Onko tyhjyys tunne?

Suru ja epätoivo ja voimattomuus.
Ja asiat, joille ei voi mitään, vaikka kuinka yrittäisi tehdä parhaansa auttaakseen ja ymmärtääkseen. Yrittäisi olla parempi ihminen

Onko tyhjyys tunne vai onko se tunteettomuuden tila jossain suojamuurien sisällä? Ettei elämä enää satuttaisi enempää ja voisi katsella itseään neutraalin viileästi jostain kauempaa, sopivan turvallisen tarkkailuetäisyyden päästä?

(Tämä oli yleistä pohdiskelua irl elämästäni, ei kenellekään täällä.
Ja lääkitys on kunnossa)
5<50
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 5

Vanhimmat

Tyhjyys tunteena kertoo masennuksesta.

Äänestä
  • Päivä kerrallaan. Yritän olla katkeroitumatta elämälle

    Äänestä

  • Ei pidä paikkaansa ei liity aina masennukseen.
    Ihminen voi tuntea erilaisia tyhjyyden tunteita voimakkuudeltaan eri tilanteissa.
    Kuten hetkellinen tyhjyyden tunne jäädessä jossain tilanteessa yksin hetkellisesti.
    Syvä voimakas ehkä jopa jatkuva tyhjyyden tunne on monimutkaisempi moni syinen prosessi, jossa yksilölliset kokemukset ja tekijät vaikuttavat tunteen muodostumiseen.

    Äänestä

Jostain on osattava saada elämän realiteettiset asiat hallintaan, kun elämä tuntuu kaatuvan. Joku saattaa tarvita ulkopuolista voimavaraa, jos ei omat voimavarat riitä.
Tyhjyys on tila, jonka suurin ongelma on, ettei kykene rikkomaan suojamuuria. Suojamuurin rikkouduttua pystyy vaikuttamaan positiivisemmin asioiden paikoilleen loksahduksiin.

Äänestä
  • Olen tottunut pärjäämään ongelmieni kanssa yksin ja vuosien myötä rakentanut ympärilleni sellaiset kulissit ja suojamuurit, ettei oikeaa minua näy kun joskus vähän vilaukselta.
    Kaipa sillä oli tarkoituksensa, että eräs näki vähän enemmän. Yritän suojella sisälläni kykyä tuntea ja piilottaa kaiken hyvän ja lämpimän ja kauniin jonnekin syvälle turvaan, aarteekseni.

    Päätän joka aamu, että päivästä tulee hyvä. Rukoilen joka päivä läheisteni puolesta.

    Äänestä

Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.

Kommentoi aloitusta


Anonyymi kirjoitti:

Suru ja epätoivo ja voimattomuus.
Ja asiat, joille ei voi mitään, vaikka kuinka yrittäisi tehdä parhaansa auttaakseen ja ymmärtääkseen. Yrittäisi olla parempi ihminen

Onko tyhjyys tunne vai onko se tunteettomuuden tila jossain suojamuurien sisällä? Ettei elämä enää satuttaisi enempää ja voisi katsella itseään neutraalin viileästi jostain kauempaa, sopivan turvallisen tarkkailuetäisyyden päästä?

(Tämä oli yleistä pohdiskelua irl elämästäni, ei kenellekään täällä.
Ja lääkitys on kunnossa)

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu