Huh. Olen kaksi päivää seuraillut yhteensä jonkin 4 tuntia suurinpiirtein tätä kyseenomaista palstaa ja nyt alkaa kyllä tuntumaan siltä jotta ei tiedä itkeäkkö vai nauraa. Itselläni oli peniskompleksi, tosin on vieläkin pienimuotoinen mutta ei niin paha, koska nykyinen naisystäväni nautii minusta juuri tällaisena. Ruumiin rakenteeltani olen reilusti ylipainoinen ja ulkonäköni ei muutenkaan ole kovinkaan hääppöinen. Mutta siis minä kyllä lopetan tähän paikkaan tämän palstan seuraamisen koska ei täällä tunnu oikein minkäänlaista järkevää keskustelua syntyvän. Kaikki valittaa oman heppinsä koosta, tosin itsekkin muutama vuosi sitten taisin syyllistyä tähän samaan. Mutta nyt se alkaa vituttamaan. Minä epäilen jotta suurin osa jotka täällä kirjoittaa ovat nuoria poikia, jotka eivät ole elävää naista koskaan alasti nähneetkään luonnossa, korkeintaan äitinsä. Niin minä ainakin tein. Mutta siis en tiedä enää todellakaan jotta itkeäkkö vaiko nauraa näille jutuille. Jos joku 20 vuotias mies itkee täällä kalunsa pienuutta eikä riitä naisille vaikka on kuinka monta naista nussinutkin puhki niin sitä sopii epäillä että tämä ei ehken ole totta. Ja sitten kun kirjoittaja sanoo jotain melansa pituudesta niin siitä kyllä yleensä voi ottaa sen pari senttiä pois. Miehistä liioittelua. Tätä harrastin ainakin itse joskus aikoinaan kun täällä kävin samaa asiaa itkemässä. Mutta nyt en jaksa enää itkeä tätä, olen onnellisessa parisuhteessa kivan oloisen ja näköisen tytön kanssa joka tykkää minusta juuri tällaisena kuin olen. Jota kyllä hieman ihmettelen, mutta luonteella vissiin on sittenkin merkitystä. ;) Seksi meillä on upeaa, kokeilemme kaikkea mitä vaan mieleen juolahtaa rohkeasti. Anaalista en oikein pidä, eikä kumppanikaan, jotenkin se ei tunnu luonnolliselta. Suuseksistä pidän sekä ottavana, että antavana osapuolena, tosin en oikein osaa välttämättä sitä antaa, tai sitten kumppanini ei vaan pidä siitä. Mutta itse yhdyntä toimii molemmin puolin suorastaan loistavasti, molemmat tulee. Joskus minä ensin ja pelit seis ja odotellaan seuraavaa kertaa. Joskus sitten hän tulee ensin ja sitten on enää oman tyydytykseni vuoro. Ja on myös käynyt niin että tulemme molemmat yhtäaikaa, se on nannaa. Sen jälkeen on mukavaa kelliä siinä rauhassa lähekkäin. On se tosin muutenkin. Mutta niin, joskus olin huolissani kondomeiden koosta, että pysyvätkö ne päällä, mutta huoleni oli näköjään turha. Tämä oli ensi askel siihen että älysin: en olekkaan ainut jolla on pienikokoinen kalu. Ja se vaan voimistuu koko ajan kun seuraa maailman menoa ja olen keskustellut tästä kumppanini kanssa. Eikä minua haittaa vaikka olisinkin normaalia pienempi, kunhan vain saan rakkaani tyydytetyksi. Se riittää minulle. Tiedä häntä sitten onko tämä osa aikuistumista vai mitä mutta ihan mukavaa kun alkaa ymmärtämään asioiden oikeita laitoja. Kai? :)
Ainiin olen 18 vuotias 188 cm pitkä miehen alku ja elopainoa on ruhtinaalliset 128 kg. Penikseni mittoja jos halutaan tietää niin ne on joko 13 cm (ihran päältä mitattuna) tai 14 cm luusta mitattuna. Paksuus viivottimella seisokissa katottuna on reilut 4 senttiä. Ja tottahan se on että penistäni voisi tulla enemmän näkyviin jos laihduttaisin mutta olisiko siitä mitään hyötyä. Rakkaani sanoo että olen täydellinen juuri näin, kalu on juuri oikean kokoinen, ei satu vaikka hommailisi kuinka paljon. Liitetäänpä samaan aiheeseen vielä että kuinka pitkään miehillä menee yleensä ennenkuin alkaa taas pikkukaveri virkoamaan taistelukuntoon? Itselläni se riippuu paljon, joskus voisi jatkaa suorilla ja joskus menee jopa 20 minuuttia. Tosin hommia ei kehtaa jatkaa, koska pelkään että siitiöitä on vielä jossain mistä ne pääsevät ja aiheuttavat ei-toivotun raskauden. Mutta tämäkin ongelma poistuu, kun rakkaani ilmoitti tänään aloittavansa e-pillereiden käytön. Voi ilonpäivät sanon minä. Pääsee vihdoin ja viimein rakastelemaan oikein kunnolla ja pitkään ja ilman että tunto häviäisi mihinkään kumiin matkalla. Tosin ilman kumia kumppanin täytyy olla vähän kosteampi mutta eipähän unohdu sitten kunnollinen esileikki. ;)
Tälle tarinalle taisi hieman tulla pituutta mutta kirjoitinpahan nyt kuitenkin, luulen että tässä aiheessa on turhempaakin tekstiä aika paljon.
