Myöhästymisen pelko

Samanlainen hermoheikko minäkin: teen usein ilta- tai yövuoroja ja tunnin välein mahan pohjaa kouraisee järjetön pelko siitä, että aika on huomaamattani kulunut ja istun vain telkkaa tuijottamassa, vaikka pitäisi olla jo töissä. Todellisuudessa aikaa voi olla kuitenkin tunteja.

Öisin pelkään pommiin nukkumista niin paljon, että heräilen jatkuvasti ja puolinukuksissa roplaan herätyskelloa, koska epäilen, että se ei olekaan soittamassa tai että se on pysähtynyt. Näillä "varotoimenpiteillä" olen todellakin sotkenut usein herätyksen, mikä on traumatisoinut vain lisää. Vaikka laittaisin toisen kellon soimaan varoiksi toiseen huoneeseen, heräilen silti hermostuneena pitkin yötä.

Työni on senlaatuista, että joudun usein avaamaan liikkeen tiettyyn kellonaikaan tai päästämään edellisen pois, kun oma vuoroni alkaa. Tämä ei tosiaankaan ole omiaan myöhästymishuolia vähentämään..

Mulla on ihan sama juttu, nykyään ei enää niin pahana kuin ennen. Kun olin peruskoulussa/lukiossa näin vähän väliä unta että myöhästyn ja olin aina niin onnessani kun heräsinkin sitten ajoissa. Jostain syystä varsinkin ala- ja yläasteella mun suurinpiirtein pahin pelkoni oli myöhästyminen..Oon aina mennyt joka paikkaan hirveän ajoissa, istun aina luokassakin jonkun 15min ennen muita. Alan aina pukemaan ulkovaatteita 15min ennen lähtöä, ja sitten istun ulkovaatteet päällä eteisessä ja tuijotan kelloa. Mun on aina oltava ajoissa joka paikassa tai joudun hirveeseen paniikkiin ja meen ihan sekasin. En ymmärrä miten jotkut ei stressaa ollenkaan myöhästymisestä..Ehkä se johtuu paljolti siitä että olen niin ujo enkä missään nimessä halua olla huomion keskipisteenä, kuten myöhästynyt usein on.
Opiskelen nykyään yliopistossa ja arvaapa oliko aivan hirveä shokki kun luulin yhden tärkeän tentin alkavan tuntia myöhemmin kuin se alkoi, en sitten päässyt siihen ja olin päntännyt koko viikon aivan hirveästi ja jännittänyt koko päivän. Ja ilmoittautumislistassa luki vielä että ÄLÄ MYÖHÄSTY...Näen tuosta kyllä vieläkin painajaisia..=)
Tulisin varmaan hulluksi jos asuisin jossain Etelä-Euroopan maassa, jossa aikaan suhtaudutaan täysin välinpitämättömästi..

kun minä olen nykyään aina myöhässä lähestulkoon joka paikasta. Onneksi en ole työelämässä, ei tulisi mitään tällaisena. Olin ylisuorittaja ennen ja sairastumisen myötä olen antanut löpsähtää yhden sun toisen asian. Myöhästelen, en muista syödä joka päivä, kun ei ole ruokahalua, siivoan joskus, tiskaan harvoin. Elämä on muuttunut totaalisesti.