Pyhä huumesota riehunut turhaan

,, kirjoitti:

- Realistiset keinot vähentää huumeisiin liittyvää rikollisuutta tai terveysongelmia on hylätty retoristen vaatimusten edessä, jotka tähtäävät utopiaan huumeettomasta yhteiskunnasta, muotoilee tutkija Tapio Onnela Turun yliopiston historian laitokselta.
Onnelan toimittama Pyhä huumesota -kirja luo eri alojen asiantuntijoiden artikkelein ravistelevan katsauksen huumeita vastaan käytävän kamppailun historiasta, taustoista ja vaikutuksesta.
Tiistaina julkistetun kirjan mukaan huumesodan satavuotinen historia osoittaa varsin selvästi sellaisia piirteitä, joita ei haluta tai uskalleta nähdä.
- Kautta aikojen on käytetty jotain tajuntaa muuttavia aineita. En tunne yhtään kulttuuria, jossa näin ei olisi tehty. Toisaalta lähes poikkeuksetta kaikki yritykset rajoittaa huumaavien aineiden käyttöä ovat epäonnistuneet, Onnela kertoo.
Tutkija epäilee, ettei yhtään ainetta olisi hävinnyt markkinoilta yrityksistä huolimatta. Lisää on toki tullut ja tulee. Sotimalla ei huumeita ole saatu kuriin.
- Eiköhän kannattaisi alkaa vastustaa huumeongelmaa huumaavien aineiden vastustamisen sijaan.

Kohtuukäyttäjästä kriminaaliksi

Onnelan mukaan eräs huumeongelmaa merkittävästi pahentava tekijä on sitä kontrolloimaan pyrkivä, yhä tiukkeneva lainsäädäntö.
- Aina kun sääntelyä on kiristetty, se on johtanut yhä pahempiin ongelmiin. Esimerkiksi 1960-luvulla tapahtui iso muutos, kun uusien lakien myötä käyttäjät työnnettiin ulos yhteiskunnasta.
Onnela huomauttaa, että huumaavien aineiden vaarat on toki tiedetty jo vuosisatoja ja aina käytöstä on joillekin seurannut myös vaikeuksia.
Todelliseksi yhteiskunnalliseksi ongelmaksi huumeet ovat kirjan tutkijoiden mukaan muotoutuneet kuitenkin vasta kun niitä on alettu voimallisesti vastustaa.
- Laajamittainen rikollisuus on syntynyt vasta kun lainsäädäntöä on kiristetty. Silloin ovat syntyneet myös huumeita käyttävien nuorten alakulttuurit, Onnela muistuttaa.
Todisteeksi Onnela vyöryttää tukun huumaavien aineiden historiaa. Artikkelissaan hän kertoo, että 1930-luvulla Suomessa käytettiin toiseksi eniten heroiinia asukasta kohden maailmassa.
Kokonaan apteekkijakelusta heroiini vedettiin pois vasta 1957, kun lääkintöhallitus oli ensin useaan otteeseen vastustanut kansainvälisen oopiumikontrollin valvontalautakunnan vaatimuksia.
Amfetamiinia taas käytettiin yleisesti muun muassa laihdutuslääkkeissä aina vuoteen 1966 asti.
Onnela kysyykin, miksei heroiinin käyttö ollut ongelma 1930-luvulla, vaikka sitä niin paljon käytettiin. Tai miksi amfetamiinin väärinkäyttö oli niin vähäistä, vaikka sitä oli helposti saatavilla.
Seuraava kriittinen kysymys liittyy siihen, mikä lainsäädännön jälkeen on muuttunut. Onko esimerkiksi heroiinin ja amfetamiinin käyttö loppunut tai vähentynyt kriminalisoinnin myötä?
Vastaus on masentavaa kuultavaa.
- Huumeita on saatavilla yhä enemmän ja rikollisjärjestöjen voitot ovat tähtitieteellisiä. Huumeiden käyttäjien syrjäytyminen on yleistynyt ja kansalaisoikeuksia kavennettu samalla kun kontrollikoneistot ovat saaneet yhä enemmän uusia keinoja huumeongelman vakavuuteen vedoten, Onnela summaa.

Kauhistelulla helpot pisteet politiikassa

Tapio Onnelan mukaan suuri ongelma on, että kaikki huumausaineisiin liittyvä synnyttää Suomessa hysteeristä kiihkoa ja pelkotiloja. Osittain paniikki on tahatonta ja tietämättömyydestä johtuvaa, mutta osa myös tahallista.
Huumausaineista on tullut hyvä vihollinen, joka manataan esiin, kun yhteiskunnan monimutkaisiin ongelmiin ei keksitä ratkaisuja. Onnela toteaa huumausaineiden olevan kätevä syntipukki, johon kaikki pahuus on helppo projisoida.
- Tällä hetkellä on vaikea keksiä hedelmällisempää poliittisten pisteiden keruuseen soveltuvaa aihepiiriä kuin kovien otteiden vaatiminen huumepolitiikassa.
Onnela kysyykin mihin asti kovan linjan tiellä ollaan valmiita menemään. Huumeettoman yhteiskunnan edellyttämät pakkokeinot kun olisivat melkoisen rankkoja.
- Sääntöjenhän pitäisi olla tiukempia kuin vankilassa. Sielläkin on huumeita.
Patenttiratkaisua ei Onnela toki väitä tietävänsä, sellaista kun ei ole. Jotain voi kuitenkin tehdä.
- Mielestäni pitäisi suosia haittojen vähentämisen politiikkaa, keskittyä siihen mieluummin kuin aineiden kontrollointiin, Onnela linjaa.
Käytännössä tämä tarkoittaisi vaikkapa resurssien kohdentamista hoito-organisaatioiden kehittämiseen valvontaan satsaamisen sijasta. Huumeruiskujen jakaminen on esimerkki siitä, että tällaistakin kehitystä tapahtuu.
Pienistä parannuksista huolimatta kirjassa ennustetaan myös suurien muutosten olevan väistämättä edessä.
Siten myös kiivaita reaktioita herättävä huumausaineiden laillistaminen löytyy Onnelan listalta.
- Asteittainen, hillitty laillistaminen on ainoa keino saada huumausaineet valtion valvontaan. Nythän huumeet on vapautettu, mafian lisäksi niitä ei kontrolloi kukaan.

kirjoitti:

Anonyymi

Kirjoita kommentti

5000

Lähetä