Joka päivä on haastavaa. Tuntuu välillä siltä, että tätä en enää kestä. Kun näitä asioita tulee nyt niin paljon. Lisäksi oman elämän "pikku paineet". En vaan millään jaksaisi.
Jaksaisin paremmin, jos olisi ihminen jonka kanssa jakaa asioita. Nyt vaan vahvistui taas mielessä, että minä pidin asiaa selviönä, että kuulumme yhteen. Sinä taas olet kulkenut omia polkujasi, tuskin ajatellut minua. En oikein kestä sitäkään. Olet elämäni rakkaus.
Toivoisin pääseväni pois täältä. Pelkkiä velvotteita, ei elämää.
Jaksaisin paremmin, jos olisi ihminen jonka kanssa jakaa asioita. Nyt vaan vahvistui taas mielessä, että minä pidin asiaa selviönä, että kuulumme yhteen. Sinä taas olet kulkenut omia polkujasi, tuskin ajatellut minua. En oikein kestä sitäkään. Olet elämäni rakkaus.
Toivoisin pääseväni pois täältä. Pelkkiä velvotteita, ei elämää.
Vastaukset 33
Vanhimmat
Kuulostaa siltä ettet tiedä toisen asioista mitään. Ei ole tervettä kommunikoida tätä kautta.
ja itse siinä kuitenkin kommunikoit aamuvarhain jollekin täysin tuntemattomalle niin näsäviisaaseen tyyliin
Ei, vaan hädässä.
Ketään et saa jos ei ole yhteistä säveltä, trolli AP.
Mikä tässä taas on? Oletko aloittaja vai miksi vastaat noin?
Ei vaan vastaan aloittajalle.
Olen nähnyt liian paljon, liian varhain. Pahantahtoisuutta ja suoranaista pahuutta läheltä. Maailma on todella paha paikka elää. Miten rakentaa tästä jotain vielä, kun on nähnyt jo niin paljon? Toisille tulee eteen tämä puoli. Miksi?
Missä on noin pahapaikka?
Et ole joutunut näkemään niitä asioita, mitä minä olen. Kaikilla meillä on erilainen tie kuljettavana. Omallanikin varmasti tarkoitus, uskon siihen. Mutta vaikka uskon tarkoituksellisuuteen, ei tee tästä helppoa ja tulee niitä hetkiä, kun olisi lähes valmis jo luovuttamaan. Mutta ei voi.
Tässä kerrot omasta pahuudesta, hae itselles apua, äläkä täällä kerjää.
Kuka on elämäsi rakkaus?
Elämän rakkauden tulisi todennäköisesti olla elämä itse. Mutta tässä kohdassa matkaa se henkilöityi häneen. Oikeasti olen matkalla koko ajan syvemmälle itseeni. En vain ehkä ole suostunut sitä hyväksymään ja näkemään.
Pitkä projekti?
Ne projektit, jotka jää elämään, ovat aina pitkiä. Välillä tuntee uupumusta, mutta ympärillä olevan hyvän voimat, jotka löytää silloin kun uskaltaa luopua omasta kontrollista, nostavat ylös. Yhä uudestaan.
Jokaisella on se oma polku ja tietty määrä oppia annetaan. On luovuttava kontrollista ja pelon tunteista, antauduttava rakkaudellisuuteen, niin saavuttaa paremman elämän tason. Siihen minä uskon.
Kyllä!
Meillä on niin paljon kontrollia tässä meidän välissä, että siihen aivan halvaantuu! Jos saisi höllättyä sitä edes vähänkin ja annettua mahdollisuus rakkaudelle! Jos saisin sen mahdollisuuden, mä halaisin sua ensiksi viikon yhteen menoon, koska niin paljon on mennyt elämää hukkaan ilman sua. On niin paljon kirittävää ja rästiin jäänyttä halausenergiaa, että riittääkökään loppuelämä! Kaikki ne antamattomat pusutkin vielä! Ihan tulee stressi!!!!!
Ja vaikka kirjoitin aloituksessa, että pidin selviönä sitä, että kuulumme yhteen. En ole sitä koskaan pitänyt selviönä. Näin vain toisessa Ihmisessä jotain niin paljon samaa, kuin itsessäni, että aloin toivoa yhteistä elämää.
Paljon näin/näen myös erilaisuutta. Ihan kuin minut olisi laitettu näkemään asioita ja kipukohtia itsessäni, heijastamalla niitä toisen ihmisen kautta. En tiedä tarkkaan, miten hän kuuluu elämääni, mutta opettavaista tämä on itselleni ollut. Olen joutunut niin paljon kohtaamaan hänen tuntemisen kautta itseäni.
Elämä oli hyvin paljon toisenlaista ennen hänen tapaamistaan. Sen jälkeen se on ollut opiskelua nopeutettuun tahtiin. Ei välttämättä kaikki hänestä johtuvaa, mutta jokin avautui ja alkoi hänestä. Luultavasti hyvä asia, mutta äärimmäisen rankkaa on. Henkinen pohjakosketus.
Onko hän mies?
Joku kaveri olis sulle hyvä!
