Olen korviani myöten ihastunut mieheen, jota en voi saada. En ole nähnyt häntä kuukauteen ja olen yrittänyt unohtaa hänet. Mutta kun ei onnistu. Ajattelen häntä ensimmäisenä aamulla ja viimeisenä illalla. Viime viikolla eteeni tuli toinen mielenkiintoinen mies ja toivoin jo, että hän voisi viedä tämän ihastuksen kohteen mielestäni. Mutta ei, edelleen tämä saavuttamaton tyyppi asuu päässäni. Kai hän joskus lähtee sieltä?
Milloin tämä tunne menee ohi?
Anonyymi
17564
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 17
Vanhimmat
Miksi hän on saavuttamaton?
koska me suomalaiset ei haluta sitoutua tai nähdä vaivaa suhde/tunneasioiden eteen- toivotaan räiskyvää hetken hupia ja että kaikki tulee valmiina eteen(koskee mua myös tasan samalla tavalla) . Kun sitten yleensä tulee tilanne ettei ihastus vastaa noita toiveita, alkaa kyräily ja sormien pyörittely, miten sen ankkuriksi muuttuneen tunteen saisi pois.
Aika kyllä korjaa sen mihin järki ei riitä, sama pätee tunteisiin, löydät paremman ja ihmettelet miksi edelliseen niin koukkuunnutkaan.
Jep. Todennäköisesti näin/ap
Lähetä sille viestiä ja osoita kiinnostuksesi.. sillä se joko tulee, tai lähtee.
Ajattele asia näin. Sä et edes halua tuolta mieheltä mitään. Koitathan nyt jo ihastua mielummin seuraavaan mieheen jotta tunteet(ihastuminen eli omassa päässä kehitetty ruusuinen harhaluulo) tätä nykyistä hairahdusta kohtaan kuolisivat pois. Noi fibat on jotain jota et oo pyytänyt, ikäänkuin joku ois ajanut sua päin pyörällä. Et toivo sitä vittumaista kolotusta mikä siitä seuraa-se kuitenkin katoaa ajan mittaan. Kun hyväksyy senkin asian että tää nykymaailman seurustelu ei oo mitään muuta kun loputon tinderpeli ja ihastumisten, munan tai pesän kierrätys, niin noi ihastumisen sekä rakastumisen tunteet kuolee kokonaan pois.
Lieneekö kyseessä joku entinen työkaveri tai tuttu jonkun kaverin kautta? Noi kaatuu ja sitten tulee kunnon väännöt koko porukan kesken. Muutenkin jos et oo kuukauteen nähny tai ollu tekemisessä niin ei oo järin aktiivista sen toisen osapuolen kohdalta myöskään- voi päätellä ettei ole halukas tekemään asialle mitään. Anyway, noi tunnekiemurat ja säätämiset on täyttä paskaa, keskity korona-aikana mielummin omaan jaksamiseen ja säästä energiasi
lisäyksenä näihin SEKÄ kysymykseesi että MILLOIN tuo menee ohi: Ihastus haalistuu/menee ohi aika usein about muutamassa kuukaudessa. Olettaen että oot järjestänyt pääkoppasi sisällön, tehnyt itellesi selväksi mikset halua MITÄÄN ihastumisen kohteelta ja että haluat vaan koko tunteesta eroon. Keskity työhön ja harrastuksiin sekä pyöri kavereiden kanssa- toi koko paska pysyy siten ns taka-alalla. Kun alkaa parin kuukauden jälkeen pääkopan surraus helpottamaan ja tajuat ettei tuo kyseinen henkilö itseasiassa vaikuta sun elämään yhtään sen enempää kun kuiva paska tuulessa, pääsee tosta koko hommasta yli. Tsemppiä!
Jos se on oikea, se ei mene koskaan ohi.
menee samalla tavalla kun kaikki muutkin ihastumiset ja elämän virheet. mitä isompi ihastus niin sitä kiusallisemmalta toki tuntuu myöhemmin olla samassa tilassa. mutta itse ihastumisen tunne, kaikki ne valheelliset kuvitelmat, pilvilinnat ja sairaanloinen henkilönpalvonta ja kaikki muu täysin turha paska katoaa- onneksi
Katsokaa! Todellinen tietäjä on puhunut!
Ei, se olikin tietämättömyyden onttoa kuminaa.
Jos ei ole rakastanut ja on tuntenut vain ohi meneviä tyhjänpäiväisyyksiä, voi tietysti ollakin, ettei tosissaan osaa edes kuvitella sitä, miltä rakkaus tuntuu.
Näitä meillä on täällä palsta pullollaan.
Sitä vain ihmettelen, että miten he kokevat voivansa esiintyä asiantuntijoina.
No! Kuvittele, tyhjäpää, vaikka sitten miten kestävä voi olla vanhemman rakkaus lastaan kohtaan. Jotkut voivat toki menettää senkin, mutta useimmat vanhemmat eivät koskaan, koskaan, vaikeassakaan tilanteessa, lakkaa rakastamasta lapsiaan.
Minä olen rakastunut erääseen naiseen, eikä se lopu koskaan. Se on kestänyt ainakin 7 vuotta, eikä lakannut, vaikka ei nähty vuosiin. En ole ripustautunut. En roiku tahalteni. En ylläpidä sitä(käyn täällä harvakseltaan, ja olen ollut vuosia täältä poissa). En ole valinnut tätä.
Se vain on.
Se ei lopu.
Koskaan.
❤️❤️❤️Minä rakastan!❤️❤️❤️
Samaa mieltä.
Ehkä ajattelet/ moralisoit mielessäsi että olet muka tälle nykyselle ihastukselle jotain velkaa?? Siksi et voi päästää siitä irti vaikka uusi parempi uhri ihastusvaihtoehto ois jo kiikarissa. Sitten kun ihastut tähän uuteen niin sama juttu seuraavan ja sitäseuraavan kanssa. Ihmismieli on syöpää
Pffft. Kukaan muu, kuin sinä ei ajattele noin.
En usko minäkään, että ajattelisi. Olipa melkoista son taa tuo teksti.
aivan, kaikki osaa päästää noista ihastumisista ja roikkumisista heti irti. jännä juttu kuitenkin että tää palsta on täällä pystyssä. kun me suomalaiset ollaan niin vittusaatanan taitavaa tunnekansaa että osataan kaikki hoitaa noi asiat kasvotusten- niin miksi esim kukaan jäisi tänne palstalle roikkumaan
ei kyl lähde ikinä