Ja tätä saa kommentoida jos joku jaksaa lukea tämän loppuun saakka. Pahoittelen tosin pilkkuvirheitä sun muita, en meinaa muistaa enää äidinkielen tunnin asioita.
Ainiin olen 18 vuotias 188 cm pitkä miehen alku ja elopainoa on ruhtinaalliset 128 kg. Penikseni mittoja jos halutaan tietää niin ne on joko 13 cm (ihran päältä mitattuna) tai 14 cm luusta mitattuna. Paksuus viivottimella seisokissa katottuna on reilut 4 senttiä. Ja tottahan se on että penistäni voisi tulla enemmän näkyviin jos laihduttaisin mutta olisiko siitä mitään hyötyä. Rakkaani sanoo että olen täydellinen juuri näin, kalu on juuri oikean kokoinen, ei satu vaikka hommailisi kuinka paljon. Liitetäänpä samaan aiheeseen vielä että kuinka pitkään miehillä menee yleensä ennenkuin alkaa taas pikkukaveri virkoamaan taistelukuntoon? Itselläni se riippuu paljon, joskus voisi jatkaa suorilla ja joskus menee jopa 20 minuuttia. Tosin hommia ei kehtaa jatkaa, koska pelkään että siitiöitä on vielä jossain mistä ne pääsevät ja aiheuttavat ei-toivotun raskauden. Mutta tämäkin ongelma poistuu, kun rakkaani ilmoitti tänään aloittavansa e-pillereiden käytön. Voi ilonpäivät sanon minä. Pääsee vihdoin ja viimein rakastelemaan oikein kunnolla ja pitkään ja ilman että tunto häviäisi mihinkään kumiin matkalla. Tosin ilman kumia kumppanin täytyy olla vähän kosteampi mutta eipähän unohdu sitten kunnollinen esileikki. ;)
Tälle tarinalle taisi hieman tulla pituutta mutta kirjoitinpahan nyt kuitenkin, luulen että tässä aiheessa on turhempaakin tekstiä aika paljon.
Ja tätä saa kommentoida jos joku jaksaa lukea tämän loppuun saakka. Pahoittelen tosin pilkkuvirheitä sun muita, en meinaa muistaa enää äidinkielen tunnin asioita.
Vastaukset 8
Vanhimmat
tulihan tuolle pituutta. :) mutta nyt aloitan etsimään palstaa suuseksistä antavana osapuolena.
Noin sitä pitää;) Kun kaikki miehet omaisivat ajatusmaailmasi, naisilla olisi rutkasti kivempaa. Ja miehilläkin, veikkaan:))
"Liitetäänpä samaan aiheeseen vielä että kuinka pitkään miehillä menee yleensä ennenkuin alkaa taas pikkukaveri virkoamaan taistelukuntoon?"
Vaihtelee tosiaan... oma mies on joskus saanut kolmesti noin 15 minuutin sisällä, joskus taas ei virkoa vaikka väliä pitää parikin tuntia.... Yleensä siltä väliltä.
Nauttikaa toisistanne!
Jeesh. Kyllä nautitaan toisistamme, sekä makuukammarissa, että muutenkin. Nyt alkoi heräämään kysymys että eikö tämä minun ajatusmaailma olekkaan kovinkaan kummallinen? Olen pitänyt sitä omituisena, ja jopa vähän arkaillutkin sitä.
Pahapa sitä on varmaksi sanoa;) Kovin monen miehen aivoituksia en tarkkaan tiedä.