On kavereita. Sitä kaipaa vaan rakastettua, voitko ymmärtää? En halua muita, kuin hänet. Eli "joku kaveri", ei hyvä.
No siis tarkoitan sitä, että voisiko se joku olla tässä hetkessä sun ”kaveri”. Vierellä kulkija jollain tavalla vaikka, vaikka sähköposti kaveri? Minä kaipaan edes jotain yhteyttä ihastukseeni, muuten en tiedä miten jaksan.
Täällä palstalla en aijo loputtomiin pyöriä, siitä tulee vaan huono olo.
Ei täällä kannatakaan pyöriä. Olen käynyt täällä purkamassa satunnaisesti tunteitani. Toivon, että ei tulisi siihen enää tarvetta. On vaan joskus käytävä pohjalla, löytääkseen tien ylös maankamaralle. Irrottauduttava myös omista haluistaan.
Elämällä on jokaiselle suunnitelma. Itse voi siihen käsikirjoitukseen osallistua suostumalla ottamaan asiat vastaan sellaisina, kuin ne tulee. Siitä syntyy kipua. Mutta hyväksyminen auttaa pääsemään kivusta yli.
Vaikka olen tunteistani kiinni tässä henkilössä, en tiedä onko meille tarkoitettu yhteiseksi kuljettava polku. Vai onko tarkoitus ollut, että polut risteävät välillä. Kuitenkin sillä on ollut merkitystä oman kasvuni tiellä. Ja siitä yritän olla kiitollinen.
Sulla taitaa nupissa heittää. Dude hoida ittes kuntoon ja hanki elämä.
Onhan se helpompaa jakaa taakat toisen kanssa. Rakkaus parantaa ja antaa voimaa. Jaettu taakka on puolitettu ja jaettu ilo kaksinkertaistuu.
Puolisokin voi olla enemmän taakka omine ongelmineen, ei kuuntele ei keskity, menee yksin missä menee. Ei ole avuksi vaan tarvitsee enemmänkin tukea omaan olemiseensa ja jaksamiseensa ja elämä ahdistaa.
Hyvin monet ihmiset ovat väsyneitä. On kevätväsymystä ja koronaväsymystä. Liikkumattomuutta ja nyhjäämistä yhdessä paikassa, ei näe eikä voi tavata sukua, ei ystäviäkään niinkuin ennen. Elämä näyttää varjopuolensa, kukapa sitä jaksaa loputtomiin. Kunpa ihmiset valitsisi rakkauden asenteen kaikkialla olisi kaikilla helpompaa elää.
Rakkauden asenne, se juuri! 😊❤️- alkuperäiseltä
Voi, kuulostaa jotenkin siltä, että minun kaivattuni saattaisi ajatella noin.
Tai sitten ei.
Jokatapauksessa, olen ymmärrän hyvin mistä puhut.
*pitkä halaus*
Etkö voisi jutella tämän ihmisen kanssa?
Mikä sinua estää?
Kiitos ymmärryksestäsi! On ollut kaikenlaista ahdistusta tässä, kun aistii jatkuvasti paljon. Kun kokee syvällisesti tapahtumia, kaipaa jotain konkreettista, ihmistä jonka kanssa voisi jakaa elämää. Muutenkin toki, mutta tässä kohtaa tarve on ollut suurempi.
En tiedä varmaksi, olemmeko toisillemme ja onko aika oikea. Suuret tunteet herättävät ristiriitoja ja valitettavasti myös itsesuojeluvaistot, koska toinen pystyy vaikuttamaan omaan olotilaan paljon. Minusta tuntuu, että emme ole olleet valmiita ottamaan vastaan sitä, mitä voisimme yhdessä kokea. Kontrolloinneista olisi päästävä puolin ja toisin. Tunnen itseni avuttomaksi suurten tunteiden edessä.
Emme ole koskaan päässeet siihen pisteeseen, että voisin vapautuneesti heittäytyä kaiken vietäväksi. Niin että olisi turvallinen olo, eikä lopulta jäisi yksin pohtimaan, missä nyt meni pieleen. Muutaman kerran olen kokenut hänen kanssaan niin. Kestää aina jonkin aikaa, että pääsen taas jaloilleni.
Eikö juuri asian puheeksi ottaminen, se, että myönnät toiselle, että hänellä on sinuun noin suuri vaikutus, keventäisi tuota oloa?
Itse tunnen myös näin erästä henkilöä kohtaan, joten osaan samaistua todella paljon siihen mitä kirjoitat.
Se on raskasta, kun on toisen "vietävissä" ☹️
Miksi tunteesi herättävät ristiriitoja?
Vanhat kokemukset ei ole aina olleet hyviä. Ei siitä uskoutumisestakaan. Ei varmaankaan olla oltu valmiita vielä toisillemme. Toivon, että tulee se päivä vielä. Kurjaa elää yksin.
Voimia ja kaikkea hyvää sinulle ❤️
Toivotaan, että pääset tilanteessasi eteenpäin 🤗
Voi kiitos sinulle 🤗❤️
Ai kuka?
Mä olen rakastanut sua jo vuosia!
Voi trolli parkaa!!
Onko aloitus miehelle?:)