Elämässä kaikella on todellakin tarkoitus, tähän asti asiat on mennyt niin kuin ne on mun parhaaksi on tarkoitettu. Tunteet on tarkoitettu syttymään ja sammumaan. Olen etsinyt ja odottanut, että tunteet sammuu.. Nyt sain siihenkin syyn, et suurinosa häipyi, eli silläkin oli tarkoitus.
Niin se vain on
Anonyymi
35<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 35
Vanhimmat
Niin on, kaikella on tarkoitus.
Kyllä se niin vain on. Onneksi mulle sopeutuminen kaikkeen on aina ollut niin helppoa.
Saman huomasin tunteet sammu
Kaikella on tarkoitus. Ilman Jeesusta mikään ei ole tarkoitukseltaan hyvää. Kun katuu syntejään ja uskoo Jeesukseen, omat synnitkin saavat yhden positiivisen merkityksen; ne muuttuvat omissa silmissä häpeällisiksi ja inhottaviksi. Siitä ihminen tietää muuttuneensa ja uskonsa olevan aitoa. Vain Jeesus saa aikaan tämän kaltaisen mielenmuutoksen.
Kyllä ne sammuu viimeistään sitten, kun kuolee. Ihan kaikki tunteet, ihan kaikkia kohtaan, jos ei sitä ennen onnistu sammuttamaan.
Ja kukaan ei tiedä mikä päivä ollaan poissa tunteilemasta jotakuta kohtaan.
Etkö sä usko sieluun.
Minä uskon.
Enpä oikein usko, että kuoleman jälkeen on mitään. Sieluakaan. Jos on niin ei se mitään menneitä muista.
Sammuu ne muutenkin.
Ainakin kun ei saa vastakaikua toimii ehkä parhaiten. Joskus hitaasti sittenkin, mutta kuitenkin.
Minä uskon että on. Joitakin ihmeellisiä sattumuksia. Ei sitä ymmärrä ja ei se voi olla mahdollista, mutta ei voi muutoinkaan niitä yksittäisiä asioita ja pitkällä aikavälillä tapahtuneita selittää.
Hmm, jos on niin toivottavasti löydän uudesti syntyneenä yhden ihmisen uudestaan ja saan tilaisuuden tutustua häneen kunnolla. Nyt kun se ei ole mahdollista.
Toi on totta, mutta nyt ei ollut siitä kyse.
Aa, sitten en ymmärtänyt.
Nyt on käynyt jo kahden kohdalla niin, että olen joutunut väkisellä kuolettaa tunteet... Kummankin kohdalla sen vuoksi, kun ei toimi niin ei toimi.. Harmi, molemmista tykkäsin, mutta en ole katunut ensimmäisen kohdalla päätöstäni, toivottavasti en myöskään toisen kohdalla.
Olet oikein etsinyt sammumista mutta et syttymistä? Minä taas uskon että ihminen luo oman tarkoituksensa. Se mitä kohden menet, tulee sinua vastaan.
Joskus, kun tunteet on voimakkaita, etsin reitin, jotta pääsen irti, etsin syyn, että pääsen pois. Aikoinaan, kun halusin erota, tein samalla tavalla.
Jos asioilla ei ole onnistumisen mahdollisuutta on parempi vaan etsiä se syy, että tunteet poistuu.
Tuollainen on niin luovuttamista kuin olla ja voi. Joskus parhaat asiat tulee vaikeuksien kautta. Tosin ei voi mitään jos ei tahdo juosta lisäkilometrejä jotta kunto nousee.
Ei siinä ole järkeä, vaikka juoksisi satoja kilometrejä se ei muuta todellisuutta, sillä ei ole mitään mahdollisuutta.. Siihen on jo muutamia syitä.
Silloin itse tietoisesti päätät, että ei ole onnistumisen mahdollisuutta. Teetkö sen mistä syystä?
No joo tietoisesti! Syitä ei ole yhtä kahta vaan monia. No jaa, se on mun luonne.. Sit kun tiiän, ettei homma toimi jonkun kanssa, tietoisesti kuoletan tunteet, etsimällä ne "viat" josta en pidä. Näin eroaminen on helppoa. Viimeiseen asti aina yritän, mutta sitten, kun olen varma asiasta ettei toimi tai tuu toimimaan.
Ei voi mitenkään olla mahdollista että on hyvää tarkoitetttu.
Mun kohdalla kaikki mitä on sattunut, on ollut hyvä tarkoitus, kun niitä on miettinyt.
Et voi sysätä omaa vastuuta sattumien ja tarkoituksien taakse! Ole aikuinen
Mikä on omaa vastuuta? Mistä ulkopuolinen näkee että jokin tapahtuma on ollut oma syy? Onko esimerkiksi hakenut lääkäriltä apua mutta ei ole saanut. Minä tiedän kokemuksesta etteivät lääkärit ole yhtään sen viisaampia kuin insinöörit vaikka arvostus on suuri ja hienosti toisiaan kehuvat. Totuus on että jotain tiedetään jotain ei ja kaikki tieto tulee erehdyksien kautta niinkuin kaikilla muillakin usein jälkikäteen. Ei se ole sen kummempaa kuin että upseeri johtaa 300 miestä vasemmalle ja 300 miestä kuolee seuraavaksi johdetaankin sitten oikealle. Rakennetaan raketti joka tuhoutuu ja sitten mietitään missä meni pieleen.
läpy läpy, taputetaan nyt vaikka oli vaan mitätön puhe tuokin.
Ei ole. Mitään ei olis saanut tapahtua. Ei kiinnosta mitkään love storyt.
Mullakin oli tunne tossa joka oli vallitsevana noin klo 20.40-22.30 välisen ajan.
Se oli äärimmäinen vilu ja totaalinen veetutus kun kastuin aivan täysin ja oli niiiiiiiin kylmä.
Sitten pääsin kotiin ja heittelin märät vaatteet kuivumaan ja sitten suoraan kuumaan suihkuun.
Aaa.. taivas aukeni! Niiin lämmin ja niiin mukava oli. Tunteeni vaihtui. Ei veetuttanu vaan olin tyytyväinen jälleen
Nyt makaan peittojen alla sängys lämpöisessä enkä enää kanna kaunaa sateelle ja kylmälle jossa hytisin yli tunnin
Niin se ihminen unohtaa kärsimänsä piinan kun pääsee siitä pois mukavempiin olosuhteisiin.
Tosin kävellessäni aivan märkänä kotiin hirveessä tuulessa antaen luovutusvoiton tuulelle laskien sateenvarjon kasaan ja pakettiin takas todeten että ok, kastutaan sitten kunnolla, kun ei tässä tuulessa pysty sateenvarjoo käyttään, siinä mietin aikoja kun ihmiset asui luonnossa.. on niillä ollu ankeeta. Hirveen kylmä ja kastunu kokonaan.
Esi-isämme oli kovempaa tekoo kuin me nykyihmiset. Me hajotaan heti jos vähän päälle sataa vettä, ne ei hajonnu vaikka eli luonnon armoilla 24/7 vaan kansoitti koko maapallon sinnikkäästi selviytyen elossa. Kylmässä, sateessa, helteessä, pakkasessa, jääkausien aikana, tulvissa ja hirmumyrskyissä.
Niin, mun tunteet ei hevillä vaihdu, mutta joskus on pakko laittaa vaihtuun. Tuo oli hyvä vertauskuva, nykyajan ihmiset on tälläisiä.. Kun erosin kuulin vuosia miksi, ennen vanhaan naimisissa oltiin loppuun asti. Niin oltiin.. Mutta ei nykyään.. Ei tarvitse "kärsiä" ei tarvi.. Mäpä jopa kehoitan ihmisiä vaihtaan toiseen, kun tulee tunne, tätä en kestä tai jotain isompaa pettymystä tulee .. Jos se tunne tulee, se ei kestä vaikka olisit loppuelämän kys. Henkilön kanssa.
Niin no.. mä kun puhun esi-isistä puhun ” Homo erectus eli pystyihminen on sukupuuttoon kuollut nykyihmistä edeltänyt ihmislaji, joka eli eri puolilla Vanhaa maailmaa noin 1,9 miljoonaa – 50 000 vuotta sitten. ”
https://fi.m.wikipedia.org/wiki/Homo_erectus
Siitä oliko heillä avioliittoriittiä tanssein ja poppa taioin loihtimassa pitkää hyvää liittoa parille en tiedä
Esi-isämme eivät aivoilta olleet yhtä kehittyneitä, joten uskoivat taikuuteen joten voi olla että uskoivat poppatanssien edesauttavan parisuhdeonneekin.
Kyllähän suomalaisten esi-isät tanssi sato-onnen ja säänjumalille jne
Esi-isillä jos edes yksiavioisia olivat niin ei siinä 30-40 elinvuodessa kauan tarvinnut kärvistellä jos toisen osapuolen naama alko *ituttaa, kuolema korjasi jo hyvissä ajoin.
niinhän se on väliaikaista kaikki on vaan ja pitkässä juoksussa olemme kaikki kuolleita näin Keynesiä lainatakseni, sitä tasapainotilaa voi joutuu odottaan niin taloudessa kuin tunteissaki, jos ei tee mitään, pitkään. Ja sammuuhan se aurinkoki, niin että tulee sitte viileet ajat.
Kai kaikella paskalla mitä on elämänsä aikana kokenut on jokin tarkoitus, ainakin toivois niin ettei olis ihan turhan takia joutunut niitä kokemaan. Ehkä oli tarkoitus ettei mun kohdalle ketään tullutkaan. Ehkä oli tarkoitus ettei ystäviäkään ollut, en kelvannut kellekään ystäväksi. Kai elämän mittaisella yksinäisyydellä jokin tarkoitus on. Ainakin on kovat oppiläksyt käyty läpi, oppinut olemaan luottamatta kehenkään, ei pety, kun taas kerran luottamus petetään. Kai näiden muutaman vuoden aikana tapahtuneille asioille on jokin tarkoitus ollut, tuli selväksi etten kelpaa töihin mihinkään, sekin tuli todistettua taas kerran ett mut on helppo heittää pois, kun ei ole mitään hyötyä. No, eipä tarvi enempää yrittää, kun vituiks kaikki menee kuitenkin. Yksin olen ja tulen aina olemaan, se ei muutu mihinkään.
No niin vissiin mullakin.
Tunnen kyllä näitä normaaleja tuntemuksia, kuten että napa paukkas eilen 😉
Eli nälkee.
Olen niin iloinen, että suhteet lomittuu
Ei tarvii kokea aallonpohjaa
Niin on paras
Olen valmis