Määritelty erillisssuhde.

Lisään vielä... tykkäsin myös ajatuksesta, että suhde saa kasvu rauhan, kun ei heti esittäytyä parina koko maailmalle.

Anonyymi kirjoitti:

Lisään vielä... tykkäsin myös ajatuksesta, että suhde saa kasvu rauhan, kun ei heti esittäytyä parina koko maailmalle.

No tälläisen ajatuksen sain.... Kuullostaa omaankin korvaan, tai tälleen kirjoitettuna silmään se, että se on jotenkin teennäinen... Mutta sitähän se on.... tehdään raamit ja määritellään miten mennään eteenpäin ja miten mitäkin... Että tosiaan oppii toisen tuntemaan ja olemaan itse siinä mukana. Ei jää jalkoihin, eikä vahingossakaan jyrää toista... Kumpikin joutuu opettelemaan ja olemaan ottava ja saava osapuoli vuorollaan. :o)

Meissä kaikissa on niin monenlaisia piirteitä ja ominaisuuksia, että väitän, ettei monikaan yksinkertaisesti vaan sovi yhteen, vaikka mikä tulisi. Varsinkin tälleen 40 ikäisenä on saakelin vaikeaa oppia tuosta vaan jotain toisenlaista tapaa elää... Jotkut tavat ja tottumukset on niin syvällä, ettei meinaa mitenkään niistä päästä eroon...varsinkaan jos elämään pöllähtää nainen, mikä on sitten niin pirun kaunis, seksikäs ja ihana... Ihastuminen, rakastuminen.... mutta sitten jääkin se itse ihminen siellä ihan väkisin kaiken tämän alle... Eikä se ole kenenkään etu...

interlocutrice kirjoitti:

No tälläisen ajatuksen sain.... Kuullostaa omaankin korvaan, tai tälleen kirjoitettuna silmään se, että se on jotenkin teennäinen... Mutta sitähän se on.... tehdään raamit ja määritellään miten mennään eteenpäin ja miten mitäkin... Että tosiaan oppii toisen tuntemaan ja olemaan itse siinä mukana. Ei jää jalkoihin, eikä vahingossakaan jyrää toista... Kumpikin joutuu opettelemaan ja olemaan ottava ja saava osapuoli vuorollaan. :o)

Meissä kaikissa on niin monenlaisia piirteitä ja ominaisuuksia, että väitän, ettei monikaan yksinkertaisesti vaan sovi yhteen, vaikka mikä tulisi. Varsinkin tälleen 40 ikäisenä on saakelin vaikeaa oppia tuosta vaan jotain toisenlaista tapaa elää... Jotkut tavat ja tottumukset on niin syvällä, ettei meinaa mitenkään niistä päästä eroon...varsinkaan jos elämään pöllähtää nainen, mikä on sitten niin pirun kaunis, seksikäs ja ihana... Ihastuminen, rakastuminen.... mutta sitten jääkin se itse ihminen siellä ihan väkisin kaiken tämän alle... Eikä se ole kenenkään etu...

Lue lisää

Hyvässä suhteessa kummankin on tilaa elää täysivaltaisesti persoonansa mukaan. Jos jotain haluaa muuttaa tavoissaan se ei saa tapahtua minkään ulkoatulevan paineen vuoksi vaan ihan kaikessa rauhassa ... se pitää olla täysin omasta tahdosta, ei toisen takia...

No sellaista....

Mutta ihan mies olen, vaikka mitäpä väliä sillä on? Ei liity aiheeseen.

interlocutrice kirjoitti:

No sellaista....

Mutta ihan mies olen, vaikka mitäpä väliä sillä on? Ei liity aiheeseen.

Niin mies jolla pimppi ja pimppi otuksen mietteet

Jaa jaa, mulle noi alotuksrn ajatukset taas oli miehisiä. En tunne yhtään naista, jonka suusta tulisi tuollaisia juttuja. Meitä on niin moneksi.

Anonyymi kirjoitti:

Jaa jaa, mulle noi alotuksrn ajatukset taas oli miehisiä. En tunne yhtään naista, jonka suusta tulisi tuollaisia juttuja. Meitä on niin moneksi.

En jaksa edellenkään lukea mutta kyllä noi on nais aivojen mietteitä

Anonyymi kirjoitti:

En jaksa edellenkään lukea mutta kyllä noi on nais aivojen mietteitä

Sinun tuntemasi naiset ovat sitten tuollaisia. Minun kokemusmaailmassani tuo teksti voisi taas olla aivan suoraan exäni näppäimistöltä ja hän on ihan cis mies.

Anonyymi kirjoitti:

Niin mies jolla pimppi ja pimppi otuksen mietteet

Toisella kirjailijalla on pimppi ja muna otuksen mietteet. Ilmankos sopivat yhteen.

Anonyymi kirjoitti:

En jaksa edellenkään lukea mutta kyllä noi on nais aivojen mietteitä

"En jaksa lukea mutta vedin kuitenkin johtopäätöksen ja julistan sitä" :D

Anonyymi kirjoitti:

Toisella kirjailijalla on pimppi ja muna otuksen mietteet. Ilmankos sopivat yhteen.

Totta taitaa olla saman tyypin nikkejä kumpikin mutta eivät osaa olla oikeita miehiä eikä esittää niin naisilta puuttuu miesgeeni ja vaikka kuinka yrittää esittää ja matkii miestä niin naisgeeni silti pilkistää läpi

Anonyymi kirjoitti:

"En jaksa lukea mutta vedin kuitenkin johtopäätöksen ja julistan sitä" :D

Luin puoliväliin enkä tajunnut mitä luki jostakin tunteista ja iholle luki ja noin ei voi kirjoittaa ja ajatella ja miettiä kuin nainen niin turha jankuttaa enempää aloituksen kirjoitti nainen

No ei tämä siis olekaan kaikille tarkoitettu malli. Tämä on esimerkiksi minulle ja minunkaltaisille mahdollinen malli opetella elämään toisen samanlaisen, tai täysin erilaisen kanssa yhdessä.

Vähän kuin sellainen "ota tai jätä"-malli.

Minä voin mielelläni nostaa käteni pystyyn siinä mielessä, että itse en osaa olla parisuhteessa luontevasti. Enkä osaa ottaa tarpeeksi hyvin huomioon toista ja itseäni...se ei mene smoothisti tasan...aina heilahtaa jompaan kumpaan suuntaan.

Mutta ei minua haittaa, vaikka sinä osaat olla hienosti ja elää kuten tykkäät...se on vaan hyvä juttu... :o)

Minäkin haluun oppia sen...tavallani...ehkä juuri esittämälläni "määritellyllä erillissuhteella" jonkun kanssa, joka myös pitää minusta ja ajatuksesta. :o)

interlocutrice kirjoitti:

No ei tämä siis olekaan kaikille tarkoitettu malli. Tämä on esimerkiksi minulle ja minunkaltaisille mahdollinen malli opetella elämään toisen samanlaisen, tai täysin erilaisen kanssa yhdessä.

Vähän kuin sellainen "ota tai jätä"-malli.

Minä voin mielelläni nostaa käteni pystyyn siinä mielessä, että itse en osaa olla parisuhteessa luontevasti. Enkä osaa ottaa tarpeeksi hyvin huomioon toista ja itseäni...se ei mene smoothisti tasan...aina heilahtaa jompaan kumpaan suuntaan.

Mutta ei minua haittaa, vaikka sinä osaat olla hienosti ja elää kuten tykkäät...se on vaan hyvä juttu... :o)

Minäkin haluun oppia sen...tavallani...ehkä juuri esittämälläni "määritellyllä erillissuhteella" jonkun kanssa, joka myös pitää minusta ja ajatuksesta. :o)

Lue lisää

Mä kun en vaan ymmärrä mitä ihmettä pitää oppia. Itse ajattelen, että oleellisempaa on löytää oikeanlainen ihminen rinnalle kuin määritellä suhde oikein. Voisin kuvitella, että sä tarvitsisit ehkä jonkun, joka osaa sanoa sulle nätisti, että lopeta. Jonkun, joka on aidosti molemmat jalat maassa eikä lähde lentelemään sun mukana. Itse taas tarvisin jonkun, joka suostuisi nousemaan vähän lentoon mun mukana eikä vaatisi, että kaiken pitää ollaniin järkevää ja määriteltyä. 😛

Et oo outo, mä mietin samaa. Menee helpot asiat vaikeiks, kun liikaa määrittää. :)

Anonyymi kirjoitti:

Mä kun en vaan ymmärrä mitä ihmettä pitää oppia. Itse ajattelen, että oleellisempaa on löytää oikeanlainen ihminen rinnalle kuin määritellä suhde oikein. Voisin kuvitella, että sä tarvitsisit ehkä jonkun, joka osaa sanoa sulle nätisti, että lopeta. Jonkun, joka on aidosti molemmat jalat maassa eikä lähde lentelemään sun mukana. Itse taas tarvisin jonkun, joka suostuisi nousemaan vähän lentoon mun mukana eikä vaatisi, että kaiken pitää ollaniin järkevää ja määriteltyä. 😛

Lue lisää

Näin mäkin ajattelen.

Anonyymi kirjoitti:

Mä kun en vaan ymmärrä mitä ihmettä pitää oppia. Itse ajattelen, että oleellisempaa on löytää oikeanlainen ihminen rinnalle kuin määritellä suhde oikein. Voisin kuvitella, että sä tarvitsisit ehkä jonkun, joka osaa sanoa sulle nätisti, että lopeta. Jonkun, joka on aidosti molemmat jalat maassa eikä lähde lentelemään sun mukana. Itse taas tarvisin jonkun, joka suostuisi nousemaan vähän lentoon mun mukana eikä vaatisi, että kaiken pitää ollaniin järkevää ja määriteltyä. 😛

Lue lisää

No minä en jaksa ainakaan etsimällä etsiä jotain tietynlaista ihmistä, joka osaa olla juuri minunlaisen kanssa juuri niin, että osaa ottaa minut huomioon juuri niin, että minä sen otan myös oikein...on pikkuisen lennokasta ajattelua ja vastuu siirtyy minusta vain siihen toiseen.

Olen tavannut jo aivan uskomattoman upeita ihmisiä ja pariin heistä olen rakastunut niin, että kun siitä yhteiselosta ei tullut sitten mitään, se söi minua aivan törkeesti. Ja minusta syy oli suhteessa, ei yksin minussa, eikä heissä. Ja nämä kaksi olivat ihan toisenlaiset ihmiset, mutta sama lopputulos. Ja toisaalta itsekin olin oppinut jotain, mutta en tarpeeksi.

Joskus katsoin ja kokeilin jonkun Aaro Löfin kuulluksi tulemisen opetusohjelmaa...siinä tavallaan opeteltiin tottumalla tietynlaisiin lainalaisuuksiin ihmisten välillä. Ei jyrätty toista ja kuitenkin huomioitiin itseäkin. Ja sitten joskus jotain hippaa on myös pariterapiaan. Vaikka niissä keskustellaan jonkun terapeutin kanssa, on yksi vaihe myös opetella tietynlaisia toimintatapoja, eikä vaan odottaa, että ne muuttuisivat sellaisiksi, että niissä huomioidaan kummatkin.

Ja mitä taas olen täällä lueskellut monien kirjoituksia, niin on niitä jotka tuntuvat tietävän mitä haluavat ja on niitä, jotka eivät tiedä... Silti kummatkin selkeästi eivät ole saaneet jostain syystä toimivaa suhdetta itselleen, vaikka haluaisivat. Tämäntyyppinen suhde voisi ehkä olla vaikka mahku saada kaksi tuollaista yhteen. Yksi osaisi haluta, toinen opettelisi samaa... Ja toisaalta tuo haluavampi ja tiedostavampi joutuisi olemaan se passiivinenkin oman aikansa. Ei saa jyrätä. :o)

J-a-n kirjoitti:

Näin mäkin ajattelen.

Paitsi, että mä kyllä lentelen enkä aina ole järkevä. Mutta muuten komppaan.

J-a-n kirjoitti:

Paitsi, että mä kyllä lentelen enkä aina ole järkevä. Mutta muuten komppaan.

Niin mäkin lentelen, kylläkin varsin matalalla ja mua alkaa ahdistaa, jos toinen on liian järkevä. Toki jos on hyvä vähän rajottaa, jos ajatukset menis ihan päättömiksi, mutta harvemmin ne menee. Mä olen itselleni varsin hyvä paholaisen asianajaja ja osaan hyvin ampua alas hulluimpia ideitani. Vaikkei se ehkä aina ulkopuolisen silmiin siltä näytä, jollei malta odottaa ajatuskulun loppuun saakka.

Anonyymi kirjoitti:

Niin mäkin lentelen, kylläkin varsin matalalla ja mua alkaa ahdistaa, jos toinen on liian järkevä. Toki jos on hyvä vähän rajottaa, jos ajatukset menis ihan päättömiksi, mutta harvemmin ne menee. Mä olen itselleni varsin hyvä paholaisen asianajaja ja osaan hyvin ampua alas hulluimpia ideitani. Vaikkei se ehkä aina ulkopuolisen silmiin siltä näytä, jollei malta odottaa ajatuskulun loppuun saakka.

Lue lisää

Heh, millainen on liian järkevä? Nojoo, ei nyt ihan älyttömäksi ja holtittomaksi saa mennä, siitä seuraa jo sitten äkkiä oikeita ongelmiakin.

Mutta ihan kivaa olla välillä spontaani, lapsellinen, hullutella ja hölmöillä, ei ottaa liian vakavasti itseään eikä mitään muutakaan 24/7, vaikka muuten periaatteessa onkin ihan särmä tyyppi ja hoitaa jämptisti minkä lupaakin.

Mulle se lentäminen on aikalailla mielikuvitusta, luovuutta, huumorilla ja huumoriin heittäytymistä. Voi kävellä gorillakävelyä kaupungilla vaikka kaikki katsoisi, ja rapsuttaa päätä ja kainaloa samaan aikaan. Tai pistää jonkun kukkapurkin väärinpäin, istuttaa kumisaappaaseen kukat, laittaa kalsarit puunoksalle kuivumaan, tehdä luovasti poiketen traditioista. :)

Yhym, ajatus syntyy kaikessa rauhassa?

interlocutrice kirjoitti:

No minä en jaksa ainakaan etsimällä etsiä jotain tietynlaista ihmistä, joka osaa olla juuri minunlaisen kanssa juuri niin, että osaa ottaa minut huomioon juuri niin, että minä sen otan myös oikein...on pikkuisen lennokasta ajattelua ja vastuu siirtyy minusta vain siihen toiseen.

Olen tavannut jo aivan uskomattoman upeita ihmisiä ja pariin heistä olen rakastunut niin, että kun siitä yhteiselosta ei tullut sitten mitään, se söi minua aivan törkeesti. Ja minusta syy oli suhteessa, ei yksin minussa, eikä heissä. Ja nämä kaksi olivat ihan toisenlaiset ihmiset, mutta sama lopputulos. Ja toisaalta itsekin olin oppinut jotain, mutta en tarpeeksi.

Joskus katsoin ja kokeilin jonkun Aaro Löfin kuulluksi tulemisen opetusohjelmaa...siinä tavallaan opeteltiin tottumalla tietynlaisiin lainalaisuuksiin ihmisten välillä. Ei jyrätty toista ja kuitenkin huomioitiin itseäkin. Ja sitten joskus jotain hippaa on myös pariterapiaan. Vaikka niissä keskustellaan jonkun terapeutin kanssa, on yksi vaihe myös opetella tietynlaisia toimintatapoja, eikä vaan odottaa, että ne muuttuisivat sellaisiksi, että niissä huomioidaan kummatkin.

Ja mitä taas olen täällä lueskellut monien kirjoituksia, niin on niitä jotka tuntuvat tietävän mitä haluavat ja on niitä, jotka eivät tiedä... Silti kummatkin selkeästi eivät ole saaneet jostain syystä toimivaa suhdetta itselleen, vaikka haluaisivat. Tämäntyyppinen suhde voisi ehkä olla vaikka mahku saada kaksi tuollaista yhteen. Yksi osaisi haluta, toinen opettelisi samaa... Ja toisaalta tuo haluavampi ja tiedostavampi joutuisi olemaan se passiivinenkin oman aikansa. Ei saa jyrätä. :o)

Lue lisää

Ehkä tässä suurimpana erona on se, että mä en ajattele, että suhteen täytyy kestää maailman tappiin saakka. Se kestää, jos kestää ja hyvä jos kestää. Tietysti ero aina sattuu, mutta se ei ole maailmanloppu eikä suhteen loppuminen jää mua valtavasti kalvamaan. Kaikki mun kolme parisuhdetta ovat olleet monin tavoin ihan toimivia, mutta eivät kaikilta osin, eivätkä kaikkina aikoina. Ihminen muuttuu, eikä aina muututa samaan suuntaan. Mun pisin parisuhteeni kesti 13 vuotta ja se ihminen, josta erosin, oli aika täysin eri ihminen, jonka kanssa olin mennyt yhteen. Mä en koe, että sitä asiaa olis voinut mitenkään estää. Viimeisiän exän ja lapseni isän kanssa mä olen tosi hyvissä väleissä. Monen mielestä varmaan turhankin hyvissä väleissä. Jos meidän olis ollut mahdollista olla erillissuhteessa niin me hyvinkin oltais edelleen yhdessä. Se vaan ei ollut mahdollista ja turha sitä on vatvoa.

Mä itse koen, että suhteen määrittäminen on vähän perse edellä puuhun nousemista. Toki jos se tulee molemmille luonnostaan niin voi se toimia. Jotenkin kuitenkin koen, että toi on sellanen kuvio mihin toinen voi alussa tyytyä, vaikkei ole siihen pohjimmiltaan kovin tyytyväinen. Vahvempi tahto jyrää tuossakin helposti omansa läpi. Lopulta päädytään sitten kuitenkin siihen, että niiden ihmisten pitää olla toisilleen sopivia ja pitää etsiä sellainen sopiva.

Anonyymi kirjoitti:

Ehkä tässä suurimpana erona on se, että mä en ajattele, että suhteen täytyy kestää maailman tappiin saakka. Se kestää, jos kestää ja hyvä jos kestää. Tietysti ero aina sattuu, mutta se ei ole maailmanloppu eikä suhteen loppuminen jää mua valtavasti kalvamaan. Kaikki mun kolme parisuhdetta ovat olleet monin tavoin ihan toimivia, mutta eivät kaikilta osin, eivätkä kaikkina aikoina. Ihminen muuttuu, eikä aina muututa samaan suuntaan. Mun pisin parisuhteeni kesti 13 vuotta ja se ihminen, josta erosin, oli aika täysin eri ihminen, jonka kanssa olin mennyt yhteen. Mä en koe, että sitä asiaa olis voinut mitenkään estää. Viimeisiän exän ja lapseni isän kanssa mä olen tosi hyvissä väleissä. Monen mielestä varmaan turhankin hyvissä väleissä. Jos meidän olis ollut mahdollista olla erillissuhteessa niin me hyvinkin oltais edelleen yhdessä. Se vaan ei ollut mahdollista ja turha sitä on vatvoa.

Mä itse koen, että suhteen määrittäminen on vähän perse edellä puuhun nousemista. Toki jos se tulee molemmille luonnostaan niin voi se toimia. Jotenkin kuitenkin koen, että toi on sellanen kuvio mihin toinen voi alussa tyytyä, vaikkei ole siihen pohjimmiltaan kovin tyytyväinen. Vahvempi tahto jyrää tuossakin helposti omansa läpi. Lopulta päädytään sitten kuitenkin siihen, että niiden ihmisten pitää olla toisilleen sopivia ja pitää etsiä sellainen sopiva.

Lue lisää

No ei tämä ideakaan ole mikään sateentekevä ratkaisu, en sitä väitäkään. Mutta kummallakin on minun mielestä täysi mahdollisuus tulla kuulluksi ja ottaa osaa suhteeseen yhtä paljon. Sehän ei poista tietenkään sitä, että jos joku on täysin passiivinen innostumaan mistään.... se on sitten sitä.

Mua vaan huvittaa sinun ja Janin jankkaus siitä, että tämä olisi tuhoontuomittu idea, varsinkin kun kumpikin vaan jankuttaa sitä omaa spontaanista tapaansa yli tämän...ei tämä malli kilpaile sen kanssa... :oD Te saatte kummatkin toteuttaa ikiomaa mallia maailman tappiin asti, tämä minun idea ei tule sitä kumoamaan. Tai ei ainakaan tarkoitus ole...tätä mallia olen muokkaamassa itseäni varten, en teille korvaavaksi malliksi..että huoli pois. :oD

interlocutrice kirjoitti:

No ei tämä ideakaan ole mikään sateentekevä ratkaisu, en sitä väitäkään. Mutta kummallakin on minun mielestä täysi mahdollisuus tulla kuulluksi ja ottaa osaa suhteeseen yhtä paljon. Sehän ei poista tietenkään sitä, että jos joku on täysin passiivinen innostumaan mistään.... se on sitten sitä.

Mua vaan huvittaa sinun ja Janin jankkaus siitä, että tämä olisi tuhoontuomittu idea, varsinkin kun kumpikin vaan jankuttaa sitä omaa spontaanista tapaansa yli tämän...ei tämä malli kilpaile sen kanssa... :oD Te saatte kummatkin toteuttaa ikiomaa mallia maailman tappiin asti, tämä minun idea ei tule sitä kumoamaan. Tai ei ainakaan tarkoitus ole...tätä mallia olen muokkaamassa itseäni varten, en teille korvaavaksi malliksi..että huoli pois. :oD

Lue lisää

Nyt sä ymmärrät minusta väärin, ei kyse ole siitä ettetkö saisi toimia noin vaan kyseenalaistaminen on tapa nostaa esiin ne hyvät ja huonotkin puolet. Eri näkökulmista tarkasteltuna tuokaan ei välttämättä ole tosiaan se sateentekvä ratkaisu, vaikka se ensin sille voi tuntuakkin. :)

En mä yritä sua käännyttää, älä ikinä ota mun kirjoituksia niin. Koska niin mä en tee, se mitä mä teen jatkuvasti on kyseenalaistan ja niin se pitääkin, koska silleen ne asiat tulee punnituiksi.

J-a-n kirjoitti:

Heh, millainen on liian järkevä? Nojoo, ei nyt ihan älyttömäksi ja holtittomaksi saa mennä, siitä seuraa jo sitten äkkiä oikeita ongelmiakin.

Mutta ihan kivaa olla välillä spontaani, lapsellinen, hullutella ja hölmöillä, ei ottaa liian vakavasti itseään eikä mitään muutakaan 24/7, vaikka muuten periaatteessa onkin ihan särmä tyyppi ja hoitaa jämptisti minkä lupaakin.

Mulle se lentäminen on aikalailla mielikuvitusta, luovuutta, huumorilla ja huumoriin heittäytymistä. Voi kävellä gorillakävelyä kaupungilla vaikka kaikki katsoisi, ja rapsuttaa päätä ja kainaloa samaan aikaan. Tai pistää jonkun kukkapurkin väärinpäin, istuttaa kumisaappaaseen kukat, laittaa kalsarit puunoksalle kuivumaan, tehdä luovasti poiketen traditioista. :)

Yhym, ajatus syntyy kaikessa rauhassa?

Lue lisää

No esimerkiksi mun äitini on monessa asiassa "liian järkevä". Sen asian kanssa on kalisteltu päitä yhteen niin kauan kun muista ja mä muistan alle nelivuotiaasta 😅. Hänelle kaikkeen pitää olla järkiperuste ja jos ei ole niin sitä ei tehdä. Asioita ei tehdä siksi, että haluaa tai tuntuu siltä tai siitä tulee hyvä mieli. Jos joku asia on ihan hyvä näin niin siitä ei mietitä miten se vois olla parempi, koska se on turhaa ajanhukkaa ja sen ajan voi käyttää johonkin hyödyllisempään. Minkä tahansa asian haluat hänelle selittää, niin se täytyy argumentoida vain järkiperusteilla ja mistä tahansa asiasta hänen kanssaan keskustelet niin kaikki vähänkään korkealentoisempi ammutaan alas järkiperusteilla. Tuo oli aina mun vanhempien suurin kiistakapula. Mun isä oli käytännön ihminen ja ajatteli asioita järkevästi, mutta myös visioi ja suunnitteli jatkuvasti jotain uutta. Äiti taas ampu niitä ideoita alas ja välillä isä toteutti, vaikka äiti oli jyrkästi vastaan.

Mullekin se lentäminen on pitkälti luovuutta ja kaikenlaista hetkittäistä pöljäilyä. Lisäksi mulla on peruspositiivinen asenne ja luotto siihen, että kyllä elämä aina lopulta kantaa. Vaikka joskus on uitu syvissä vesissä niin kyllä se lopulta on aina kantanu. Mä olen mm. hypänny pois hyvältä uralta ja opiskellu kokonaan uuden ammatin ihan vaan koska sain ahaa-elämyksen. Se ammatinvalinta aiheutti lähipiirissä kovasti kulmienkohottelua jne. Mä erosin, alotin uuden suhteen, tulin raskaaksi, otin lopputilin, aloin opiskella, sain lapsen, valmistuin ja löysin uuden duunin ja kaikki tämä noin kolmen vuoden sisällä. Monille se varmaan näytti siltä, että mä sekosin. Mä olin kuitenkin ollu siinä sitä ennen viis vuotta jumissa ja kokenu olevani limbossa, jossa kaikki on ulospäin ihan ok, mutta mun sisällä kiehuu. Mulle itelleni se oli siis vaan sen patouman purkautuminen.

J-a-n kirjoitti:

Nyt sä ymmärrät minusta väärin, ei kyse ole siitä ettetkö saisi toimia noin vaan kyseenalaistaminen on tapa nostaa esiin ne hyvät ja huonotkin puolet. Eri näkökulmista tarkasteltuna tuokaan ei välttämättä ole tosiaan se sateentekvä ratkaisu, vaikka se ensin sille voi tuntuakkin. :)

En mä yritä sua käännyttää, älä ikinä ota mun kirjoituksia niin. Koska niin mä en tee, se mitä mä teen jatkuvasti on kyseenalaistan ja niin se pitääkin, koska silleen ne asiat tulee punnituiksi.

Lue lisää

Niin, kyllä mulle aina kyseenalaistaminen käy.

Mutta muista jo kuitenkin ne aikaisemmatkin meidän keskustelut. Minä kirjoitin jo aikaisemmin sinulle, etten halua vaihdella mielenkiintoisia ihmisiä elämässä vaan toiseen, jos toisen kanssa ei mene oikein. Minä en ajattele niin, että olisi oikeanlainen ihminen minulle...se oikea. Vaan niitä on monta. Monta ihmistä jotka osaisivat oppia olemaan minunkin kanssa. Ja minä heidän.

Ja minä en tosiaan tarvitse mitään spontaanisti ja vapaasti muodostuvaa parisuhdetta. Olkoot vaan miten hyvä tahaansa.

Jos haluat kyseenalaistaa tätä ideaa, niin keskity ihan tähän ideaan...ei tarvitse miettiä mitään muita vaihtoehtoja. :o) Tässä on vaan kyse tästä. :o)

interlocutrice kirjoitti:

No ei tämä ideakaan ole mikään sateentekevä ratkaisu, en sitä väitäkään. Mutta kummallakin on minun mielestä täysi mahdollisuus tulla kuulluksi ja ottaa osaa suhteeseen yhtä paljon. Sehän ei poista tietenkään sitä, että jos joku on täysin passiivinen innostumaan mistään.... se on sitten sitä.

Mua vaan huvittaa sinun ja Janin jankkaus siitä, että tämä olisi tuhoontuomittu idea, varsinkin kun kumpikin vaan jankuttaa sitä omaa spontaanista tapaansa yli tämän...ei tämä malli kilpaile sen kanssa... :oD Te saatte kummatkin toteuttaa ikiomaa mallia maailman tappiin asti, tämä minun idea ei tule sitä kumoamaan. Tai ei ainakaan tarkoitus ole...tätä mallia olen muokkaamassa itseäni varten, en teille korvaavaksi malliksi..että huoli pois. :oD

Lue lisää

Mitä ihmeen jankutusta? Eikö tässä ollut tarkoitus keskustella, tuoda esille mielipiteitä ja eri näkökantoja? Mitä hyötyä on keskustella vain samanmielisten kesken? Itselleni ainakin parhaat oivallukset ovat tulleet niin, että joku vähän ampuukin niitä alas. Musta siinä ei ole mitään pahaa.

Anonyymi kirjoitti:

Mitä ihmeen jankutusta? Eikö tässä ollut tarkoitus keskustella, tuoda esille mielipiteitä ja eri näkökantoja? Mitä hyötyä on keskustella vain samanmielisten kesken? Itselleni ainakin parhaat oivallukset ovat tulleet niin, että joku vähän ampuukin niitä alas. Musta siinä ei ole mitään pahaa.

Lue lisää

Lisään vielä, että ymmärtäisin sinun kokevan jankutukseksi sen, jos toistaisi samaa asiaa useassa juuri sinulle osoitetussa viestissä. Nythän tässä taisi kuitenkin käydä niin, että me kävimme osan keskustelusta keskenämme, vastaten toistemme viesteihin, emmekä niinkään jankuttaen sinulle.

Anonyymi kirjoitti:

Mitä ihmeen jankutusta? Eikö tässä ollut tarkoitus keskustella, tuoda esille mielipiteitä ja eri näkökantoja? Mitä hyötyä on keskustella vain samanmielisten kesken? Itselleni ainakin parhaat oivallukset ovat tulleet niin, että joku vähän ampuukin niitä alas. Musta siinä ei ole mitään pahaa.

Lue lisää

Minäpäs mallinnan mistä minusta tässä on kyse...

Minä sanon, että mietin tässä, että jatkossa liimaisin kaiken seinään ja kattoon, koska ruuvaaminen ja vasaralla hakkaaminen on todettu huonoksi valinnaksi.

Niin sinun ja Janin ulosanti on ollut tähän se. Että kyllä ruuvaamalla ja vasaroimalla seinään ja kattoon kiinnitetty tavara pysyy siellä ja on helppo toteuttaa...Niin? Että mitä sitten?

Miten se liittyy liimaamiseen? Ennemmin miettisitte, että mitä liimaa kannattaisi käyttää ja miten sen liiman levittää...yms.
Ei minua todellakaan tässä keskustelussa kiinnosta vasaroinnin ja ruuvaamiseen liittyvät edut... :oD

Ymmärsitkö nyt?

interlocutrice kirjoitti:

Minäpäs mallinnan mistä minusta tässä on kyse...

Minä sanon, että mietin tässä, että jatkossa liimaisin kaiken seinään ja kattoon, koska ruuvaaminen ja vasaralla hakkaaminen on todettu huonoksi valinnaksi.

Niin sinun ja Janin ulosanti on ollut tähän se. Että kyllä ruuvaamalla ja vasaroimalla seinään ja kattoon kiinnitetty tavara pysyy siellä ja on helppo toteuttaa...Niin? Että mitä sitten?

Miten se liittyy liimaamiseen? Ennemmin miettisitte, että mitä liimaa kannattaisi käyttää ja miten sen liiman levittää...yms.
Ei minua todellakaan tässä keskustelussa kiinnosta vasaroinnin ja ruuvaamiseen liittyvät edut... :oD

Ymmärsitkö nyt?

Lue lisää

Jos haluaa vain ja ainoastaan omaa ajatustaan tukevia kommentteja, niin se kannattaa ilmaista selkeästi. Voi kysyä suoran, että mikähän liima tähän sopisi ja sanoa, että ruuveista ja nauloista on turha mainita. Silloin yleensä ne ruuveista ja nauloista jankuttajat pysyvät hiljaa. Sillä mitäpä sitä turhaan sanomaan mitään, jos ei toinen halua lainkaan pohtia muita näkökantoja.

Anonyymi kirjoitti:

Lisään vielä, että ymmärtäisin sinun kokevan jankutukseksi sen, jos toistaisi samaa asiaa useassa juuri sinulle osoitetussa viestissä. Nythän tässä taisi kuitenkin käydä niin, että me kävimme osan keskustelusta keskenämme, vastaten toistemme viesteihin, emmekä niinkään jankuttaen sinulle.

Lue lisää

Joo, niihin en vastannutkaan... Enkä kovin tarkkaan lukenutkaan, kun ei ollut osoitettu minulle.. :o)

interlocutrice kirjoitti:

Niin, kyllä mulle aina kyseenalaistaminen käy.

Mutta muista jo kuitenkin ne aikaisemmatkin meidän keskustelut. Minä kirjoitin jo aikaisemmin sinulle, etten halua vaihdella mielenkiintoisia ihmisiä elämässä vaan toiseen, jos toisen kanssa ei mene oikein. Minä en ajattele niin, että olisi oikeanlainen ihminen minulle...se oikea. Vaan niitä on monta. Monta ihmistä jotka osaisivat oppia olemaan minunkin kanssa. Ja minä heidän.

Ja minä en tosiaan tarvitse mitään spontaanisti ja vapaasti muodostuvaa parisuhdetta. Olkoot vaan miten hyvä tahaansa.

Jos haluat kyseenalaistaa tätä ideaa, niin keskity ihan tähän ideaan...ei tarvitse miettiä mitään muita vaihtoehtoja. :o) Tässä on vaan kyse tästä. :o)

Lue lisää

Joo mutta ehkä koko sun ongelmavyyhti on peräisin siitä, ettet ole ylipäänsä ollut oikeanlaisen ihmisen kanssa koskaan ja ne ongelmat on päässeet muodostumaan tuollaisiksi?

Nyt niitä sitten täytyy opetella kuin lapsi kävelemään, kokonaan alusta atomeiksi purkaen?

En jaksanut lukea loppuun. Aikuiset voi hyvin puhua tälläiset asiat auki. AP selvästi ajatus, että haluaa ennakoida ja kaiken menevän hyvin. Se on hyvä. Voi olla takana erilaisia kokemuksia, joiden takia haluaa määritellä rajoja, vaikka suhteessa uuteen tyyppiin osoittautuisi määritelmät vähemmän tarpeellisiksi. AP hyvä itsetuntemus ja ehkä huonoja kokemuksia taustalla. 🙂

Anonyymi kirjoitti:

Jos haluaa vain ja ainoastaan omaa ajatustaan tukevia kommentteja, niin se kannattaa ilmaista selkeästi. Voi kysyä suoran, että mikähän liima tähän sopisi ja sanoa, että ruuveista ja nauloista on turha mainita. Silloin yleensä ne ruuveista ja nauloista jankuttajat pysyvät hiljaa. Sillä mitäpä sitä turhaan sanomaan mitään, jos ei toinen halua lainkaan pohtia muita näkökantoja.

Lue lisää

No minähän juuri sanoin jo kummallekin aikaisemmin juuri siitä... että en puhu tässä ruuvaamisesta ja naulaamisesta...

Ja näkökontoja voi esittää myös erilaisia itse vallitsevasta aiheestakin...en tarvitse mitään komppaamista tässä. Toisaalta jos ei näe itse sitä liimaamista mitenkään järkevänä ja mahdollisena ratkaisuna, senkin voi sanoa vaan, että ei minusta toimi niin....ja se siitä.

Olen kyllä ymmärtänyt jo ensimmäisimmistä kommenteistanne, ettei teidän mielestä tämä tapa/malli sovi teille. :o)

J-a-n kirjoitti:

Joo mutta ehkä koko sun ongelmavyyhti on peräisin siitä, ettet ole ylipäänsä ollut oikeanlaisen ihmisen kanssa koskaan ja ne ongelmat on päässeet muodostumaan tuollaisiksi?

Nyt niitä sitten täytyy opetella kuin lapsi kävelemään, kokonaan alusta atomeiksi purkaen?

Lue lisää

Voi olla? Mutta mitä sitten?

Olen jo poissulkenut vaihtoehdon, että etsimällä etsin sen ”oikean”. 😁

interlocutrice kirjoitti:

Voi olla? Mutta mitä sitten?

Olen jo poissulkenut vaihtoehdon, että etsimällä etsin sen ”oikean”. 😁

Joo. Mutta sitä tarkoitin en sitä, että etsit yhä samanlaista.

Anonyymi kirjoitti:

En jaksanut lukea loppuun. Aikuiset voi hyvin puhua tälläiset asiat auki. AP selvästi ajatus, että haluaa ennakoida ja kaiken menevän hyvin. Se on hyvä. Voi olla takana erilaisia kokemuksia, joiden takia haluaa määritellä rajoja, vaikka suhteessa uuteen tyyppiin osoittautuisi määritelmät vähemmän tarpeellisiksi. AP hyvä itsetuntemus ja ehkä huonoja kokemuksia taustalla. 🙂

Lue lisää

Itse tulkitsen tuon pikemmin kertovan suht heikosta itsetuntemuksesta. Silloin asioita tuppaa olemaan tarpeen määritellä ja rajata hyvin jyrkästi. Voimakkaat määrittelyt kertovat yleensä suuresta epävarmuudesta, jolloin tiukka struktuuri tuo turvallisuuden ja ennalta-arvattavuuden tunnetta. Hyvän itsetuntemuksen omaavien ihmisten harvoin tarvitsee luoda noin tiukkoja raameja.

interlocutrice kirjoitti:

No minähän juuri sanoin jo kummallekin aikaisemmin juuri siitä... että en puhu tässä ruuvaamisesta ja naulaamisesta...

Ja näkökontoja voi esittää myös erilaisia itse vallitsevasta aiheestakin...en tarvitse mitään komppaamista tässä. Toisaalta jos ei näe itse sitä liimaamista mitenkään järkevänä ja mahdollisena ratkaisuna, senkin voi sanoa vaan, että ei minusta toimi niin....ja se siitä.

Olen kyllä ymmärtänyt jo ensimmäisimmistä kommenteistanne, ettei teidän mielestä tämä tapa/malli sovi teille. :o)

Lue lisää

Minusta kakkkein hölmöin mahdollinen tapa olisi sanoa "minusta tuo ei toimii" ja jättää täysin perustelematta. Se jos mikä olisi vähättelyä.

interlocutrice kirjoitti:

Voi olla? Mutta mitä sitten?

Olen jo poissulkenut vaihtoehdon, että etsimällä etsin sen ”oikean”. 😁

Hate to burst you bubble, mutta joudut sä sen kuitenkin etsimään. Sun perusteet siihen etsimiseen voi olla erit, mutta etsimään joudut never the less. Ei tuollaisiin raameihin mahtuvia (ja suostuvia) joka oksalla kasva. Kuka tietää ovat jopa harvinaisempia kuin "ne oikeat", joita ainakin oman kokemukseni mukaan on loppujen lopuksi suht paljon. Kukaan ei ole täydellinen, mutta monet eritavoin sopivia. Se on sitten vaan itsestä kiinni, että minkä ikävien puolien kanssa pystyy elämään.

Anonyymi kirjoitti:

En jaksanut lukea loppuun. Aikuiset voi hyvin puhua tälläiset asiat auki. AP selvästi ajatus, että haluaa ennakoida ja kaiken menevän hyvin. Se on hyvä. Voi olla takana erilaisia kokemuksia, joiden takia haluaa määritellä rajoja, vaikka suhteessa uuteen tyyppiin osoittautuisi määritelmät vähemmän tarpeellisiksi. AP hyvä itsetuntemus ja ehkä huonoja kokemuksia taustalla. 🙂

Lue lisää

Niin, siis mulla juurikin on sellaisia kokemuksia takana, etten edes usko, että tässä universumista löytyisi kukaan niin täydellinen ihminen siihen niitä kokemuksia lakaisemaan pois päästä. Ja kun osa niistä taatusti johtuu myös minun käytöksestä ja muusta...

Tämä oli oiva kommentti. :o)

J-a-n kirjoitti:

Joo. Mutta sitä tarkoitin en sitä, että etsit yhä samanlaista.

Mikä on samanlainen? Minusta vaikka kaksi edellistä rakkautta olivat ihmisinä aivan erilaisia. Mikä se jokin pitäisi olla erilainen tai pikemminkin mikä ihmisestä tekee oikean?

Anonyymi kirjoitti:

Minusta kakkkein hölmöin mahdollinen tapa olisi sanoa "minusta tuo ei toimii" ja jättää täysin perustelematta. Se jos mikä olisi vähättelyä.

No minä olen tähän asti mielestäni vain ja ainoastaan kokeillut tapaa, että annan kaikkien asioiden vaan mennä miten menee... mutta joka kerta lopputulos on ollut se, että homma ei toimi. Jossain vaiheessa aina tulee vastaan se, että toinen antaa ja toinen saa.... lopulta kumpikaan ei tee enää mitään. Paljon puhetta ja diibadaabaa...avoimuutta tai ei, silti menee metsikköön. Ja kuten olen jossain aikaisemmissa kirjoituksissani jo sanonut, ei se aina edes ole ihmisistä kiinni. Kukaan ei tahallaan sössi suhteitaan...se on taivahan tosi...

Anonyymi kirjoitti:

No esimerkiksi mun äitini on monessa asiassa "liian järkevä". Sen asian kanssa on kalisteltu päitä yhteen niin kauan kun muista ja mä muistan alle nelivuotiaasta 😅. Hänelle kaikkeen pitää olla järkiperuste ja jos ei ole niin sitä ei tehdä. Asioita ei tehdä siksi, että haluaa tai tuntuu siltä tai siitä tulee hyvä mieli. Jos joku asia on ihan hyvä näin niin siitä ei mietitä miten se vois olla parempi, koska se on turhaa ajanhukkaa ja sen ajan voi käyttää johonkin hyödyllisempään. Minkä tahansa asian haluat hänelle selittää, niin se täytyy argumentoida vain järkiperusteilla ja mistä tahansa asiasta hänen kanssaan keskustelet niin kaikki vähänkään korkealentoisempi ammutaan alas järkiperusteilla. Tuo oli aina mun vanhempien suurin kiistakapula. Mun isä oli käytännön ihminen ja ajatteli asioita järkevästi, mutta myös visioi ja suunnitteli jatkuvasti jotain uutta. Äiti taas ampu niitä ideoita alas ja välillä isä toteutti, vaikka äiti oli jyrkästi vastaan.

Mullekin se lentäminen on pitkälti luovuutta ja kaikenlaista hetkittäistä pöljäilyä. Lisäksi mulla on peruspositiivinen asenne ja luotto siihen, että kyllä elämä aina lopulta kantaa. Vaikka joskus on uitu syvissä vesissä niin kyllä se lopulta on aina kantanu. Mä olen mm. hypänny pois hyvältä uralta ja opiskellu kokonaan uuden ammatin ihan vaan koska sain ahaa-elämyksen. Se ammatinvalinta aiheutti lähipiirissä kovasti kulmienkohottelua jne. Mä erosin, alotin uuden suhteen, tulin raskaaksi, otin lopputilin, aloin opiskella, sain lapsen, valmistuin ja löysin uuden duunin ja kaikki tämä noin kolmen vuoden sisällä. Monille se varmaan näytti siltä, että mä sekosin. Mä olin kuitenkin ollu siinä sitä ennen viis vuotta jumissa ja kokenu olevani limbossa, jossa kaikki on ulospäin ihan ok, mutta mun sisällä kiehuu. Mulle itelleni se oli siis vaan sen patouman purkautuminen.

Lue lisää

Sun äiti kuulostaa mun kumppanille, liian järkevä. Järkisyy pitää olla. Tosin aina se hänen järkisyy ei muista ole yhtään järkevä. Mutta periksi ei anna. :)

Sitten teen kuten isäsi, eli teen vaan oman pään mukaan. Ja annan mutkuttaa.

Kuulostat jonkun verran minulta. Olen tehnyt ratkaisuja samoista syistä mitä muut on pitäneet kahjoina.

Otin loparit, vaikka olin yksin vastuussa talolainasta, erosin, koska ahdistuin yhdessä elämisestä, jätin koulun kesken, koska kyllästyin, aloin opiskella, vaikka muksut oli pieniä ja tilanne sikäli raskas. Ja oli jo ammatteja kaksi, silti halusin jotain uutta, alanvaihtoa.

Nyt kun vielä tulis päivä, kun voisin lähteä ulkomaille asumaan edes vuodeksi pariksi. Tekis mieli tehä jotain muuta, uutta väriä elämään. Tympii kehänkiertäminen. Enkä yksin miettiskään missään kehässä, tekisin vaan kuten ennenkin kun itelle hyvälle tuntuu.

Nyt on mmuutama perheenjäsenkin joiden mielipiteet painaa. Ehkä sitten kun lapset on isoja ja mä vanha. 10 vuoden päästä tai 12 vuoden päästä. Sitten kumpikin on aikuisia lapsistani. Ja mä olenkin jo sitten tuota heh, 55-57...🙈

interlocutrice kirjoitti:

Mikä on samanlainen? Minusta vaikka kaksi edellistä rakkautta olivat ihmisinä aivan erilaisia. Mikä se jokin pitäisi olla erilainen tai pikemminkin mikä ihmisestä tekee oikean?

Lue lisää

No sellasta samanlaista mitä tähän asti. Jonka kanssa ongelmia tulee.

Eli älä eti vaikka sitä sokat polvista poksauttajaa, jos se saa sut käyttäytyy ufosti. Eti se jonku järkisyyn perusteella seuraavaksi.

J-a-n kirjoitti:

No sellasta samanlaista mitä tähän asti. Jonka kanssa ongelmia tulee.

Eli älä eti vaikka sitä sokat polvista poksauttajaa, jos se saa sut käyttäytyy ufosti. Eti se jonku järkisyyn perusteella seuraavaksi.

Lue lisää

Tai mikä se yhteinen nimittäjä niille ongelmien synnylle nyt onkaan. Sen sä määrittelet itse.

Anonyymi kirjoitti:

Hate to burst you bubble, mutta joudut sä sen kuitenkin etsimään. Sun perusteet siihen etsimiseen voi olla erit, mutta etsimään joudut never the less. Ei tuollaisiin raameihin mahtuvia (ja suostuvia) joka oksalla kasva. Kuka tietää ovat jopa harvinaisempia kuin "ne oikeat", joita ainakin oman kokemukseni mukaan on loppujen lopuksi suht paljon. Kukaan ei ole täydellinen, mutta monet eritavoin sopivia. Se on sitten vaan itsestä kiinni, että minkä ikävien puolien kanssa pystyy elämään.

Lue lisää

Juuu...

Ei mua huoleta tämän ajatuksen "ostajien" määrä. :o)

Eikä oikeen mikään.... mä oon ollut huolissaan siitä, etten oo saanut kaivettua tätä sanoitettuun muotoon. Mutta kyllä se tästä näköjään aukeaa. :o)

J-a-n kirjoitti:

Sun äiti kuulostaa mun kumppanille, liian järkevä. Järkisyy pitää olla. Tosin aina se hänen järkisyy ei muista ole yhtään järkevä. Mutta periksi ei anna. :)

Sitten teen kuten isäsi, eli teen vaan oman pään mukaan. Ja annan mutkuttaa.

Kuulostat jonkun verran minulta. Olen tehnyt ratkaisuja samoista syistä mitä muut on pitäneet kahjoina.

Otin loparit, vaikka olin yksin vastuussa talolainasta, erosin, koska ahdistuin yhdessä elämisestä, jätin koulun kesken, koska kyllästyin, aloin opiskella, vaikka muksut oli pieniä ja tilanne sikäli raskas. Ja oli jo ammatteja kaksi, silti halusin jotain uutta, alanvaihtoa.

Nyt kun vielä tulis päivä, kun voisin lähteä ulkomaille asumaan edes vuodeksi pariksi. Tekis mieli tehä jotain muuta, uutta väriä elämään. Tympii kehänkiertäminen. Enkä yksin miettiskään missään kehässä, tekisin vaan kuten ennenkin kun itelle hyvälle tuntuu.

Nyt on mmuutama perheenjäsenkin joiden mielipiteet painaa. Ehkä sitten kun lapset on isoja ja mä vanha. 10 vuoden päästä tai 12 vuoden päästä. Sitten kumpikin on aikuisia lapsistani. Ja mä olenkin jo sitten tuota heh, 55-57...🙈

Lue lisää

Mun kohdallani suurin osa niistä muiden silmien pyörittelyistä johtuu siitä, etteivät he todellisuudessa juurikaan tunne mua. Oma syyni toki, kun en useinkaan jaksa alkaa avautumaan. Tuo viimeisin exä on luultavasti ainoa ihminen, itseni lisäksi, joka mut varsin hyvin tuntee. Moni muukin luulee tuntevansa, mutta eivätpä nuo tienneet sitäkään, että olin pikkutytöstä asti haaveillut nykyisestä työstäni.

Mä elin hyvin pitkään pyrkien olemaan "järkevä". Hoidin opinnot loppuun, kun olin kerta aloittanut. Pysyin työssäni, kun se oli vakiduuni ja hyvä palkka, vaikka en mä siitä ikinä tykännyt. Pysyin pitkässä parisuhteessa, kun olin kerta tullut siihen aikanaan lähteneeksi, vaikka sitten pelkällä sisulla. Jälkikäteen ajattelen, että yksikään noista syistä ei ollut erityisen järkevä. Kerran tässä kuitenkin vaan eletään, että jos nyt sitten yrittäisi olla aidosti onnellinen ja tyytyväinenkin. 😁

J-a-n kirjoitti:

Tai mikä se yhteinen nimittäjä niille ongelmien synnylle nyt onkaan. Sen sä määrittelet itse.

No ensinnäkin on yksi juttu mikä pitää toisessa ihmisessä vaan kertakaikkiaan olla kohdallaan....se että viisari värähtää. :oD
Eli se, joka olisi järkisyistä fiksuin, ei luultavammin väräytä viisaria yhtään...on kokeiltu. :oD
Olen kyllä tavannut ihmisiä, vaikka en aina kaikista täällä tai muualla mainitse. :o)

Sitten mikä kaikille on yhteinen nimittäjä? No minä. Minä olen kaikkien minun epäonnistuneitten suhteiden nimittäjä. No doubt. :o)

interlocutrice kirjoitti:

No minä en jaksa ainakaan etsimällä etsiä jotain tietynlaista ihmistä, joka osaa olla juuri minunlaisen kanssa juuri niin, että osaa ottaa minut huomioon juuri niin, että minä sen otan myös oikein...on pikkuisen lennokasta ajattelua ja vastuu siirtyy minusta vain siihen toiseen.

Olen tavannut jo aivan uskomattoman upeita ihmisiä ja pariin heistä olen rakastunut niin, että kun siitä yhteiselosta ei tullut sitten mitään, se söi minua aivan törkeesti. Ja minusta syy oli suhteessa, ei yksin minussa, eikä heissä. Ja nämä kaksi olivat ihan toisenlaiset ihmiset, mutta sama lopputulos. Ja toisaalta itsekin olin oppinut jotain, mutta en tarpeeksi.

Joskus katsoin ja kokeilin jonkun Aaro Löfin kuulluksi tulemisen opetusohjelmaa...siinä tavallaan opeteltiin tottumalla tietynlaisiin lainalaisuuksiin ihmisten välillä. Ei jyrätty toista ja kuitenkin huomioitiin itseäkin. Ja sitten joskus jotain hippaa on myös pariterapiaan. Vaikka niissä keskustellaan jonkun terapeutin kanssa, on yksi vaihe myös opetella tietynlaisia toimintatapoja, eikä vaan odottaa, että ne muuttuisivat sellaisiksi, että niissä huomioidaan kummatkin.

Ja mitä taas olen täällä lueskellut monien kirjoituksia, niin on niitä jotka tuntuvat tietävän mitä haluavat ja on niitä, jotka eivät tiedä... Silti kummatkin selkeästi eivät ole saaneet jostain syystä toimivaa suhdetta itselleen, vaikka haluaisivat. Tämäntyyppinen suhde voisi ehkä olla vaikka mahku saada kaksi tuollaista yhteen. Yksi osaisi haluta, toinen opettelisi samaa... Ja toisaalta tuo haluavampi ja tiedostavampi joutuisi olemaan se passiivinenkin oman aikansa. Ei saa jyrätä. :o)

Lue lisää

Kyllä näitä asioita on hyvä analysoida ja miettiä. Minusta on aika erikoinen ajatus, että jostain vain löytyy täydellinen pari, jolla kaikki menee hyvin ilman miettimistä, ihan utopiaa tai ainakin harvinaista.

Ei saa jyrätä, mutta pitää myös oppia olemaan ihminen omalla paikallaan (ei näkymätön).

Anonyymi kirjoitti:

Kyllä näitä asioita on hyvä analysoida ja miettiä. Minusta on aika erikoinen ajatus, että jostain vain löytyy täydellinen pari, jolla kaikki menee hyvin ilman miettimistä, ihan utopiaa tai ainakin harvinaista.

Ei saa jyrätä, mutta pitää myös oppia olemaan ihminen omalla paikallaan (ei näkymätön).

Lue lisää

Minä uskon, että se ettei täydellistä ymmärtäjää ja oikein huomioitsijaa löydy kenellekkään mistään...voi löytyä vaan saakelin hyvä kusettaja ja myötäilijä. :oD

No minusta se jyyrääminen ja näkymättömyys juurikin voitaisiin jollain tämän tyylisellä koettaa eliminoida...en halua osallistua kumpaankaan, mutta kumpaakin olen harrastanut/joutunut harrastelemaan....(vai miten sen sanois?)

Anonyymi kirjoitti:

Mä kun en vaan ymmärrä mitä ihmettä pitää oppia. Itse ajattelen, että oleellisempaa on löytää oikeanlainen ihminen rinnalle kuin määritellä suhde oikein. Voisin kuvitella, että sä tarvitsisit ehkä jonkun, joka osaa sanoa sulle nätisti, että lopeta. Jonkun, joka on aidosti molemmat jalat maassa eikä lähde lentelemään sun mukana. Itse taas tarvisin jonkun, joka suostuisi nousemaan vähän lentoon mun mukana eikä vaatisi, että kaiken pitää ollaniin järkevää ja määriteltyä. 😛

Lue lisää

Miksi parisuhteissa kummankaan pitää osata sanoa lopeta? Lapset olen kasvattanut, en jaksaisi yhtään aikuista kasvattaa tai, että joku ottaisi minuun sellaista roolia. Erikseen on rakentavat keskustelut ja avoimet kysymykset.

Haluan suhteen, jossa kumpikin tahoillaan kantaa vastuun itsestään, eikä siltä osin ylitä toisen rajoja. Ja sitten yhdessä tältä pohjalta kumpikin rakentaisi yhteistä suhdetta.

Anonyymi kirjoitti:

Ehkä tässä suurimpana erona on se, että mä en ajattele, että suhteen täytyy kestää maailman tappiin saakka. Se kestää, jos kestää ja hyvä jos kestää. Tietysti ero aina sattuu, mutta se ei ole maailmanloppu eikä suhteen loppuminen jää mua valtavasti kalvamaan. Kaikki mun kolme parisuhdetta ovat olleet monin tavoin ihan toimivia, mutta eivät kaikilta osin, eivätkä kaikkina aikoina. Ihminen muuttuu, eikä aina muututa samaan suuntaan. Mun pisin parisuhteeni kesti 13 vuotta ja se ihminen, josta erosin, oli aika täysin eri ihminen, jonka kanssa olin mennyt yhteen. Mä en koe, että sitä asiaa olis voinut mitenkään estää. Viimeisiän exän ja lapseni isän kanssa mä olen tosi hyvissä väleissä. Monen mielestä varmaan turhankin hyvissä väleissä. Jos meidän olis ollut mahdollista olla erillissuhteessa niin me hyvinkin oltais edelleen yhdessä. Se vaan ei ollut mahdollista ja turha sitä on vatvoa.

Mä itse koen, että suhteen määrittäminen on vähän perse edellä puuhun nousemista. Toki jos se tulee molemmille luonnostaan niin voi se toimia. Jotenkin kuitenkin koen, että toi on sellanen kuvio mihin toinen voi alussa tyytyä, vaikkei ole siihen pohjimmiltaan kovin tyytyväinen. Vahvempi tahto jyrää tuossakin helposti omansa läpi. Lopulta päädytään sitten kuitenkin siihen, että niiden ihmisten pitää olla toisilleen sopivia ja pitää etsiä sellainen sopiva.

Lue lisää

Tuollainen malli ei toimisi sinulla. Jollekin muulle se olisi hyvä.

Anonyymi kirjoitti:

Itse tulkitsen tuon pikemmin kertovan suht heikosta itsetuntemuksesta. Silloin asioita tuppaa olemaan tarpeen määritellä ja rajata hyvin jyrkästi. Voimakkaat määrittelyt kertovat yleensä suuresta epävarmuudesta, jolloin tiukka struktuuri tuo turvallisuuden ja ennalta-arvattavuuden tunnetta. Hyvän itsetuntemuksen omaavien ihmisten harvoin tarvitsee luoda noin tiukkoja raameja.

Lue lisää

No miten kukin kokee asiat, minusta raamit olivat ulkokehälliset, jonka ansiosta suhteessa olisi paljon tilaa kummankin persoonalle ja keskeneräisyydelle. Mallissa kummankin olisi ”lupa” opetella vastavuoroisuutta.

Minulla ainakin on paljon opittavaa ”olla näkyvä” ja vastaanottava osapuoli ja AP malli mahdollistaisi sellaisten asioiden opettelun suhteen alussa.

AP sanoitti hyvin omaa puolta ja toiveitaan olemisen mallista suhteessa. Todellinen malli ja siitä keskustelu muodostuisi käytännössä vasta sen henkilön kanssa, jonka kanssa AP harkitsisi suhdetta. Sellainen 50/50 malli, jossa kumpikin esittää omat raamit. Henkilöiden riittävä samankaltaisuus mahdollistaisi mallien yhdistämisen. Liian eritavalla ajattelevat, tuskin yhteisen mallin tekemistä edes miettisi.

Anonyymi kirjoitti:

Hate to burst you bubble, mutta joudut sä sen kuitenkin etsimään. Sun perusteet siihen etsimiseen voi olla erit, mutta etsimään joudut never the less. Ei tuollaisiin raameihin mahtuvia (ja suostuvia) joka oksalla kasva. Kuka tietää ovat jopa harvinaisempia kuin "ne oikeat", joita ainakin oman kokemukseni mukaan on loppujen lopuksi suht paljon. Kukaan ei ole täydellinen, mutta monet eritavoin sopivia. Se on sitten vaan itsestä kiinni, että minkä ikävien puolien kanssa pystyy elämään.

Lue lisää

Oma kokemus elämästä on, että mitä tarkemmin tietää mitä haluaa se eteen tulee... saattaa jopa tulla tarjottimella eteen kannettuna 😉

Turhan paljon ihmiset etsivät ja hokevat mitä eivät halua, ei tuota, ei tuollaista, ei sitä tätä ja tota, silloin sitä vasta onkin kaikkien tuulien armoilla.

interlocutrice kirjoitti:

Niin, siis mulla juurikin on sellaisia kokemuksia takana, etten edes usko, että tässä universumista löytyisi kukaan niin täydellinen ihminen siihen niitä kokemuksia lakaisemaan pois päästä. Ja kun osa niistä taatusti johtuu myös minun käytöksestä ja muusta...

Tämä oli oiva kommentti. :o)

Lue lisää

Mieti miten helpottavaa olisi saada huomata suhteessa, ettei tarvitsisikaan jokaista niitä raamia minkä alunperin suunnitteli. Jotkin asiat luistaisi loistavasti ennakko varovaisuudesta huolimatta. Vanhat tapahtumat saisi pikkuhiljaa haihtua tuhkana tuuleen, uusien eheyttävien kokemusten tullessa tilalle.

Alun suunnittelu ei menisi hukkaan, sillä se auttaisi ymmärtämään toisen taustaa, vaikkei vanhoista suhteista puhuttaisi sanaakaan.

Alun suunnittelu ei menisi hukkaan, sillä se voisi olla tarpeen suhteen edetessä. Silloin ennalta arvaamattomien uusien ristiriitojen varalle olisi jo valmiiksi opeteltu yhteinen keino käsitellä ja katso ongelma kohtia objektiivisesti.

Ajattelen, että isoimmat ongelmat on kunkin persoonan omia ja ne vain nousevat hyvässä suhteessa pintaan. Siinä vaiheessa, kun omia ongelmia ei tunnista ne helposti laittaa toisen viaksi ja suhde alkaa kärsimään.

Minulla on kamala määrä omia ongelmia, sekin on seikka, joka estää minua hakeutumassa suhteeseen... siksi tämmöinen AP malli kuulostaa hyvältä.. varovaisuudessaan turvalliselta tavalta oppia tuntemaan toinen ja löytämään omat rajat.

interlocutrice kirjoitti:

Niin, siis mulla juurikin on sellaisia kokemuksia takana, etten edes usko, että tässä universumista löytyisi kukaan niin täydellinen ihminen siihen niitä kokemuksia lakaisemaan pois päästä. Ja kun osa niistä taatusti johtuu myös minun käytöksestä ja muusta...

Tämä oli oiva kommentti. :o)

Lue lisää

Koetko, että olet jäänyt jotenkin alakynteen parisuhteissa?

