämeen hallinto-oikeudesta, 03 - 62231
asianajaja Kirsi Tarvainen Helsingistä, 09 - 278 1019
johtava yleinen oikeusavustaja Hanna-Leena Tukeva Seinäjoelta, 06 - 421 1000
laamanni Nanny Granfelt Raaseporin käräjäoikeudesta ja
osastosihteeri Anneli Vilmi Heinolan käräjäoikeudesta.
Sihteereinä toimivat hallitussihteeri Merja Muilu (oikeusministeriö), 09 - 18251
apulaispääsihteeri Pirkko Kivikari (Suomen Asianajajaliitto),
lakimies Juha Viertola (Suomen Lakimiesliitto) ja 09 - 680 3450
tutkimussihteeri Anna-Liisa Tapio (Tampereen yliopisto).
Neuvottelukunnan toimikausi päättyy [päättyi] lokakuun lopussa 2003.
Lisätietoja:
hallitusneuvos Raija Merikalla, puh. (09) 1825 7603, ja
hallitussihteeri Merja Muilu, puh. (09) 1825 7564
professori Ahti Laitinen Turun yliopistosta, 02 - 33 351
- sovittu: kaikenlainen tiedottaminen Aarniolle ja neuvottelukunnan tekniselle sihteerille Anna-Liisa Tapiolle
hallinto-oikeustuomari Veijo Tarukannel Hämeen hallinto-oikeudesta, 03 - 62231
johtava yleinen oikeusavustaja Hanna-Leena Tukeva Seinäjoelta, 06 - 421 1000
- neuvottelukunnassa sovittu että puheenjohtaja hoitaa tiedotuksen ulospäin
asianajaja Kirsi Tarvainen Helsingistä, 09 - 278 1019
neuvottelukunnan tekninen sihteeri:
tutkimussihteeri Anna-Liisa Tapio (Tampereen yliopisto), 03 - 215 6111, tekninen sihteeri
- puheenjohtaja Aulis Aarnio; Anna-Liisa Tapio, sihteeri 03 - 2156982; 1.7. paikalla
- hallitusneuvos Raija Merikalla, puh. (09) 1825 7603, sihteeri, keskus 09 - 18251
tiedoista.