Mikä on tämä päävika?

Mikä voisi olla mahdollinen diagnoosi tällaiselle käyttäytymiselle.
Sanotaanko näin että äidiltä tyttärelle.
Ei hyväksytä muita mielipiteitä. Esimerkiksi jos kommentoin, että me pidämme öisin ikkunaa raollaan. Niin nollasta sataan tulistutaan että "oletko aivan idiootti, ei ikkunoita voi pitää öisin auki, mitä oikein ajattelet?"
Ja tästä saadaan aikaiseksi erilaisten aasinsiltojen kautta oikein mehevä riita, jossa kommentin esittäjä (minä) jää hoomoilasena katsomaan kuinka yksi huutaa, raivoaa, kiroaa, haukkuu minut kaikilla mahdollisilla tavoilla ja lopulta lähtee ovet paiskoen ulos rauhoittumaan. Siis minun ei tarvitse edes sanoa mitään, vaan tämä (nämä) vastapuolet ihan itse lisäävät vettä omaan myllyynsä. Näyttää siltä että oikein haluaisivat järjestää kohtauksen.

Sitten hetken päästä ollaan kuin ei oltaiskaan ja minä mietin että mitä helvettiä just tapahtui.

Tällaiset tilttailut ovat rasittavia kun ei voi edes normaalisti keskustella, kun vastapuoli voi reagoida ihan mihin vaan em. tavalla. Lisäksi tilanteisiin on tyypillistä, että erilaisen mielipiteen esittäjä (minä) olen syypää riitaan. Ja se syyllinen löydetään aina. Heissä ei ole koskaan mitään vikaa.
Esimerkiksi aikoinaan sisko kirjoitti kuulakärkikynällä kauppalistan. Harmi että teksti oli liian pientä ja suttuista, eikä äiti saanut siitä selvää. Minä sain tukkapöllyt, kun äiti raivostui kun ei saanut tekstistä selvää. Tietenkin oli aivan turhaa väittää, että en kirjoittanut kauppalistaa.

Että minkähänlaisilla hakusanoilla lähtisi etsimään tietoa tällaisesta tilttailusta?