Anonyymi kirjoitti:

Itse tulkitsen tuon pikemmin kertovan suht heikosta itsetuntemuksesta. Silloin asioita tuppaa olemaan tarpeen määritellä ja rajata hyvin jyrkästi. Voimakkaat määrittelyt kertovat yleensä suuresta epävarmuudesta, jolloin tiukka struktuuri tuo turvallisuuden ja ennalta-arvattavuuden tunnetta. Hyvän itsetuntemuksen omaavien ihmisten harvoin tarvitsee luoda noin tiukkoja raameja.

Lue lisää

Minusta on paljon puutteita ja vikoja, siksi tälläinen raamisysteemi kuulostaa loistavalta! Olen ihastuessa helposti rauhaton ja jollain alueella jokseenkin rajaton. Tälläiset tai edes jonkinlaiset yhdessä sovitut raamit antaisi aikaa ja rauhaa itselle persoonana ja suhteelle yhdessä kehittyä. Minulla on omat selkeät raamit itselläni miten elän ja olen, mutta suhteessa toiseen en ole vielä kovin hyvä omien rajojen kanssa.

Mitä väärää siinä on, jos hakee turvallisuutta?

J-a-n kirjoitti:

No sellasta samanlaista mitä tähän asti. Jonka kanssa ongelmia tulee.

Eli älä eti vaikka sitä sokat polvista poksauttajaa, jos se saa sut käyttäytyy ufosti. Eti se jonku järkisyyn perusteella seuraavaksi.

Lue lisää

Toisin sanoen madalla rimaa?

Mielummin näen, vaikka selkä hiessä oman kasvun ja suhteen eteen vaivaa, kun otan helpon, mutta etäisen ihmisen vierelleni. Koettu ja eletty, ei kiitos.

Jalat alta, vähempi ei riitä!

Anonyymi kirjoitti:

Toisin sanoen madalla rimaa?

Mielummin näen, vaikka selkä hiessä oman kasvun ja suhteen eteen vaivaa, kun otan helpon, mutta etäisen ihmisen vierelleni. Koettu ja eletty, ei kiitos.

Jalat alta, vähempi ei riitä!

Lue lisää

Niin tai muuta kriteerejä.

Yym, niin harvat on vaikeita otettaessa, vasta pidettäessä.

Mutjoo, mulla on vähän alavireinen olotila nyt, niin ei oikeen juttu luista. Feeling blue.

Juu, jalat alta ja sydän rinnasta. :)

Anonyymi kirjoitti:

Koetko, että olet jäänyt jotenkin alakynteen parisuhteissa?

En oikeasti. Mutta jotain vaillejäämisen tunnetta kokenut ja huomioimattomuutta jossain tunteiden kertomisissa. Vaikea summata...

Mutta suhteet ei ole rakentuneet oikein...ja minusta ihmisistä se ei kiinni ole ollut. Minusta...

Anonyymi kirjoitti:

Mieti miten helpottavaa olisi saada huomata suhteessa, ettei tarvitsisikaan jokaista niitä raamia minkä alunperin suunnitteli. Jotkin asiat luistaisi loistavasti ennakko varovaisuudesta huolimatta. Vanhat tapahtumat saisi pikkuhiljaa haihtua tuhkana tuuleen, uusien eheyttävien kokemusten tullessa tilalle.

Alun suunnittelu ei menisi hukkaan, sillä se auttaisi ymmärtämään toisen taustaa, vaikkei vanhoista suhteista puhuttaisi sanaakaan.

Alun suunnittelu ei menisi hukkaan, sillä se voisi olla tarpeen suhteen edetessä. Silloin ennalta arvaamattomien uusien ristiriitojen varalle olisi jo valmiiksi opeteltu yhteinen keino käsitellä ja katso ongelma kohtia objektiivisesti.

Ajattelen, että isoimmat ongelmat on kunkin persoonan omia ja ne vain nousevat hyvässä suhteessa pintaan. Siinä vaiheessa, kun omia ongelmia ei tunnista ne helposti laittaa toisen viaksi ja suhde alkaa kärsimään.

Minulla on kamala määrä omia ongelmia, sekin on seikka, joka estää minua hakeutumassa suhteeseen... siksi tämmöinen AP malli kuulostaa hyvältä.. varovaisuudessaan turvalliselta tavalta oppia tuntemaan toinen ja löytämään omat rajat.

Lue lisää

Juuri näin. Ei lisättävää. Aamen! 😁👌

Anonyymi kirjoitti:

Kyllä näitä asioita on hyvä analysoida ja miettiä. Minusta on aika erikoinen ajatus, että jostain vain löytyy täydellinen pari, jolla kaikki menee hyvin ilman miettimistä, ihan utopiaa tai ainakin harvinaista.

Ei saa jyrätä, mutta pitää myös oppia olemaan ihminen omalla paikallaan (ei näkymätön).

Lue lisää

Puhuminen ainakin on tärkeetä, vaikkei mitään jyrkkiä linjauksia sovittaisikaan. Jo pelkän keskustelun ja juttelujen pohjalta pitää osata onkia näkemyksiä ja toisen tuntemuksia, rajoja.

Mä olen yleensä kysynyt jotain asiaa toiselta, mitä mieltä olet ja kertonut oman mielipiteen. Sitten on voitu todeta, että joo samaa mieltä tai tehdäänkö näin ja sopia jotakin. Että tehään vaan tai kokeillaan ainakin, sitten muutettu jos joku ontuu tai muuttuu.

Ihan siis juttelemalla, sen enemmin kirjaamatta mitään mihkään muualle kun päähän muistiin.

Siis näinhän suhteissa juttelun myötä usein huomataan eri linjaisuus ja sovitaan jotain jos tarpeen on.

interlocutrice kirjoitti:

Minä uskon, että se ettei täydellistä ymmärtäjää ja oikein huomioitsijaa löydy kenellekkään mistään...voi löytyä vaan saakelin hyvä kusettaja ja myötäilijä. :oD

No minusta se jyyrääminen ja näkymättömyys juurikin voitaisiin jollain tämän tyylisellä koettaa eliminoida...en halua osallistua kumpaankaan, mutta kumpaakin olen harrastanut/joutunut harrastelemaan....(vai miten sen sanois?)

Lue lisää

Niin, ainaista tasapainon hakemista. Sitä kait suhteet aina on. Siksikin on tärkeä sumplia... elämän tärkein asia!

interlocutrice kirjoitti:

Juuri näin. Ei lisättävää. Aamen! 😁👌

Aamen vaan 😊

Sain eilen halauksen yllättäen

Se tuntui sanomattoman hyvälle

Vuoden jälkeen

Anonyymi kirjoitti:

Sain eilen halauksen yllättäen

Se tuntui sanomattoman hyvälle

Vuoden jälkeen

Uskon, että tuntui. Pitkä aika ilman haleja, vuosi.

Sopimukset ja määrittelyt, nyt kun luin uudestaan vähemmän kiireellä. En muista että olisin koskaan missään suhteessani kauheasti määritellyt mitään kenenkään kanssa, ehkä kuka maksaa mitäkin, jos on yhdessä asuttu. Mutta noin muuten asiat vaan on menneet ikään kuin itsekseen ja siinä tilanteessa soveltaen ja sopien, sitten on voitu todeta että kun sulta toi homma sujuu niin hyvin, niin käykö sulle hoitaa ne. Ja sitten on voitu ikään kuin jakaa vähän osaamisten ja taitojen mukaan vastuita, muttei nekään nyt mitään kiveen ja paperiin hakattuja ole ollut, etteikö toinen voi hypätä toisen sijasta tekemään. Ilman lupaakin.

Hankala selittää, mutta minusta oikean ihmisen kanssa asiat vaan jotenkin lutviutuu ilman mitään raskaita sopimuksia ja allekirjoituksia. Ja niitä voi tarvittaessa sopia siinä ja nyt tilanteessakin, ja aina onnistuu ihan helposti se yhteistyö ja ymmärrys. Pääpiirteittäin ainakin.


Pikemminkin joustokykyä vaatii kaikki suhteet.

Niin, siis tälläinen ei poissulje mitään tunnepuoleen liittyviä asioita. Tottakai kummankin pitää yhä kiinnostaa toista ja haluta toista, ettei tälläiseen ryhtymällä saa ketään väkisin ihastumaan tai rakastumaan... Seksikään ei tunnu sen paremmalta, vaikka olisi kuinka sovittu, että sitäkin kohtaamisissa harrastetaan...

Jotenkin tässä tälläisessä ei jätetä mitään sattuman varaan...oletuksen, että näin ja näin pitäisi käydä, jos tuo ihminen minusta välittää... Se välittäminen ja kaikki puntarointi jää pois...se on jo siinä, että haluaa vaikkapa tälläistä koettaa ja pysyä siinä.

Ja mikä nyt ei ole vielä käytännössä osoitettu, mutta mikä tälläisestä suhteesta voi jäädä kummallekin omaksutuksi tavaksi, on se, että miltä mikäkin tuntuu. Miltä tuntuu vaikka se, että saa olla kohtaamisen vieras ja tulee vaikka otetuksi. Housut otetaan kauniisti pois ja otetaan siinä heti. Tai toisinpäin...voi tehdä isäntänä/emäntänä niin.
Miltä tuntuu, kun sinulta kysytään miten voit ja mitä kuuluu... kun olet tullut kuulluksi, voit tehdä saman toiselle.
Miltä tuntuu, kun sinulta kysytään, että milloin sinulle käy, että soitetaan? Miltä tuntuu, kun se toinen sanoo vastaavaan kysymykseesi, että olen nyt töissä ja raivaan illaksi aikaa soittaa sinulle.

Jos vaikka tälläistä suhdetta pitää yllä 2 vuotta, en edes usko, että kummankaan tarvitsee enää miettiä mitään määrityksiä...ne sulaa aivan varmasti tottumukseksi, totutaan huomioimaan itseä ja toista, eikä se ole mikään raskas systeemi...mutta sitten jos miettii, niin mitenkä tämän voisi kuvitella olevan vaikka 20 vuoden päästä? Miten moni hyvä asia unohtuisi?

J-a-n kirjoitti:

Sopimukset ja määrittelyt, nyt kun luin uudestaan vähemmän kiireellä. En muista että olisin koskaan missään suhteessani kauheasti määritellyt mitään kenenkään kanssa, ehkä kuka maksaa mitäkin, jos on yhdessä asuttu. Mutta noin muuten asiat vaan on menneet ikään kuin itsekseen ja siinä tilanteessa soveltaen ja sopien, sitten on voitu todeta että kun sulta toi homma sujuu niin hyvin, niin käykö sulle hoitaa ne. Ja sitten on voitu ikään kuin jakaa vähän osaamisten ja taitojen mukaan vastuita, muttei nekään nyt mitään kiveen ja paperiin hakattuja ole ollut, etteikö toinen voi hypätä toisen sijasta tekemään. Ilman lupaakin.

Hankala selittää, mutta minusta oikean ihmisen kanssa asiat vaan jotenkin lutviutuu ilman mitään raskaita sopimuksia ja allekirjoituksia. Ja niitä voi tarvittaessa sopia siinä ja nyt tilanteessakin, ja aina onnistuu ihan helposti se yhteistyö ja ymmärrys. Pääpiirteittäin ainakin.


Pikemminkin joustokykyä vaatii kaikki suhteet.

Lue lisää

J-a-n: "Pikemminkin joustokykyä vaatii kaikki suhteet."

Tuossa olet oikeassa - myös ystävyyssuhteet vaativat joustokykyä eli niin kuin sanoit kaikki suhteet.

Muuten olen onnellinen, sillä sain maksettua tänään kerralla uudet silmälasit 829 euroa. Nyt ei tarvitse enää miettiä mistä rahat. Kyllä rillit ovat kalliita.

J-a-n kirjoitti:

Sopimukset ja määrittelyt, nyt kun luin uudestaan vähemmän kiireellä. En muista että olisin koskaan missään suhteessani kauheasti määritellyt mitään kenenkään kanssa, ehkä kuka maksaa mitäkin, jos on yhdessä asuttu. Mutta noin muuten asiat vaan on menneet ikään kuin itsekseen ja siinä tilanteessa soveltaen ja sopien, sitten on voitu todeta että kun sulta toi homma sujuu niin hyvin, niin käykö sulle hoitaa ne. Ja sitten on voitu ikään kuin jakaa vähän osaamisten ja taitojen mukaan vastuita, muttei nekään nyt mitään kiveen ja paperiin hakattuja ole ollut, etteikö toinen voi hypätä toisen sijasta tekemään. Ilman lupaakin.

Hankala selittää, mutta minusta oikean ihmisen kanssa asiat vaan jotenkin lutviutuu ilman mitään raskaita sopimuksia ja allekirjoituksia. Ja niitä voi tarvittaessa sopia siinä ja nyt tilanteessakin, ja aina onnistuu ihan helposti se yhteistyö ja ymmärrys. Pääpiirteittäin ainakin.


Pikemminkin joustokykyä vaatii kaikki suhteet.

Lue lisää

Joo, ymmärrän hyvin mitä tarkoitat.

Mutta en ole tässä muuttamassa sitä, etteikö ihmiset maailmassa voisi ihan spontaanisti tehdä miten itse haluavat. Kaikkien ihmisten ei tarvitse määritellä tarkasti erillissuhdettaan. :o)

Minä taas haluaisin määritellä. :o)

interlocutrice kirjoitti:

Niin, siis tälläinen ei poissulje mitään tunnepuoleen liittyviä asioita. Tottakai kummankin pitää yhä kiinnostaa toista ja haluta toista, ettei tälläiseen ryhtymällä saa ketään väkisin ihastumaan tai rakastumaan... Seksikään ei tunnu sen paremmalta, vaikka olisi kuinka sovittu, että sitäkin kohtaamisissa harrastetaan...

Jotenkin tässä tälläisessä ei jätetä mitään sattuman varaan...oletuksen, että näin ja näin pitäisi käydä, jos tuo ihminen minusta välittää... Se välittäminen ja kaikki puntarointi jää pois...se on jo siinä, että haluaa vaikkapa tälläistä koettaa ja pysyä siinä.

Ja mikä nyt ei ole vielä käytännössä osoitettu, mutta mikä tälläisestä suhteesta voi jäädä kummallekin omaksutuksi tavaksi, on se, että miltä mikäkin tuntuu. Miltä tuntuu vaikka se, että saa olla kohtaamisen vieras ja tulee vaikka otetuksi. Housut otetaan kauniisti pois ja otetaan siinä heti. Tai toisinpäin...voi tehdä isäntänä/emäntänä niin.
Miltä tuntuu, kun sinulta kysytään miten voit ja mitä kuuluu... kun olet tullut kuulluksi, voit tehdä saman toiselle.
Miltä tuntuu, kun sinulta kysytään, että milloin sinulle käy, että soitetaan? Miltä tuntuu, kun se toinen sanoo vastaavaan kysymykseesi, että olen nyt töissä ja raivaan illaksi aikaa soittaa sinulle.

Jos vaikka tälläistä suhdetta pitää yllä 2 vuotta, en edes usko, että kummankaan tarvitsee enää miettiä mitään määrityksiä...ne sulaa aivan varmasti tottumukseksi, totutaan huomioimaan itseä ja toista, eikä se ole mikään raskas systeemi...mutta sitten jos miettii, niin mitenkä tämän voisi kuvitella olevan vaikka 20 vuoden päästä? Miten moni hyvä asia unohtuisi?

Lue lisää

Hmm, ymmärrän että haet takaa selkeillä pelinohjeilla sitä, että kumpikin tottuu sopimusten kautta yhteisiin "sääntöihin". Niitä on joka suhteessa, sääntöjä vaikkei niitä ääneen edes puhuttaisi. Ne kuitenkin siellä takana vaikuttaa.


Sä tarvit rajat ja säännöt helpottamaan, mutta entäs jos sä et vaan ole vielä koskaan ollut sellaisen ihmisen kanssa, joka on tarpeeksi samanlainen sun kanssa ettei tarvi niin kauheesti sopia ja lukita? Kun melkein jo katsessta ja puolesta lauseesta nyökkää, joo tehään vaan. Se yhteys jotenkin vaan pelaa.

Välillä siis kohtaa ihan ventovieraita ihmisiä, joiden kanssa rupee juttusille vaikka jossain kursseilla, töissä ja tuntuu et heti on tehty sinun kaupat. Ei tarvi miettii yhtään miten me tää homma tehdään, kun se yhteistyö lähtee sujuu heti samaumattomasti. Se oikeesti hieno tunne. ja niin se parisuhteissakin on.

Mutta sitten tulee aina niitä kohtiakin kun tarvii osata joustaa toisenkin hyväksi. Jos ei osaa joustaa vuoroin ja toisin tulee pattitilanne. Kumpikin härkäpäisesti vaan pitää kiinni omasta näkemyksestään ja tavastaan, sittenhän se menee siihen että kiukutaan lopulta.


Mä en missään nimessä sano sulle, että teet väärin tai mitään, jos koet noin hyväksi sopimukset. Jokaisen täytyy tehdä mikä oikeelle tuntuu ja itellä toimii. Ilmanmuuta.

Ja vaikka minä en voisi noin elää ja noin tiukasti määrittää kaikkea heti kättelyssä, mielummin sitten pitkin matkaa tarkastellaan yhdessä kumppanin kanssa tehtäskö kuitenkin näin eikä enää noin vai?

Usko.Toivo.Rakkaus kirjoitti:

J-a-n: "Pikemminkin joustokykyä vaatii kaikki suhteet."

Tuossa olet oikeassa - myös ystävyyssuhteet vaativat joustokykyä eli niin kuin sanoit kaikki suhteet.

Muuten olen onnellinen, sillä sain maksettua tänään kerralla uudet silmälasit 829 euroa. Nyt ei tarvitse enää miettiä mistä rahat. Kyllä rillit ovat kalliita.

Lue lisää

Se joustamisen jalo taito pätee kaikkialla. On hyvä osata muuttaa suunnitelmia eikä aina pitää kaikesta jääräpäisesti itsekkään kiinni vaan periaatteen vuoksi.

Ne on kalliita, mulla nämä lasit on pettymys. En näe kunnolla lukea näillä. Se lukuominaisuus on kuin väärässä kohdassa. :(

Takuuseen koitan saada, mutta selvittelevät asiaa siellä miten pian saa korjattua, jos saa.

J-a-n kirjoitti:

Hmm, ymmärrän että haet takaa selkeillä pelinohjeilla sitä, että kumpikin tottuu sopimusten kautta yhteisiin "sääntöihin". Niitä on joka suhteessa, sääntöjä vaikkei niitä ääneen edes puhuttaisi. Ne kuitenkin siellä takana vaikuttaa.


Sä tarvit rajat ja säännöt helpottamaan, mutta entäs jos sä et vaan ole vielä koskaan ollut sellaisen ihmisen kanssa, joka on tarpeeksi samanlainen sun kanssa ettei tarvi niin kauheesti sopia ja lukita? Kun melkein jo katsessta ja puolesta lauseesta nyökkää, joo tehään vaan. Se yhteys jotenkin vaan pelaa.

Välillä siis kohtaa ihan ventovieraita ihmisiä, joiden kanssa rupee juttusille vaikka jossain kursseilla, töissä ja tuntuu et heti on tehty sinun kaupat. Ei tarvi miettii yhtään miten me tää homma tehdään, kun se yhteistyö lähtee sujuu heti samaumattomasti. Se oikeesti hieno tunne. ja niin se parisuhteissakin on.

Mutta sitten tulee aina niitä kohtiakin kun tarvii osata joustaa toisenkin hyväksi. Jos ei osaa joustaa vuoroin ja toisin tulee pattitilanne. Kumpikin härkäpäisesti vaan pitää kiinni omasta näkemyksestään ja tavastaan, sittenhän se menee siihen että kiukutaan lopulta.


Mä en missään nimessä sano sulle, että teet väärin tai mitään, jos koet noin hyväksi sopimukset. Jokaisen täytyy tehdä mikä oikeelle tuntuu ja itellä toimii. Ilmanmuuta.

Ja vaikka minä en voisi noin elää ja noin tiukasti määrittää kaikkea heti kättelyssä, mielummin sitten pitkin matkaa tarkastellaan yhdessä kumppanin kanssa tehtäskö kuitenkin näin eikä enää noin vai?

Lue lisää

Lähti ennenaikaojaan vieti. Niin vaikka minä en voisi, niin sinä saat ja voit tottakai. Kunhan nyt puntaroin omasta näkökulmasta asiaa. :)

interlocutrice kirjoitti:

Joo, ymmärrän hyvin mitä tarkoitat.

Mutta en ole tässä muuttamassa sitä, etteikö ihmiset maailmassa voisi ihan spontaanisti tehdä miten itse haluavat. Kaikkien ihmisten ei tarvitse määritellä tarkasti erillissuhdettaan. :o)

Minä taas haluaisin määritellä. :o)

Lue lisää

Juu juu ymmärrän. Enkä kommentoisi sillä ajatuksella, ettet saisi. Vaan ihan omasta näkökulmasta ja kyselläkseni että mitä kaikkea se tuo tapa sitten voi eteen tuoda ja voiko?

Mitkä on tuon sun sopimussuhdetyypin ongelmakohdat sitten?

J-a-n kirjoitti:

Se joustamisen jalo taito pätee kaikkialla. On hyvä osata muuttaa suunnitelmia eikä aina pitää kaikesta jääräpäisesti itsekkään kiinni vaan periaatteen vuoksi.

Ne on kalliita, mulla nämä lasit on pettymys. En näe kunnolla lukea näillä. Se lukuominaisuus on kuin väärässä kohdassa. :(

Takuuseen koitan saada, mutta selvittelevät asiaa siellä miten pian saa korjattua, jos saa.

Lue lisää

J-a-n: "Se joustamisen jalo taito pätee kaikkialla. On hyvä osata muuttaa suunnitelmia eikä aina pitää kaikesta jääräpäisesti itsekkään kiinni vaan periaatteen vuoksi."

Joo, olen huomannut, että jos aina sanoo ei niin pitemmän päälle paljoa sen jälkeen kysytä. Itselleni eilen naisystävä ehdotti, että mennään juhannusleirille. Tänään kuulin, että se on tarkoitettu 20-55-vuotiaille. Itse hylkäsin idean sen takia osin, että luulin sen olevan nuorisoleiri ja pidin itseäni liian vanhana sellaiselle. Pitää ehkä jatkossa joustaa vähän olematta aina ehdoton ei?

J-a-n: "Ne on kalliita, mulla nämä lasit on pettymys. En näe kunnolla lukea näillä. Se lukuominaisuus on kuin väärässä kohdassa. :( Takuuseen koitan saada, mutta selvittelevät asiaa siellä miten pian saa korjattua, jos saa."

Toivottavasti saat takuuseen. Harmi, jos et näe kunnolla lukea näillä. Minä näen lähelle.

Hyviä päivänjatkoja, sillä itse pidän nyt iltaan asti taukoa täältä! :)

J-a-n kirjoitti:

Hmm, ymmärrän että haet takaa selkeillä pelinohjeilla sitä, että kumpikin tottuu sopimusten kautta yhteisiin "sääntöihin". Niitä on joka suhteessa, sääntöjä vaikkei niitä ääneen edes puhuttaisi. Ne kuitenkin siellä takana vaikuttaa.


Sä tarvit rajat ja säännöt helpottamaan, mutta entäs jos sä et vaan ole vielä koskaan ollut sellaisen ihmisen kanssa, joka on tarpeeksi samanlainen sun kanssa ettei tarvi niin kauheesti sopia ja lukita? Kun melkein jo katsessta ja puolesta lauseesta nyökkää, joo tehään vaan. Se yhteys jotenkin vaan pelaa.

Välillä siis kohtaa ihan ventovieraita ihmisiä, joiden kanssa rupee juttusille vaikka jossain kursseilla, töissä ja tuntuu et heti on tehty sinun kaupat. Ei tarvi miettii yhtään miten me tää homma tehdään, kun se yhteistyö lähtee sujuu heti samaumattomasti. Se oikeesti hieno tunne. ja niin se parisuhteissakin on.

Mutta sitten tulee aina niitä kohtiakin kun tarvii osata joustaa toisenkin hyväksi. Jos ei osaa joustaa vuoroin ja toisin tulee pattitilanne. Kumpikin härkäpäisesti vaan pitää kiinni omasta näkemyksestään ja tavastaan, sittenhän se menee siihen että kiukutaan lopulta.


Mä en missään nimessä sano sulle, että teet väärin tai mitään, jos koet noin hyväksi sopimukset. Jokaisen täytyy tehdä mikä oikeelle tuntuu ja itellä toimii. Ilmanmuuta.

Ja vaikka minä en voisi noin elää ja noin tiukasti määrittää kaikkea heti kättelyssä, mielummin sitten pitkin matkaa tarkastellaan yhdessä kumppanin kanssa tehtäskö kuitenkin näin eikä enää noin vai?

Lue lisää

No mä mietin myös tätä sun nykyistä suhdetta miettien. Vaikka jossakin vastaavanlaisessa olen itsekin elänyt...

Mietin sitäkin, että olen juurikin törmännyt kahteen naiseen, joiden kanssa kaikki meni juurikin kuten kirjoitit. Kumpikin pystyi aloittamaan lauseen ja aina toinen jatkoi, mihin toinen jäi. Kuullosti helkutin järkevälle ja toimivalle....mutta ei toiminutkaan kuin vuoden.

Jos aloittaisin suhteen tälläisellä määritetyllä tavalla toimia ja se siitä muuttuis luontevaksi tavaksi olla suhteessa, mutta taantuisi jossain vaiheessa siihen, että toinen vie ja toinen tulee perässä, voisi olla helpompi palata siihen määriteltyyn takaisin... Mutta veikkaan, että sinun miehellesi jos nyt alkais luettelemaan asioita, mitä vuorollaan hänenkin pitäisi tehdä, että teidän suhde toimisi, ei varmaan siitä tulisi mitään... Mutta mitäpä jos joskus hänet olisi jo laitettu ja ehkäpä paremminkin hän olisi siihen jo suostunut ja olisi toiminut niin, että huomioi sinutkin ja tulee myös vuorollaan huomioiduksi, voisi motivaatio olla toinen....

Tässä on myös se asia pitemmän päälle, että moni suhde toimii jonkinaikaa, mutta kuten tuo sinun komppaaja sanoi, ihmiset muuttuu....No jos suhde ei muutu mukana, niin aina voi aloittaa tästä alusta... Mitenkäs ne määrittelyt menikään? Miten sinulla menee, mitä kuuluu? :oD

Usko.Toivo.Rakkaus kirjoitti:

J-a-n: "Se joustamisen jalo taito pätee kaikkialla. On hyvä osata muuttaa suunnitelmia eikä aina pitää kaikesta jääräpäisesti itsekkään kiinni vaan periaatteen vuoksi."

Joo, olen huomannut, että jos aina sanoo ei niin pitemmän päälle paljoa sen jälkeen kysytä. Itselleni eilen naisystävä ehdotti, että mennään juhannusleirille. Tänään kuulin, että se on tarkoitettu 20-55-vuotiaille. Itse hylkäsin idean sen takia osin, että luulin sen olevan nuorisoleiri ja pidin itseäni liian vanhana sellaiselle. Pitää ehkä jatkossa joustaa vähän olematta aina ehdoton ei?

J-a-n: "Ne on kalliita, mulla nämä lasit on pettymys. En näe kunnolla lukea näillä. Se lukuominaisuus on kuin väärässä kohdassa. :( Takuuseen koitan saada, mutta selvittelevät asiaa siellä miten pian saa korjattua, jos saa."

Toivottavasti saat takuuseen. Harmi, jos et näe kunnolla lukea näillä. Minä näen lähelle.

Hyviä päivänjatkoja, sillä itse pidän nyt iltaan asti taukoa täältä! :)

Lue lisää

Helposti siinä käy niin, että kukaan ei tosiaan enää kysele tekee vaan. Kysyminen ei maksa mitään, kysyy taustatietoja ehkä seuraavan kerran ennen kun sanoo ei. :)


Toivottavasti saan joo. Mulla on ikänäkö heikentynyt aika paljon tässä vuoden parin aikana. Onko se jo 2, vai 1,5 vahvuus.

Hyvät päivänjatkot, häippäsen itsekin tässä kohtaa muihin puuhiin. :)

interlocutrice kirjoitti:

No mä mietin myös tätä sun nykyistä suhdetta miettien. Vaikka jossakin vastaavanlaisessa olen itsekin elänyt...

Mietin sitäkin, että olen juurikin törmännyt kahteen naiseen, joiden kanssa kaikki meni juurikin kuten kirjoitit. Kumpikin pystyi aloittamaan lauseen ja aina toinen jatkoi, mihin toinen jäi. Kuullosti helkutin järkevälle ja toimivalle....mutta ei toiminutkaan kuin vuoden.

Jos aloittaisin suhteen tälläisellä määritetyllä tavalla toimia ja se siitä muuttuis luontevaksi tavaksi olla suhteessa, mutta taantuisi jossain vaiheessa siihen, että toinen vie ja toinen tulee perässä, voisi olla helpompi palata siihen määriteltyyn takaisin... Mutta veikkaan, että sinun miehellesi jos nyt alkais luettelemaan asioita, mitä vuorollaan hänenkin pitäisi tehdä, että teidän suhde toimisi, ei varmaan siitä tulisi mitään... Mutta mitäpä jos joskus hänet olisi jo laitettu ja ehkäpä paremminkin hän olisi siihen jo suostunut ja olisi toiminut niin, että huomioi sinutkin ja tulee myös vuorollaan huomioiduksi, voisi motivaatio olla toinen....

Tässä on myös se asia pitemmän päälle, että moni suhde toimii jonkinaikaa, mutta kuten tuo sinun komppaaja sanoi, ihmiset muuttuu....No jos suhde ei muutu mukana, niin aina voi aloittaa tästä alusta... Mitenkäs ne määrittelyt menikään? Miten sinulla menee, mitä kuuluu? :oD

Lue lisää

En kauhean pitkästi ennätä kommentoimaan, kun sen suhteen kanssa lähden kantamaan kuitin rakennuspuita talliin sateensuojiin. Mutta tämä suhde nyt toimi hyvin tänne 10 vuoteen asti, sitten on tullut sitä etääntymistä ja mutismia pahenevassa muodossa.

Eilen illala sen verran puhuttiin ja hän on hirveän rasittunut mun sairauksista. Ei pysty auttamaan mitenkään niissä, eikä oikein uskalla lähestyä mitenkään kun olen kipeä, ettei tunnu ahdistelulle. Joten yksi asia ajaa toiseen?

Yym, meillä on ollut mahtava suhde suurimman aikaa. Paras kaikista, kun asiat on menny vääntämättä hyvin yksiin. Mutta jossain kohtaa se kriikin sitten iskee ja nyt kun olen vielä itsekin muuttunut, seksuaalisuuteni kanssa. Puhunut rintojen poistosta yms. Ihan selvää kaiketi että se saa vähän asioita sekaisin sekin.

