Muuttunut yhä katkerammaksi
Olet vuosien varrella
Anonyymi
27<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 27
Vanhimmat
Luikko vähän palstaa?
Kivahan se on täällä kuvitella olevansa yhteyksissä jonkun kanssa, kun ei muuten sua elämäänsä huoli.
Ehkä aapee puhui itselleen :)
Näinhän se on.
Kyllä
Miksi luulet että hän olisi katkera? Hänhän on saanut tehdä työtä alalla, josta toiset vain haaveilevat. Hän on saanut matkoja, rahaa, tavata uusia, kauniita, nuoria ihmisiä. Asua lämpimässä, istua auringossa. Tehdä mitä huvittaa.
Niin, miksi hän olisi katkera? En ymmärrä?
Elämä on lätkinyt kaksin käsin turpaan, niin kukapa jaksais kovin hyvällä mielellä olla. No, suojamuurit vahvistuu entisestään, ei pääse kukaan enää liian lähelle, muuta kuin ihan lähisukulaiset. Liikaa uskonut ihmisistä parempaa, pettynyt pahasti, sekin katkeroittanut, kun on käytetty vaan hyväksi.
Katkis 🦀
Katkera katkeran tunnistaa.
Olin tosi katkera. Mutta en ole enää ollenkaan. Paha saa "palkkansa" ja niille ketkä uskovat Jeesukseen käy hyvin. Syyni katkeruudelle oli se että näin pahaa ja ajattelin ettei Jumala tuomitse sitä. Nyt tiedän että tuomitsee. Rakkaus ei ole mitään, jos se ei tuomitse pahuutta.
Niin. Uskossa ihminen oppii luottamaan Jumalan suunnitelmaan, jossa ihminen on enemmänkin maltillinen kuulostelija kuin mielensä pahoittaja.
Niinpä. Uskova tuottaa itselleen paljon turhaa päänvaivaa jos ei luota Jumalan huolenpitoon ja tilanteen hallitsemiseen. Pitäisi myös ymmärtää se että elämässä on juuri nyt kaikki se mitä Jumala näkee hyväksi siinä olevan. Poislukien kaikki synti tietysti. Antaa enemmän Jeesuksen murheeksi ne asiat joita kaipaa, tai kuolettaa kokonaan jos ne ovat vääriä. Ne Jumalan mielenmukaiset kaipaukset ja asiat kyllä kasvavat ja tulevat esiin kun luottaa ja turvaa Jeesukseen päivittäin.
Katkeruuden synonyymi itsensä puolustamisen taito.
Niin, tai vihan vieminen Jumalan eteen ja oikeuden kostaa, kärsimänsä paha.
Päinvastoin. Jokunen vuosi sitten pääsin eroon kaikesta taakasta enkä siihen enää palaa. Mieli on nyt vapaa ja tyyni. Se vaati vain rajan vieressä käynnin.
Tämä on niin totta. Voimme avata ongelmalliset asiat niin että oikeastaan mikään ei ole ongelma. Ihmisen ei tule käyttää sekuntiakaan turhuuksien pohtimiseen.
Ehkä pieni faktallinen miinus on siinä että ehkä lähimmäinen ei aina ole tunnistanut jonkin asian aitoutta, mutta se menee elämän monimuotoisuuden piikkiin. Pientähän tuollainen on elämän hienouden edessä.
Kuitenkin häntä täällä kaipailet, on hänessä varmaan joitakin hyviä puoliakin varmaan.
Tietysti. Suojelen omaa tilaani, aikaani ja säästän voimiani kun en käytä aikaani kaikenmaailman ihmisjätteiden ja ongelmakasojen kanssa painimiseen. Kaikki saa mennä. En välitä.
Etkö muka koe itseäsi jätteeksi ?
Ehkä kaikki onkin sitä että, näkee nyt realistisesti asiat eikä se ole välttämättä mitään katkeruutta.
Sinäkö se olet joka puhuu muissakin ketjuissa realistisuudesta?
Ihme hoku.
Mikä v*ttu on hoku? Puhu suomea. -sivusta
Pieni happamuus sopii joskus
Elämä opettaa, elämä kovettaa. Jos hyvin käy, se on vaan pintakerrosta.
Harva on tarpeeksi vahva kääntämään sen toisenkin posken poikkeuksetta.
Jos muille annetaan kokoajan hyvää. Itselle tulee kokoajan vain paskaa niskaan ja kaikki itsetunnon rippeet viety. En tunne enää mitään iloa, tai saa nautintoa mistään asioista. Joku ei selkeästi halua, että tuntisin yhtenäkään päivänä onnellisuutta. Jos vahingossa tunnen jotakin, niin seuraava päivä on tuplasti paskempi.
Mulla on samat fiilikset, tuntuu ett pienestäkin ilosta tulee rankaisu. Siks odotankin jo ennakkoon saavani paskaa niskaan.
Päinvastoin, tunnen usein kiitollisuutta hyvistä asioista.