Nyt kaikki ostamaan Viikonvaihteen Ilta sanomat, sen Viikonvaihde on tehnyt jutun Joonas Luodosta, joka oli lestadiolaisessa yhteisössä, jossa ihminen on vanki, siinä yhteisössä kaikki paha lakaistaan matonalle, ja todelliset kysyjät vajennetaan, ja aina on päällä Häpeän saatana.
Rohkenetteko lukea, kauheaa, miten tämä voi tapahtua Suomessa
Rohkenetteko lukea, kauheaa, miten tämä voi tapahtua Suomessa
Vastaukset 42
Vanhimmat
Hyvä, että joku uskaltaa kirjoittaa, olen samassa "kusessa", mutta tuo antaa rohkeutta.
en lue moista roskalehteä.
ostakaa ja polttakaa kyseinen lehti protestiksi, hs- konserni kuuluu länsimafiaan.
Etkö kykene kommentoimaan asiaa?
Niin paska lahko ku olla ja voi. Kadotus maan päältä olisi oikea ratkaisu
is on yhtenä tekijänä vihan ajassa.
Rohkeutta ja voimia liikkeestä pois haluaville. Elämä voittaa ja asettuu uomiinsa.
Kyynelpisaroita putoili Joonatan Luodon arpisille käsivarsille. Jokunen tippa pysähtyi myös keskisuomalaismiehen sylissä olleelle kiväärille, jonka piippua hän oli tovia aiemmin sovitellut suuhunsa. Elettiin loppuvuotta 2016. Kolmekymppinen Joonatan istui tuskaisena vuoteensa reunalla. Hän tunsi itsensä henkisesti kahlituksi. Ahdistus ja masennus olivat aiemmin samana vuonna sysänneet hänet kuilun reunalle, psykoosiin.
– Siinä oli ollut vuosina 2015 ja 2016 jo muutama muukin hetki, jolloin olin suunnitellut tosissani itsemurhaa. Pari kertaa luulin jo jopa tehneeni sen, niin pulassa olin itseni kanssa, Joonatan, 35, sanoo nyt.
– Mutta onneksi koskaan ei ole liian myöhäistä pelastua.
Joonatan kertoo kokeneensa tuolloin sängyllä istuessaan, tunteidensa ristiaallokossa, yllättävän ja voimakkaan ahaa-elämyksen. Se ilmeisesti esti häntä puristamasta liipaisinta pohjaan asti.
– Avioero oli tullut. Olin myös juuri menettänyt sekä taloni että firmani. Toivoa en nähnyt, mutta kalkkiviivoilla jostain kumpusi yllättäen tunne, että ei hemmetti, ei tämä näin voi mennä, Joonatan kertoo.
– Uskon hakeneeni vielä pelastusta nimenomaan lasteni vuoksi. Jälkikäteen ajateltuna sekin vaikutti, että pelkäsin tappavani pienen pojan sisältäni.
Kului viikkoja, kuukausiakin, kunnes Joonatan vuonna 2017 tarttui konkreettisesti härkää sarvista. Hän päätti kokeilla toista tietä piinasta selvitäkseen.
Hän hakeutui päihdehoitoon 13 vuoden sekakäyttökierteensä jälkeen ja etsi myös muunlaista apua.
– Siitä vasta noin vuoden kuluttua pystyin ylipäätään hahmottaman, mitä kaikkea se rankka päihdetaustani oli aiheuttanut. Viime vuosina olen asiantuntijoiden kanssa pystynyt jäsentämään, että se jo varhaisnuoruudessa alkanut kipuilu oli seurausta lapsuuteni traumoista, Joonatan kertoo.
– Uskoakseni niitä syntyi, koska vanhoillislestadiolaiseen herätysliikkeeseen kuuluessani en pystynyt olemaan oma itseni. Elin lapsuuteni ja osan nuoruudestani liikkeen vankina.
Kertomansa mukaan Joonatan poti herätysliikkeen jäsenenä säännöllisesti ”helvetillistä tuskaa”.
- Kun en tuntenut sitä järjettömän kahlitsevaa maailmaa omakseni, sisälläni syttyi kapinahenki, mikä puolestaan synnytti aidon minäni vierelle rinnakkaispersoonan. Aloin elää elämääni pitkälti sen kautta, ja oman itseni kehitys pysähtyi. Siitä koko helvettini eskaloitui, hän näkee.