Mut nyt meen kantamaan, kohta on kiukkukriisin paikka. :)

J-a-n kirjoitti:

En kauhean pitkästi ennätä kommentoimaan, kun sen suhteen kanssa lähden kantamaan kuitin rakennuspuita talliin sateensuojiin. Mutta tämä suhde nyt toimi hyvin tänne 10 vuoteen asti, sitten on tullut sitä etääntymistä ja mutismia pahenevassa muodossa.

Eilen illala sen verran puhuttiin ja hän on hirveän rasittunut mun sairauksista. Ei pysty auttamaan mitenkään niissä, eikä oikein uskalla lähestyä mitenkään kun olen kipeä, ettei tunnu ahdistelulle. Joten yksi asia ajaa toiseen?

Yym, meillä on ollut mahtava suhde suurimman aikaa. Paras kaikista, kun asiat on menny vääntämättä hyvin yksiin. Mutta jossain kohtaa se kriikin sitten iskee ja nyt kun olen vielä itsekin muuttunut, seksuaalisuuteni kanssa. Puhunut rintojen poistosta yms. Ihan selvää kaiketi että se saa vähän asioita sekaisin sekin.

Mut nyt meen kantamaan, kohta on kiukkukriisin paikka. :)

Lue lisää

Typoja taas kun nopeesti näpyttää. Oikolue. :)

Kesäkuussa ensi viikolla alkaa 12 yhteinen vuosi. Ja kyllä mä olen ajatellut sitkeesti tässä vanheta rinnalla, vaikka lujille joskus ottaakin epäslvyydet puhumattomuuden myötä.

J-a-n kirjoitti:

Typoja taas kun nopeesti näpyttää. Oikolue. :)

Kesäkuussa ensi viikolla alkaa 12 yhteinen vuosi. Ja kyllä mä olen ajatellut sitkeesti tässä vanheta rinnalla, vaikka lujille joskus ottaakin epäslvyydet puhumattomuuden myötä.

Lue lisää

No nämä kirjoitukset ei täältä katoa....tai ainakaan minä en täältä katoa, että kerkeää kirjoittamaan ajallaan ja ajatuksella kyllä. :o) Vaikka ei typotkaan haittaa, ne kyllä huomaa.

No mietin minäkin montakin tuttavaa pitemmissä parisuhteissa...on välillä harmi nähdä, kun molemmat kärsii suhteessa, kun kumpikin on järjettömän hyviä tyyppejä. Jotenkin tuntuu, että kun heillä olisi jokin mahdollisuus nollata homma ja aloittaa pieni uudelleen tutustuminen toisiinsa, voisi homma taas toimia hyvin ja jos ei, niin ainakin eroisivat ja eläisivät, eivätkä riutuis siinä mahdottomuudessa...

Mutta joo... Tälläistäkin mietin, ennenkuin tätä tänne laitoin... Että jos joskus löydän sellaisen ihmisen, joka on upea ja mahtava, niin haluisin löytää keinot olla hänen kanssaan lopun elämääni. Jos se jollain tälläisellä onnistuu, oispa kiva. :o)

interlocutrice kirjoitti:

No nämä kirjoitukset ei täältä katoa....tai ainakaan minä en täältä katoa, että kerkeää kirjoittamaan ajallaan ja ajatuksella kyllä. :o) Vaikka ei typotkaan haittaa, ne kyllä huomaa.

No mietin minäkin montakin tuttavaa pitemmissä parisuhteissa...on välillä harmi nähdä, kun molemmat kärsii suhteessa, kun kumpikin on järjettömän hyviä tyyppejä. Jotenkin tuntuu, että kun heillä olisi jokin mahdollisuus nollata homma ja aloittaa pieni uudelleen tutustuminen toisiinsa, voisi homma taas toimia hyvin ja jos ei, niin ainakin eroisivat ja eläisivät, eivätkä riutuis siinä mahdottomuudessa...

Mutta joo... Tälläistäkin mietin, ennenkuin tätä tänne laitoin... Että jos joskus löydän sellaisen ihmisen, joka on upea ja mahtava, niin haluisin löytää keinot olla hänen kanssaan lopun elämääni. Jos se jollain tälläisellä onnistuu, oispa kiva. :o)

Lue lisää

Toivottavasti löydät sellaisen jonka kanssa onnistuu. :)

Ei se aina tarvi kai olla isokaan klikki, mikä mättää kun siitä ei osata suuta avata, lakastaan maton alle, niin siellä se kasvaa.

Sehän se ongelma monesti on, kun on kaksi ihmistä erilaisilla tavoilla elää ja selvitellä konflikteja. Yks puhuu, yks pakenee, yks sekoo, yks luovuttaa heti jne.

Siks mä olen täälläkin todennut, että jos vielä olen tilanteessa jossa etsin kumppania, niin koitan löytää enemmän vielä kaltaiseni, joka puhuu eikä mykisty murheiden edessä, joka ei patoa sisäänsä ja murjota jättäen??? leijumaan, wtf kenkää likistää. Ja etenen vielä verkkaisemmin kun ennen. Ihan tosi maltilla ja en ainakaan muuta yhteen.

Pidän kiinni tiukemmin omasta elämästäni, omasta ajastani. Olen ollut liian lepsu ja ylijoustavakin. Hyvä asia on, että voi yrittää oppia. Huono asia on, että aina tulee lisää opittavaa, just kun luuli tietävänsä näin se etenee.

J-a-n kirjoitti:

Toivottavasti löydät sellaisen jonka kanssa onnistuu. :)

Ei se aina tarvi kai olla isokaan klikki, mikä mättää kun siitä ei osata suuta avata, lakastaan maton alle, niin siellä se kasvaa.

Sehän se ongelma monesti on, kun on kaksi ihmistä erilaisilla tavoilla elää ja selvitellä konflikteja. Yks puhuu, yks pakenee, yks sekoo, yks luovuttaa heti jne.

Siks mä olen täälläkin todennut, että jos vielä olen tilanteessa jossa etsin kumppania, niin koitan löytää enemmän vielä kaltaiseni, joka puhuu eikä mykisty murheiden edessä, joka ei patoa sisäänsä ja murjota jättäen??? leijumaan, wtf kenkää likistää. Ja etenen vielä verkkaisemmin kun ennen. Ihan tosi maltilla ja en ainakaan muuta yhteen.

Pidän kiinni tiukemmin omasta elämästäni, omasta ajastani. Olen ollut liian lepsu ja ylijoustavakin. Hyvä asia on, että voi yrittää oppia. Huono asia on, että aina tulee lisää opittavaa, just kun luuli tietävänsä näin se etenee.

Lue lisää

No sitähän sitä aina toivoo....

interlocutrice kirjoitti:

Niin, siis tälläinen ei poissulje mitään tunnepuoleen liittyviä asioita. Tottakai kummankin pitää yhä kiinnostaa toista ja haluta toista, ettei tälläiseen ryhtymällä saa ketään väkisin ihastumaan tai rakastumaan... Seksikään ei tunnu sen paremmalta, vaikka olisi kuinka sovittu, että sitäkin kohtaamisissa harrastetaan...

Jotenkin tässä tälläisessä ei jätetä mitään sattuman varaan...oletuksen, että näin ja näin pitäisi käydä, jos tuo ihminen minusta välittää... Se välittäminen ja kaikki puntarointi jää pois...se on jo siinä, että haluaa vaikkapa tälläistä koettaa ja pysyä siinä.

Ja mikä nyt ei ole vielä käytännössä osoitettu, mutta mikä tälläisestä suhteesta voi jäädä kummallekin omaksutuksi tavaksi, on se, että miltä mikäkin tuntuu. Miltä tuntuu vaikka se, että saa olla kohtaamisen vieras ja tulee vaikka otetuksi. Housut otetaan kauniisti pois ja otetaan siinä heti. Tai toisinpäin...voi tehdä isäntänä/emäntänä niin.
Miltä tuntuu, kun sinulta kysytään miten voit ja mitä kuuluu... kun olet tullut kuulluksi, voit tehdä saman toiselle.
Miltä tuntuu, kun sinulta kysytään, että milloin sinulle käy, että soitetaan? Miltä tuntuu, kun se toinen sanoo vastaavaan kysymykseesi, että olen nyt töissä ja raivaan illaksi aikaa soittaa sinulle.

Jos vaikka tälläistä suhdetta pitää yllä 2 vuotta, en edes usko, että kummankaan tarvitsee enää miettiä mitään määrityksiä...ne sulaa aivan varmasti tottumukseksi, totutaan huomioimaan itseä ja toista, eikä se ole mikään raskas systeemi...mutta sitten jos miettii, niin mitenkä tämän voisi kuvitella olevan vaikka 20 vuoden päästä? Miten moni hyvä asia unohtuisi?

Lue lisää

20 vuotta alkaa päivästä. Antaa suhteen kehittyä orgaanisesti siihen muotoon mihin se tunteella ja tahdolla kasvaa.

Anonyymi kirjoitti:

20 vuotta alkaa päivästä. Antaa suhteen kehittyä orgaanisesti siihen muotoon mihin se tunteella ja tahdolla kasvaa.

Anna toki. En estä. 😊

J-a-n kirjoitti:

Helposti siinä käy niin, että kukaan ei tosiaan enää kysele tekee vaan. Kysyminen ei maksa mitään, kysyy taustatietoja ehkä seuraavan kerran ennen kun sanoo ei. :)


Toivottavasti saan joo. Mulla on ikänäkö heikentynyt aika paljon tässä vuoden parin aikana. Onko se jo 2, vai 1,5 vahvuus.

Hyvät päivänjatkot, häippäsen itsekin tässä kohtaa muihin puuhiin. :)

Lue lisää

J-a-n: "Toivottavasti saan joo. Mulla on ikänäkö heikentynyt aika paljon tässä vuoden parin aikana. Onko se jo 2, vai 1,5 vahvuus."

Minulla lähinäkö 1 ja kauko -5,0 muistaakseni molemmissa silmissä.

Hyviä öitä ja päiviä! Itse tulinkin nettiin vasta myöhään. Meni muuta puuhatessa päivä ja suurin osa iltaa.

No siis voihan näitä ollakin...joku voi määritellä tarkkaankin mitä haluaa ja miten... mutta mietin, että ei ainakaan itse ole tullut määriteltyä yhdessä miten jotain suhdetta hoidetaan. Aikalailla se menee miten menee ja kyllä siinä aina on ollut jompikumpi sellainen priimusmoottori...

Jos miettii vaikka ihan mitä tahaansa suhdetta, niin aina siinä on joku joka vie ja toinen on vietävänä... vaikka vuorotellen...

Työkuvioissa oon sen myös huomannut...Ja sielläkin kun selkeästi jompikumpi vaikka työparista ottaa ohjat ja toinen avustaa,niin homma toimii. Jos kumpikin säätää yhtäaikaa, niin saattaa tulla sekundaa ja aikaa menee....jonkun kanssa osaa mennä hermot.

Olryko.

No kiva että löysit jotain hassuakin tästä. :oD

Mun on aina vähän pakkokin pistää jotain pientä jerrynpoikasta jokaiseen juttuun, ettei menisi liian vakavaksi. Ja toi Batman/kissanainen juttu oli juuri se. :oD

Mutta joo.... tästä se idea alkaa hahmottumaan. Joku tämänkin saa vielä kuulla mun suusta...luulisin. :oD

interlocutrice kirjoitti:

No kiva että löysit jotain hassuakin tästä. :oD

Mun on aina vähän pakkokin pistää jotain pientä jerrynpoikasta jokaiseen juttuun, ettei menisi liian vakavaksi. Ja toi Batman/kissanainen juttu oli juuri se. :oD

Mutta joo.... tästä se idea alkaa hahmottumaan. Joku tämänkin saa vielä kuulla mun suusta...luulisin. :oD

Lue lisää

Ai se olikin vaan vitsi... olisin ihan innoissani leikkimässä Kissanaista ja Batmania, tai mitä vaan muuta leikkiä. Pettymys :D

Anonyymi kirjoitti:

Ai se olikin vaan vitsi... olisin ihan innoissani leikkimässä Kissanaista ja Batmania, tai mitä vaan muuta leikkiä. Pettymys :D

Juu, ei oo asuja... muutenhan sitä voiskin...

https://youtu.be/0KY9za3Y-y0

😆

interlocutrice kirjoitti:

Juu, ei oo asuja... muutenhan sitä voiskin...

https://youtu.be/0KY9za3Y-y0

😆

Lue lisää

Ai se olikin joku välineurheilua juttu... luulin, et ilman vaatteita. Pettymys :D

Anonyymi kirjoitti:

Ai se olikin joku välineurheilua juttu... luulin, et ilman vaatteita. Pettymys :D

No kyllä siihen vähintään maskin ja viitan tarttee, muuten ei pääse fiilikseen. 😀

interlocutrice kirjoitti:

No kyllä siihen vähintään maskin ja viitan tarttee, muuten ei pääse fiilikseen. 😀

Ai ei vai.., miau! 😽

Anonyymi kirjoitti:

Ai ei vai.., miau! 😽

Vuh, vuh.... eikun läpsyn läpsyn -lepakkomiesläpsyttelyä-

interlocutrice kirjoitti:

Vuh, vuh.... eikun läpsyn läpsyn -lepakkomiesläpsyttelyä-

Mietin hetken mikä leikki tämä on.... kun alkoi haukkuminen kuulua, mutta tulihan sieltä ihan asiaan kuuluvat läpsyt 😄 ...viittas sisään painaudun.

Anonyymi kirjoitti:

Mietin hetken mikä leikki tämä on.... kun alkoi haukkuminen kuulua, mutta tulihan sieltä ihan asiaan kuuluvat läpsyt 😄 ...viittas sisään painaudun.

Lepakkomies vois kyllä viitata naisista mieltyviin naisiin sortuvalta supersankarilta.... :oD

No itse olen aika intensiivinen. Mutta toisaalta joskus olisi kiva olla itsekin se kuuluisa "litran mitta" jota viedään.

Tosiaan pelkkä määritelty suhdemalli ei tuo siihen suhteeseen mitään eloa, vaan kyllä ne itse teot ja konkreettiset ilmaisut ja muut sen maun siihen tuo. Eihän tälläinen mallinnus sitä syö pois....ei ainakaan minun mielestä. Jos kummallakin on mahkut tuoda sitä mitä haluaa "yhteiseen pöytään" tarjolle, voi toinenkin maistaa jotain, mitä ei muuten tulisi edes maistaneeksi.

Minusta tälläinen jopa "pakkomallinen" juttu voisi toimia helskatin hyvin... Ja eihän tälläistä tarvitse sitten enää, kun homma toimii muutenkin...jos taas taantuu, niin kumpikin ainakin tietää, mistä aloitetaan taas.... "pakkomallista". :oD

Mielenkiintoinen ja hyvältä kuulostava lähestymistapa, roolien tiedostaminen ja niiden rikkominen!

Ihan selkeä ja johdonmukainen ajattelutapa👍
Onko sulla suositella kirjaa luettavaksi?

Anonyymi kirjoitti:

Mielenkiintoinen ja hyvältä kuulostava lähestymistapa, roolien tiedostaminen ja niiden rikkominen!

Ihan selkeä ja johdonmukainen ajattelutapa👍
Onko sulla suositella kirjaa luettavaksi?

Lue lisää

Ei oo tähän suoraan kyllä mitään, mutta tälläisestä dopimiseen liittyvästä, kuulluksi tulemisesta jne. Aaro Löf taitaa puhella...🤔

Kyllä sen minunkin mielestäni pitäisi kuulua, mutta ilmeisesti näin ei sitten ole.

Kuuluu... ehdottomasti. Vaan kun sitä ei aina vaan yksinkertaisesti toteuteta... ja vaikka toteutettaisiin, se jää joko piippuun tai siitä toisen tunteen kuulemisesta vedetään herneet itse nokkaan... ihon alle tms.

Mutta tälläinen ei oikeen jätä sille mahkuja... Kumpikaan ei jurota sanomatta mitään ja odota, että toinen sen vaan huomaa, kun vuorollaan sen saa sanoa, ja toinenkin voi sanoa miten menee... mutta ei siinä kaikki....vielä on se toinen siinä iholla aina....pitää kädestä kiinni ja kiltisti kuuntelee... niinhän on sovittu. :o)

interlocutrice kirjoitti:

Kuuluu... ehdottomasti. Vaan kun sitä ei aina vaan yksinkertaisesti toteuteta... ja vaikka toteutettaisiin, se jää joko piippuun tai siitä toisen tunteen kuulemisesta vedetään herneet itse nokkaan... ihon alle tms.

Mutta tälläinen ei oikeen jätä sille mahkuja... Kumpikaan ei jurota sanomatta mitään ja odota, että toinen sen vaan huomaa, kun vuorollaan sen saa sanoa, ja toinenkin voi sanoa miten menee... mutta ei siinä kaikki....vielä on se toinen siinä iholla aina....pitää kädestä kiinni ja kiltisti kuuntelee... niinhän on sovittu. :o)

Lue lisää

Vaan millä perusteella ajattelet, että tuo toimisi juuri pidemmän päälle paremmin? Vai onko sulla ajatusta siitä? Kyllähän lähes mikä tahansa pelkkään vetovoimasnkin perustuva suhde selviää tutustumisvaiheen ylitse. Ongelmat ilmenevät yleensä vasta myöhemmin. Miten määrittely muuttaisi tuota?

Anonyymi kirjoitti:

Vaan millä perusteella ajattelet, että tuo toimisi juuri pidemmän päälle paremmin? Vai onko sulla ajatusta siitä? Kyllähän lähes mikä tahansa pelkkään vetovoimasnkin perustuva suhde selviää tutustumisvaiheen ylitse. Ongelmat ilmenevät yleensä vasta myöhemmin. Miten määrittely muuttaisi tuota?

Lue lisää

Ensinnäkin haluan jo toppuutella alkuunsa tuon kuvan pois, että tämä vaihtoehto ei olisi myös vetovoimaan perustuva.... Tämä ei ole siis todellakaan mikään järjestelty pakkoavioliittotyylinen, vaan puhutaan kahdesta toisiinsa jo ihastuneesta ihmisestä..

Mutta totta, että varsinaiset ongelmat suhteissa menee aina myöhempiin aikoihin...se seurusteluaika ja "alkuhuuma" vie pitkällekin suhteita, mutta jossain vaiheessa todella usein...( ao.n kohdalla voi lukea: Aina) se lässähtää ja joko totutaan siihen hengaamiseen tai sitten erotaan... Ja siitä showta ei hotsita enää vetää läpi.... Se on jo tarpeeksi monesti nähty.

interlocutrice kirjoitti:

Kuuluu... ehdottomasti. Vaan kun sitä ei aina vaan yksinkertaisesti toteuteta... ja vaikka toteutettaisiin, se jää joko piippuun tai siitä toisen tunteen kuulemisesta vedetään herneet itse nokkaan... ihon alle tms.

Mutta tälläinen ei oikeen jätä sille mahkuja... Kumpikaan ei jurota sanomatta mitään ja odota, että toinen sen vaan huomaa, kun vuorollaan sen saa sanoa, ja toinenkin voi sanoa miten menee... mutta ei siinä kaikki....vielä on se toinen siinä iholla aina....pitää kädestä kiinni ja kiltisti kuuntelee... niinhän on sovittu. :o)

Lue lisää

Mua lähinnä huolettaa, kun ihminen on emotionaalinen psyykkinen olento jolla ei ole jokainen päivä ja elämän hetki tasalaatuista hyvää mieltä, että mahtaako pakko sopimusta noudattaen ajaa ihmisen liian tiukille? Ahdinkoon? Jolloin tulee halu lähteä suhteesta pois, missä on pakko suorittaa ja suoriutua sopimuskohtia seuraten?

interlocutrice kirjoitti:

Ensinnäkin haluan jo toppuutella alkuunsa tuon kuvan pois, että tämä vaihtoehto ei olisi myös vetovoimaan perustuva.... Tämä ei ole siis todellakaan mikään järjestelty pakkoavioliittotyylinen, vaan puhutaan kahdesta toisiinsa jo ihastuneesta ihmisestä..

Mutta totta, että varsinaiset ongelmat suhteissa menee aina myöhempiin aikoihin...se seurusteluaika ja "alkuhuuma" vie pitkällekin suhteita, mutta jossain vaiheessa todella usein...( ao.n kohdalla voi lukea: Aina) se lässähtää ja joko totutaan siihen hengaamiseen tai sitten erotaan... Ja siitä showta ei hotsita enää vetää läpi.... Se on jo tarpeeksi monesti nähty.

Lue lisää

Taisinkin kirjoittaa "PELKKÄÄN vetovoimaan perustuva", eli siis ilman mitään sen kummempia määrittelyjä. Taisit itsekin tuolla ylempänä sanoa, ettei (juuri...oma lisäykseni) kukaan tarkotuksella sössi suhteitaan. Aika monesti niin kuitenkin käy. Mikä määrittelemisessä estäisi sen? Mikä tekijä estäisi asioiden arkipäiväistymistä ja lässähtämistä vaikka nyt sen parin vuoden jälkeen. Riittääkö rutiininomainen kuulumisten kysely estämään arkipäiväistymistä, vai arkipäiväistyykö se kyseleminenkin lopulta? Kuinka monelle sovittujen kaavojen toistaminen riittää tunteeseen aidosta välittämisestä vai alkaako ehkä lopulta tuntua, että se kysyy vaan tavan vuoksi? jne jne

J-a-n kirjoitti:

Mua lähinnä huolettaa, kun ihminen on emotionaalinen psyykkinen olento jolla ei ole jokainen päivä ja elämän hetki tasalaatuista hyvää mieltä, että mahtaako pakko sopimusta noudattaen ajaa ihmisen liian tiukille? Ahdinkoon? Jolloin tulee halu lähteä suhteesta pois, missä on pakko suorittaa ja suoriutua sopimuskohtia seuraten?

Lue lisää

Tuleeko siitä sopparista siis kaksiteräinen miekka? Kun pitää pakko suoriutua, vaikkei huvittais, jaksais, kykeniskään?

interlocutrice kirjoitti:

Ensinnäkin haluan jo toppuutella alkuunsa tuon kuvan pois, että tämä vaihtoehto ei olisi myös vetovoimaan perustuva.... Tämä ei ole siis todellakaan mikään järjestelty pakkoavioliittotyylinen, vaan puhutaan kahdesta toisiinsa jo ihastuneesta ihmisestä..

Mutta totta, että varsinaiset ongelmat suhteissa menee aina myöhempiin aikoihin...se seurusteluaika ja "alkuhuuma" vie pitkällekin suhteita, mutta jossain vaiheessa todella usein...( ao.n kohdalla voi lukea: Aina) se lässähtää ja joko totutaan siihen hengaamiseen tai sitten erotaan... Ja siitä showta ei hotsita enää vetää läpi.... Se on jo tarpeeksi monesti nähty.

Lue lisää

Jaa, niin jäi tuosta se pois, että miten tää idea sitä poistais...???

No aletaan järjestään jo alusta pitäen huomioimaan kummatkin. Ja kumpikin joutuu väkisin huomioiduksi ja huomioitavaksi... Tuossa nyt oli vaan aamutuimaan raakavedos, mitä se voisi olla ja mistä sovitaan, mutta siis kaikkea sitä, mitä suhteen pitäisi ollakin, mutta nyt se määritellään ja siinä pysytään...

Huomautan vielä, että kyse on erillissuhteesta...se tarkoittaa sitä, että asutaan eri osoitteissa...tavataan silloin tällöin ja se yhteinen aika on vain yhteistä aikaa... se ei ole mitään sellaista, että mä meen jonkun kämpille missä on muksut ja koira myös.. :oD

J-a-n kirjoitti:

Tuleeko siitä sopparista siis kaksiteräinen miekka? Kun pitää pakko suoriutua, vaikkei huvittais, jaksais, kykeniskään?

Jääkö tuossa yhtään varaa empatiaan ja sympatiaan, nyt kumppani ei kykene?

Mun esim. olis mahdotonta luvata olla toisen iholla, noudattaa jotain ohjekirjaa tarkalleen, kun sattuu olemaan migreeni päivä, IBS oireilee vatsakipuina ja kouristuksina, vessassa ravaamisella tai on fibromyalgia pahenemistilassa eli oireilee yötä päivää.

En mä silloin suoriutus mitenkään mistään pakko panna, puhua, lähteä retkelle tms. vaikka olis kuinka sovittu.

J-a-n kirjoitti:

Mua lähinnä huolettaa, kun ihminen on emotionaalinen psyykkinen olento jolla ei ole jokainen päivä ja elämän hetki tasalaatuista hyvää mieltä, että mahtaako pakko sopimusta noudattaen ajaa ihmisen liian tiukille? Ahdinkoon? Jolloin tulee halu lähteä suhteesta pois, missä on pakko suorittaa ja suoriutua sopimuskohtia seuraten?

Lue lisää

No tottakai siihen eroamiseen on aina oikeus ja siihen, ettei tälläinen tapa vaikka toimi. Ihan samanmoiset huolenaiheet on missä sihteessa vaan... tietääkseni?

interlocutrice kirjoitti:

No tottakai siihen eroamiseen on aina oikeus ja siihen, ettei tälläinen tapa vaikka toimi. Ihan samanmoiset huolenaiheet on missä sihteessa vaan... tietääkseni?

Juu, mutta se ehdottomuus on se hiukan huolestuttava piirre. Kun käytit sanaa pakko tuolla aiemmin, niin onko kuitenkaan pakko jos ei kykene tai ole fiiliksiä?

J-a-n kirjoitti:

Juu, mutta se ehdottomuus on se hiukan huolestuttava piirre. Kun käytit sanaa pakko tuolla aiemmin, niin onko kuitenkaan pakko jos ei kykene tai ole fiiliksiä?

Tuleeko ero, jos toinen on terveempi kun tpinen ja näin ollen kyvykkyys on eri luokkaa vaikkapa?

interlocutrice kirjoitti:

Jaa, niin jäi tuosta se pois, että miten tää idea sitä poistais...???

No aletaan järjestään jo alusta pitäen huomioimaan kummatkin. Ja kumpikin joutuu väkisin huomioiduksi ja huomioitavaksi... Tuossa nyt oli vaan aamutuimaan raakavedos, mitä se voisi olla ja mistä sovitaan, mutta siis kaikkea sitä, mitä suhteen pitäisi ollakin, mutta nyt se määritellään ja siinä pysytään...

Huomautan vielä, että kyse on erillissuhteesta...se tarkoittaa sitä, että asutaan eri osoitteissa...tavataan silloin tällöin ja se yhteinen aika on vain yhteistä aikaa... se ei ole mitään sellaista, että mä meen jonkun kämpille missä on muksut ja koira myös.. :oD

Lue lisää

En tiedä sinun parisuhteista, mutta ei itselläni ainakaan ole ikinä suhteen alkuvaiheessa ollut ongelmia toistensa huomioimisessa. Jos olis ollut niin ei niihin suhteisiin olisi alunalkujaan edes päädytty. Huomioimiseen liittyviä ongelmia on voinut ilmetä myöhemmin, mutta miten asioiden sopiminen sitä muuttaisi? Sopimukset pitävät tasan sen aikaa, kun molemmat osapuolet kokevat ne mielekkäiksi. Kun asiat arkipäiväistyvät niin mielekkyys vähenee, eikä sille mahda mitään. Ei erillissuhde varsinaisesti estä arkipäiväistymistä, vaikka se voikin hidastaa sitä prosessia.

Entä kun on ollut vittumainen päivä, viikko tai kuukausi. Jätetäänkö sitten näkemättä, kun ei voi luvata jaksavansa toistaa koko rituaalia ja haluais ihan vaan olla toisen seurassa, ilman mitään paineita? Entä jos jonain päivänä ei todellakaan kaipaa tuollaista huomiota, mutta voisi jaksaa huomioida (itselläni menee näin päin, monilla varmaan päinvastoin)? jne. jne.

J-a-n kirjoitti:

Tuleeko ero, jos toinen on terveempi kun tpinen ja näin ollen kyvykkyys on eri luokkaa vaikkapa?

Mä luulen, että kipusairauksia tms. kroonisia sairauksia sairastavan olis mahdotonta sitoutua tuohon suhdemalliin, mikä edellyttää ja jopa stressaa mikäli tosiaa pakko, kun näin on sovittu vaikka ligreenissä pää haljeten ja suolet oksentaen pitäis esim. kyetä kuuntelemaan kumppanin jorinaa tms.

Kun oikeesti kumppanilta kaipaa, että hän ei juuri silloin vaadi mitään sinulta, antaa levätä, olla rauhassa, korkeintaan auttaa juomaa tuoden tai oksuvadin kanssa, hoitaa huushollin tms. mihinsairastava ei kykene silloin, kun olet muutenkin hädin tuskin elävien kirjoissa ja vaan odotat koska olo paranee. Pimeessä, hiljaa, hajuttomana, paikallaan, plus jälkiväsymys voi kestää päiviä.

Eli

J-a-n kirjoitti:

Mä luulen, että kipusairauksia tms. kroonisia sairauksia sairastavan olis mahdotonta sitoutua tuohon suhdemalliin, mikä edellyttää ja jopa stressaa mikäli tosiaa pakko, kun näin on sovittu vaikka ligreenissä pää haljeten ja suolet oksentaen pitäis esim. kyetä kuuntelemaan kumppanin jorinaa tms.

Kun oikeesti kumppanilta kaipaa, että hän ei juuri silloin vaadi mitään sinulta, antaa levätä, olla rauhassa, korkeintaan auttaa juomaa tuoden tai oksuvadin kanssa, hoitaa huushollin tms. mihinsairastava ei kykene silloin, kun olet muutenkin hädin tuskin elävien kirjoissa ja vaan odotat koska olo paranee. Pimeessä, hiljaa, hajuttomana, paikallaan, plus jälkiväsymys voi kestää päiviä.

Eli

Lue lisää

*migreenissä

Anonyymi kirjoitti:

En tiedä sinun parisuhteista, mutta ei itselläni ainakaan ole ikinä suhteen alkuvaiheessa ollut ongelmia toistensa huomioimisessa. Jos olis ollut niin ei niihin suhteisiin olisi alunalkujaan edes päädytty. Huomioimiseen liittyviä ongelmia on voinut ilmetä myöhemmin, mutta miten asioiden sopiminen sitä muuttaisi? Sopimukset pitävät tasan sen aikaa, kun molemmat osapuolet kokevat ne mielekkäiksi. Kun asiat arkipäiväistyvät niin mielekkyys vähenee, eikä sille mahda mitään. Ei erillissuhde varsinaisesti estä arkipäiväistymistä, vaikka se voikin hidastaa sitä prosessia.

