Sattuipa hassu tapaus. Vaimoni kutsui meille illalliselle työkaverinsa jonka oli tuntenut noin kaksi vuotta. Kutsun sai toki myös hänen miehensä, jota emme kumpikaan olleet aiemmin tavanneet. Ilta alkoi leppoisasti alkudrinkillä ja molemmat kutsutut vaikuttivat miellyttäviltä ihmisiltä. Rupattelimme rennosti ja tutustuimme. Mies kyseli minulta työstäni ja jossain vaiheessa kysyin mitä hän työkseen tekee. Hän kertoi olevansa yksityisyrittäjä ja että voisi mielellään kertoa lisää yksityiskohtia, jos olen kiinnostunut. Vastasin tähän myönteisesti, mikä osoittautui suureksi virheeksi. Kävi nimittäin ilmi, että hän on verkostomarkkinoija ja sen lisäksi, että hän kertoi työstään yleisluonteisesti halusi hän myös kertoa tuotteista yksityiskohtaisemmin. Toin kohteliaasti esille tosiseikan, etten ole erityisen kiinnostunut verkostoajatuksesta, vaan että ostan tarvitsemani kulutushyödykkeet mieluummin kaupasta.
Tässä vaiheessa illallinen alkoi olla valmis ja siirryimme ruokapöytään. Ajattelin, että hieman kiusalliseksi käynyt keskustelu tyrehtyy ja pääsemme muihin aiheisiin. Näin aluksi näyttikin käyvän. Rouvat aloittivat uuden hauskan aiheen, josta riitti rentoa jutustelua pitkään. Hänen miehensä alkoi kuitenkin noin vartin jälkeen näyttää hieman kärsimättömältä ja levotomalta. Pikku hiljaa hän alkoi kääntää keskustelua busineksiinsa, jonka jälkeen vaimonsa alkoi näyttää hieman hermostuneelta ja vaivautuneelta. Jos sanon suoraan niin vaikutti siltä, että hän häpesi miehensä tilannetajun puutetta. Hän yritti kääntää keskustelua rennompiin aiheisiin siinä kuitenkaan onnistumatta. Mies oli jossain välissä saanut ujutettua pöydälle papereita, joihin hän alkoi piirrellä kaavioita, jotka liittyivät ansaintasysteemiin eli käytännössä hän yritti kesken illallisen värvätä minua mukaan verkostomarkkinointiin. Tässä vaiheessa sanoin aika suoraan, että ruokailun aikana ei ole sopivaa tuijotella papereita, vaan mieluummin jatkaisin rentoa jutustelua. Vaimonsa olikin jo aloittanut keskustelun vaimoni kanssa eikä enää häpeästään huolimatta tai sen takia puuttunut miehensä tekemisiin. Illallinen saatiin kuitenkin päätökseen kunnialla ja ajattelin, että herra ymmärsi yskän, eikä enää aiheeseen palaa. Toisin kävi. Nautiskelimme olohuoneessa drinkkejä ja yhtäkkiä samat paperit ja kaaviot olivat taas pöydällä edessäni. Tässä vaiheesa sanoin tiukasti, että en ole pätkääkään kiinnostunut verkostomarkkinoinnista ja että paperit laitetaan nyt lopullisesti piiloon; asiasta ei enää keskusteltaisi. Vaimonsa näytti todella surkealta ja nololta ja minun kävi häntä sääliksi. Mies taas totesi rehvakkaasti, että koko ilta on siinä tapauksessa ollut täysin turha. Tämän jälkeen hän murjotti noin puoli tuntia, minkä jälkeen ilmoitti vaimolleen, että hänen täytyy lähteä. Vaimo saa tulla mukaan tai jäädä meille. Vaimonsa hätäpäissään jotain pahoitteli ja sanoi, että hänenkin pitää lähteä, ilta on ollut mukava jne.
Mahtaako tämä olla tyypillinen taktiikka verkostomarkkinoijille vai oliko kyseessä surullinen erityistapaus, josta ei voi vetää sen kummempia johtopäätöksiä verkostomarkkinoijien taktiikoista ja sosiaalisesta tilannetajusta?
