Olin kauan aikaa ihastunut, kunnes tajusin jotain uutta; Olinkin ihastunut pelkkään mielikuvaan toisesta ihmisestä. Niin käy yllättävän monella. Ja mitä ihastuminen siis usein on? Palavaa halua toisesta ihmisestä luotua mielikuvaa kohtaan, eli riippuvuus ajatella toisen ihmisen mielikuvaa. Painotan sanaa mielikuva, koska emme useinkaan pysty näkemään ihastuksemme kohdetta objektiivisesti, vaan näemme sen ikään kuin jonkin samean ja ruusunpunaisen linssin läpi. Jopa erittäin vääristyneesti.
Todellisuus on märkä rätti vasten kasvoja.
Todellisuus on märkä rätti vasten kasvoja.
Vastaukset 28
Vanhimmat
Parempihan se on tajuta myöhään kuin ei milloinkaan.
Mutta faktahan on , että yhtäkään parisuhdetta ei alkaisi, jos ihastuksen kohteensa kykenisi näkemään objektiivisesti. Se nyt vaan on niin, että toista katsellaan aina subjektiivisesti värittyneiden linssien läpi.
Hyvä, kun tokenit! Kun kasvat aikuiseksi opit ymmärtämään mikä on mielikuvaa ja mikä todellista. Aikuiselle omilla aivoillaan ajattelevlle ihmiselle näin ei käy!
Totta. Yleensä aikuisena osaa ihastumisiin suhtautua hieman realistisemmin kuin nuorena. Silloin sai kyllä moneen otteeseen nenilleen naisilta.
Höpön, höpön. Ihastuminen ja rakastuminen on tunne, ei se ole pelkkää rationaalista ajattelua. Luonto on järjestänyt asian niin, että aluksi kun suhdetta vahvistetaan niin toisesta nähdään ne hyvät puolet ennemmin ja tällä tosiaan luodaan pohja kiintymissuhteen luomiselle, ei niitä pareja muutoin syntyisikään kuten joku tuossa totesi. Jos siis jostakusta pari muodostuisi huonojen juttujen ja pidemmän tuntemisen jälkeen, niin aika vahvalla pohjalla suhde silloin olisi. Toki sitten suhteessa, elämän muutosten ja ylipäätään pidemmän ajan jälkeen voi tulla esiin niitä asioita, joiden vuoksi toisen kanssa ei enää voi olla ja näin silloinkin vaikka olisit kuinka järkiperäisesti valintasi tehnyt. Mutta miks te teette kaikista asioista täällä palstalla näin helvetin vaikeita.
Kovin monelle vaan tuntuu käyvän, kun on loputtomiin näitä "eksäni on narsisti". Tai "ihastukseni paljastui siksi tai täksi, pettymys".
Ihastumisella on taipumusta sumentaa se omien aivojen käyttö kiireemmäksi aikaa. Omat aivot toimivat silloin hieman toisin ja se tuntuu ihmisestä silloin yleensä hyvältä.
Totta! Hyvä niin!
T. S
Ainahan ne mielikuvia on jokainen ihastuminen. Näkee vaan ne hienot jutut ja sitten tutumpana huomaa ne huonommatkin jutut. Toki vaikka olen ihastunut ihmiseen, olen jokaisessa nähnyt heti jo jotakin sellaistakin mistä en välttämättä pidä.
Se voi olla pienikin juttu, mutta usein jokin asenne tai tapa mikä tökkää.
Totta. Se on kumma miten voikin ihastua henkilöön, jossa on sellasia luonteenpiirteitä, jotka tökkii omaa ajatusmaailmaa. Samassa ihmisessä monta eri puolta. Eihän meistä kukaan ole täydellinen, vikoja löytyy jokaisesta.
Sarkasmia. :)
Nojoo koitin vaan sanoa, että vaikka ihastun, en ihastu sokeasti.
Tota mä just en enää Aikuisena osaa!
Teininä ihastuilin elokuvien näyttelijöihin tai pelkästään kerran näkemääni tyyppiin..Sellasta kiiltokuviin ihastumista.
Aikuisena en osaa olla epärealistisiin asioihin ihastuva. Mun pitää tuntee henkilön luonnetta jotta ihastun.
Valitettavasti mä tykkään dominoivista miehistä joten vituiks menee, kun niillä on usein ongelmina mustasukkaisuus, oma napa tärkein napa asenne, väkivaltaisuutta ja usein myöskin väkivaltatuomioita jotka kertoo et ei hyvä, ei yhtään hyvä. Impulsiivisuus ja tunteiden hallitsemattomuus ongelmina
Et ole koskaan kokenut kemiaa? Intohimoa jotain kohtaan? Siitä on mielikuvat kaukana.
Joskus todellisuus onkin paljon parempi kuin mielikuvat.
Totta puhut kuinka voikaan olla väärässä. Todellisuus oli aivan muuta.
Olitko sinä tänään mies siellä? Olitko se sinä?
Yraaginen totuus paljastui hyvin myöhään. Uskon nyt mitä en näe. Elämä on yllätyksiä täynnä.
Hän pystyisi vaikka tekemään murhan
Henkisesti on elukan tasolla
Rahvaanomaisiin junttimiehiin rasvaisine juttuineen ei tule ihastuttua... sellaiset aina ylpeinä näyttävät heti, mitä ovat.
Heh.
Sama kuin voi todeta, et rakkaus tekee sokeaksi, kun halutaan toisesta uskoa vain hyviä asioita, kunnes totuus paljastuu ja suhteesta tulee enempi arkista. Alkaa näkemään toisesta myös niitä vähemmän mieleisiä asioita. Hyvä suhdekin vaatii kompromisseja.