Entä kun on ollut vittumainen päivä, viikko tai kuukausi. Jätetäänkö sitten näkemättä, kun ei voi luvata jaksavansa toistaa koko rituaalia ja haluais ihan vaan olla toisen seurassa, ilman mitään paineita? Entä jos jonain päivänä ei todellakaan kaipaa tuollaista huomiota, mutta voisi jaksaa huomioida (itselläni menee näin päin, monilla varmaan päinvastoin)? jne. jne.

Lue lisää

No alkuvaiheessa useasti se huomioiminen on sitä, että huumassa kyllä huomioi, mutta tietämättä edes miksi... Se kaikki sitten jälkeenpäin, vaikkapa siinä vaiheessa kun toiseen tottuu, meneekin sen alkuhuuman piikkiin. Tottai minä kuuntelin, kun se ihminen tuntui niin hyvältä jne. Mutta nyt se menee ihan tämän sopimisen piikkiin... Lisäksi siitä alusta juurikin jää enempi voimavaroja miettiä mitä toinen sanoo, mitä se haluaa, mistä se tykkää jne. kun ei tarvitse huolehtia mistään muusta kuin siitä, että tehdään kuten on sovittu.

Itse koen, että tuo alkuaika juurikin on se lopun suhteen ongelma...se menee liikaa jonkin hormoonihuurun tai vastaavan merkeissä...se ihminen siellä kaiken sen huuman aiheuttajana unohtuu... Ja sitten kun on tottunut.,..se iskeekin vasten kasvoja..

Pikkuisen on tässä taustahässäkkää sopivasti, niin ei meinaa ajatus, saatikka vastaustahti riittää....

J-a-n kirjoitti:

Juu, mutta se ehdottomuus on se hiukan huolestuttava piirre. Kun käytit sanaa pakko tuolla aiemmin, niin onko kuitenkaan pakko jos ei kykene tai ole fiiliksiä?

Käytin sanaa pakko, kun tarkoitin sillä, että tietyt asiat menee vaan tietyllä tavalla...

Ehdottomuuttahan tässä ei tarvita... mikään ei tietenkään voi olla oikeasti pakko, jos esimerkiksi johonkin ei vaan silloin kykene, esimerkiksi tapaamaan ollenkaan, kun on mahatauti tai mummon hautajaiset, niin eihän sellaiselle tai muullekaan syylle tarvitse väkisin tehdä mitään... ei tässäkään suhteessa ole kyse siitä, että se on laki....

Toisaalta tiedän senkin, että ihan sopimattomissa ja määrittelemättömissäkin suhteissa toinen harrastaa seksiä vaikka toisen kanssa, kun olettaa, että niin vaan täytyy tehdä, tai toi jättää. En näe tälläisistä siis sen kummempaa ongelmaa.... se on jokaisen oma ongelma, jos tekee jotain mitä ei halua....

interlocutrice kirjoitti:

Käytin sanaa pakko, kun tarkoitin sillä, että tietyt asiat menee vaan tietyllä tavalla...

Ehdottomuuttahan tässä ei tarvita... mikään ei tietenkään voi olla oikeasti pakko, jos esimerkiksi johonkin ei vaan silloin kykene, esimerkiksi tapaamaan ollenkaan, kun on mahatauti tai mummon hautajaiset, niin eihän sellaiselle tai muullekaan syylle tarvitse väkisin tehdä mitään... ei tässäkään suhteessa ole kyse siitä, että se on laki....

Toisaalta tiedän senkin, että ihan sopimattomissa ja määrittelemättömissäkin suhteissa toinen harrastaa seksiä vaikka toisen kanssa, kun olettaa, että niin vaan täytyy tehdä, tai toi jättää. En näe tälläisistä siis sen kummempaa ongelmaa.... se on jokaisen oma ongelma, jos tekee jotain mitä ei halua....

Lue lisää

Jeps. Okei hyvä. :)

J-a-n kirjoitti:

Tuleeko ero, jos toinen on terveempi kun tpinen ja näin ollen kyvykkyys on eri luokkaa vaikkapa?

No sehän voi tulla tosiaan vaikka sopimattomissa, määrittelemättömissäkin suhteissakin, että toinen sairastuu, eikä enää täytä toisen toiveita ja haluja....eli ei tule mitään...suhde koetaan yksipuoliseksi ja ero tulee...eihän tässä ole sen kummemmasta... jos se että ei pysty panostamaan suhteeseen kuten toinen, niin sehän käy varsin nopeasti selväksi...ei tartte kärvistellä vuosia. :o)

interlocutrice kirjoitti:

Jaa, niin jäi tuosta se pois, että miten tää idea sitä poistais...???

No aletaan järjestään jo alusta pitäen huomioimaan kummatkin. Ja kumpikin joutuu väkisin huomioiduksi ja huomioitavaksi... Tuossa nyt oli vaan aamutuimaan raakavedos, mitä se voisi olla ja mistä sovitaan, mutta siis kaikkea sitä, mitä suhteen pitäisi ollakin, mutta nyt se määritellään ja siinä pysytään...

Huomautan vielä, että kyse on erillissuhteesta...se tarkoittaa sitä, että asutaan eri osoitteissa...tavataan silloin tällöin ja se yhteinen aika on vain yhteistä aikaa... se ei ole mitään sellaista, että mä meen jonkun kämpille missä on muksut ja koira myös.. :oD

Lue lisää

Niin ett suoraan suomeksi sanottuna; Disse haluaa mahdollisemman monta avointa suhdetta naisiin, vaihteluita riittäisi. Eikä Disse panis ollenkaan pahakseen ett nainen kuvittelisi olevansa se ainut häneen seksisuhteessa oleva!
Tästä seikasta mulle tulee väkisinkin mieleen Pertsa, niin hänen tyylistään kalastelua!
Mikä ei ainakaan moneen palstan naisista sytyttänyt, kuin kiukkuun!

Etpä ole ainutlaatuinen mies, ihan omasta kokemuksestani... tavallisen tavanomainen, miehiltä melkein jopa odotettua käytöstä. No teitähän mahtuu tusinaankin 13 kpl... mutt harvat ihan noin julkisesti sen kertovat, varoitukseksi meille dinosauruksille!

Päivänjatkoja, mä menen päikkäreille, kun väsyttää taas, ulkoilun jälkeen.
trollikka

interlocutrice kirjoitti:

No sehän voi tulla tosiaan vaikka sopimattomissa, määrittelemättömissäkin suhteissakin, että toinen sairastuu, eikä enää täytä toisen toiveita ja haluja....eli ei tule mitään...suhde koetaan yksipuoliseksi ja ero tulee...eihän tässä ole sen kummemmasta... jos se että ei pysty panostamaan suhteeseen kuten toinen, niin sehän käy varsin nopeasti selväksi...ei tartte kärvistellä vuosia. :o)

Lue lisää

Juu toki. Ei ole ihan helppoa pariutua vajaakuntoisena kilpailukykyisten terveiden keskuudessa ja keskuuteen. Vaikka itsetunto olis miten rautainen. Kun ongelmia tiedossa aina, kun toinen osapuoli alkaa kokea, että olet riippakivi jonka huono terveys pilaa kaiken.

Ymmärrän terveiden spontaanin elämän tarpeen, se tarve on sairaillakin hyvin usein. Mutta parhaiten tuntuu toista vajaata ymmärtävän toinen vajaa. Armollisemmin, ellei ole piiskuriksi syntynyt. Ja kosta oloaan muille.

Mutjuu. Tuo suhde alkaa kuulostaa sille, ettei se oikeesti poikkea mitenkään muista suhteista. Sovitaan ja eletään kuitenkin laveeraten tilanteen mukaan, kuten muissakin suhteissa.

Kun pakostakin pystyy joustaa.

interlocutrice kirjoitti:

Jaa, niin jäi tuosta se pois, että miten tää idea sitä poistais...???

No aletaan järjestään jo alusta pitäen huomioimaan kummatkin. Ja kumpikin joutuu väkisin huomioiduksi ja huomioitavaksi... Tuossa nyt oli vaan aamutuimaan raakavedos, mitä se voisi olla ja mistä sovitaan, mutta siis kaikkea sitä, mitä suhteen pitäisi ollakin, mutta nyt se määritellään ja siinä pysytään...

Huomautan vielä, että kyse on erillissuhteesta...se tarkoittaa sitä, että asutaan eri osoitteissa...tavataan silloin tällöin ja se yhteinen aika on vain yhteistä aikaa... se ei ole mitään sellaista, että mä meen jonkun kämpille missä on muksut ja koira myös.. :oD

Lue lisää

"se ei ole mitään sellaista, että mä meen jonkun kämpille missä on muksut ja koira myös.. :oD"

-Eli yh:t jää pois joilla on pieniä lapsia. Ja lemmikkieläin ihmiset?

Anonyymi kirjoitti:

Niin ett suoraan suomeksi sanottuna; Disse haluaa mahdollisemman monta avointa suhdetta naisiin, vaihteluita riittäisi. Eikä Disse panis ollenkaan pahakseen ett nainen kuvittelisi olevansa se ainut häneen seksisuhteessa oleva!
Tästä seikasta mulle tulee väkisinkin mieleen Pertsa, niin hänen tyylistään kalastelua!
Mikä ei ainakaan moneen palstan naisista sytyttänyt, kuin kiukkuun!

Etpä ole ainutlaatuinen mies, ihan omasta kokemuksestani... tavallisen tavanomainen, miehiltä melkein jopa odotettua käytöstä. No teitähän mahtuu tusinaankin 13 kpl... mutt harvat ihan noin julkisesti sen kertovat, varoitukseksi meille dinosauruksille!

Päivänjatkoja, mä menen päikkäreille, kun väsyttää taas, ulkoilun jälkeen.
trollikka

Lue lisää

No sinullakin on varmaan omat intressit alkaa mustamaalaamaan mua, mutta se ei ole oikeastaan mitään uutta. :o)

Sinun ajatustesi varpaille kun joku sattuu astumaan, et siekaile sitä näyttää. :o)

Mutta toivottavasti lapsesi opettaa sinulle joskus elämää.... ne tekee sen muuten...

J-a-n kirjoitti:

"se ei ole mitään sellaista, että mä meen jonkun kämpille missä on muksut ja koira myös.. :oD"

-Eli yh:t jää pois joilla on pieniä lapsia. Ja lemmikkieläin ihmiset?

Lue lisää

Luultavammin. Tai voihan lapset olla aikuisia ja lemmikeille hoitajia. 🤔

interlocutrice kirjoitti:

Luultavammin. Tai voihan lapset olla aikuisia ja lemmikeille hoitajia. 🤔

Mut jos se lemmikki on perheenjäsen ja kotonaan emännälle tärkeä? Tai ei löydy hoitajaa ainakaan joka kyläilylle?

Haittaako joku koira, kissa, pupu tms. siinä mitään? Koiran kanssa voi käydä yhdessä lenkillä, kissaa leikittää, loppujakin voi silitellä emännän ohessa. 😜

J-a-n kirjoitti:

Juu toki. Ei ole ihan helppoa pariutua vajaakuntoisena kilpailukykyisten terveiden keskuudessa ja keskuuteen. Vaikka itsetunto olis miten rautainen. Kun ongelmia tiedossa aina, kun toinen osapuoli alkaa kokea, että olet riippakivi jonka huono terveys pilaa kaiken.

Ymmärrän terveiden spontaanin elämän tarpeen, se tarve on sairaillakin hyvin usein. Mutta parhaiten tuntuu toista vajaata ymmärtävän toinen vajaa. Armollisemmin, ellei ole piiskuriksi syntynyt. Ja kosta oloaan muille.

Mutjuu. Tuo suhde alkaa kuulostaa sille, ettei se oikeesti poikkea mitenkään muista suhteista. Sovitaan ja eletään kuitenkin laveeraten tilanteen mukaan, kuten muissakin suhteissa.

Kun pakostakin pystyy joustaa.

Lue lisää

Määriteltyhän ei kerro vielä mitä on määritelty.

Lyhykäisyydessään määritellyssä suhteessa määritellään siis jotain, mikä määrittelemättömässä jää määrittelemättä ja ehkä vain odotetaan tai oletetaan sen tapahtuvan.

Jos miettii vaikka sairasta ihmistä, hänhän voisi ottaa sairauteensa liittyviä asioita mukaan määrittelyyn. Tai se yh...

Eihän tämä tosiaan ole oltava kaikkien kohdalla juuri niin määritelty, kuin aamulla esimerkkityylin määrittelin...

J-a-n kirjoitti:

Mut jos se lemmikki on perheenjäsen ja kotonaan emännälle tärkeä? Tai ei löydy hoitajaa ainakaan joka kyläilylle?

Haittaako joku koira, kissa, pupu tms. siinä mitään? Koiran kanssa voi käydä yhdessä lenkillä, kissaa leikittää, loppujakin voi silitellä emännän ohessa. 😜

Lue lisää

Mietin lähinnä sitä, että moni lemmikkieläimiä omistava nainen loukkaantuu verisesti, jos hänen lemmikit, hänelle tärkeät elolliset pitää heivata pois kun mies tulee kylään. Sama lasten kanssa. Herkästi se mies heivataan mielummin. Niin oisin muutes heivannut itsekin, kun sinkkuna oli kissoja ja koira. Yksikin mies, joka narisi niistä jäi saman tein, ei tätä ainakaan listalle.

Niin kävis nyt lasteni kanssa. Joku valittais, että muksut pois kotoa kun mä tuun sun luo, niin jäis tulematta. Lapset ja elukat oli ennen uutta kumppania. 😛

interlocutrice kirjoitti:

Määriteltyhän ei kerro vielä mitä on määritelty.

Lyhykäisyydessään määritellyssä suhteessa määritellään siis jotain, mikä määrittelemättömässä jää määrittelemättä ja ehkä vain odotetaan tai oletetaan sen tapahtuvan.

Jos miettii vaikka sairasta ihmistä, hänhän voisi ottaa sairauteensa liittyviä asioita mukaan määrittelyyn. Tai se yh...

Eihän tämä tosiaan ole oltava kaikkien kohdalla juuri niin määritelty, kuin aamulla esimerkkityylin määrittelin...

Lue lisää

Okei. Selvä. 👍

J-a-n kirjoitti:

Mietin lähinnä sitä, että moni lemmikkieläimiä omistava nainen loukkaantuu verisesti, jos hänen lemmikit, hänelle tärkeät elolliset pitää heivata pois kun mies tulee kylään. Sama lasten kanssa. Herkästi se mies heivataan mielummin. Niin oisin muutes heivannut itsekin, kun sinkkuna oli kissoja ja koira. Yksikin mies, joka narisi niistä jäi saman tein, ei tätä ainakaan listalle.

Niin kävis nyt lasteni kanssa. Joku valittais, että muksut pois kotoa kun mä tuun sun luo, niin jäis tulematta. Lapset ja elukat oli ennen uutta kumppania. 😛

Lue lisää

Ja ihan käytännön toteutus voi olla suht vaikeeta. Näin kahden koiran omistajana voin sanoa, etten tosiaan alkais kuskata niitä koirahotellin yhdenkään miehen tieltä. Varsinkaan kun ovat niin helppoja ja huomaamattomia tapauksia, etteivät taatusti häiritse yhtäkään täyspäistä ihmistä.

Anonyymi kirjoitti:

Ja ihan käytännön toteutus voi olla suht vaikeeta. Näin kahden koiran omistajana voin sanoa, etten tosiaan alkais kuskata niitä koirahotellin yhdenkään miehen tieltä. Varsinkaan kun ovat niin helppoja ja huomaamattomia tapauksia, etteivät taatusti häiritse yhtäkään täyspäistä ihmistä.

Lue lisää

Kyllä. Ei ole välttämättä kelle veis, ainakaan joka kerta ja koirahotellikin käy kalliiksi yhtenään. Jonkun ulkomaanreissun tms. mihin ei voi mukaan välttis ottaa mä ymmärrän.

Ite kuitenkin mietin niinkin, että jos tutustun ihmiseen jolla on lapsia tai lemmikkejä, mä kunnioitan heitä siinä missä kumppanianikin, he ovat tiimi, osa sitä pakettia mikä kumppanin mukana tulee. Joko sopeudun tai alan kalppia.

J-a-n kirjoitti:

Mietin lähinnä sitä, että moni lemmikkieläimiä omistava nainen loukkaantuu verisesti, jos hänen lemmikit, hänelle tärkeät elolliset pitää heivata pois kun mies tulee kylään. Sama lasten kanssa. Herkästi se mies heivataan mielummin. Niin oisin muutes heivannut itsekin, kun sinkkuna oli kissoja ja koira. Yksikin mies, joka narisi niistä jäi saman tein, ei tätä ainakaan listalle.

Niin kävis nyt lasteni kanssa. Joku valittais, että muksut pois kotoa kun mä tuun sun luo, niin jäis tulematta. Lapset ja elukat oli ennen uutta kumppania. 😛

Lue lisää

No taisin lisätä tuon koira/lapsi aspektin ihan omasta näkemyksestä ja huomautan, että kyse on erillissuhteesta vielä...

Mutta kokonaisuutena pitää erotella nyt se, että kenenkä kanssa kukakin noin yleensäkin haluaa suhdetta...minkäänlaista... en mä ainakaan kovin paljoa allergisoivien koirien emäntään aio suhdetta suotta virittää edes tuumausvaiheeseen...ei siinä ole mitään järkeä...enkä esimerkiksi syntymättömien tai kovin pienten lasten äitin kanssa. Minulla omat on kohta aikuisia ja olen elänyt sen murrosikävaiheen yms... ei houkuttele sellainen...eiköhän löydy helpompiakin naiseläjiä. :o)
Ja sama se on muutenkin se elämänarvot jne. Jos painaa duunia kuin eläin ja on vaikka missä kala- ja hirviseurassa, sekä kennelin johtokunnassa, niin ei oo mun juttu sellainen. :oD

interlocutrice kirjoitti:

No taisin lisätä tuon koira/lapsi aspektin ihan omasta näkemyksestä ja huomautan, että kyse on erillissuhteesta vielä...

Mutta kokonaisuutena pitää erotella nyt se, että kenenkä kanssa kukakin noin yleensäkin haluaa suhdetta...minkäänlaista... en mä ainakaan kovin paljoa allergisoivien koirien emäntään aio suhdetta suotta virittää edes tuumausvaiheeseen...ei siinä ole mitään järkeä...enkä esimerkiksi syntymättömien tai kovin pienten lasten äitin kanssa. Minulla omat on kohta aikuisia ja olen elänyt sen murrosikävaiheen yms... ei houkuttele sellainen...eiköhän löydy helpompiakin naiseläjiä. :o)
Ja sama se on muutenkin se elämänarvot jne. Jos painaa duunia kuin eläin ja on vaikka missä kala- ja hirviseurassa, sekä kennelin johtokunnassa, niin ei oo mun juttu sellainen. :oD

Lue lisää

Ymmärrän kyllä näkökulman, joo. Pitää karsia ja etsiä itselle se sopivanlainen ihminen. 😄

J-a-n kirjoitti:

Ymmärrän kyllä näkökulman, joo. Pitää karsia ja etsiä itselle se sopivanlainen ihminen. 😄

Joo, siis joku tais jo mainostaa, että joku toinen malli olisi "miellyttävyyteen" perustuva suhde....no ei tässä olla sitä miellyttävyyttä unohtamassa. Ei tosiaan toisilleen täysin käymättömät ihmiset tällä muutu käyviksi. :oD

Just äsken tuossa kirjoitin toiselle, että nyt jos voisin, muokkaisin tuon otsikon muotoon: Määritelty seurustelu ( aikana määrittelemätön)..... ja jotenkin vielä se erillisyyskin ois sinne ympättävä... :oD

interlocutrice kirjoitti:

Joo, siis joku tais jo mainostaa, että joku toinen malli olisi "miellyttävyyteen" perustuva suhde....no ei tässä olla sitä miellyttävyyttä unohtamassa. Ei tosiaan toisilleen täysin käymättömät ihmiset tällä muutu käyviksi. :oD

Just äsken tuossa kirjoitin toiselle, että nyt jos voisin, muokkaisin tuon otsikon muotoon: Määritelty seurustelu ( aikana määrittelemätön)..... ja jotenkin vielä se erillisyyskin ois sinne ympättävä... :oD

Lue lisää

Melkonen räätälintyö sulla on nyt käsissäsi. 😆

J-a-n kirjoitti:

Melkonen räätälintyö sulla on nyt käsissäsi. 😆

No ihan hyvää joutua perustelemaan kaikkea...vaikka välillä tuntuu, että mä puhun aidasta ja toiset aidanseipäästä... :oD

interlocutrice kirjoitti:

No ihan hyvää joutua perustelemaan kaikkea...vaikka välillä tuntuu, että mä puhun aidasta ja toiset aidanseipäästä... :oD

Testataan sua ja perustuksia. 😂

interlocutrice kirjoitti:

No taisin lisätä tuon koira/lapsi aspektin ihan omasta näkemyksestä ja huomautan, että kyse on erillissuhteesta vielä...

Mutta kokonaisuutena pitää erotella nyt se, että kenenkä kanssa kukakin noin yleensäkin haluaa suhdetta...minkäänlaista... en mä ainakaan kovin paljoa allergisoivien koirien emäntään aio suhdetta suotta virittää edes tuumausvaiheeseen...ei siinä ole mitään järkeä...enkä esimerkiksi syntymättömien tai kovin pienten lasten äitin kanssa. Minulla omat on kohta aikuisia ja olen elänyt sen murrosikävaiheen yms... ei houkuttele sellainen...eiköhän löydy helpompiakin naiseläjiä. :o)
Ja sama se on muutenkin se elämänarvot jne. Jos painaa duunia kuin eläin ja on vaikka missä kala- ja hirviseurassa, sekä kennelin johtokunnassa, niin ei oo mun juttu sellainen. :oD

Lue lisää

Miksi oletat, ettei erillissuhdetta ole ymmärretty? Lasten kohdalla voi toki olla niin, että he ovat välillä jossain muualla, mutta lemmikit harvemmin ovat. Eivätkä lapsetkaan aina. Tarkoittaa käytännössä sitä, että ne lemmikit ainakin ovat lähes jatkuvasti siinä toisessa asunnossa. Eli jos toisen asuntoon mennään niin ne ovat siellä. Näin ollen tosiaan järkevämpi rajata ne kokonaan ulos kuin olettaa niiden olevan joskus jossain muualla.

J-a-n kirjoitti:

Testataan sua ja perustuksia. 😂

Huomaan....kohta kyllä pitää livistää toviksi jos toiseksi... :oD

Anonyymi kirjoitti:

Miksi oletat, ettei erillissuhdetta ole ymmärretty? Lasten kohdalla voi toki olla niin, että he ovat välillä jossain muualla, mutta lemmikit harvemmin ovat. Eivätkä lapsetkaan aina. Tarkoittaa käytännössä sitä, että ne lemmikit ainakin ovat lähes jatkuvasti siinä toisessa asunnossa. Eli jos toisen asuntoon mennään niin ne ovat siellä. Näin ollen tosiaan järkevämpi rajata ne kokonaan ulos kuin olettaa niiden olevan joskus jossain muualla.

Lue lisää

Joo, no tässä on lipsahtanut mulla ihan oma vaatimus tähän, mikä ei oikeastaan edes kuulu aiheeseen... Minä itse en haluisi ainakaan alkuun tutustua lapsiin, enkä sukulaisiin tms. Minusta niillä äkkiä luodaan turhia paineita mihinkään, mutta ei tosiaan ollut oleellista noin yleisesti... kaippa nekin voi määritellä, miten ne kaikki otetaan huomioon.

interlocutrice kirjoitti:

Joo, no tässä on lipsahtanut mulla ihan oma vaatimus tähän, mikä ei oikeastaan edes kuulu aiheeseen... Minä itse en haluisi ainakaan alkuun tutustua lapsiin, enkä sukulaisiin tms. Minusta niillä äkkiä luodaan turhia paineita mihinkään, mutta ei tosiaan ollut oleellista noin yleisesti... kaippa nekin voi määritellä, miten ne kaikki otetaan huomioon.

Lue lisää

Eiköhän valtaosa itsekin halua pitää lapset erossa jostain alullaan olevasta jutusta. Itselle ei ainakaan tulis mieleenkään päästää ketään lähellekään lastani hyvin pitkään aikaan. Toki poikkeuksiakin on, mutta ihmiset kyllä suojelevat lapsiaan näissä. Vaan siis itse tosiaan olen niin outo, että mun kanssa kykenee asumaan samassa asunnossakin yli vuoden tapaamatta yhtään sukulaista tai edes ystävää. En siis ehkä ole kovin hyvä mallikappale tässä muille esittelemisessä. Mulla ei varmaan itselläni tulis pakottavaa tarvetta esitellä ikinä.

Anonyymi kirjoitti:

Eiköhän valtaosa itsekin halua pitää lapset erossa jostain alullaan olevasta jutusta. Itselle ei ainakaan tulis mieleenkään päästää ketään lähellekään lastani hyvin pitkään aikaan. Toki poikkeuksiakin on, mutta ihmiset kyllä suojelevat lapsiaan näissä. Vaan siis itse tosiaan olen niin outo, että mun kanssa kykenee asumaan samassa asunnossakin yli vuoden tapaamatta yhtään sukulaista tai edes ystävää. En siis ehkä ole kovin hyvä mallikappale tässä muille esittelemisessä. Mulla ei varmaan itselläni tulis pakottavaa tarvetta esitellä ikinä.

Lue lisää

Joo, meitä on moneksi...

J-a-n kirjoitti:

Mua lähinnä huolettaa, kun ihminen on emotionaalinen psyykkinen olento jolla ei ole jokainen päivä ja elämän hetki tasalaatuista hyvää mieltä, että mahtaako pakko sopimusta noudattaen ajaa ihmisen liian tiukille? Ahdinkoon? Jolloin tulee halu lähteä suhteesta pois, missä on pakko suorittaa ja suoriutua sopimuskohtia seuraten?

Lue lisää

En mä nähnyt tai kokenut tuossa mitään pakkoa, vaan sen yhteisen halun toimia tietyllä tavalla. Asiat on järkeilty yhdessä ja tunteiden kuohuissa voi tukeutua siihen mitä sovittu. En koskaan vaatisi toista tekemään niin, mutta itselle siitä voisi olla hyötyä, kun muistaisi... ainiin mehän sovittiin niin ja näin, sitten voi rauhassa antaa tunteiden kuohua ja senkin ymmärtää, jos sovituista asioista poikkeaa, silloin kuitenkin sen kumpikin tietää missä kohtaa tapahtui rikkoutuminen ja että luottamuksen palauttamiseksi tarvii korjata raameja entiselleen tai vähän muokata.

J-a-n kirjoitti:

Mua lähinnä huolettaa, kun ihminen on emotionaalinen psyykkinen olento jolla ei ole jokainen päivä ja elämän hetki tasalaatuista hyvää mieltä, että mahtaako pakko sopimusta noudattaen ajaa ihmisen liian tiukille? Ahdinkoon? Jolloin tulee halu lähteä suhteesta pois, missä on pakko suorittaa ja suoriutua sopimuskohtia seuraten?

Lue lisää

Eikö tuollaiset sopimukset lähinnä koske itseä omia rajoja, ei niin että vahtii sitä toista... ei kai mikään suhde toimi niin tai en usko, että ihmiset sellaisessa asetelmassa ole kovin onnellisia.

J-a-n kirjoitti:

Tuleeko siitä sopparista siis kaksiteräinen miekka? Kun pitää pakko suoriutua, vaikkei huvittais, jaksais, kykeniskään?

Miten riitelette? Tuleeko kumppani pitämään kädestä, kun on vaikeaa?

Toi on ihana kohta, että pidetään kädestä/ kosketetaan, kun toinen puhuu vaikeista tunteista. Eihän sitä muuten aina tiedä miten toimia pahan paikan tullen, mutta kun se on sovittu niin ”saa” tehdä ja kumpikin muistaa sen. Kyllä siinä mielihyvähormoonin tuotto auttaa riidan selvittämiseen, se tunne että toinen on sua varten.

Anonyymi kirjoitti:

Eikö tuollaiset sopimukset lähinnä koske itseä omia rajoja, ei niin että vahtii sitä toista... ei kai mikään suhde toimi niin tai en usko, että ihmiset sellaisessa asetelmassa ole kovin onnellisia.

Lue lisää

Ei toista kuulu vahtia. Eikä rajoittaakkaan enempää, kun moraali vaatii, ts. ketään ei pahoinpidellä, kiusata tms. Sittenkin se on yhä jokaisen omalla vastuulla miten suhteessaan elää.

Anonyymi kirjoitti:

En mä nähnyt tai kokenut tuossa mitään pakkoa, vaan sen yhteisen halun toimia tietyllä tavalla. Asiat on järkeilty yhdessä ja tunteiden kuohuissa voi tukeutua siihen mitä sovittu. En koskaan vaatisi toista tekemään niin, mutta itselle siitä voisi olla hyötyä, kun muistaisi... ainiin mehän sovittiin niin ja näin, sitten voi rauhassa antaa tunteiden kuohua ja senkin ymmärtää, jos sovituista asioista poikkeaa, silloin kuitenkin sen kumpikin tietää missä kohtaa tapahtui rikkoutuminen ja että luottamuksen palauttamiseksi tarvii korjata raameja entiselleen tai vähän muokata.

Lue lisää

No sehän me Interlocun kanssa jo puitiin tämä pakko sanan ajatus.

interlocutrice kirjoitti:

Luultavammin. Tai voihan lapset olla aikuisia ja lemmikeille hoitajia. 🤔

Itse en kaipaa parisuhdevirityksissä lasten tai lemmikkien tuomaa säätöä.

En halua, että täytyy olla varpaillaan, milloin nuorisolla / lapsilla tai eläimillä on mikin tarve silloin ja silloin.

T. Pirkanmaan likka

Anonyymi kirjoitti:

En tiedä sinun parisuhteista, mutta ei itselläni ainakaan ole ikinä suhteen alkuvaiheessa ollut ongelmia toistensa huomioimisessa. Jos olis ollut niin ei niihin suhteisiin olisi alunalkujaan edes päädytty. Huomioimiseen liittyviä ongelmia on voinut ilmetä myöhemmin, mutta miten asioiden sopiminen sitä muuttaisi? Sopimukset pitävät tasan sen aikaa, kun molemmat osapuolet kokevat ne mielekkäiksi. Kun asiat arkipäiväistyvät niin mielekkyys vähenee, eikä sille mahda mitään. Ei erillissuhde varsinaisesti estä arkipäiväistymistä, vaikka se voikin hidastaa sitä prosessia.

