Onko sinun kaivatullasi

Ei tietääkseni ole minun kaivatulla, vaan minulla itselläni on.

Mitä on mielestänne Mt-ongelmat? Kun minun mielestäni on kovin vaikea sanoa sitä, onko masennus ja ahdistus mt- ongelmia, vai vaan heijastusta herkkyydestä ja tiedostamisesta.

Maailma on äärimmäisen rankka paikka herkille, oman polun tallaajille. Jos minä reagoin ahdistumalla, kun näen psykopatian hallitsevana ympäristössä, tekeekö se minusta ongelmaisen? Vai tekeekö se minusta normaalin, kun reagoin.

Mt- ongelmat ovat enimmäkseen lääketehtaiden kehittämä/ylläpitämä juttu. On minullekin erilaisia diagnooseja kirjoitettu, mutta en lähde määrittelemään minuuttani niiden kautta. Näen sen hyvin vaarallisena asiana.

Ei mielestäni kyllä ole, mutta pelkään hänen saavan kohta burn outin liiallisen työnteon ja stressin takia :(

Tietysti. On liian hyvä tälle maailmalle. On surullinen ja alakuloinen "masentunut" usein. Ei juokse samaan riettauden lätäkköön muiden naisten mukana.

Hullu ku pullosta tullu, kumpainenki siis. Mitäpä muutakaan, suljetullahan me tavattiin, oli kyllä hyvä reissu tuo.

Juujuu ihan pimee niinko minäkin.

https://www.nordic.fi/fi/etsin-toita/avoimet-tyopaikat?gclid=EAIaIQobChMIwqGjzbDV8AIVkUjCCh0jFAn1EAEYASAAEgI8FvD_BwE
Se vanha vastus onkin ovela piristämään asialla kuin asialla.

No tottakai on. Se mikään salaisuus ole.

Itselläni on enkä häpeä sitä. Tiedän että hän on käynyt terapiassa. Olen itsekkin käynyt mutta se jäi jotenkin kesken ensimmäisen terapian kohdalla. Toisen terapian aikana terapeutti hurahti buhalaiseen filosofiaan tms. höpisin outoja ja alkoi kumistella metallikulhoja tapaamisten aikana. En pystynyt keskittymään terapiaan koska vuoroin ahdisti ja vuoroin alkoi naurattaa. Olin silloin liian kiltti sanoakseni terapeutille asiasta.

Masennuksesta oli kiinnostava uusi uutinen

”Väitös: Endorfiinit yhteydessä turvallisuushakuisuuteen
Turvallisuushakuisuus on persoonallisuuden piirre, jonka on todettu altistavan masennukselle. Aivojen endorfiinijärjestelmällä puolestaan voi olla merkittävä rooli turvallisuushakuisuuden biologiassa.

Sen sijaan havaitsimme, että aivojen endorfiinijärjestelmä oli yhteydessä turvallisuushakuiseen persoonallisuuden piirteeseen, Tuominen toteaa.

Erityisesti turvallisuushakuisuuden osapiirteet, ujous ja hidas toipuminen stressistä, näyttivät tutkimuksessa olevan yhteydessä aivojen endorfiinijärjestelmään.

Tuomista työllistävät muun muassa tutkimukset endorfiinijärjestelmän ja liikunnan yhteydestä.

– Tähän mennessähän tiedetään liikunnan tukevan joidenkin masentuneiden ihmisten paranemista, mutta mekanismi on vielä selvittämättä. ”

https://www.laakarilehti.fi/ajassa/ajankohtaista/vaitos-endorfiinit-yhteydessa-turvallisuushakuisuuteen/

Itselläni oli joskus vakava nuoruusiän masennustila
Ja myöskin nuo mainitut luonteenpiirteet löytyvät multa sekä itseni että myöskin esim. Entisen avopuolisoni huomaamina.

Depressioon söin ensin SSRI lääkkeitä, mutta tulokseton vuosien syöminen sai mut lopettaan lääkkeiden syönnin omasta päätöksestä ja kokeileen vaihtoehtoisia hoitomuotoja

Aloitin liikunnan säännöllisen harrastamisen muistaakseni 2008-2009 vuoden vaihteessa. 2010 alkoi mielialassa näkyyn tuloksia joita lääkärissä virheellisesti luultiin uuden vaihdetun lääkemerkin tuloksiksi, mä kun en eka kertonu et olin lopettanu lääkitykset ja pyytäny avomieheni oleen se joka ottaa kopin hommasta jos havaitsee et yritykseni epäonnistuu.

Säännöllisen liikunnan aloituksen ja elämäntaparempan jälkeen 2011 terapiat ja hoitosuhteet mt-hoitoihin päättyivät ja lähetteet suljettiin.

Sen jälkeen oli hetken remissioo ja elämäntapahtumiin liittyviä lieviä mielialan notkahduksia ja joskus 2014 mt-toimiston kautta viimeiseksi jääneet käynnit ja merkinnät joissa yritin ympätä itseeni keskusteluapuun kuolemantapauksesta johtuvan mielialan notkahtamisen takia jonka pelkäsin muuttuvan depressioksi uudelleen mutta lensin ulos olikohan 5 psykiatrisen sairaanhoitajan ja 1 psykiatrin tapaamiskerran jälkeen.

Perustelu etten kuulu heille kun ei mussa ole riittävästi vikaa. Lähete suljettiin heti avaamisen jälkeen ja muistaakseni olin asiasta loukkaantunu koska koin että oli vaara depression puhkeamisesta olemassa ja sitä vähäteltiin eikä ennaltaehkäisevää apua meinattu antaa.

Mielestäni menee väärin et mt-toimistosta saa apua vain kun tilanne on jo huono. Ennaltaehkäisevää mielenterveyshoitoa ei meinaa saada sieltä edes tilanteessa jossa potilas on heille ennestään tuttu vuosia depressioo sairastanu mutta siitä jo parantunut. Joka sinällään hassua kun ottaa huomioon masennuksen uusiutumisen riskien suuren prosentuaalisen todennäköisyyden

Mutta mä tosiaan kuitenkin selvisin ja nyt on tunne että mä en taida enää edes osata masentua uudelleen.. ehkä opin jotain selviytymis ja tunteiden käsittelyn keinoja jonka takia mieliala vaan ei enää käänny siihen vaikka rankka ja raastava elämäntilanne olisikin joka kävisi voimille