Näkisitte vain viikonloppusin ja lomilla?
Voisitko elää etäsuhteessa koko elämän
Anonyymi
22<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 22
Vanhimmat
Joo jos ei tarvi reissata kauas
Hänen kanssaan voisin harkita vakavasti eläväni. Ja olisi ehkä pakkokin. Mutten raaskinut edes kysyä häneltä sitä vaihtoehtoa. En varmaan olisi sen arvoinen.
Ihan hyvin, jos niikseen tulee. Lähisuhde elämää nähty jo 18 vuotta. Välillä miettii, että mukavempi olis asua erillään.
En
Niin vaan parasta! Pysyy suhde hyvänä. Exän kanssa kuljettiin joka ikiseen paikkaan yhdessä.. Ei hemmetti nyt näin jälkeen ajateltuna on sitä ollut tyhmä, mutta exä tarvi aina jonkun johon ripustautua. En edelleenkään ymmärrä ihmisiä joilla ei ole omaa elämää!
Riippuu välimatkasta. Jos olisi ihan törkeän pitkä välimatka niin ei mitään järkeä.
Niin parasta! En halua ketään jonka kanssa pitäisi olla yöt ja päivät kokoajan. Exän riippuvuus riitti! Hyvä, ettei meillä ollut samat vaatteetkin, niin kiitos, mutta ei!
En todellakaan. Se tuntuisi hyväksikäytöltä.
Hänen kanssaan voisin vaikka seistä päälläni loppuelämän. Vähän liioiteltuna.
no huhuh kylläpä on
no huhuh kylläpä on
Voisin etenkin alkuun.
Varmasti haasteellista, ja jos olisi tottunut nukkumaan vierekkäin, myös totuttelemista. Mutta jos vakavalla ajatuksella liikenteessä, voi viikonloppuisin ja lomilla kiriä hyvän kosketuksen ja hellyysvajeen normaali tilaan.
Mulle käy kaikki
Alkuun sopii hyvin
Välimatkaa 7800km
Kyllä voisin. En mä tosin tahtois tavata tyyliin viikonloppusin. Tai en ainakaan halua itse olla se, joka matkustais viikonloppusin. Mielummin näkisin harvemmin ja oikeasti pidemmän ajan kerrallaan. Oma elämäntilanne on sellanen, että pystyn ihan hyvin matkustaan aina välillä tyyliin kuukaudeksi tai pariksikin muualle. Jos toinenkin pystyis samaan niin toimis mulle oikein hyvin. En mä välttämättä kaipaa sellasta ihan jokapäivästä yhteiseloa, vaikkei mulla varsinaisesti mitään sitäkään vastaan ole. Tollasessa pidemmässä yhdessäolossa ehtis kuitenkin olla yhteistä arkeakin sekä rentoa ja käsikirjottamatonta yhdessäoloa. Mä en yhtään kaipaa jotain parisuhteen "laatuaikaa" ja jatkuvaa suorittamista.
Eiks toi oo normisetti?
Avoliitossakin näin mun avomiestä viikonloppusin ja lomilla.
Meillä molemmilla oli päivät työtä tai koulua joten arkipäivinä aamulla toinen oli vielä unessa kun toinen lähti ja illalla unessa kun toinen tuli. Ok. Kyllä siinä” moi kulta. Kivaa päivää. Mä lähden nyt” ja pusut unessa olevalle aamulla ja sit illalla viereen ja lusikkaan nukkuun ja pusut ja ”kulta mua panettaa, et sä viitsis herätä hetkeks ku en viittis tajutonta panna”
Viikonloppuisin ja lomilla sit yhdessä
Oloo enempi
Se olisi vaikeaa.
Voisin, ja haluaisin näin rakastamani miehen kanssa. Pysyisi suhde hyvänä ja molempien mieleisenä varmasti. Työt vievät molempien arjen ja voimia, sais paljon voimaa siitä, että nähtäisiin vain kun kummallakin hyvä hetki hengähtää 💜
T-miestä kaipaa K-nainen
En voisi. Kyllä sitä toisen kainaloon kaipaa joka ilta, jos rakastaa. Oma mielipide vain. On siinä lähellä ja tukena ja saa jakaa elämän. Eihän se ole elämän jakamista, yksinoloa tuommoinen. Kaikki tietty tavallaan, ei se miulta pois ole.
Hyvä vaihtoehtohan tuo olisi ja on, jos pariskunta niin päättää ja sopii.
Jokaista vapaa-aikaa ei tarvitse aina kiehnätä, kun molemmilla on omatkin sallitut menot ja harrastukset.
Yhteisen ajan ollessa kyseessä, se onkin varsinaista laatuaikaa ihan kaksin.