Entä kun on ollut vittumainen päivä, viikko tai kuukausi. Jätetäänkö sitten näkemättä, kun ei voi luvata jaksavansa toistaa koko rituaalia ja haluais ihan vaan olla toisen seurassa, ilman mitään paineita? Entä jos jonain päivänä ei todellakaan kaipaa tuollaista huomiota, mutta voisi jaksaa huomioida (itselläni menee näin päin, monilla varmaan päinvastoin)? jne. jne.

Lue lisää

Ei kai rituaalia tehdä rituaalin vuoksi, vaan se on hyvä tapa joka edesauttaa sisällön suojelemista.

J-a-n kirjoitti:

Mut jos se lemmikki on perheenjäsen ja kotonaan emännälle tärkeä? Tai ei löydy hoitajaa ainakaan joka kyläilylle?

Haittaako joku koira, kissa, pupu tms. siinä mitään? Koiran kanssa voi käydä yhdessä lenkillä, kissaa leikittää, loppujakin voi silitellä emännän ohessa. 😜

Lue lisää

Sitten kyllä haittaa, jos heille ei ole hoitajaa, kun pitäis olla joku meno, eikä heitä voi jättää yksin.

T. Pirkanmaan likka

Anonyymi kirjoitti:

Miten riitelette? Tuleeko kumppani pitämään kädestä, kun on vaikeaa?

Toi on ihana kohta, että pidetään kädestä/ kosketetaan, kun toinen puhuu vaikeista tunteista. Eihän sitä muuten aina tiedä miten toimia pahan paikan tullen, mutta kun se on sovittu niin ”saa” tehdä ja kumpikin muistaa sen. Kyllä siinä mielihyvähormoonin tuotto auttaa riidan selvittämiseen, se tunne että toinen on sua varten.

Lue lisää

Ei me riidellä. Miellän riitelyn räyhäämiseksi, niskojen nakkeluksi, möykkimiseksi. Me todetaan oma kanta ja joko ollaa hiljaa tai todetaan, että selvä tai jaaha.

Ei mua kukaan pitele kädestä. Lapset voi pidellä.

interlocutrice kirjoitti:

No alkuvaiheessa useasti se huomioiminen on sitä, että huumassa kyllä huomioi, mutta tietämättä edes miksi... Se kaikki sitten jälkeenpäin, vaikkapa siinä vaiheessa kun toiseen tottuu, meneekin sen alkuhuuman piikkiin. Tottai minä kuuntelin, kun se ihminen tuntui niin hyvältä jne. Mutta nyt se menee ihan tämän sopimisen piikkiin... Lisäksi siitä alusta juurikin jää enempi voimavaroja miettiä mitä toinen sanoo, mitä se haluaa, mistä se tykkää jne. kun ei tarvitse huolehtia mistään muusta kuin siitä, että tehdään kuten on sovittu.

Itse koen, että tuo alkuaika juurikin on se lopun suhteen ongelma...se menee liikaa jonkin hormoonihuurun tai vastaavan merkeissä...se ihminen siellä kaiken sen huuman aiheuttajana unohtuu... Ja sitten kun on tottunut.,..se iskeekin vasten kasvoja..

Pikkuisen on tässä taustahässäkkää sopivasti, niin ei meinaa ajatus, saatikka vastaustahti riittää....

Lue lisää

Mitä tausta hässäkkää oli ?😀

Anonyymi kirjoitti:

Miten riitelette? Tuleeko kumppani pitämään kädestä, kun on vaikeaa?

Toi on ihana kohta, että pidetään kädestä/ kosketetaan, kun toinen puhuu vaikeista tunteista. Eihän sitä muuten aina tiedä miten toimia pahan paikan tullen, mutta kun se on sovittu niin ”saa” tehdä ja kumpikin muistaa sen. Kyllä siinä mielihyvähormoonin tuotto auttaa riidan selvittämiseen, se tunne että toinen on sua varten.

Lue lisää

Jos nyt surua kohtaa, niin sitten on ritirinnan ja halattu. Muttei erimielisyyksissä.

Anonyymi kirjoitti:

Eiköhän valtaosa itsekin halua pitää lapset erossa jostain alullaan olevasta jutusta. Itselle ei ainakaan tulis mieleenkään päästää ketään lähellekään lastani hyvin pitkään aikaan. Toki poikkeuksiakin on, mutta ihmiset kyllä suojelevat lapsiaan näissä. Vaan siis itse tosiaan olen niin outo, että mun kanssa kykenee asumaan samassa asunnossakin yli vuoden tapaamatta yhtään sukulaista tai edes ystävää. En siis ehkä ole kovin hyvä mallikappale tässä muille esittelemisessä. Mulla ei varmaan itselläni tulis pakottavaa tarvetta esitellä ikinä.

Lue lisää

Joku voi käyttää lapsia sitomisen välineenä. Alkuhuumassa kumppanin pieniin lapsiin saattaa kokea hoivaamisen tarvetta enemmän kuin tavallisesti ja siinähän sitten olet jo luonut suhteen kokonaiseen perheeseen. Peruuttaminen vaikeaa.

Anonyymi kirjoitti:

Itse en kaipaa parisuhdevirityksissä lasten tai lemmikkien tuomaa säätöä.

En halua, että täytyy olla varpaillaan, milloin nuorisolla / lapsilla tai eläimillä on mikin tarve silloin ja silloin.

T. Pirkanmaan likka

Lue lisää

Parempi tutustua vanhempaan ja suhteeseen, kuin lapsiin. Uteliaisuus ehkä sitten paras houkute siihen. Juttujshan niistä väkisin kuulee...

Anonyymi kirjoitti:

Mitä tausta hässäkkää oli ?😀

Töitä ja muita tyyppejä pyöri siinä kyselemässä kaikkea...😁
Siis olin töissä tänään. 😬

Ja nyt on kiakkopeli. 😄

J-a-n kirjoitti:

No sehän me Interlocun kanssa jo puitiin tämä pakko sanan ajatus.

Sori en jaksanut koko ketjua niin tarkkaan lukea.

Anonyymi kirjoitti:

Sitten kyllä haittaa, jos heille ei ole hoitajaa, kun pitäis olla joku meno, eikä heitä voi jättää yksin.

T. Pirkanmaan likka

Lienee helpointa rajata potentiaaliset kumppanit niin ettei edes yritä mitään ihmisen kanssa jolla on vastuullaan muutakin elävää, kuin hän itse.

Anonyymi kirjoitti:

Niin ett suoraan suomeksi sanottuna; Disse haluaa mahdollisemman monta avointa suhdetta naisiin, vaihteluita riittäisi. Eikä Disse panis ollenkaan pahakseen ett nainen kuvittelisi olevansa se ainut häneen seksisuhteessa oleva!
Tästä seikasta mulle tulee väkisinkin mieleen Pertsa, niin hänen tyylistään kalastelua!
Mikä ei ainakaan moneen palstan naisista sytyttänyt, kuin kiukkuun!

Etpä ole ainutlaatuinen mies, ihan omasta kokemuksestani... tavallisen tavanomainen, miehiltä melkein jopa odotettua käytöstä. No teitähän mahtuu tusinaankin 13 kpl... mutt harvat ihan noin julkisesti sen kertovat, varoitukseksi meille dinosauruksille!

Päivänjatkoja, mä menen päikkäreille, kun väsyttää taas, ulkoilun jälkeen.
trollikka

Lue lisää

Onnea odotukseen! Odottaako sun miehen lapset innolla uutta sisarta?

Olisiko sinulle enemmän seuraa jossain muilla sivustoilla? Jäät aika paljon huomioitta täällä? Vaikka ei taida sinua haitata?

Luultavammin, koska mietin tässä määriteltyä erillissuhdetta juurikin.

interlocutrice kirjoitti:

Luultavammin, koska mietin tässä määriteltyä erillissuhdetta juurikin.

Kyllä sitä odotan

Ihokosketusta

Arvostan paljon

Sinä ossaat koskettaanii, että tuntuu. . ..

Anonyymi kirjoitti:

Kyllä sitä odotan

Ihokosketusta

Arvostan paljon

Sinä ossaat koskettaanii, että tuntuu. . ..

Jaa? Ootko kokeillut?

Kyllä voi erilaisissa erillissuhteissakin olla parisuhdeihminen.

- Sheena

No voin vastata, että kaikki koen ongelmiksi ihan yhtä hyvin minun kohdalla tapahtuviksi, kuin toisten kohdalle tapahtuviksi. Minun pitäisi oppia huomioimaan ja monien muidenkin pitäisi oppia siitä.

Ja ehkä vielä jotenkin enemmän kuin oppimista, kyse olisi omaksumisesta....omaksuu ja omin kokemuksin omaksuu, mistä vaikkapa huomioon ottamisesta on kyse ja mitä mikäkin tapa tarkoittaa.

Minä luulen, että niin itsekin, kuin moni nainenkin ei osaa käsittää mitä joku nyanssi on, miltä se tuntuu ja miten sen kokee, jos kaikki elämässä vaan menee sitä samaa jatkuvaa menoa...juuri niinkuin aina menee...

Olen minäkin ihastunut, rakastunut ja rakastanut....rakastan yhä... mutta kaikki tavanomainen on jo koettu ja se riittää.

interlocutrice kirjoitti:

No voin vastata, että kaikki koen ongelmiksi ihan yhtä hyvin minun kohdalla tapahtuviksi, kuin toisten kohdalle tapahtuviksi. Minun pitäisi oppia huomioimaan ja monien muidenkin pitäisi oppia siitä.

Ja ehkä vielä jotenkin enemmän kuin oppimista, kyse olisi omaksumisesta....omaksuu ja omin kokemuksin omaksuu, mistä vaikkapa huomioon ottamisesta on kyse ja mitä mikäkin tapa tarkoittaa.

Minä luulen, että niin itsekin, kuin moni nainenkin ei osaa käsittää mitä joku nyanssi on, miltä se tuntuu ja miten sen kokee, jos kaikki elämässä vaan menee sitä samaa jatkuvaa menoa...juuri niinkuin aina menee...

Olen minäkin ihastunut, rakastunut ja rakastanut....rakastan yhä... mutta kaikki tavanomainen on jo koettu ja se riittää.

Lue lisää

Kysymyshän ei nyt lainkaan ole siitä, että mikä on kenenkin syy. Syyllisten etsiminen on aika turhaa.

Kysymys kuului, että minkä sä koet olevan se ongelma SINULLE ja sinun kohdallasi. Ei asioihin etsitä ratkaisua, jos ei joku asia ole ongelmana. Eli siis mihin etsit ratkaisua juuri OMALLA kohdallasi? Koetko tosiaan esimerkiksi olleesi se joka jää vaille huomiota vai, ettet osaa huomioda?

Jotta et koe tätä kysymystä syytökseksi tai moitteeksi niin mä vastaan ensiksi omalta kohdaltani. Mä koen usein jääneni vaille huomiota. Jälkeenpäin sitä asiaa analysoituani mä olen huomannut, että kyse on ollut huomioimistapojen ja temperamenttien erosta. Mä olen temperamentiltani nopea ja asioiden pitäisi tapahtua nopeasti ja jos toinen on ollut temperamentiltaan hitaampi (kuten lähes väistämättä aina on ollut) niin hän ei välttämättä ole ehtinyt mukaan mukaan mun reagointiini. Siinä vaiheessa, kun hän on tajunnut reagoida miinä olen jo pettynyt ja vetäytynyt. Suurempi ongelma on kuitenkin ollut se erilainen tapa osoittaa huomiota ja välittämistä. Kaikki kun eivät tosiaan puhu ja hali ja pussaa, vaan osa näyttää välittämisen vaikka tekojen kautta.

Anonyymi kirjoitti:

Kysymyshän ei nyt lainkaan ole siitä, että mikä on kenenkin syy. Syyllisten etsiminen on aika turhaa.

Kysymys kuului, että minkä sä koet olevan se ongelma SINULLE ja sinun kohdallasi. Ei asioihin etsitä ratkaisua, jos ei joku asia ole ongelmana. Eli siis mihin etsit ratkaisua juuri OMALLA kohdallasi? Koetko tosiaan esimerkiksi olleesi se joka jää vaille huomiota vai, ettet osaa huomioda?

Jotta et koe tätä kysymystä syytökseksi tai moitteeksi niin mä vastaan ensiksi omalta kohdaltani. Mä koen usein jääneni vaille huomiota. Jälkeenpäin sitä asiaa analysoituani mä olen huomannut, että kyse on ollut huomioimistapojen ja temperamenttien erosta. Mä olen temperamentiltani nopea ja asioiden pitäisi tapahtua nopeasti ja jos toinen on ollut temperamentiltaan hitaampi (kuten lähes väistämättä aina on ollut) niin hän ei välttämättä ole ehtinyt mukaan mukaan mun reagointiini. Siinä vaiheessa, kun hän on tajunnut reagoida miinä olen jo pettynyt ja vetäytynyt. Suurempi ongelma on kuitenkin ollut se erilainen tapa osoittaa huomiota ja välittämistä. Kaikki kun eivät tosiaan puhu ja hali ja pussaa, vaan osa näyttää välittämisen vaikka tekojen kautta.

Lue lisää

Eli siis pointti ... jotta minä en jatkossa koe tulevani huomioduksi liian vähän niin mulla on tasan kaksi vaihtoehtoa. Minä joko a) etsin ihmisen joka toimii tuossa asiassa samoin kuin minä tai b) opin tunnistamaan ja sietämään sitä, että toinen toimii eri tavalla. Mä en voi vaatia toista muuttamaan temperamenttiaan tai tapaansa huomioida ja osoittaa välittämistään. Muutos lähtee vain ja ainoastaan minusta itsestäni.

Anonyymi kirjoitti:

Eli siis pointti ... jotta minä en jatkossa koe tulevani huomioduksi liian vähän niin mulla on tasan kaksi vaihtoehtoa. Minä joko a) etsin ihmisen joka toimii tuossa asiassa samoin kuin minä tai b) opin tunnistamaan ja sietämään sitä, että toinen toimii eri tavalla. Mä en voi vaatia toista muuttamaan temperamenttiaan tai tapaansa huomioida ja osoittaa välittämistään. Muutos lähtee vain ja ainoastaan minusta itsestäni.

Lue lisää

Jos se toinen haluaa olla mun kanssani niin se jaksaa ehkä puoli vuotta esittää olevansa pusi/hali/rakastanrakastan -tyyppiä vastoin omaa luonnettaan, mutta ennemmin tai myöhemmin sitä alkaa lähinnä vain vituttaa, jos sellasta odotetaan.

Anonyymi kirjoitti:

Kysymyshän ei nyt lainkaan ole siitä, että mikä on kenenkin syy. Syyllisten etsiminen on aika turhaa.

Kysymys kuului, että minkä sä koet olevan se ongelma SINULLE ja sinun kohdallasi. Ei asioihin etsitä ratkaisua, jos ei joku asia ole ongelmana. Eli siis mihin etsit ratkaisua juuri OMALLA kohdallasi? Koetko tosiaan esimerkiksi olleesi se joka jää vaille huomiota vai, ettet osaa huomioda?

Jotta et koe tätä kysymystä syytökseksi tai moitteeksi niin mä vastaan ensiksi omalta kohdaltani. Mä koen usein jääneni vaille huomiota. Jälkeenpäin sitä asiaa analysoituani mä olen huomannut, että kyse on ollut huomioimistapojen ja temperamenttien erosta. Mä olen temperamentiltani nopea ja asioiden pitäisi tapahtua nopeasti ja jos toinen on ollut temperamentiltaan hitaampi (kuten lähes väistämättä aina on ollut) niin hän ei välttämättä ole ehtinyt mukaan mukaan mun reagointiini. Siinä vaiheessa, kun hän on tajunnut reagoida miinä olen jo pettynyt ja vetäytynyt. Suurempi ongelma on kuitenkin ollut se erilainen tapa osoittaa huomiota ja välittämistä. Kaikki kun eivät tosiaan puhu ja hali ja pussaa, vaan osa näyttää välittämisen vaikka tekojen kautta.

Lue lisää

Ja vastaan likipitäen samalla tavalla... haen tässä useampaan ongelmaan ratkaisua...siihen, että en ole saanut huomiota mielestäni ja toisaalta, etten ole antanut mahkuja toisen reagoida... toisaalta uskoisin, että jonkun toisen ei tule mieleen huomioida jotain jossain kohti, mihin voin kuvitella itsenikin...en varmaan osaa kaikessa asiassa ottaa toista huomioon ja oikein...
Tässä ei yksinomaan siis korjailla minun ongelmia toisten käytökseen liittyen, vaan tässä on myös minulla mahdollisuus oppia ja omaksua tiettyjä tapoja ja huomioita....whatever...

Tuo loppulause...."Kaikki kun eivät tosiaan puhu ja hali ja pussaa, vaan osa näyttää välittämisen vaikka tekojen kautta." Juuri tämä on hyvä... jos minä tykkään vaikka osoittaa toiselle tunteeni rakastelemalla, enkä niin halaamalla, niin tuossa mun mallissa mä halaisin ja toinen saisi sanoa, että tämä tuntuu hyvältä...onneks tämä määriteltiin tänne, että kun olen kertonut huonot uutiset ja itkenyt, haluisin halin ja saan sen...No ei tässä kaikki...mä taas saan kokea sen tilanteen ja huomaan, että piru että täähän tuntuukin hyvältä... Ja tuo nyyhkivä nainenkin tykkää... Eikä siinä kaikki....kun se nainen on tämän tähän määritellyt ja mä itkien kerron jutun mikä painaa, niin hitto vieköön! Minäkin saan halin hältä.... En ole ennen saanut ja en siksi ole sitä osannut antaa muille...

Kässäätkö mikä jatkumo ihan pikkujutusta voi tulla....???

Anonyymi kirjoitti:

Eli siis pointti ... jotta minä en jatkossa koe tulevani huomioduksi liian vähän niin mulla on tasan kaksi vaihtoehtoa. Minä joko a) etsin ihmisen joka toimii tuossa asiassa samoin kuin minä tai b) opin tunnistamaan ja sietämään sitä, että toinen toimii eri tavalla. Mä en voi vaatia toista muuttamaan temperamenttiaan tai tapaansa huomioida ja osoittaa välittämistään. Muutos lähtee vain ja ainoastaan minusta itsestäni.

Lue lisää

No mä väitän tätä c-vaihtoehdoksi, mutta voin olla väärässäkin.

Mutta vähän vastaavaa vaihtoehtoa moni pariterapeutti kyllä käyttää. Siis suosittelee...🤔

Anonyymi kirjoitti:

Jos se toinen haluaa olla mun kanssani niin se jaksaa ehkä puoli vuotta esittää olevansa pusi/hali/rakastanrakastan -tyyppiä vastoin omaa luonnettaan, mutta ennemmin tai myöhemmin sitä alkaa lähinnä vain vituttaa, jos sellasta odotetaan.

Lue lisää

Niin ja sun pitäisi luopua sellaisesta, opetella olemaan ja haluamaan ihan muuta, että voisit olla jonkun kanssa? Tai etsiä se liki mahdottomuustyyppi maailmasta. :oD

interlocutrice kirjoitti:

Ja vastaan likipitäen samalla tavalla... haen tässä useampaan ongelmaan ratkaisua...siihen, että en ole saanut huomiota mielestäni ja toisaalta, etten ole antanut mahkuja toisen reagoida... toisaalta uskoisin, että jonkun toisen ei tule mieleen huomioida jotain jossain kohti, mihin voin kuvitella itsenikin...en varmaan osaa kaikessa asiassa ottaa toista huomioon ja oikein...
Tässä ei yksinomaan siis korjailla minun ongelmia toisten käytökseen liittyen, vaan tässä on myös minulla mahdollisuus oppia ja omaksua tiettyjä tapoja ja huomioita....whatever...

Tuo loppulause...."Kaikki kun eivät tosiaan puhu ja hali ja pussaa, vaan osa näyttää välittämisen vaikka tekojen kautta." Juuri tämä on hyvä... jos minä tykkään vaikka osoittaa toiselle tunteeni rakastelemalla, enkä niin halaamalla, niin tuossa mun mallissa mä halaisin ja toinen saisi sanoa, että tämä tuntuu hyvältä...onneks tämä määriteltiin tänne, että kun olen kertonut huonot uutiset ja itkenyt, haluisin halin ja saan sen...No ei tässä kaikki...mä taas saan kokea sen tilanteen ja huomaan, että piru että täähän tuntuukin hyvältä... Ja tuo nyyhkivä nainenkin tykkää... Eikä siinä kaikki....kun se nainen on tämän tähän määritellyt ja mä itkien kerron jutun mikä painaa, niin hitto vieköön! Minäkin saan halin hältä.... En ole ennen saanut ja en siksi ole sitä osannut antaa muille...

Kässäätkö mikä jatkumo ihan pikkujutusta voi tulla....???

Lue lisää

En olettanutkaan sinun etsivän ratkaisua vain yhteen ongelmaan. Tuossa alussa on sen verran monta kohtaa, että kipupisteitä selvästi riittää. Niinhän niitä riittää meillä kaikilla. En vaan nähnyt mitään järkeä lähteä kirjoittamaan auki koko litaniaa. Nuo jokaisen kohdan kun voisi tosiaan kirjoittaa auki ja kysymykseksi siitä mikä se todellinen ongelma on.

Omien kokemusteni valossa tuo esimerkkisi ei kuulosta kovin realistiselta ajatukselta. Ihannemaailmassa se voisi mennä noin, mutta ihmiset ovat kovin monimutkaisia otuksia. Minä itse kun olen tasan se ainoa asia, johon kenelläkään on mitään valtaa vaikuttaa. Kaiken ongelmanratkasun ydin on lopulta omassa itsessä ja halussa muuttua tai olla muuttumatta. On myös asioita, joita ihminen ei voi muuttaa, kuten temperamentti. Se täytyy vaan hyväksyä sellaisena kun se on, tai sitten etsiä sellainen itselle sopiva.

Vaan siis jos täysin rehellisiä ollaan, niin jos nuo kaikki pakot ja rituaalit kuorii pois homma kuulostaa suht normaalilta.

Anonyymi kirjoitti:

En olettanutkaan sinun etsivän ratkaisua vain yhteen ongelmaan. Tuossa alussa on sen verran monta kohtaa, että kipupisteitä selvästi riittää. Niinhän niitä riittää meillä kaikilla. En vaan nähnyt mitään järkeä lähteä kirjoittamaan auki koko litaniaa. Nuo jokaisen kohdan kun voisi tosiaan kirjoittaa auki ja kysymykseksi siitä mikä se todellinen ongelma on.

Omien kokemusteni valossa tuo esimerkkisi ei kuulosta kovin realistiselta ajatukselta. Ihannemaailmassa se voisi mennä noin, mutta ihmiset ovat kovin monimutkaisia otuksia. Minä itse kun olen tasan se ainoa asia, johon kenelläkään on mitään valtaa vaikuttaa. Kaiken ongelmanratkasun ydin on lopulta omassa itsessä ja halussa muuttua tai olla muuttumatta. On myös asioita, joita ihminen ei voi muuttaa, kuten temperamentti. Se täytyy vaan hyväksyä sellaisena kun se on, tai sitten etsiä sellainen itselle sopiva.

Vaan siis jos täysin rehellisiä ollaan, niin jos nuo kaikki pakot ja rituaalit kuorii pois homma kuulostaa suht normaalilta.

Lue lisää

Niin, eihän tässä ajatuksessa ole mitään mullistavaa sen suhteen, minkälaista mikä suhde tahaansa pitäisi olla ja pitää sisällään. Mutta se, että niistä tekisi määrittelemällä liki rituaaleja ja tapoja, sen mukaan mitä kummallekin on tärkeitä, se minusta antaisi mahdollisuuden edes päästä lähelle sen toisen juuri tuota temperamenttia, identiteettiä ja sellaista "häneyttä" mikä jää usein arvailuden ja oletuksien varjoon.

Puhutaan, että ollaan avoimia ja kerrotaan kaikki...pa.kat sanon minä. Kyllä ihmiset ei pysty aina kaikkea sanomaan, mutta osa näkyy.... se näkyy siinä kun halaa, se näkyy siinä kun koskettaa tai tulee viereen. Katseesta ja vaikka mistä... ja lopulta voi jo kysyä, että mikä on?

Suurin ehkä pointti tässä ideassa on se, että määrittelemällä kaikenlaista ääneen ja mikäpä sitä kieltää vaikka paperille kirjamasta... että se on kuin ristikuulustelu toinen toiselle. Mikä ei kuulu, eikä näy se tuntuu...tai miten vaan...

En tiedä, että olisiko otsikko ollut parempi sitten tyyliin: Määritelty seurustelu ( aika määrittelemätön)

interlocutrice kirjoitti:

Niin ja sun pitäisi luopua sellaisesta, opetella olemaan ja haluamaan ihan muuta, että voisit olla jonkun kanssa? Tai etsiä se liki mahdottomuustyyppi maailmasta. :oD

En ymmärrä mitä tämä "niin ja sun pitäisi luopua sellaisesta, opetella olemaan ja haluamaan ihan muuta, että voisit olla jonkun kanssa" tarkottaa. En kokisi luopuvani mistään vaan saavani ymmärrystä. Itselleni syiden ymmärtäminen pitkälti ratkaisee tämän ongelman. Jos tiedän miten toinen välittämisensä ilmaisee niin enhän mä voi kokea, ettei hän välittäisi. Siis olettaen, että hän näyttää sitä välittämistä sillä omalla tavallaan. En mä voi vaatia kissaakaan muuttumaan koiraksi, vain koska tykkään enemmän koirista. Joko opettelen sietämään kissaa tai hankin koiran. Tuo "rakkauden kieli", kun on sellainen, että se ei muutu. Se on niin syvään kirjoitettu.

Ihan niin uniikki olento en koe olevani, että samanmoisen löytäminen olisi mahdotonta. Ei noita temperamenttityyppejä ihan niin montaa ole.

Anonyymi kirjoitti:

En ymmärrä mitä tämä "niin ja sun pitäisi luopua sellaisesta, opetella olemaan ja haluamaan ihan muuta, että voisit olla jonkun kanssa" tarkottaa. En kokisi luopuvani mistään vaan saavani ymmärrystä. Itselleni syiden ymmärtäminen pitkälti ratkaisee tämän ongelman. Jos tiedän miten toinen välittämisensä ilmaisee niin enhän mä voi kokea, ettei hän välittäisi. Siis olettaen, että hän näyttää sitä välittämistä sillä omalla tavallaan. En mä voi vaatia kissaakaan muuttumaan koiraksi, vain koska tykkään enemmän koirista. Joko opettelen sietämään kissaa tai hankin koiran. Tuo "rakkauden kieli", kun on sellainen, että se ei muutu. Se on niin syvään kirjoitettu.

Ihan niin uniikki olento en koe olevani, että samanmoisen löytäminen olisi mahdotonta. Ei noita temperamenttityyppejä ihan niin montaa ole.

Lue lisää

Niin, et sä tule ikinä kokemaan jotain välittämistä toisesta, vaikka sä sen ymmärtäisit...sä tulet kokemaan välittämisen juuri siten kun sä sen koet ja piste.

Mutta olenko väärässä, jos väitän, että kun välität jostakin, niin osoitat sen samoin, kun miten itse osaat sen kokea? Halipusupususmaksmak? :oD

interlocutrice kirjoitti:

Niin, eihän tässä ajatuksessa ole mitään mullistavaa sen suhteen, minkälaista mikä suhde tahaansa pitäisi olla ja pitää sisällään. Mutta se, että niistä tekisi määrittelemällä liki rituaaleja ja tapoja, sen mukaan mitä kummallekin on tärkeitä, se minusta antaisi mahdollisuuden edes päästä lähelle sen toisen juuri tuota temperamenttia, identiteettiä ja sellaista "häneyttä" mikä jää usein arvailuden ja oletuksien varjoon.

Puhutaan, että ollaan avoimia ja kerrotaan kaikki...pa.kat sanon minä. Kyllä ihmiset ei pysty aina kaikkea sanomaan, mutta osa näkyy.... se näkyy siinä kun halaa, se näkyy siinä kun koskettaa tai tulee viereen. Katseesta ja vaikka mistä... ja lopulta voi jo kysyä, että mikä on?

Suurin ehkä pointti tässä ideassa on se, että määrittelemällä kaikenlaista ääneen ja mikäpä sitä kieltää vaikka paperille kirjamasta... että se on kuin ristikuulustelu toinen toiselle. Mikä ei kuulu, eikä näy se tuntuu...tai miten vaan...

En tiedä, että olisiko otsikko ollut parempi sitten tyyliin: Määritelty seurustelu ( aika määrittelemätön)

Lue lisää

Itse koen tuon esittämäsi mallin lähinnä pakottamiseksi, mutta voi se toki joillekin sopia (esim. sinulle). Minusta taas toiselle pitää antaa tilaa olla oma itsensä ja pyrkiä mahdollisimman vähän pakottamaan mihinkään muottiin ja rituaaliin. Toki tuon pitää mennä molempiin suuntiin, mutta tosiaan pakottamatta.

Tuollaisessa esim. pakko puhua tilanteessa käy helposti niin, että toiselle se on luontaista ja toinen joutuu siihen vastentahtoisesti. Se ei ole kovin reilu tilanne. Pelkkä kuuntelu ei myöskään ole kovin luontevaa monillekaan. Jos yritetään opetella kuuntelemaan toista esim. ristiriitatilanteessa, niin usein suositellaan vaikkapa 30 sekunnin puheenvuoroja.

Toiset ihmiset puhuvat enemmän ja toiset vähemmän. Täysi puheettomuuskaan ei ole kaikille ongelma. Puhumaan pakottaminen voi mennä myös henkisen pahoinpitelyn puolelle.

Anonyymi kirjoitti:

Itse koen tuon esittämäsi mallin lähinnä pakottamiseksi, mutta voi se toki joillekin sopia (esim. sinulle). Minusta taas toiselle pitää antaa tilaa olla oma itsensä ja pyrkiä mahdollisimman vähän pakottamaan mihinkään muottiin ja rituaaliin. Toki tuon pitää mennä molempiin suuntiin, mutta tosiaan pakottamatta.

Tuollaisessa esim. pakko puhua tilanteessa käy helposti niin, että toiselle se on luontaista ja toinen joutuu siihen vastentahtoisesti. Se ei ole kovin reilu tilanne. Pelkkä kuuntelu ei myöskään ole kovin luontevaa monillekaan. Jos yritetään opetella kuuntelemaan toista esim. ristiriitatilanteessa, niin usein suositellaan vaikkapa 30 sekunnin puheenvuoroja.

Toiset ihmiset puhuvat enemmän ja toiset vähemmän. Täysi puheettomuuskaan ei ole kaikille ongelma. Puhumaan pakottaminen voi mennä myös henkisen pahoinpitelyn puolelle.

Lue lisää

No voihan se olla, että ennen tälläisen idean toteuttamista myös sitä haluavan ihmisen ja itseni on käytävä psykologisissa testeissä, ettei ole syyntakeeton. :oD

interlocutrice kirjoitti:

Niin, et sä tule ikinä kokemaan jotain välittämistä toisesta, vaikka sä sen ymmärtäisit...sä tulet kokemaan välittämisen juuri siten kun sä sen koet ja piste.

Mutta olenko väärässä, jos väitän, että kun välität jostakin, niin osoitat sen samoin, kun miten itse osaat sen kokea? Halipusupususmaksmak? :oD

Lue lisää

Jos oikeasti uskot noin niin silloin palataan siihen, ettei olisi mitään muuta vaihtoehtoa kuin etsiä "se oikea". Tuo rakkauden kieli kun ei tosiaan muutu. Se ei ole aitoa.

Onneksesi tuo kuvitelmasi on väärä. Sitä omaa tunnettaan voi muuttaa ymmärtämisen avulla. Jos palataan taas vaikka eläimiin niin kyllä ne eläimen välittämisen eleet oppii tulkitsemaan täysin oikein, vaikkeivät ne olekaan samoja kuin omasi. Omaa spontaania kiintymyksenosoitustaan on yhtä vaikea muuttaa, kuin kissan muuttua koiraksi, mutta kissa ja koira oppivat kyllä lukemaan toisiaan.

interlocutrice kirjoitti:

No voihan se olla, että ennen tälläisen idean toteuttamista myös sitä haluavan ihmisen ja itseni on käytävä psykologisissa testeissä, ettei ole syyntakeeton. :oD

Jos kokee tarvitsevansa psykologisia testejä niin mikäs siinä ☺

Anonyymi kirjoitti:

Jos oikeasti uskot noin niin silloin palataan siihen, ettei olisi mitään muuta vaihtoehtoa kuin etsiä "se oikea". Tuo rakkauden kieli kun ei tosiaan muutu. Se ei ole aitoa.

Onneksesi tuo kuvitelmasi on väärä. Sitä omaa tunnettaan voi muuttaa ymmärtämisen avulla. Jos palataan taas vaikka eläimiin niin kyllä ne eläimen välittämisen eleet oppii tulkitsemaan täysin oikein, vaikkeivät ne olekaan samoja kuin omasi. Omaa spontaania kiintymyksenosoitustaan on yhtä vaikea muuttaa, kuin kissan muuttua koiraksi, mutta kissa ja koira oppivat kyllä lukemaan toisiaan.

Lue lisää

No otetaan konkreettinen esimerkki seksistä... se on helpompi ymmärtää... siinäkin on tunnetta, niin fyysistä, kuin henkistä.

Kuvitellaan perussetti ja mä vähän nyt stereotypisoin, niin on helpompaa....

Nainen ei saa yhdynnässä. Mies saa. Nainen haluaisi siis muuta stimulointia, mutta miehestä se ei ole mukavaa...jos hän stimuloi naista muuten (pakosta) niin hän ei saa....

Eikös ole ihan perinteinen ongelma... pitäisikö naisen siis opetella tulemaan muuten...itse koskettelemalla, vaihtaa miestä muullatavoin stimuloivaan?

No ajatellaans nyt tään määritellyn kautta tätä....

Se nainen neuvoo, mistä pitää ja sitä sitten kokeillaan ja yritetään... ja vaikka se ei menisi heti putkeen, niin ensinnäkin nainen huomaa, että mies yrittää...ja taas toisaalta mies yrittää ja ehkä jo toisella kerralla saa jostain itsessään kiinni.... Tästä voi olla vaikkapa neljäs kerta kun nainen ja mies saa... ja varmaan siitä edespäin aina...koska mies sai itselleen tunteen, että saa naisen tulemaan ja olemaan tyytyväinen...Ja nainen saa sen mitä tarvitsee...tullakseen ja taatusti se näkyy päällepäin.... ei kahta sanaa...mutta miten mies voisi saada tuon antamisen tunteen, jos hän ei saa sitä missään kokea? Ja tätä voi minusta soveltaa ihan mihin vaan...vaikka siihen miten haluaa tulla lohdutetuksi....

Eli ei siinä se mies miksikään muutu...ihan sama ukko se on...mutta hän oppii ja omaksuu uuden tunteen ja tavan miten hän sen saa....ja varmaan avaa myös uteliaisuutta löytää tuota fiilistä muualtakin...

interlocutrice kirjoitti:

No voin vastata, että kaikki koen ongelmiksi ihan yhtä hyvin minun kohdalla tapahtuviksi, kuin toisten kohdalle tapahtuviksi. Minun pitäisi oppia huomioimaan ja monien muidenkin pitäisi oppia siitä.

Ja ehkä vielä jotenkin enemmän kuin oppimista, kyse olisi omaksumisesta....omaksuu ja omin kokemuksin omaksuu, mistä vaikkapa huomioon ottamisesta on kyse ja mitä mikäkin tapa tarkoittaa.

Minä luulen, että niin itsekin, kuin moni nainenkin ei osaa käsittää mitä joku nyanssi on, miltä se tuntuu ja miten sen kokee, jos kaikki elämässä vaan menee sitä samaa jatkuvaa menoa...juuri niinkuin aina menee...

Olen minäkin ihastunut, rakastunut ja rakastanut....rakastan yhä... mutta kaikki tavanomainen on jo koettu ja se riittää.

Lue lisää

”Ja ehkä vielä jotenkin enemmän kuin oppimista, kyse olisi omaksumisesta....omaksuu ja omin kokemuksin omaksuu, mistä vaikkapa huomioon ottamisesta on kyse ja mitä mikäkin tapa tarkoittaa. ” Hieno tämä sinun kommentti!

Oppia niin, että menee syvemmälle tasoille ikäänkuin lihasmuistiin... monta asiaa voi kirjoista lukea, mutta sisäistäminen tulee vasta elämisen ja kokemisen kautta.

interlocutrice kirjoitti:

No otetaan konkreettinen esimerkki seksistä... se on helpompi ymmärtää... siinäkin on tunnetta, niin fyysistä, kuin henkistä.

Kuvitellaan perussetti ja mä vähän nyt stereotypisoin, niin on helpompaa....

Nainen ei saa yhdynnässä. Mies saa. Nainen haluaisi siis muuta stimulointia, mutta miehestä se ei ole mukavaa...jos hän stimuloi naista muuten (pakosta) niin hän ei saa....

Eikös ole ihan perinteinen ongelma... pitäisikö naisen siis opetella tulemaan muuten...itse koskettelemalla, vaihtaa miestä muullatavoin stimuloivaan?

No ajatellaans nyt tään määritellyn kautta tätä....

Se nainen neuvoo, mistä pitää ja sitä sitten kokeillaan ja yritetään... ja vaikka se ei menisi heti putkeen, niin ensinnäkin nainen huomaa, että mies yrittää...ja taas toisaalta mies yrittää ja ehkä jo toisella kerralla saa jostain itsessään kiinni.... Tästä voi olla vaikkapa neljäs kerta kun nainen ja mies saa... ja varmaan siitä edespäin aina...koska mies sai itselleen tunteen, että saa naisen tulemaan ja olemaan tyytyväinen...Ja nainen saa sen mitä tarvitsee...tullakseen ja taatusti se näkyy päällepäin.... ei kahta sanaa...mutta miten mies voisi saada tuon antamisen tunteen, jos hän ei saa sitä missään kokea? Ja tätä voi minusta soveltaa ihan mihin vaan...vaikka siihen miten haluaa tulla lohdutetuksi....

Eli ei siinä se mies miksikään muutu...ihan sama ukko se on...mutta hän oppii ja omaksuu uuden tunteen ja tavan miten hän sen saa....ja varmaan avaa myös uteliaisuutta löytää tuota fiilistä muualtakin...

Lue lisää

Ymmärrät varmaan itsekin, että tuo esimerkki on täysin eri asia. Noilla jutuilla kun ei oikein ole mitään tekemistä keskenään. Sitten oltaisiin lähempänä samaa, jos miehellä olisi jokin ylitsepääsemätön fyysinen este miksei hän voisi tehdä sitä ainoaa asiaa, joka tuottaisi naiselle orgasmin. Temperamenttityypit ym. kun ovat asioita, joita on mahdoton muuttaa. Ne ovat synnynnäisiä ominaisuuksia, jotka vaan ovat ja joiden kanssa täytyy oppia elämään tai jatkaa matkaa.

Anonyymi kirjoitti:

Jos kokee tarvitsevansa psykologisia testejä niin mikäs siinä ☺

No eikö noita skenaarioita ajatellessa pitäisi jonkinlainen syyntakeettomuus olla kyseessä, jos tälläiseen suhteeseen haluaa mukaan? Ei osaa puhua, eikä pysty... :oD

Voin sanoa, etten mä ainakaan ehdottaisi kellekkään tuppisuulle ja ujolle suhdetta mun kanssa...toppais heti treffeihin. :oD

Anonyymi kirjoitti:

”Ja ehkä vielä jotenkin enemmän kuin oppimista, kyse olisi omaksumisesta....omaksuu ja omin kokemuksin omaksuu, mistä vaikkapa huomioon ottamisesta on kyse ja mitä mikäkin tapa tarkoittaa. ” Hieno tämä sinun kommentti!

Oppia niin, että menee syvemmälle tasoille ikäänkuin lihasmuistiin... monta asiaa voi kirjoista lukea, mutta sisäistäminen tulee vasta elämisen ja kokemisen kautta.

Lue lisää

Näinpä! Ja se, että meistä jokainen ihminen tekee niin, niinkuin toivoisi itselle tehtävän....mutta kun se toinen ei samoin koe siitä hommasta...se on takuuvarmaa... Toiselle voi olla joku muu asia samassa kohden tärkeää... mutta siitä toisen huomioimisesta niinkuin hän toivoo ja saa sen tunteen, voi oppia pitämään vaikka sen kautta, että se toinen ilahtuu ja tykkää tehdä taasen kuten minä toivon samassa kohti... :o)

interlocutrice kirjoitti:

No eikö noita skenaarioita ajatellessa pitäisi jonkinlainen syyntakeettomuus olla kyseessä, jos tälläiseen suhteeseen haluaa mukaan? Ei osaa puhua, eikä pysty... :oD

Voin sanoa, etten mä ainakaan ehdottaisi kellekkään tuppisuulle ja ujolle suhdetta mun kanssa...toppais heti treffeihin. :oD

Lue lisää

Ei kai kukaan ole sanonut, etteikö ehdotuksesi voi hyvinkin sopia jollekulle? Meitä on niin moneksi, että ihan hyvin voi olla ok.

Kyllä tässä maailmassa riittää sellaisiakin "normaaleja" ihmisiä, joiden mielenterveyden olen ihan aidosti valmis kyseenalaistamaan. Tämä nyt on vielä sieltä hyvin kevyestä päästä.

interlocutrice kirjoitti:

Niin, eihän tässä ajatuksessa ole mitään mullistavaa sen suhteen, minkälaista mikä suhde tahaansa pitäisi olla ja pitää sisällään. Mutta se, että niistä tekisi määrittelemällä liki rituaaleja ja tapoja, sen mukaan mitä kummallekin on tärkeitä, se minusta antaisi mahdollisuuden edes päästä lähelle sen toisen juuri tuota temperamenttia, identiteettiä ja sellaista "häneyttä" mikä jää usein arvailuden ja oletuksien varjoon.

Puhutaan, että ollaan avoimia ja kerrotaan kaikki...pa.kat sanon minä. Kyllä ihmiset ei pysty aina kaikkea sanomaan, mutta osa näkyy.... se näkyy siinä kun halaa, se näkyy siinä kun koskettaa tai tulee viereen. Katseesta ja vaikka mistä... ja lopulta voi jo kysyä, että mikä on?

Suurin ehkä pointti tässä ideassa on se, että määrittelemällä kaikenlaista ääneen ja mikäpä sitä kieltää vaikka paperille kirjamasta... että se on kuin ristikuulustelu toinen toiselle. Mikä ei kuulu, eikä näy se tuntuu...tai miten vaan...

En tiedä, että olisiko otsikko ollut parempi sitten tyyliin: Määritelty seurustelu ( aika määrittelemätön)

Lue lisää

Jaaha, Vedit sitt herneet nenääsi, mun tulkinnastani... sun kirjoituksistasi!
Noin mä niitä luin rivien välistä... perustuen mun omiin kokemuksiini.

Ja siitä lasten antamasta opetuksesta: sen verran ett "tulokas" on aloittanut jo koulutukseni. Mun piti nukkumani, mutt pitkälleni käytyä; aloitti "nyytti" heti potku harjoittelun, ei löydy maaten asentoa missä vois nukkua.

Luin juuri kirjoitukses ett myönnät ettet ole parisuhde ihminen... ja sen vuoksi mietit muita vaihtoehtoja. "rakkaudessa kaikki taianomainen on tullut jo koettua, ja se siitä!"

Aika suoraan sanottu, (mutt sitä ei saa käsittää väärin)... pitäisi pystyä tulkitsemaan kai se jotenkin positiivisella tavalla. Mä vaan en osaa, joten on ehkä parempi etten enää vastaile omia tulkintojani tänne. Mutt yhä edelleen mä ihmettelen; mitä mä tulkitsin väärin?
Se on moro, ainakin hetkeksi aikaa!
trollikka

Anonyymi kirjoitti:

Jos se toinen haluaa olla mun kanssani niin se jaksaa ehkä puoli vuotta esittää olevansa pusi/hali/rakastanrakastan -tyyppiä vastoin omaa luonnettaan, mutta ennemmin tai myöhemmin sitä alkaa lähinnä vain vituttaa, jos sellasta odotetaan.

Lue lisää

Kiva onko joku muukin pusuhalirakastanrakastan tyyppiä?

🤘

J-a-n kirjoitti:

Kiva onko joku muukin pusuhalirakastanrakastan tyyppiä?

🤘

No minä, joka tuon kirjoitin, olen ☺.

Anonyymi kirjoitti:

Ymmärrät varmaan itsekin, että tuo esimerkki on täysin eri asia. Noilla jutuilla kun ei oikein ole mitään tekemistä keskenään. Sitten oltaisiin lähempänä samaa, jos miehellä olisi jokin ylitsepääsemätön fyysinen este miksei hän voisi tehdä sitä ainoaa asiaa, joka tuottaisi naiselle orgasmin. Temperamenttityypit ym. kun ovat asioita, joita on mahdoton muuttaa. Ne ovat synnynnäisiä ominaisuuksia, jotka vaan ovat ja joiden kanssa täytyy oppia elämään tai jatkaa matkaa.

Lue lisää

No okei... otetaan toinen....

Mies sanoo räyhäävänsä, kun hermostuu jostain ja tarvitsee aikaa rauhoittua, että voi sitten kyllä sopia... Nainen taas pelkää agressiivista huutamista, mutta haluaisi halin, jos hän on pelästynyt....

Oliko sopivan tempperamenttinen ongelma...

No määritellään, että mies voi korottaa ääntä ja saa aikaa rauhoittua, naisen ei kannata siitä ottaa itseensä. Mies tulee aijan päästä, pahoittelee toimintaansa ja antaa halin. Pitemmän päälle jopa uskoisin, että miehen taantunut tapa huutaa ja räyhätä voi muuttua, kun saa toteuttaa sitä aikansa ja toimitaan näin... Ja toisaalta nainenkaan ei enää pelästy suurta äänen kohottamista ja vihaista ilmettä...

Joko nyt kelpaa... ? :oD

Anonyymi kirjoitti:

No minä, joka tuon kirjoitin, olen ☺.

Mahtavaa, melkein jo vaivuin synkkyyteen etteikö kukaan muu tykkää nyhjäämisestä, hellyydestä, pusuista ja haleista. Hyvin harvoin niihin täällä tekstinä törmää.

Päivä pelastettu. 🤗

interlocutrice kirjoitti:

No okei... otetaan toinen....

Mies sanoo räyhäävänsä, kun hermostuu jostain ja tarvitsee aikaa rauhoittua, että voi sitten kyllä sopia... Nainen taas pelkää agressiivista huutamista, mutta haluaisi halin, jos hän on pelästynyt....

Oliko sopivan tempperamenttinen ongelma...

No määritellään, että mies voi korottaa ääntä ja saa aikaa rauhoittua, naisen ei kannata siitä ottaa itseensä. Mies tulee aijan päästä, pahoittelee toimintaansa ja antaa halin. Pitemmän päälle jopa uskoisin, että miehen taantunut tapa huutaa ja räyhätä voi muuttua, kun saa toteuttaa sitä aikansa ja toimitaan näin... Ja toisaalta nainenkaan ei enää pelästy suurta äänen kohottamista ja vihaista ilmettä...

Joko nyt kelpaa... ? :oD

Lue lisää

Niin nimenomaan, sen temperamentin kanssa täytyy joko oppia elämään tai nostaa kytkintä.

Huutaminen ja se, että tarvitsee hetken rauhoittuakseen ei tosin itsessään mitenkään poissulje halaamisen mahdollisuutta. Se voi tulla myös ihan luonnostaan, jos se kuuluu siihen omaan rakkauden kieleen. Vaan jos ei se kuulu niin sittenpä onkin paljon vaikeampaa. Toinen kun voikin olla sitä sorttia, joka osoittaa rakkautta tuomalla lahjoja tai vaikka sitä sorttia, joka osoittaa rakkautta tekojen kautta ja laittaa vaikka ruokaa. Toki toista voi tulla halaamaankin, mutta ainakaan oman kokemukseni mukaan se ei ole yleensä kovin aitoa. Muutaman kerran tullut tuota kokeiltua enkä ole ihan varma tuliko siitä parempi vai vielä paskamaisempi olo. Se tunne siinä halauksen takana kun ei ollut aito. Sellaisen miehen kanssa saattaa toimiakin, jolle halaaminen ylipäänsä on edes jotenkin luontevaa. Kaikille kun ei ole.

Anonyymi kirjoitti:

Ei kai kukaan ole sanonut, etteikö ehdotuksesi voi hyvinkin sopia jollekulle? Meitä on niin moneksi, että ihan hyvin voi olla ok.

Kyllä tässä maailmassa riittää sellaisiakin "normaaleja" ihmisiä, joiden mielenterveyden olen ihan aidosti valmis kyseenalaistamaan. Tämä nyt on vielä sieltä hyvin kevyestä päästä.

Lue lisää

Hyvä kun olet opetellut muotoilemaan noin asian. Aikaisemmin vaan tyydyit kohottamaan oman älykkyytesi ylivertaiseksi. 😀

Anonyymi kirjoitti:

Jaaha, Vedit sitt herneet nenääsi, mun tulkinnastani... sun kirjoituksistasi!
Noin mä niitä luin rivien välistä... perustuen mun omiin kokemuksiini.

Ja siitä lasten antamasta opetuksesta: sen verran ett "tulokas" on aloittanut jo koulutukseni. Mun piti nukkumani, mutt pitkälleni käytyä; aloitti "nyytti" heti potku harjoittelun, ei löydy maaten asentoa missä vois nukkua.

Luin juuri kirjoitukses ett myönnät ettet ole parisuhde ihminen... ja sen vuoksi mietit muita vaihtoehtoja. "rakkaudessa kaikki taianomainen on tullut jo koettua, ja se siitä!"

Aika suoraan sanottu, (mutt sitä ei saa käsittää väärin)... pitäisi pystyä tulkitsemaan kai se jotenkin positiivisella tavalla. Mä vaan en osaa, joten on ehkä parempi etten enää vastaile omia tulkintojani tänne. Mutt yhä edelleen mä ihmettelen; mitä mä tulkitsin väärin?
Se on moro, ainakin hetkeksi aikaa!
trollikka

Lue lisää

Kirjoitit....siis tulkitsit...niinhän se oli...ja aika kummaa, ettet vastannut siihen mun vastaukseen sinne osaa ketjua, missä sen vastauksen sait...unohtuiko vaihtaa rimpsua? :oD

mutta siis laitoit...:
"Niin ett suoraan suomeksi sanottuna; Disse haluaa mahdollisemman monta avointa suhdetta naisiin, vaihteluita riittäisi. Eikä Disse panis ollenkaan pahakseen ett nainen kuvittelisi olevansa se ainut häneen seksisuhteessa oleva!
Tästä seikasta mulle tulee väkisinkin mieleen Pertsa, niin hänen tyylistään kalastelua!"

No kyllä tuollaisesta tulkinnasta vetää herneet nokkaan.... helposti. Mutta sinä voitkin lasketella muista mitä huvittaa....

Ja miksi ei toisinpäin...kun kerran vastavuoroisuutta niin kovin hehkutetaan...

Tulkitsen sinun oman käytöksesi synnyttää lapsen isältä salassa olevan kyllä väärin syntymätöntä lasta kohtaan. Riistät häneltä oikeuden isään.

Joo, huilihan... :o)

interlocutrice kirjoitti:

Hyvä kun olet opetellut muotoilemaan noin asian. Aikaisemmin vaan tyydyit kohottamaan oman älykkyytesi ylivertaiseksi. 😀

Anteeksi mitä? Sulla ei ole minkään valtakunnan käsitystä siitä mitä mä omasta älykkyydestäni mahdan ajatella. Tutkitu faktat on tutkittuja faktoja ja jos niiden esilletuominen satuttaa niin se on sitten voi voi. Jokainen voi ihan itse ottaa ja lukea niitä, eikä se kerro älykkyydestä tuon taivaallista. Tai kai lukutaito jonkin tason älykkyydestä kertoo, mutta sen tason lienee ylittää jokainen, joka kykenee tännekin jotain tekstiä tuottamaan.

Anonyymi kirjoitti:

Anteeksi mitä? Sulla ei ole minkään valtakunnan käsitystä siitä mitä mä omasta älykkyydestäni mahdan ajatella. Tutkitu faktat on tutkittuja faktoja ja jos niiden esilletuominen satuttaa niin se on sitten voi voi. Jokainen voi ihan itse ottaa ja lukea niitä, eikä se kerro älykkyydestä tuon taivaallista. Tai kai lukutaito jonkin tason älykkyydestä kertoo, mutta sen tason lienee ylittää jokainen, joka kykenee tännekin jotain tekstiä tuottamaan.

Lue lisää

Heh...osuiko? :oD

interlocutrice kirjoitti:

Heh...osuiko? :oD

Lähinnä osotti sun levelisi. Joko et osaa yhdistää viestejä kirjottajaan tai et ymmärrä kaikkea lukemaasi. Tuo kun tai olla jo viides kerta, kun ilmaisin käytännössä saman asian.

Anonyymi kirjoitti:

Niin nimenomaan, sen temperamentin kanssa täytyy joko oppia elämään tai nostaa kytkintä.

Huutaminen ja se, että tarvitsee hetken rauhoittuakseen ei tosin itsessään mitenkään poissulje halaamisen mahdollisuutta. Se voi tulla myös ihan luonnostaan, jos se kuuluu siihen omaan rakkauden kieleen. Vaan jos ei se kuulu niin sittenpä onkin paljon vaikeampaa. Toinen kun voikin olla sitä sorttia, joka osoittaa rakkautta tuomalla lahjoja tai vaikka sitä sorttia, joka osoittaa rakkautta tekojen kautta ja laittaa vaikka ruokaa. Toki toista voi tulla halaamaankin, mutta ainakaan oman kokemukseni mukaan se ei ole yleensä kovin aitoa. Muutaman kerran tullut tuota kokeiltua enkä ole ihan varma tuliko siitä parempi vai vielä paskamaisempi olo. Se tunne siinä halauksen takana kun ei ollut aito. Sellaisen miehen kanssa saattaa toimiakin, jolle halaaminen ylipäänsä on edes jotenkin luontevaa. Kaikille kun ei ole.

Lue lisää

No sanoin vaikka tuon seksiesimerkin ensin, kun sellainen on ollut omalla kohdalla ja tunne, tai tälläisien halausjuttujen kohdalla olen monesti huomannut, että se aitous puuttuukin, jos siitä ei ikinä pääse sitä kokemusta saamaan, minkä siitä oikeasti saa...jos ei pääse sinne...

Jos miettii vaikkapa alkoholistiperheessä kasvanutta ihmistä...hän ei ole saanut halausta kotona pienenä, joka olisi vilpitön... se on kännissä ehkä annettu, kun ei ole muistanut ostaa viinan lisäksi ruokaa, tai on pahoillaan, kun tuli pieksettyä hänen äitinsä... Mutta jos se tulee useamman kerran itse annettua ihmiselle jota rakastaa ja joka rakastaa myös, sen lapsena omaksutun tunteen halauksesta voi päivittää siihen mitä se on.

Meistä jokainen on lapsena tyhjä kuori, jotka omaksuu sitä ja tätä matkan varrella... jossain kauniin suhteen aikaan, toisen rakkauden vieressä voi omaksua hyviä juttuja....mä uskon omaksuvani vaikka mitä...ja tää idea on vaan yksi keino päästä vielä pitemmälle. :o)

Anonyymi kirjoitti:

Lähinnä osotti sun levelisi. Joko et osaa yhdistää viestejä kirjottajaan tai et ymmärrä kaikkea lukemaasi. Tuo kun tai olla jo viides kerta, kun ilmaisin käytännössä saman asian.

Lue lisää

No kiva kiusata.... elä välitä. :oD

interlocutrice kirjoitti:

No sanoin vaikka tuon seksiesimerkin ensin, kun sellainen on ollut omalla kohdalla ja tunne, tai tälläisien halausjuttujen kohdalla olen monesti huomannut, että se aitous puuttuukin, jos siitä ei ikinä pääse sitä kokemusta saamaan, minkä siitä oikeasti saa...jos ei pääse sinne...

Jos miettii vaikkapa alkoholistiperheessä kasvanutta ihmistä...hän ei ole saanut halausta kotona pienenä, joka olisi vilpitön... se on kännissä ehkä annettu, kun ei ole muistanut ostaa viinan lisäksi ruokaa, tai on pahoillaan, kun tuli pieksettyä hänen äitinsä... Mutta jos se tulee useamman kerran itse annettua ihmiselle jota rakastaa ja joka rakastaa myös, sen lapsena omaksutun tunteen halauksesta voi päivittää siihen mitä se on.

Meistä jokainen on lapsena tyhjä kuori, jotka omaksuu sitä ja tätä matkan varrella... jossain kauniin suhteen aikaan, toisen rakkauden vieressä voi omaksua hyviä juttuja....mä uskon omaksuvani vaikka mitä...ja tää idea on vaan yksi keino päästä vielä pitemmälle. :o)

Lue lisää

Juuri tuosta syystä ei ole kovin realistista odottaa, että jokin asia muuttuisi toiselle jotenkin miellyttäväksi vaikka hänen kuinka olisi "pakko" sitä tehdä. On paljon todennäköisempää, että siitä tulee lopulta vielä vastenmielisempää. Ei ole kerta, eikä kaksi, kun tuollaisista jutuista kertyy katkeruutta pariskunnan välille. Se tapa ilmaista välittämistä, joka on itselle luontainen, on myös aidompi. Se tunne, joka siitä välittyy, on aito. Aivan samalla tavalla, kun omaa äidinkieltä puhuessa tunteet välittyvät usein sellaisellekin, joka ei ko. kieltä ymmärrä. Vierana opitulla kielellä aitoa tunnetta on vaikea välittää sellaisellekaan, joka sitä ymmärtäisi. Siksi olisikin paljon hedelmällisempää yrittää ymmärtää mikä se toisen luontainen tapa ilmaista välittämistä on. Pikku pakosta annettu halaus on pikemmin märkä rätti kuin oikea halaus.

interlocutrice kirjoitti:

No kiva kiusata.... elä välitä. :oD

Itselles sä enemmän hallaa teet, joten mitäpä se mua haittaa. Kyllä oikea karva aina lopulta paljastuu. Ei siinä mitään uutta ole.

interlocutrice kirjoitti:

No sanoin vaikka tuon seksiesimerkin ensin, kun sellainen on ollut omalla kohdalla ja tunne, tai tälläisien halausjuttujen kohdalla olen monesti huomannut, että se aitous puuttuukin, jos siitä ei ikinä pääse sitä kokemusta saamaan, minkä siitä oikeasti saa...jos ei pääse sinne...

Jos miettii vaikkapa alkoholistiperheessä kasvanutta ihmistä...hän ei ole saanut halausta kotona pienenä, joka olisi vilpitön... se on kännissä ehkä annettu, kun ei ole muistanut ostaa viinan lisäksi ruokaa, tai on pahoillaan, kun tuli pieksettyä hänen äitinsä... Mutta jos se tulee useamman kerran itse annettua ihmiselle jota rakastaa ja joka rakastaa myös, sen lapsena omaksutun tunteen halauksesta voi päivittää siihen mitä se on.

Meistä jokainen on lapsena tyhjä kuori, jotka omaksuu sitä ja tätä matkan varrella... jossain kauniin suhteen aikaan, toisen rakkauden vieressä voi omaksua hyviä juttuja....mä uskon omaksuvani vaikka mitä...ja tää idea on vaan yksi keino päästä vielä pitemmälle. :o)

Lue lisää

Me muuten kyllä ollaan lapsina tavallaan tyhjiä kuoria, mutta kyllä ne temperamenttipiirteet ym. siellä jo on. Lapset on keskenään erilaisia ihan siitä ekasta hengenvedosta lähtien. Kuten varmasti tiedät. Tai no, nehän on keskenään erilaisia jo paljon ennen sitä ekaa hengenvetoa. Ne on temperamentiltaan ja käytöksetään erilaisia useita kuukausia jo kohdussa. Kuten jokainen useamman kuin yhden kantanut äiti voi varmasti vahvistaa.

interlocutrice kirjoitti:

Näinpä! Ja se, että meistä jokainen ihminen tekee niin, niinkuin toivoisi itselle tehtävän....mutta kun se toinen ei samoin koe siitä hommasta...se on takuuvarmaa... Toiselle voi olla joku muu asia samassa kohden tärkeää... mutta siitä toisen huomioimisesta niinkuin hän toivoo ja saa sen tunteen, voi oppia pitämään vaikka sen kautta, että se toinen ilahtuu ja tykkää tehdä taasen kuten minä toivon samassa kohti... :o)

Lue lisää

Näin juuri! Siitä tulee positiivinen kehä 😊

Anonyymi kirjoitti:

Niin nimenomaan, sen temperamentin kanssa täytyy joko oppia elämään tai nostaa kytkintä.