Numeroista vaan valitettavan moni tuntuu tykkäävän. seksi arvioidaan kaatojen määrällä, miehen rakastajan taidot ovat suorassa suhteessa munan mittaan (josta 30% ainakin on valhetta;))... Loppujenlopuksi nuorista miehistä hyvin suuri osa tuntuu potevan enempi tai vähempi komplekseja peniksen koosta, tai jopa ulkonäöstä. (Mitä ihmeen väliä sillä ulkonäölläkin oikeen on, ei pillussa ole silmiä;)). Ottavat nuo pornoleffat hiukan liika tosissaan. Että alle 20 senttisellä ei muka pärjäisi ja taas jos tosissaan sattuu olemaankin isomunainen, niin menee ns kusi päähän. Ei tämä onneksi kaikkiin päde! Ja valitettavan harva mies osaa avata sanallista arkkuaan, olettaa että toinen osaa lukea ajatuksia.
Toisaalta se on hirmuisen tärkee saada aito kokemus siitä, että on rakastettu ja hyvä sellaisena kuin on. Itse olin vielä puolitoista vuotta sitten 25 kiloa painavempi, lihava. Minulle merkitsi todella paljon, että mieheni silloinkin rakasti minua yhtä paljon kuin nytkin. Rehellisesti hän sanoi, että toki oisin hoikkana nätimpi, mistä itekin olin ja olen edelleen samaa mieltä. Jos olisin kokenut laihduttavani mieheni vuoksi, tai pelännyt hänen menettämistään lihavuuden takia, en olisi ikinä onnistunut. Hän oli ja on korvaamaton tuki.
Tällä nyt en meinaa, että sun pitäisi laihduttaa! Kerroin vaan itelle tärkeästä asiasta;)
Näinhän se on. Mutta nyt on vihdoin ja viimein minunkin päähäni tainnut syttyä järjen valo ainakin tässä asiassa. Kolme hurraa huutoa sille. :) Itseasiassa ajattelin itsekkin alkaa laihduttamaan, nyt tällä kertaa ihan tosissaan. Itse asiassa tällä hetkellä vaaka näytti 126 kg joten 6 kg ollaan tultu siitä mistä lähettiin. Ei tosin olo ole vielä millään tavalla erilainen. Mutta tästä on hyvä jatkaa. 15 kg jos saisi vielä pois niin olisi erinomaisen hyvä homma. Saisi vähän tuo masu lähteä tuosta kävelemään. Itselläänkin olisi mukavampi olla. Ja tähän kun lisätään se että nyt tuli viikko täyteen ilman tupakkia niin nythän meinaa mennä elämä oikein hyvästi. tosin muutamat savut oli pakko välillä saaha mutta ei oo jatkunu. ainakaan vielä.
Niinpä, turhaahan se jatkuva koosta stressaaminen on. Mutta minkäs teet, kun joillain ihmisillä on huono itsetunto. Itsellä on n. 15/4 ja en ole millään tasolla tyytyväinen.
Mulla on toisaalta muutenkin ihan riittävästi komplekseja omasta ulkonäöstäni. :P Teininä olin liian laiha, joka tuhosi itsetunnon pitkäksi aikaa. Nykyään olen n. 185/80, treenaan salilla kovaa ja säännöllisesti. Tavoite on jossain 90kg tienoilla.
Ongelma on se, että ainakin itse olen aina löytänyt itsestäni jotain "vikaa", kun saan jonkun tietyn jutun "korjattua". En mä kalustani huolehtinut teini-iässä, silloin lähinnä toi laihuus oli se ongelma. Sitten kun siitä pääsi, niin tuli kalun koko uutena ongelmana, heh. Huvittavaa oikeastaan, kuinka naurettavan typerä sitä voi ihminen olla. Noh, olen kuitenkin edistynyt jatkuvasti näissä omien kompleksieni hoidossa, joten ehkä tulevaisuudessa opin hyväksymään itseni sellaisena kun olen (tai miksi olen muuttunut).
Mulla ei ole minkäänlaisia kokemuksia naisista. En myöskään usko, että voin vielä pitkähköön aikaan kuvitella mitään ei-formaalia kanssakäymistä. Itsetunnon luominen tyhjästä on aika hemmetin pitkä prosessi, mikä on tullut huomattua tässä vuosien varrella. :p
Noh, tuli pitkä kirjotus ja osittain vähän ohi aiheen, mutta anyways...Asiat ei aina ole niin yksinkertasia. :)
Täytyy vielä todeta, että kunnioitan ihan älyttömästi sellasia ihmisiä, jotka hyväksyy itsensä sellaisena kun ovat. Se nimittäin näkyy myös ulospäin ja antaa positiivisen vaikutelman ihmisestä. Mun mielestä toi itsensä hyväksyminen on ehdottomasti yksi tärkeimpiä asioita ihmisen elämässä, ellei jopa tärkein.
loistavaa
kerranki asiaa
paitsi, että saisit harjoitella sitä suuseksin antamista .....
itse jäin paljosta paitsi, kun ex ei hallinnut taitoa
hyvää kevättä sulle ja sun ystävälle ja nauttikaa oikein kunnolla :)