IS:n haastattelemien tutkijoiden mukaan vanhoillislestadiolaisessa liikkeessä jäsenten tekemisten ja sanomisten kontrollointi on vuosikymmenten varrella ollut voimakasta. Tutkijoiden mukaan tämä paineistava ilmapiiri on usein saattanut olla laukaiseva tekijä erilaisten lieveilmiöiden kehittymiselle.
– Yhteisöstä pakeneminen on vaikeaa.
Niin se oli omalla kohdallanikin. Liikkeen sisäpiirin voiman ymmärtävät vain he, jotka ovat olleet osa sitä kaksinaismoralistista maailmaa, kymmenisen vuotta sitten liikkeestä eronnut Joonatan alleviivaa.
– Näissä tilanteissa joudutaan yleensä tyhjän päälle, ja yksin jäädessäsi uuden identiteetin rakentaminen on tosi haastavaa, koska ihminen on usein jo valmiiksi rikki, jatkaa Joonatan, jolla on kaikkiaan 12 sisarusta.
1/
Helvetin moni joutuu esittämään uskovaista, jos on syntynyt kyseiseen liikkeeseen. Osa esittää tosin ihan senkin takia, että pääsisi hyötymään ns. hyväveliverkostoista. Tällaiset tapaukset ovat useimmiten yrittäjiä ja pääsevät näin osaksi laajaa hyväveliverkostoa kautta maan. Vanhoillislestadiolaisuudessa on sekä rehellisiä yrittäjiä, jotka ovat sydämestään saakka uskomassa, mutta on myös niitä, jotka ovat mukana liikkeessä vain hyötyäkseen siitä itse.
Yleensä tällaiset hyödynhakijat pelaavat likaista peliä. Ne pelaavat helevetin likaista peliä ja samalla lokaavat kaikkien vanhoillislestadiolaisten yrittäjien mainetta. Vasta sitten, kun firmat menee alta, ei enää ole hyötyä esittää vanhoillislestadiolaista. Tällöin kaikki menee ja elämä tuntuu helevetin kahlitulta. Kun et enää pääse hyötymään hyväveliverkostoista ja takana on vuosikymmenten esittäminen uskovaista, huomaa, että perkele, tässähän ei ole enää yhtää mitään. Vain ne kielteiset puolet, eli elät yhä kontrollin alla, mutta et hyödy siitä millään tavoin. Et usko Jeesukseen, mutta samalla et pääse hyötymään hyväveliverkostoista. Maailma romahtaa!
Lestadiolaisten mädänneisyys kiteytyy yhdessä nimessä: Juha Sipilä (kesk).
(...ja seuraavaksi alkanee se ideologinen uskontojen nyansseista väittely onko Juha Sipilä lesta vai ei. Kyllä on. Pesunkestävä ketku. Eikä hän muuksi muutu vaikka voissa paistaisi.)
Keski-Suomessa pääasiassa asuneen Joonatanin mukaan vanhoillislestadiolaisliikkeen jäsenten kontrollointi alkaa varhain.
–En lähtökohtaisesti tuomitse vanhoillislestadiolaisliikkeeseen kuuluvia ihmisiä, mutta se lähes kaikkea mahdollista kontrolloiva yhteisö on sairaalloinen. Se on kollektiivinen narsisti, joka pyrkii varastamaan yksilön identiteetin omaan käyttöönsä, Joonatan näkee.
- Erityisesti lasten ja nuorten tekemisiä kontrolloidaan jatkuvasti. Ei saa tehdä sitä eikä tätä, ja jos ”sortuu” tekemään samaa kuin yhteisön ulkopuoliset nuoret, vaikkapa urheilemaan kilpaa, niin yhteisö tuomitsee sinut syntiseksi. Kun lasta pidetään näin herkästi pahana ihmisenä, hän tuntee pian sietämätöntä pelkoa.
Erilaisilla määräyksillä, kuten television kieltämisellä, herätysliike on Joonatanin mielestä yrittänyt hallita ja rajoittaa jäsenten tiedonsaantia. Joonatanin nuoruudessa sosiaalinen media ei vielä ku-koistanut.
– Kun eletään pitkälti liikkeen sääntöjen kahleissa, niistä saarnoista muodostuu helposti mielikuvallinen totuus. Omalla kohdallani pahinta oli, että tiedostin jo lapsena oman totuuteni elämästä, mutta sitä ei voinut sanoa ääneen, Joonatan sanoo.