Tässä vaiheessa illallinen alkoi olla valmis ja siirryimme ruokapöytään. Ajattelin, että hieman kiusalliseksi käynyt keskustelu tyrehtyy ja pääsemme muihin aiheisiin. Näin aluksi näyttikin käyvän. Rouvat aloittivat uuden hauskan aiheen, josta riitti rentoa jutustelua pitkään. Hänen miehensä alkoi kuitenkin noin vartin jälkeen näyttää hieman kärsimättömältä ja levotomalta. Pikku hiljaa hän alkoi kääntää keskustelua busineksiinsa, jonka jälkeen vaimonsa alkoi näyttää hieman hermostuneelta ja vaivautuneelta. Jos sanon suoraan niin vaikutti siltä, että hän häpesi miehensä tilannetajun puutetta. Hän yritti kääntää keskustelua rennompiin aiheisiin siinä kuitenkaan onnistumatta. Mies oli jossain välissä saanut ujutettua pöydälle papereita, joihin hän alkoi piirrellä kaavioita, jotka liittyivät ansaintasysteemiin eli käytännössä hän yritti kesken illallisen värvätä minua mukaan verkostomarkkinointiin. Tässä vaiheessa sanoin aika suoraan, että ruokailun aikana ei ole sopivaa tuijotella papereita, vaan mieluummin jatkaisin rentoa jutustelua. Vaimonsa olikin jo aloittanut keskustelun vaimoni kanssa eikä enää häpeästään huolimatta tai sen takia puuttunut miehensä tekemisiin. Illallinen saatiin kuitenkin päätökseen kunnialla ja ajattelin, että herra ymmärsi yskän, eikä enää aiheeseen palaa. Toisin kävi. Nautiskelimme olohuoneessa drinkkejä ja yhtäkkiä samat paperit ja kaaviot olivat taas pöydällä edessäni. Tässä vaiheesa sanoin tiukasti, että en ole pätkääkään kiinnostunut verkostomarkkinoinnista ja että paperit laitetaan nyt lopullisesti piiloon; asiasta ei enää keskusteltaisi. Vaimonsa näytti todella surkealta ja nololta ja minun kävi häntä sääliksi. Mies taas totesi rehvakkaasti, että koko ilta on siinä tapauksessa ollut täysin turha. Tämän jälkeen hän murjotti noin puoli tuntia, minkä jälkeen ilmoitti vaimolleen, että hänen täytyy lähteä. Vaimo saa tulla mukaan tai jäädä meille. Vaimonsa hätäpäissään jotain pahoitteli ja sanoi, että hänenkin pitää lähteä, ilta on ollut mukava jne.
Mahtaako tämä olla tyypillinen taktiikka verkostomarkkinoijille vai oliko kyseessä surullinen erityistapaus, josta ei voi vetää sen kummempia johtopäätöksiä verkostomarkkinoijien taktiikoista ja sosiaalisesta tilannetajusta?
Vastaukset 5
Vanhimmat
Mukaan pääsee jokainen halukas, joten tilannetajuja on joka laatua. Esimerkkisi on yksi tapa toimia jolla ei todennäköisesti saa hyviä tuloksia. Kaikki myyntityö vaatii erityisen hyvää tilannetajua eikä verkostomarkkinointi ole tässä mikään poikkeus. Päinvastoin kun tuotteita/liiketoimintaa voi kaupata jokaiselle.
Jos kaikki myyntityö vaatii eritysen hyvää tilannetajua, niin miksi sitten uhreille sanotaan, että kuka tahansa voi menestyä? Miksei sanota, että menestyminen edellyttää normaaleja myynitmiehen taitoja ja koulutusta?
Myyntimiehen työhän ei vaadi mitään koulutusta. Ei sellaisesta tosin haittaakaan ole vaan usein hyötyä. Enemmän kuin taitoja se vaatii ominaisuuksia ja jos näitä ei ole niin ne pitää oppia menestyäkseen.
Etukäteen on mahdoton sanoa kuka pystyy menestymään verkostomarkkinoinnissa. Jos katsoo menestyneitä verkostomarkkinoijia niin he ovat melko homogeenisiä. Koulutustaustat ja työkokemus ovat useilta eri aloilta. Tietysti pitää tulla ihmisten kanssa toimeen ja pitää pystyä myymään itsensä toisille ihmisille.
Tämä oli tyyppillinen tapaus.
Seisoin bussipysäkil odottamassa bussia. Samalla pysäkillä oli n 70-vuotias mummo, teini-ikäinen poika, keski-ikäinen rouva ja minä, myös keski-ikäinen mies.
Tieni-ikäinen sylkäisi maahan. Siitäkös mummo sai juttua, minkälaisia kamaluuksia nuoret ovat, saimme kuulla erittäin värikästä tarinaa n. 15 minuuttia.
Kukaan ei vastannut mummolle.
Hetiki oli hiljaista, sitten hän alkoi suureen ääneen kertoa miten hänen äitinsä oli tapettu sairaalassa.
emme reagoineet taaskaan pitkään paasaukseen.
Sitten hän siirtyi bussikuskeihin, heidän ajotapoihin, aikatauluissa pysymiseen jne.
Onneksi bussi tuli.
Oliko mummolla huono tilannetaju vai ovatko kaikki mummot tuollaisia?