Jos on hyväntahtoinen ihminen ja ei tee pahaa kenellekään koskaan, ainakaan tarkoituksella? Mietin vain kun jotkut tuntuvat jotenkin alussa pelkäävän/jännittävän/ujostelevan minua ja ovat vaivautuneita, vaikka olisin mukava. Miehet enimmäkseen, mutta joskus naisetkin. En mielestäni ole kylmä tai pelottava ihminen. Saatan kyllä olla hiljaisempi alussa.
Voiko olla narsisti
Anonyymi
22<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 22
Vanhimmat
Ja olen ulkoisesti tavallinen ja vaatimaton, että ei voi olla sitäkään että olisin niin viehättävä että sen takia jännitettäisiin. Ap
Olen kyllä semmoinen sanavalmis ja jos joku loukkaa minua niin annan takaisin. Ap
No se ei kyllä ole narsismia tai patologisoitavissa tai ainakaan näin ei pitäisi olla
Et sitä itse edes huomaa
Huomaa sen jos tekee ilkeitä ja pahoja tekoja. Niitä en tee. Pointti oli siis se että voiko olla narsisti jos ei ole paha.
Oletko itse narsisti?
Tuli sama mieleen.
Narsismiahan on kolmea erilaista
https://narsismi.info/mista-narsistin-tunnistaa/
Tuo haavoittuva sopisi muuten mutta koen vahvasti empatiaa. Ap
En usko, että olet narsisti.
Saatat olla hyvinkin kiinnostava ihminen!
Narsisti ei yleensä koskaan kyseenalaistaisi itseään, miettimällä omaa mahdollista narsismiaan. Narsisti ymmärtää oman narsisminsa alitajuisesti, mutta suojelee mieltään vakuuttelemalla itselleen, että on empaattinen ja hyvä ihminen, eikä ainakaan narsisti. Narsisti projisoi ja syyttää muita narsismista, suojellakseen omaa heikkoa egoaan.
Aspergerin oireyhtymä saattaa saada henkilön epäilemään olevansa narsisti, koska yhteydet ulkomaailmaan ovat erikoiset ja sosiaalisissa tilanteissa pätkii toisinaan. Eihän sitä voi sanoa, että sinulla olisi tällainen, kunhan tuli mieleeni, aspergereja kun tunnen joitakin lähipiiristäni.
Ja heidän on vaikea asettua toisen ihmisen asemaan ja kertovat mieluummin tiedollista asiaa kuin henkilökohtaista.
Nimenomaan juuri tällaisia ovat.
Et ole narsisti. Narsisti ei tunnista toisten rajoja ja tarvitsee "lähdettä" elääkseen.
Samaa veikkaisin. Täyttä varmuutta ei voi saada. Joku voi suojata omaa minäänsä niin ettei kykene näkemään pahaa jälkeä mitä saa aikaiseksi. Huolimatta siitä mitä kirjoittaa. Narsisti saattaa elää valheiden maailmassa. Silloin voi pettää itseään ja kääntää negatiiviset asiat positiivisiksi pitämällä valheellista minäkuvaa yllä sen sijaan että ottaisi vastuun henkisesti siitä mikä on hänen osansa asioissa. Lisäksi pukeutuminen voi kertoa jotain mutta sekään ei vielä ole riittävän informatiivinen tieto pääteltäessä onko vai ei. Aloittaja ei ole narsisti mikäli kohtaa asiat rehellisesti ja ajoittain epäitsekkäästi ilman jatkuvaa omahyötyajattelua.
Jatkakaa vaan keskenänne.
Aika hyvin yhdistät tuollaisia asioita narsismiin. Ehkä sinussa ei ole vielä kehittynyt syvempää ihmisyyttä, vaan voit näyttäytyä yksinkertaistettuna estottomana, jolla ei ole siis syvyyttä vielä saavutettu, kun huomio on itsessä ja omissa projektoinneissa, tai se syvyyden puute näkyy herkkänä loukkaantumaan, arvostelemaan. Jos ihmiset kokee sinun olevan arvosteleva, osoitteleva joko suoraan tai epäsuoraan.
?
En ole arvosteleva. Enkä ole narsisti ja piste.
Aika äkkijyrkkä vaikutelma kyllä tulee. Tuo voi olla syy, miksi tulee narsistimainen vaikutelma ja ihmiset ovat vaikeina ympärilläsi, näkevät ettei sinussa ole sitä syvyyttä ihmisenä, ymmärrystä, älykkyyttä, eivät saa vastakaikua keskustelulle, olet äkkijyrkkä tuhahtelija heidän seurassaan, suhtaudut toisin kuin joihin muihin, joiden kanssa resonoit toisella tavalla, samalla aaltopituudella, asioiden ymmärtämisillä jne.
Piste. ? Käy kotisi kautta kasvamassa.
Resenointi vuorovaikutuksessa:
"Me olemme samalla aallonpituudella." "Hän on ihan eri aallonpituudella kuin minä." "Hän on energiasyöppö." "Energisoidun hänen kanssaan keskusteltuani." "Tuo ideasi resonoi minussa."
Vuorovaikutus on kahden tai useamman objektin tai tapahtuman välinen vaikutussuhde, jossa kumpikin osapuoli vaikuttaa toiseen.
"Kaksi samassa vaiheessa olevaa samanlaista aaltoa vahvistavat toisiaan."
Ajattelumme ja toimintamme voimistuu, kun olemme samankaltaisten ihmisten kanssa tekemisissä ja vuorovaikutuksessa. Resonoimme voimistaen toisiamme siinä mitä ajattelemme ja mitä teemme. Niin hyvässä kuin pahassa.
Omaan "resonointitaajuuteen" sopivat ideat, ajatukset ja toiminta resonoivat parhaiten ja voimakkaimmin omassa itsessä. Meitä voimaannuttavat erityisesti ne ihmiset, jotka ns. "näkevät ja kuulevat meidät". Ehkäpä he tunnistavat meidän "tajuutemme" ja vuorovaikutuksessa käyttävät tätä. Otamme heiltä vastaan energiaa. Energisoidumme, voimistumme ja innostumme.
"Vastakkaisissa vaiheissa olevat aallot heikentävät toisiaan."
Tuntuuko joku ihminen sinusta energiasyöpöltä ? Kun sinä tuot omaa ajatteluasi esiin ja edistät toimintaasi, niin onko hän ns. törmäyskurssilla sille tai sitten etäällä näkemättä ja noteeramatta ajatuksiasi, toimintaasi ja niiden arvoa. Onko hän ns. "eri aallonpituudella" ?
Dialogi on altruistista vuorovaikutusta, kun monologi yksisuuntaisena toimintana ei sitä ole. Dialogi ei tähtää elämyshistorian tai identiteettien samuuteen, vaan uuden avautumiseen. Sen vastakohtana monologi tähtää toisen ihmisen haltuun ottamiseen. Habermas kirjoitti tässä yhteydessä strategisesta toiminnasta, tavoiteltavan kommunikatiivisen toiminnan vastakohtana. Dialogin merkityksestä vuorovaikutuksessa ovat kirjoittaneet Platonin ajoista lähtien varsin monet dialogifilosofit. Habermasin ohella mieleeni tulevat niin Gadamer, Bahtin, Freire ja Buber. Erityisesti Buberin Minä-Sinä ja Minä-Se-dikotomia on minusta dialogisuuden merkityksen ymmärtämisessä käänteentekevä.
Ristiriidassa narsismi määreen kanssa