– Arvelen menneeni jo lapsena tietynlaiseen psykoosiin kuunneltuani pelottavia seurasaarnoja, joiden mukaan palan helvetin tulessa ”syntiin” sortuessani. Itkin usein öisin, vaikka en mielestäni ollut tehnyt mitään pahaa.
Joonatan kertoo haaveilleensa jääkiekkoilijan urasta.
– Yhteisössä kilpaurheilu on kiellettyä, ja erityisesti seuraurheilu syntiä. Mulla oli lahjoja, ja katsoinkin kateellisena, kun kaverit saivat pelata lätkää ja itse en. Koska myös mm. musiikin kuuntelu oli syntiä, aloin haaveilla salaa artistin urasta. - Ystävyyssuhteita liikkeen ulkopuolisten kanssa ei oikein synny, koska lapsille opetetaan jo varhain, että muut ovat huonompia ihmisiä ja menossa helvettiin.
Joonatan painottaa tunteneensa nopeasti, että se maailma ei ollut häntä varten.
– Koko kuvio oksetti. Oli kuitenkin vaikeaa keksiä pakokeinoa, hän sanoo.
– Yhteisössä kaikki ongelmat halutaan lakaista maton alle ja ongelmien äänitorvet vaientaa. Häpeän pelko pitää ihmiset hiljaisina. Kaikki tehdään muka rakkauden nimissä, mutta niinhän narsistinen kollektiivi toimi. Hän nostaa esiin liikkeen ”anteeksianto-mekanismin”.
– Se suojelee väärintekijöitä usein todella pitkään, koska manipuloivaan opetukseen kuuluu, että pitää antaa anteeksi eikä anteeksiannetuista asioista ole lupa puhua. Joonatan kertoo paenneensa herätysliikkeen paineita päihteisiin. Helpoimman tien valitsemisella oli vakavat seuraukset.
— Luonnettani on kuvailtu kiltiksi ja herkäksi. Mutta siinä epätoivossa sorruin vetämään ensimmäiset kännini jo 12-vuotiaana. Se oli tietysti väärä ratkaisu, mutta siihen tuska ajoi.
– Pakenin myös moniin muihin addiktoiviin asioihin - esimerkiksi uhkapeleihin ja seksiin. Joonatanin mukaan myös jotkut hänen vanhoillislestadiolaiskavereistaan alkoivat elää teini-iässä kaksoiselämää. Kaveriporukan päihteiden käyttö pysyi pitkään piilossa, mutta ei loputtomiin.
– Kohtasin yhteisössä paitsi henkistä, myös fyysistä väkivaltaa. Turpaan tuli monta kertaa kunnolla, nyrkiniskut sattuivat. Vanhoillislestadiolaisliikkeen ympärillä on kymmenen viime vuoden aikana kohistu paljastuneista lasten seksuaalisista hyväksikäyttötapauksista.
– Niiden paljastuminen ei yllätä. Ongelmat lähtevät siitä, että yhteisössä seksi on liiaksi tabu, Joonatan näkee.
2/
Nuoruudessa Joonatanin vaikeudet kulminoituivat armeijavuoteen, jolloin hän joutui ensimmäisen kerran hakemaan psykiatrista apua. Toivuttuaan Joonatan avioitui pian vanhoillislestadiolaisen nai-sen kanssa.
– Oltiin molemmat alle parikymppisiä naimisiin mennessämme, ja pian jo ensimmäinen lapsemme syntyi. Tullaan siihen, että koska apua on vaikea hakea ulkopuolelta, ongelmat jäävät yleensä käsittelemättä, ja sitten nuori etsii jälleen turvaa liikkeen sisältä, Joonatan linjaa.
– Olin tosi rikki, mutta halusin ylläpitää siteen liikkeeseen, koska kaipasin turvallisuuden tunnetta. En kuitenkaan käynyt enää yhteisön tilaisuuksissa.
Joonatan korostaa, että hänellä on nykyään hyvät välit tutun lestadiolaisyhteisönsä kanssa.
– Olemme puhuneet paljon menneisyyden arvista ja oppineet katsomaan eteenpäin. Se on ollut tärkeää toipumiseni kannalta, hän korostaa.
– Voimaa olen saanut myös siitä, että tiedän olevan isä neljälle suuresti rakastamalleni lapselle. Samaan aikaan raskas huoltajuuskiista on kuitenkin syönyt voimiani. Yhteisön tuella lapseni on pyritty vieraannuttamaan minusta, mikä on tehnyt tosi kipeää. Lapsillakin on oikeuksia, heidän ei pitäisi antaa kärsiä aikuisten riidoista.