Huonoimmillaan mielikuvaan ihastumisen voi toinen osapuoli kokea vainoamisena? Kun aikaa kuluu, eikä asiat etene? Varovaisuus voi kääntyä lopulta itseään vastaa. Nainen tottunut, et asiat tapahtuu nopeasti heti-kaikki-mulle nyt- tyyliin ja toinen aprikoi, eikä lämpene ajatukselle yhtä nopeasti?
Pettymykset ja ikävät kokemukset voi heikentää kykyä suhteiluun. Mielikuvat eivät ikävien kokemusten jälkeen ole niin myönteisiä. Toivo ja usko hyvään pienenee ja sen voi lopulta kadottaa, jolloin syntyy ikisinkku. Kaikessa on omat hyvät ja huonot puolensa.
10 vuotta palstalla on Juha jo liikaa!
Silloin on ongelma joka vaatii terapiaa!
Tai sitten tykkäät elää haaveissa ja harrastaa irtosuhteita, kun pelkäät tunteita
Jokaisella on asioista oma mielikuva niin kuin sinullakin Juhasta?
En usko et kukaan palstalla 10 v piilotteleva olisi
Selibaatissa sitä aikaa!
Ukot on tehny jaon. Tosirakkauden kohdetta pelätään torjunnan pelossa, joten naiskennellaan mitään tunteita herättämättömiä ja ollaan tekemättä mitään sen oikean suhteen
Jos joku kokee sinut vainoajana, et ole mitään TOINEN OSAPUOLI, joten lakkaa käyttämästä tuollaisia nimikkeitä ihmisistä, jotka selkeästi eivät halua sinua elämäänsä. Tietysti voit olla joku osapuoli rikosprosessissa, mutta lakkaa käyttämästä johdattelevia ilmaisuja "TOINEN OSAPUOLI, TOINEN OSAPUOLI" kun näin ei selvästikään sen vieraan ihmisen ajatuksissa ole.
Vainoaminen on mennyt ihan vitsiksi nykyisin? En usko kuin pienen osan olevan todellinen uhka naiselle, joka voi kokea itsensä vainotuksi? Omat kokemukset ja kuulemani jutut aiheesta kertovat enemmän tästä päivästä, kuinka herkkähipiäisiä ihmiset voivat olla ja kuinka helposti voivat uhriutua? Kun kokevat olevansa vahvoilla asiasta.
Ehkä tämäkin kaikki on verkottumisen ansiota, tietyistä naisista on tullut sosiaalisen median ja menneisyyden vastoinkäymisten myötä herkkiä reakoimaan kaikkeen ikävältä tuntuvaan poikkeuksellisen vahvasti. Koska se on saavutettu etu ja raja on jyrkkä ja ehdoton, jossa ei ole pelivaraa, jos nainen sen ikäväksi mieltää? Toinen osapuoli voi olla myös mielikuva ja onhan asioilla aina kaksi puolta ja useita mielipiteitä.
Vakavat tilanteet ovat aina ehdottomia itsellekin, etten niitä hyväksy. Mut sit on näitä, mitä on vaikea uskoa edes todeksi, et voiko toinen ylireakoida noin asiaan? Todellinen uhka puuttuu, kun ei toista tunne niin otetaan kovat pelisäännöt käyttöön? Tällaisia tilanteita uskon monen joutuneen kokemaan nykyisin, sitä on vaikea itse ymmärtää ja hyväksyä ikinä.
Nämä kuulostaa enempi pelaamisesta? Kun joku koetaan vähemmän mieleiseksi tai joku piirre toisessa ärsyttää, suhtaudutaan kaikkeen ehdottomia, vaikka toinen olisi kuinka hyväntahtoinen myönteinen asioihin ja ymmärtäisi vääryydet ja ylilyönnit ja mahdolliset omat virheet, niillä ei ole merkitystä, kun toinen mielletään tyyliin, et kaikki miehet ovat samanlaisia?
Vaarallista peliä yleistää asioita niin, et mustamaalataan ihminen ja laitetaan kärsimään. Kohtuuden ymmärrän, mut en koskaan tule ymmärtämään ylilyöntejä, koska sellaiset käyttäytymiset kuuluu enempi narsisteille, joilla ei ole kykyä asettua toisen asemaan, ovat säälimättömiä ja raukkoja käyttäytymisessään.
Totta, digitaalisuudessa on kuvan katsomisensääntö. Ei se kulu pois lainalaisuuttaan. Ja tosiaan, ennen mieleen vaikuttivat paperit. Näillä mennään yhdellä stopilla.
Just just.
No daa, ensin pitää tulla kai toisesta ihmisestä hyvät vibat ja sitten katsoa asiaa eteenpäin. Toisista ihmisistä ei myöskään kannata kehitellä ylenmäärin visioita tai rakennella mielikuvia kun raja objektivoinnin puolelle saattaa olla häilyvä. Tiedä sitten onko sukupuolipoliittinen asia tämä
Kipinä puuttui... Niinhän sinä sanoit. Ajatuksesi olisi ollut täysin toinen jos naisella olisi ollut kaikki meikit naamassa ja hiukset laitettuina.
Miten voit kuvitellakaan että joku näyttäisi kolmen viikon rääkin ja nukkumattomuuden jälkeen samalta kuin esiintymiskuvissaan?
Tulet olemaan yksin ja vielä katumaan kun et tarttunut käteen joja sinua kohti ojennettiin... Käsi, joka kerran toi lohtua kun et itse meinannut selvitä.
Kasvatko koskaan aikuiseksi?