Kiitos, kun kohtasit minut..

Siis aidosti kiitos. Olen jo vuosia odottanut tämän päiväistä kohtaamistamme. Kuten jo sen kasvotustenkin sanoin.

Kiitos siksi, että nyt olen sovittanut "syntini" anteeksipyynnöllä ja sieluni sai viimein rauhan.

Ja minä en ole nykyisistä harmeistasi tietoinen sen enempää kuin minulle niistä tänään kerroit. Minulla ei ole osaa eikä arpaa niiden suhteen, sen vakuutan kunniani ja omatuntoni kautta.

Painiskelin pitkään tunteitteni kanssa sinua kohtaan, syynkin jo kerroin tänään. Mutta se mitä tunsin sinua kohtaan on jo esihistoriaa..
Selittää myös miksi aiempina vuosina olen käyttäytynyt sinua kohtaan kuin olen käyttäytynyt.. nihkeästi ja kylmäkiskoisesti.

Nyt luulisin että sinulla on parempi näkemys asiasta ja ehkäpä jopa hieman ymmärrystä.

Vaikka tiedostan että menneet asiat eivät olleet ihan todellisia, ne olivat minulle täyttä totta - elin ne läpi kuitenkin. Joten viimeisen kerran.. olen pahoillani.

Tämä siis on osa minun synnintunnustustani. Puran sen tänne, mistä kaikki alkoikin.

Menee S-miehelle.