Kun Joonatanin pahaan oloon johtaneet syyt jäivät myös avioliittoaikana käsittelemättä, muutaman vuoden seesteisen jakson jälkeen ongelmat iskivät uudestaan - pahempina kuin aiemmin.
– Yritin pelastua, mutta en osannut tehdä sitä omana itsenäni, Joonatan sanoo.
– Rinnakkaispersoonani roolissa päihteiden käyttö ryöpsähti käsistä, huumeita ja väkivaltaakin tuli kuvioihin mukaan. Olin kuin tuomittuna kulkemaan, tunsin itseni roskaksi.
Elämänsä syvimpään päähän hän ajautui vuosina 2015-2016, avioeronsa jälkeen.
– Tein kaikenlaista hölmöä. Huippuna se, että toista ihmistä uhkailtuani mun luultiin kantavan asetta, ja vaikka asia ei ollut niin, poliisit seurasivat eräälle talolle perässäni. Kun uhkasin riistää henkeni, seurasi tovin piiritystilanne, ja pian sen jälkeen oma psyykeeni petti, myöhemmin vajaan vuoden ehdollisen vankeustuomion saanut Joonatan kertoo.
– Sitten oltiinkin niiden itsemurha- aikeiden äärellä.
Tänään, nelisen vuotta myöhemmin, Joonatan kertoo voivansa paremmin kuin koskaan. Toipumisvaihe on kuulemma ollut rankka, mutta kannattava.
– Pelastuin päihdehelvetistä erityisesti siten, että aloin kirjoittaa musiikkia. Lapsuuteni suureen unelmaan tähdätessäni elämänliekkini roihahti uudella tavalla, Joonatan kertoo.
– Vuonna 2018 opin ensimmäisen kerran käsittelemään vanhoillislestadiolaisuuteen liittyviä traumojani, ja siinäkin musiikilla oli oma hurja voimansa. Prosessoinnin lopputuloksensa olen löytänyt aidon itseni uudestaan.
Hän alleviivaa, että töitä on jäljellä paljon.
– En ole saanut kaikkia asioitani vielä haluamallani tavalla kuntoon, mutta mikä tärkeintä, addiktiot eivät enää hallitse elämääni, hän sanoo.
– Haluan esimerkkini kautta kannustaa kaikkia erilaisista lapsuuden traumoista kärsiviä uskomaan parempaa huomiseen ja etsimään apua muualta kuin päihteistä.
Joonatan saattaa hyvinkin toteuttaa lapsuudenhaaveensa, sillä vuonna 2019 julkaistu debyyttisinkku Pienen tytön suurta ikävää on saanut somessa paljon positiivista palautetta. Se on kerännyt jo yli 350 000 striimausta, mikä on omakustanteelle hyvä saavutus.
Joonatanin biisin sanat kertovat siitä, kuinka etäisyys omiin lapsiin sattuu. Some-palautteen perusteella Joonatanissa nähdään potentiaalia, eikä vähiten hänen omaleimaisen laulusoundinsa vuoksi.
– Toinen sinkkuni alkaa olla julkaisuvalmis. Onneksi jotkut musiikin ammattilaiset uskovat jo tarinaani, ja niinpä uskon olevani uuden elämäni kynnyksellä, hän näkee.
– Ilman musiikkia en voi hengittää. Olen saanut vapauteni myös rakkauden ansiosta. Rakkaushan on huone, jonne pelko ei mahdu asumaan.
3/3
En ymmärrä, mitä vitun järkeä on kusta omiin muroihin. Moni uskosta luopunut katuu tekojaan viimeistään sitten, kun haluaisi tehdä parannuksen. Kun murot on kustu ja oma rakas herätysliike saatu niin huonoon valoon, ettei kenkään kehtaa siinä olla, on siinä hyvä miettiä enää palaamisen armoa. Kannattee pitää mielessä sekin, että joskus saattaa tulla katumus ja silloin haluaisi tehdä parannuksen. Jos liike on mustamaalattu ja pilattu tahallisesti, niin ei olekaan enää kotia johon palata.
Nyt monet ex-vl:t ovat mustamaalanneet vl-liikettä jo vuosikymmenien ajan. Tulokset näkyvät, herätysliikkeen todellisten kannattajien määrä on vähentynyt ja ennenkaikkea vanhoillislestadiolaisuuden maine on jo niin pohjille painettu, että uskovaisena uskon tunnustaminen on entistäkin vaikeampaa.
Miettikää te ex-vl:t. Kannatteeko entistä omaa taustayhteisöä noin rankalla kädellä loata?
Rehellinen kritisoijako sen epärehellisen liikkeen pilaa vai lahkon vaiettu todellisuus? Kun vankilasta on kerran päässyt, ei sinne koskaan halua palata. Yhteiskunta on sitä parempi, mitä matalampi kynnys lahkoista on astua vapauteen ja kasvaa omaksi itsekseen. Hienoa puhetta Joonatanilta!
Nyt ku se on taas herätysliike?
Joku aika sitte se oli vielä Jumalan valtakunta.
Sekö on sinulle tärkeintä, ettei yhteisö joudu huonoon valoon, ei se miten ihmiset siellä jaksavat?
Eipä totuuden kertominen ole omiin muroihin kusemista.
Ja vl: nä sinun pitäisi loogisesti ajatella, että aina on palaamisen armo ja että sellaista syntiä ei olekaan, etteikö sitä katuvalle anteeksi siunattaisi ( poislukuen hoitokokoukset). Mutta sorruitpa sen sijaan ratkuttamaan kärsivää.
Joonatan on rohkea ja rehellinen mies.
Totta. Ei sellainen mahdu ahtaaseen lahkoon.
Kuulisittepa tässäkin vaikka sen entisen puolison tarinan.
Joonatan ei leimannut entistä puolisoaan, mutta sinä jatkat vihjailujen heittoa tuttuun lestadiolaistyyliin.
Useinhan täällä murehditaan sitä omaa mennyttä kohtaloa ja omia "kärsimyksiä" ja kaikki on sen uskon syytä, pman lapsuusperheen huonoa kohtelua jne.
Itsessä on harvoin mitään väärää.
Tuossa alkujutussa oli maininta mm. huumeista. Miten suhtautui se vaimo päihteisiin ja entä ne lapset, miksihän tämä "Joona" ei saa tavata lapsiaan !?
Aika rankkaa on ollut miehen elämä, ei ole ihme jos on ollut vaikea elämä, kirjoituksista päätellen !
Ei kaikkia syitä voi laittaa uskon ja oman perheen syyksi. Nuorena on menty avioon ja neljä lastakin saatu. Oltiinko kypsiä vanhemmiksi !?
Nyt kun on päässyt irtautumaan koko entisestä elämästä, saa sitten "nauttia" tuosta vapaudestaankin, ehkä !? Onko vieläkään kypsyyttä ottaa vastuuta omista lapsista. Paljon jäi tietämätöntä tuosta kertomuksesta, esim. mikä on ex - vaimon kohtalona ollut ja onko perheelle ollut tukea kenestäkään, ulkopuolisesta ihmisestä.? Paljon on kirjoituksessa tuota omaa surkeutta ja "maailman pahuutta", mutta olisiko voinut itsekin aiheuttaa tuota kurjuutta elämässään.
Miten perhe / suku on ollut mukana elämän käänteissä !? Aikuisella ihmisellä on kumminkin vastuu omasta elämästä, jossain kohdin. !
Niinpä niin. Jutusta jäi kokonaan toinen puoli kertomatta. Miten voi lapset ja ex-puoliso? Mitä kaikkea he ovat mahdollisesti kokeneet tämän miehen takia?
Hyvä syyttää lestadiolaisuutta omista mt-ongelmista. Olisko aika katsoa peiliin?
eiköhän tässäkin suurin syy vaikeuksiin ole päihteet.
sairas lahko.
niin kuin lahkot kaikki. ei sen enempää !!
Liikkeestä lähteminen on harvoin helppoa ja monella liikkeestä eroon päässeellä on ollut tarvetta päihteiden käyttöön ja pitkäkestoiseen terapiaan. Alkusyy lähtee valkopesuyrityksistänne huolimatta sairaasta uskonnollisuudesta, josta veli-Joonatankin kalliisti todistaa.
Kukaan ei käytä liikaa päihteitä huvikseen vaan juuri siiheen pahaan oloon, joka on sisällä syystä tai toisesta .
siinä käy niin, kun Jumala ottaa Pyhän Henkensä pois luopumisen takia.
En tiedä miten vl-yhteisössä puhutaan lapsille uskon asioista mutta se mikä pistää silmään näissä eronneiden jutuissa on se, kuinka heillä on LAPSENA ollut kamala helvetinpelko. Se pelko on sellainen, jota psyyke ei kestä. Ja kun psyyke ei kestä, tulee taas päihteet ja muut mielenterveysongelmat. Olen ajatellut vl-yhteisön hirveän lapsiystävällisenä mutta onko näin että uskon asioita ei selitetä lapsen tason mukaisesti? Lapset eivät ymmärrä uskonasioita samalla tavalla kuin aikuiset. Esim. jotkut siionin laulut verestä ja kuolemasta kuulostavat varmasti lapsen korvaan pelottavalta. Olisiko vl-yhteisössä aika miettiä, miten lapselle esim.helvetistä puhutaan ja antaa heidän uskoa ihan omalla lapsenuskollaan ja sitten vanhempana opettaa uskonkäsitykset ja muut. Jotenkin kamalaa toimintaa jos lapset joutuvat pelkäämään uskomista.
Olet niin oikeassa.
Kyllä. Seuroissa saarnaajien pitäisi ajatella lasten herkkiä tunteita ja mieltä enemmän.
Kyllä, helvetin pelko ja kuoleman pelko. Ja paljon vähintään mielialaongelmiksi luokiteltavaa.
Mutta ainakin itellä kävi niin, että tuollaiset pelot hävisivät, kun jätin nuo kuviot. Ja meni kyllä kuukausia pohtiessa, että mitäs nyt. Nyt vuosien jälkeen en voisi olla kiitollisempi ratkaisustani. Nyt ovat asiat mallillaan.
Ja vaikka nämä vl:t uhkailevat kadotuksella ja Jumalan kostolla, sekä sillä että viimeisinä hetkinäsi kadut. Olen kasi kertaa meinannut kuolla, toisen kerran onnettomuudessa ja toisen kerran sairauteen. Mutta eipä vain kaduttanut silloinkaan. Päin vastoin, iloitsin että olen saanut elää itsenäistä elämää, enkä tuollaisen Oulussa keksityn opin orjana.
Onneksi hän pääsi kultista eroon ja pelastui.
tästä kultista tulee vielä joukkopako. kuka hemmetti vielä 2000 luvulla uskoo tämmöiseen paskaan
Onko se Joonatan se nössö luuseri?
Tieteen vastaus lestadiolaisuuteen:
"Ihminen (Homo sapiens) on ainoa nykyisin elossa oleva ihmisten (Homo) sukuun kuuluva nisäkäs. Ihminen kuuluu kädellisten (Primates) lahkon isojen ihmisapinoiden (Hominidae) heimoon ja on nykyisin elävistä kädellisistä laajimmalle levinnyt ja runsaslukuisin eläinlaji. Ihmisiä on maapallolla n. 8 miljardia."
Lestadiolaisuus on kanonisoitu ihmiseläinten siittämisjärjestelmä. Siinä lestadiolaisuuden koko agenda ja ydin lyhyesti kiteytettynä.
ohan tää merkillistä, et vielkin on nykyaikana tämmösiä aivopesulahkoja. tää on verrattavissa jenkeis oleviin kulttilahkoihi jossa tehdään jotain joukkoitsemurhia, hyi saat***
Niinpä, eikö olekin merkillistä, että sinänsä sivistyneet ja valistuneet ihmiset uskovat tuollaiseen. On toki ymmärrettävää, että kaksi tuhatta vuotta sitten tuo meni täydestä, kun muusta ei tiedetty.
Ajattelen, että nykyään uskominen on ihmisen turvattomuutta. Ihmiselle on ominaista turvautua johonkin itseään vahvempaan. Siksi sankarimyytitkin ovat aina olleet suosittuja. Lahkoissa yms se ylempi turva tulee kahtakin kautt, lauman ja ajatellun jumalan. Ja todella, järjen kanssa tuolla ei ole mitään tekemistä, vaan tuntemusten. Usea tuttukin kuuluu selkeästi vanhoillislestadiolaisuuteen juuri tunnelman ja tuntemusten perusteella. Tosikeskusteluissa eivät he niin varmoja ole jumalan tai varsinkaan SRK- jumalan olemassa olosta.
Luettu on ! Raamatussa: Älä ole liian vanhurskas miksi pilaisit elämäsi.
Päihdehelvetin läpi käynyt ja siitä selvinnyt. Päihteiden käyttöön kuitenkin palannut, onko sittenkään siitä selvinnyt. Harva päihderiippuvainen pystyy kohtuukäyttöön.
Taas samaa sanaa: https://www.hs.fi/kuukausiliite/art-2000008727377.html
Lestoista on paljon harmia