Huutaminen ja se, että tarvitsee hetken rauhoittuakseen ei tosin itsessään mitenkään poissulje halaamisen mahdollisuutta. Se voi tulla myös ihan luonnostaan, jos se kuuluu siihen omaan rakkauden kieleen. Vaan jos ei se kuulu niin sittenpä onkin paljon vaikeampaa. Toinen kun voikin olla sitä sorttia, joka osoittaa rakkautta tuomalla lahjoja tai vaikka sitä sorttia, joka osoittaa rakkautta tekojen kautta ja laittaa vaikka ruokaa. Toki toista voi tulla halaamaankin, mutta ainakaan oman kokemukseni mukaan se ei ole yleensä kovin aitoa. Muutaman kerran tullut tuota kokeiltua enkä ole ihan varma tuliko siitä parempi vai vielä paskamaisempi olo. Se tunne siinä halauksen takana kun ei ollut aito. Sellaisen miehen kanssa saattaa toimiakin, jolle halaaminen ylipäänsä on edes jotenkin luontevaa. Kaikille kun ei ole.

Lue lisää

Tjaa, olisko vaan korvienväli roblems. Uskon puutetta, jos ei toisen halaukseen voi luottaa, vaikeuksia vastaanottamisessa.

interlocutrice kirjoitti:

No sanoin vaikka tuon seksiesimerkin ensin, kun sellainen on ollut omalla kohdalla ja tunne, tai tälläisien halausjuttujen kohdalla olen monesti huomannut, että se aitous puuttuukin, jos siitä ei ikinä pääse sitä kokemusta saamaan, minkä siitä oikeasti saa...jos ei pääse sinne...

Jos miettii vaikkapa alkoholistiperheessä kasvanutta ihmistä...hän ei ole saanut halausta kotona pienenä, joka olisi vilpitön... se on kännissä ehkä annettu, kun ei ole muistanut ostaa viinan lisäksi ruokaa, tai on pahoillaan, kun tuli pieksettyä hänen äitinsä... Mutta jos se tulee useamman kerran itse annettua ihmiselle jota rakastaa ja joka rakastaa myös, sen lapsena omaksutun tunteen halauksesta voi päivittää siihen mitä se on.

Meistä jokainen on lapsena tyhjä kuori, jotka omaksuu sitä ja tätä matkan varrella... jossain kauniin suhteen aikaan, toisen rakkauden vieressä voi omaksua hyviä juttuja....mä uskon omaksuvani vaikka mitä...ja tää idea on vaan yksi keino päästä vielä pitemmälle. :o)

Lue lisää

Ihanasti kuvattu!

Anonyymi kirjoitti:

Tjaa, olisko vaan korvienväli roblems. Uskon puutetta, jos ei toisen halaukseen voi luottaa, vaikeuksia vastaanottamisessa.

Jos ei kykene tajuamaan esim. erilaisten temperamenttityyppien eroja niin tuolta se tietysti voi tuntua. Ne nyt eivät vaan ole "vikoja", joita voisi jotenkin korjata. Kannattaa ihan oman itsen takia opetella tajuamaan, että kaikki ihmiset eivät ole samanlaisia kuin sinä ja heidän korvienvälinsä on silti yleensä täysin kunnossa.

interlocutrice kirjoitti:

Kirjoitit....siis tulkitsit...niinhän se oli...ja aika kummaa, ettet vastannut siihen mun vastaukseen sinne osaa ketjua, missä sen vastauksen sait...unohtuiko vaihtaa rimpsua? :oD

mutta siis laitoit...:
"Niin ett suoraan suomeksi sanottuna; Disse haluaa mahdollisemman monta avointa suhdetta naisiin, vaihteluita riittäisi. Eikä Disse panis ollenkaan pahakseen ett nainen kuvittelisi olevansa se ainut häneen seksisuhteessa oleva!
Tästä seikasta mulle tulee väkisinkin mieleen Pertsa, niin hänen tyylistään kalastelua!"

No kyllä tuollaisesta tulkinnasta vetää herneet nokkaan.... helposti. Mutta sinä voitkin lasketella muista mitä huvittaa....

Ja miksi ei toisinpäin...kun kerran vastavuoroisuutta niin kovin hehkutetaan...

Tulkitsen sinun oman käytöksesi synnyttää lapsen isältä salassa olevan kyllä väärin syntymätöntä lasta kohtaan. Riistät häneltä oikeuden isään.

Joo, huilihan... :o)

Lue lisää

"Tulkitsen sinun oman käytöksesi synnyttää lapsen isältä salassa olevan kyllä väärin syntymätöntä lasta kohtaan. Riistät häneltä oikeuden isään."

- Onkohan sulla hiukan liian aikaiset päätelmät, lapsen oikeuksista ja tarpeista?
Ensimmäisen vuoden aikana; ruoka, juoma, puhtaus, lämmin ja turvallinen koti: sekä äidin rakkaus, luultavasti; täyttävät hänen tarpeensa. Tuskin osaisi edes kaivata oikeaa isäänsä.
Ja miehiä mulla riittää suvussanikin, täyttämään sen miehen kuvan hänen maailmassaan.
On pappa sekä enot, tädit ja tätien miehet! Ei lapsi erota sukulaisuus suhteita: kaikki naiset ovat tätejä ja miehet setej.... ihan suomenkielen käytännön mukaan... luultavasti kouluikään asti. Joten älä huoli, huoles on hieman ennenaikainen.

Kyllä mä aion joskus tulevaisuudessa... ennen hänen murrosikäänsä kuitenkin kertoa hänelle; kuka hänen isänsä on! Ja senkin ett hänellä on kolme vanhempaa sisarusta ja sen ett isänsä luultavasti asuu heidän kanssaan.
Niin ett tämä tästä aiheesta.

Mä taidan leipoa nyt kääretortun; kahvin kanssa jälkiruoakana nautittavaksi.
trollikka

interlocutrice kirjoitti:

Näinpä! Ja se, että meistä jokainen ihminen tekee niin, niinkuin toivoisi itselle tehtävän....mutta kun se toinen ei samoin koe siitä hommasta...se on takuuvarmaa... Toiselle voi olla joku muu asia samassa kohden tärkeää... mutta siitä toisen huomioimisesta niinkuin hän toivoo ja saa sen tunteen, voi oppia pitämään vaikka sen kautta, että se toinen ilahtuu ja tykkää tehdä taasen kuten minä toivon samassa kohti... :o)

Lue lisää

Sulle sopii parhaiten satanen ja laaki- suhde. Ei tarvitse miettiä onko lapsia tai lemmikkejä ja voit mennä käymään kun sulle sopii. Saat unohtaa keskinäisen henkisen tasapainottelun.
Sen jälkeen mieli pirteänä puusavottaan.

No hyvä tietää.... siis sun...

Sopivat kun osuu kohdikkain, niin se on kuin sinfoniaa...

Mutta myös sopivasti joustavat ja sellaiset jotka eivät reagoi kaikkeen herkästi ja vahvasti. :o)

Mutta joo... sellaista se...

Yllätyys.... kukas vielä sun ja Trollikan lisäksi osallistuu kuoroon? 😄

interlocutrice kirjoitti:

Yllätyys.... kukas vielä sun ja Trollikan lisäksi osallistuu kuoroon? 😄

Haistoiko trollikkakin sun itsekkäät suunnitelmat :D

-harmiseikirj-

interlocutrice kirjoitti:

Yllätyys.... kukas vielä sun ja Trollikan lisäksi osallistuu kuoroon? 😄

Katsoin ja joo, niinhän tuo tosiaan trollikkakin osasi tulkita tekstisi oikein :D Sun pitäis vaan laittaa joku treffi-ilmo että haluat naisen käyttöön silloin kun se sinulle sopii, muut ajat se voi olla hajuton, mauton ja häiritsemättä kun herralla hänen masterillaan on muita menoja :)

-harmiseikirj-

Anonyymi kirjoitti:

Haistoiko trollikkakin sun itsekkäät suunnitelmat :D

-harmiseikirj-

Joo, teillä on yhtenäinen mielikuvitus. 😬

Mä taas käsitin tuon pikemminkin nimeomaan Disseä ajatellen, että kun hänellä on monta rautaa tulessa kuten vuorotyö, maalla mökki ja maaperää huollettavana ja hoidettavana, omakotitalo pihoineen ja rakennuksineen, lapset vaikka isoja ovatkin hekin kaipaa yhteistä olemista ja tekemistä ainakin aikaajoin, sitten on harrastukset. Niin että hän haluaa elää ja tehdä niitäkin asioita ja niistä irroittautuminen on haaste, jos pitäisi olla 24/7 suhteessa ja aina saatavilla.

Että yksi syy tähän erillisuhdekuvioon olisi nimenomaan hänen elämän vastuualueet kotopuolessa, eikä vain se ettei olisi saman katonalla, jonka hän on jo siis elänyt ja kokenut.

En nähnyt tuossa pettämisen ja monien naisten pitokaavaa kyllä, vaikka monta haasteellista kohtaa näinkin, jotka saattaa ainakin liian ehdollisissa ja analyyttisissä suhteissa mennä yhtä vituralleen, kun niissäkin missä vähemmän sovutaan ääneen. Kaikkeen turtuu, myös tiukkoihin raameihin.

J-a-n kirjoitti:

Mä taas käsitin tuon pikemminkin nimeomaan Disseä ajatellen, että kun hänellä on monta rautaa tulessa kuten vuorotyö, maalla mökki ja maaperää huollettavana ja hoidettavana, omakotitalo pihoineen ja rakennuksineen, lapset vaikka isoja ovatkin hekin kaipaa yhteistä olemista ja tekemistä ainakin aikaajoin, sitten on harrastukset. Niin että hän haluaa elää ja tehdä niitäkin asioita ja niistä irroittautuminen on haaste, jos pitäisi olla 24/7 suhteessa ja aina saatavilla.

Että yksi syy tähän erillisuhdekuvioon olisi nimenomaan hänen elämän vastuualueet kotopuolessa, eikä vain se ettei olisi saman katonalla, jonka hän on jo siis elänyt ja kokenut.

En nähnyt tuossa pettämisen ja monien naisten pitokaavaa kyllä, vaikka monta haasteellista kohtaa näinkin, jotka saattaa ainakin liian ehdollisissa ja analyyttisissä suhteissa mennä yhtä vituralleen, kun niissäkin missä vähemmän sovutaan ääneen. Kaikkeen turtuu, myös tiukkoihin raameihin.

Lue lisää

Eikä siinä mitään raameja voi löysyttää sen mukaan, kun hyvälle tuntuu. Ongelma tulee lähinnä siinä, jos toinen haluaa jotain mitä toinen ei halua ja ei päästä yhteisymmärrykseen, sopimukseen. Siinä ei sitten sopiminenkaan auta, kun jokin asia ahdistaa ja tuntuu pahalle.

Eli en näe tässä oikotietä onneen, vaikka rajat suusanallisesti selvitettyinä voikin tuoda selkeyttä, jos ne tahtoo muuten olla hukassa. Yhä edelleen ne tunneperäiset ja totutut maneerit siellä potkii vastaan, kun potkii. Ja äkkiä voi tulla tunne, ettei mitään ehtoja ja rajoja pystykkään pitämään ja sopimaan.

Kaikkea voi kokeilla ja havaita sitten käytännössä mikä toimii ja mikä ei todellakaan toimi.

Mutta tässäkin kaavassa pitää muistaa se, että yhtälailla voi tulla bumerangina alas taivaalta ja sattua ja pettyä. Ettei lataa liikaa odotuksia sopimussuhteeseenkaan. Ihmisiä silti osapuolet ja ihmisten kanssa aina on haasteensa no matter what. :)

J-a-n kirjoitti:

Eikä siinä mitään raameja voi löysyttää sen mukaan, kun hyvälle tuntuu. Ongelma tulee lähinnä siinä, jos toinen haluaa jotain mitä toinen ei halua ja ei päästä yhteisymmärrykseen, sopimukseen. Siinä ei sitten sopiminenkaan auta, kun jokin asia ahdistaa ja tuntuu pahalle.

Eli en näe tässä oikotietä onneen, vaikka rajat suusanallisesti selvitettyinä voikin tuoda selkeyttä, jos ne tahtoo muuten olla hukassa. Yhä edelleen ne tunneperäiset ja totutut maneerit siellä potkii vastaan, kun potkii. Ja äkkiä voi tulla tunne, ettei mitään ehtoja ja rajoja pystykkään pitämään ja sopimaan.

Kaikkea voi kokeilla ja havaita sitten käytännössä mikä toimii ja mikä ei todellakaan toimi.

Mutta tässäkin kaavassa pitää muistaa se, että yhtälailla voi tulla bumerangina alas taivaalta ja sattua ja pettyä. Ettei lataa liikaa odotuksia sopimussuhteeseenkaan. Ihmisiä silti osapuolet ja ihmisten kanssa aina on haasteensa no matter what. :)

Lue lisää

Siis kun tunneskaalaa ei voi kuitenkaan kytkeä pois päältä, vaikka sopii. Jokainen tietää työelämästäkin, että kaikki sielläkään sovitut asiat ei mee ihan ookoo herättämättä tunteita puolesta ja vastaan. Jolloin kapinamieli nousee.

Mutta en nyt ampua alaskaan tätä. Kunhan vaan mietin puolesta ja vastaan eri puolia. Ettei pidä mun kommentointiin suhtautua liian herkällä tunteella ja haavoittua. pohdintaa, kaikki uudet ja vanhat ideat vaatii pohdintaa ja kohteen kääntelyä eri pinnan kautta katsoen.

Mutta nyt lähden kiitämään. Jotenkin alkanut rasittaa tämä vatkaaminen suomi 24 taas vaihteeksi. Palataan.

Normaali parisuhde on paras.

Anonyymi kirjoitti:

Normaali parisuhde on paras.

Eikä ikäeroa kovin paljon.

Muita muotoja ei ole eikä tarvita?

Sinä tiedät kaiken? Olet kokenut kaiken? Pystyt sanomaan kaikkien muidenkin puolesta, mitä he tuntevat ja tarvitsevat?

Niinhän sinä luulet. Ja vakuutat itsellesi ja muille.

Anonyymi kirjoitti:

Muita muotoja ei ole eikä tarvita?

Sinä tiedät kaiken? Olet kokenut kaiken? Pystyt sanomaan kaikkien muidenkin puolesta, mitä he tuntevat ja tarvitsevat?

Niinhän sinä luulet. Ja vakuutat itsellesi ja muille.

Lue lisää

Se on jokaisen oma valinta minkälaisen suhteen haluaa. Tuskin kukaan haluaa määrätä ketään miten pitäisi elää tai minkälaisessa suhteessa. Itse en ala suhteeseen jos tunteet eivät kohtaa, koska ei ole mitään ongelmaa olla yksin.

Anonyymi kirjoitti:

Se on jokaisen oma valinta minkälaisen suhteen haluaa. Tuskin kukaan haluaa määrätä ketään miten pitäisi elää tai minkälaisessa suhteessa. Itse en ala suhteeseen jos tunteet eivät kohtaa, koska ei ole mitään ongelmaa olla yksin.

Lue lisää

Kommentoija jota kommentoin on täysin vakuuttunut siitä, että kukaan ei kestä aloittajan esittämää suhdetta ja on vain kaksi mahdollista suhdetta, joko normaali tai fwb. Kaikki muut viritykset ovat turhia ja mahdottomia jopa.

Anonyymi kirjoitti:

Kommentoija jota kommentoin on täysin vakuuttunut siitä, että kukaan ei kestä aloittajan esittämää suhdetta ja on vain kaksi mahdollista suhdetta, joko normaali tai fwb. Kaikki muut viritykset ovat turhia ja mahdottomia jopa.

Lue lisää

Huomaan selkeästi, että on tiettyjä tyyppejä palstalla, joiden tarkoitus ei ole kommentoida niinkään itse aihetta, vaan käydä minun hahmoon täällä käsiksi. Joten osan kommenteista joutuu jättämään noteeraamatta. Kuten tämän rimpsun ensimmäinen. Henkilöön tai hahmoon hyökkäämisen kyllä tunnistaa. 😀

interlocutrice kirjoitti:

Huomaan selkeästi, että on tiettyjä tyyppejä palstalla, joiden tarkoitus ei ole kommentoida niinkään itse aihetta, vaan käydä minun hahmoon täällä käsiksi. Joten osan kommenteista joutuu jättämään noteeraamatta. Kuten tämän rimpsun ensimmäinen. Henkilöön tai hahmoon hyökkäämisen kyllä tunnistaa. 😀

Lue lisää

Oman kokemukseni perusteella en ihmettele, että noin käy varsin usein sinun kohdallasi. Sinulla on itselläsikin ikävä tapa hyökätä henkilöön, jos tämä ei jaa näkemyksiäsi ja/tai hänen tapansa ilmaista ajatuksiaan en jostain syystä miellytä sinua. Sitä saa mitä tilaa.

interlocutrice kirjoitti:

Huomaan selkeästi, että on tiettyjä tyyppejä palstalla, joiden tarkoitus ei ole kommentoida niinkään itse aihetta, vaan käydä minun hahmoon täällä käsiksi. Joten osan kommenteista joutuu jättämään noteeraamatta. Kuten tämän rimpsun ensimmäinen. Henkilöön tai hahmoon hyökkäämisen kyllä tunnistaa. 😀

Lue lisää

Hyvin menee parisuhdeasioissa vai kuinka? 😁
Kaikki nuo jutut kuuluu normaaliin parisuhteeseen mutta jännämiehiä etsivät naiset eivät tiedä sitä.

Anonyymi kirjoitti:

Hyvin menee parisuhdeasioissa vai kuinka? 😁
Kaikki nuo jutut kuuluu normaaliin parisuhteeseen mutta jännämiehiä etsivät naiset eivät tiedä sitä.

Nimenomaan, valtaosa noista jutuista pitäisi kuulua ihan normaaliin parisuhteeseen (mikä se nyt sitten onkaan). Sävyeroja varmasti löytyy, mutta pääosin ihan peruskauraa. Oikeastaan ainostaan nuo "emännät ja isännät" ja tiukat säädökset siihen miten on lupa soitella ja viestitellä ovat vähän poikkeavia. Muutoin nuo jutut luultavasti kuuluvat valtaosan ihmisistä parisuhteisiin. Ilmeisesti eivät kuitenkaan ole kuuluneet aloittajan parisuhteisiin, kun hänelle tuo on jotenkin uutta.

Anonyymi kirjoitti:

Oman kokemukseni perusteella en ihmettele, että noin käy varsin usein sinun kohdallasi. Sinulla on itselläsikin ikävä tapa hyökätä henkilöön, jos tämä ei jaa näkemyksiäsi ja/tai hänen tapansa ilmaista ajatuksiaan en jostain syystä miellytä sinua. Sitä saa mitä tilaa.

Lue lisää

Niin, ei mua haittaa mua kohtaan laitetut öykkäröinnit. Mitä vastaan ne edes on? Kirjoittaja tekee itsestään naurettavan, mutta mitä silläkään on väliä, kun on anonyymi? Näitä anonyymien kommentteja voi ains vähän kyseenalaistaa, varsinkin kun puututaan henkilöön/hahmoon. Eipä muuta.

Anonyymi kirjoitti:

Hyvin menee parisuhdeasioissa vai kuinka? 😁
Kaikki nuo jutut kuuluu normaaliin parisuhteeseen mutta jännämiehiä etsivät naiset eivät tiedä sitä.

Eipä ole parisuhdetta.

interlocutrice kirjoitti:

Niin, ei mua haittaa mua kohtaan laitetut öykkäröinnit. Mitä vastaan ne edes on? Kirjoittaja tekee itsestään naurettavan, mutta mitä silläkään on väliä, kun on anonyymi? Näitä anonyymien kommentteja voi ains vähän kyseenalaistaa, varsinkin kun puututaan henkilöön/hahmoon. Eipä muuta.

Lue lisää

Eihän ne mitään haittaakaan. Ketä se liikuttaa? Vaan mitä hyötyä siitä myöskään on? Alentaa itsensä öykkäreiden tasolle. Musta siinä ei ole mitään mieltä. Harva ihminen myöskään saa siitä mitään suurempia onnentuntemuksia, kun vittuilee anonyymeille. Mun maailmassa se nyt ei vaan kuulu hyviin käytöstappoihin, ekä multa heru ymmärrystä tyhjän räkyttäjille. Moukka mikä moukka.

Napakat ja tiukat ehdot ne on sinullakin suhteelle. Aika tavalla yhteneväiset aloittajan määritelmiin.

Miten sä määrittelet rakastumisen määrän? Onks sille joku yksikkö? Kumpikin rakastaa 6 amoria? 😄
Ja mistä tiedät, että toinen tuntee itsensä ja sinä itsesi? Se toinen voi aina kaivaa sinusta jotain vahingossakin. Avoimuus kuullostaa helpolle, mutta ei kaikille ole sitä, se voi kirpaista. Ja kunnioitus/arvostus äkkiä unohtuu, kun toinen löytää itsestään tai sinusta uusia piirteitä.

Ihminen on ihminen... ettet jyrkässä listauksessas vaan unohtais sitä...

Anonyymi kirjoitti:

Napakat ja tiukat ehdot ne on sinullakin suhteelle. Aika tavalla yhteneväiset aloittajan määritelmiin.

Itseasiassa ei kyllä kovinkaan paljoa yhteneväiset... noi on aika raa”at minusta...

interlocutrice kirjoitti:

Itseasiassa ei kyllä kovinkaan paljoa yhteneväiset... noi on aika raa”at minusta...

Kommunikointi, kunnioitus, avointa keskustelua toiveista, tarpeista ja haluista. Onhan noita?

Mutta myönnän, että kommentoija toteaa listauksessaan kaksi sosiaalisilta taidoiltaan täydellistä ihmistä, jotka vielä rakastuvat toisiinsa samansuuruisisti. Ja kaiken tekemisen pohjalle "me"-asenne. Hänen pitää vain löytää toinen samanlainen. Tai mistäpä tiedän, vaikka on jo löytänytkin.

Itse en tuollaisia kriteereitä täytä lähimainkaan.

1 kohtaan sen verran vielä, lista muuten ihan käy järkeen, mutta samansuuruisesti rakastuminen on aikalailla mahdotonta. Kun ne jokaisen tunteet on mitä on ja nekin vaihtelee jos ei päivittäin, niin olotilan ja haasteiden mukaan. Volyymi siis vaihtuu, ei ole jatkuvasti täydillä tai minimillä. Ja millä mitata sitä toisen rakkauden suuruutta ja että se on just saman verran eikä piiruakaan väjempää?

Mielummin ehkä itse käyttäisin sanaa, että on tosissaan kuten sinäkin. Haluaa toteuttaa suhdetta kuten sinäkin, voi sanoa että rakastaa sinua ja minäkin häntä jne. Muttei se suuruus ehkä ole mitattavissa kuitenkaan?

On hetkiä, kun toinen rakastaa niukin naukin ja toinen on ihan pää pilvissä. Minkään et sillekkään mahda. Tunteet elää ja ihmisestä riippuan voi olla hyvinkin erilaiset fiilikset pitkin suhdetta. Oleellisinta kai on miettiä, että riittääkö se mitä toiselta saa sinulle?

J-a-n kirjoitti:

1 kohtaan sen verran vielä, lista muuten ihan käy järkeen, mutta samansuuruisesti rakastuminen on aikalailla mahdotonta. Kun ne jokaisen tunteet on mitä on ja nekin vaihtelee jos ei päivittäin, niin olotilan ja haasteiden mukaan. Volyymi siis vaihtuu, ei ole jatkuvasti täydillä tai minimillä. Ja millä mitata sitä toisen rakkauden suuruutta ja että se on just saman verran eikä piiruakaan väjempää?

Mielummin ehkä itse käyttäisin sanaa, että on tosissaan kuten sinäkin. Haluaa toteuttaa suhdetta kuten sinäkin, voi sanoa että rakastaa sinua ja minäkin häntä jne. Muttei se suuruus ehkä ole mitattavissa kuitenkaan?

On hetkiä, kun toinen rakastaa niukin naukin ja toinen on ihan pää pilvissä. Minkään et sillekkään mahda. Tunteet elää ja ihmisestä riippuan voi olla hyvinkin erilaiset fiilikset pitkin suhdetta. Oleellisinta kai on miettiä, että riittääkö se mitä toiselta saa sinulle?

Lue lisää

Vaikka minunkin lapset ovat sitä mieltä, että kaikki rakastuu minuun (koska hekin rakastavat minua), niin heidän iskä saattaa olla sitä mieltä, että rakastuhan sitä mutta rakastaminen onkin sitten vielä oma juttunsa. Tunne ei ole tasavahvaa tässäkään määrin. Alkuun on aah ja ooh, ihana on. On ihana. Tässä kohtaa kun on tunnettu 11,5 vuotta, joista asuttu tiiviisti yhdessä se 11 vuotta saattaa olla käynyt mielssä sekin, että voisi olla helpompaakin ilman sitä toista osapuolta. :D

Ja ettei se aina ole niin rakastettava, mutta siedetään nyt kun on sillä ne hyvätkin puolensa ja hetkensä. ;)

Anonyymi kirjoitti:

Kommunikointi, kunnioitus, avointa keskustelua toiveista, tarpeista ja haluista. Onhan noita?

Mutta myönnän, että kommentoija toteaa listauksessaan kaksi sosiaalisilta taidoiltaan täydellistä ihmistä, jotka vielä rakastuvat toisiinsa samansuuruisisti. Ja kaiken tekemisen pohjalle "me"-asenne. Hänen pitää vain löytää toinen samanlainen. Tai mistäpä tiedän, vaikka on jo löytänytkin.

Itse en tuollaisia kriteereitä täytä lähimainkaan.

Lue lisää

No itsekin joskus ajattelin noin naivisti. Kuitenkin olen sitä mieltä, että ei kukaan tule olemaan täysin valmis kohtaamaan toista ihan tuosta vaan, olemaan varma itsestään ja siitä, että on tunnistanut ”täydellisen” ihmisen. Ja kun miettii minkä rastin tälläinen antaakaan tuolle ”täydelliselle”? Siinä on tosiaan oltava aika huipputyyppi, että ei vaan lipsu ”harmoniasta”. 😁

Itsekään en pidä itseäni kovinkaan ”huipputyyppinä” ihan taatusti löytyy mörköjä vieläkin ja uskon, että muiltakin niitä löytyy, mutta tälläisellä idealla minusta niiden kohtaamiseen yhdessä olisi valmiit ”aseet”.

Jotkut ymmärtää tämän vaatimuslistana, mutta eihän tässä vaadita mitään, vaan sovitaan/sitoudutaan käyttäytymään tietyllä tavalla yhdessä ristiin. Yhteiset ”pelisäännöt”. 😊

Tuohon saamansuuruisesti rakastumiseen/rakastamiseen täytyy vähän kommentoida. Olen itse tullut tässä vuosien varrellasiihen tulokseen, että se on mahdotonta. Tässä kun on ihmisten parisuhteita vuosia seuraillut (omiakin), niin olen todennut sen rakastamisem olevan aaltoliikettä. Jompikumpi osapuoli on aina enemmän "rakastunut" ja jollakin tavalla toista tavoittelevan asemassa. Jokaisessa parisuhteessa molemmat osapuolet aina vähän etääntyvät ja sitten lähestyvät. Siinä etäisessä vaiheessa toinen kokee olevansa jotenkin tavoittelevassa asemassa. Hyvin hyvin harvoin sitä ollaan jotenkin tasaisesti yhtä rakastuneita. Homma toimii ja parisuhde jatkuu kunhan aina löytyy se osapuoli, joka tavoittelee ja saa toisen vedettyä takaisin lähelle. Jos kumpikaan ei jostain syystä koe enää toisiaan tavoittelemisen arvoisiksi niin suhde kariutuu. Samoin käy myös, jos se etääntynyt osapuoli pääsee liian etäälle, eikä koe enää tarvetta palata. Toki on myös suhteita, jotka jatkuvat pelkän periaatteen voimalla, vaikka olisi jo etäännytty kauaksikin toisistaan. Nykypäivänä nämä alkavat vaan olla aika harvinaisia.

Anonyymi kirjoitti:

Tuohon saamansuuruisesti rakastumiseen/rakastamiseen täytyy vähän kommentoida. Olen itse tullut tässä vuosien varrellasiihen tulokseen, että se on mahdotonta. Tässä kun on ihmisten parisuhteita vuosia seuraillut (omiakin), niin olen todennut sen rakastamisem olevan aaltoliikettä. Jompikumpi osapuoli on aina enemmän "rakastunut" ja jollakin tavalla toista tavoittelevan asemassa. Jokaisessa parisuhteessa molemmat osapuolet aina vähän etääntyvät ja sitten lähestyvät. Siinä etäisessä vaiheessa toinen kokee olevansa jotenkin tavoittelevassa asemassa. Hyvin hyvin harvoin sitä ollaan jotenkin tasaisesti yhtä rakastuneita. Homma toimii ja parisuhde jatkuu kunhan aina löytyy se osapuoli, joka tavoittelee ja saa toisen vedettyä takaisin lähelle. Jos kumpikaan ei jostain syystä koe enää toisiaan tavoittelemisen arvoisiksi niin suhde kariutuu. Samoin käy myös, jos se etääntynyt osapuoli pääsee liian etäälle, eikä koe enää tarvetta palata. Toki on myös suhteita, jotka jatkuvat pelkän periaatteen voimalla, vaikka olisi jo etäännytty kauaksikin toisistaan. Nykypäivänä nämä alkavat vaan olla aika harvinaisia.

Lue lisää

Hyvä kommentti. 😊👌

Varsinkin tuo, että suhteissa suhteeseen panostaminen on aina aaltoliikettä elämän menon mukaan. Kiireitä ja mullistuksia tulee, se on enemmän sääntö kuin poikkeus.

Tästä aaltoliikkeestä taas aiheutuu jommallekummalle aina jotain vaillejäämistä tms. Joka taas kairaa helposti pientä reikää suhteen perustuksiin, vaikka toisen kiireitä ja murheita kuinka ymmärtäisi. Aina sinne jää hiertymä, mikä taas alkaa nakertaa jossain toisessa kohti suhteen toinintaa. Mietitään vaikka hellyys puuttuu jossain kohti, niin toisen ei tee mieli seksiä ja tulee torjuntaa jne... lumipalloefekti.

Tuollaisen vyöryn lähtiessä päälle, on jotenkin pystyttävä puhdistamaan pöytä ja palata vaan siihen toimivaan ja välittävään, vaikka kuinka kiristäisi leukaa. Mutta jos sitä ei ole... on vain oletus miten suhteessa kummatkin saavat toisensa huomiota. Meidänhän piti rakastaa yhtä paljon? Taas kysytään mikä on se rakkauden mittaykdikkö ja miten se todetaan? Jokainen voi sanoa vaan itse kuinka paljon.... ja veikkaan, että aina näissä tilanteissa jokainen on itsensä puolella.

”Toi ei kuunnellut mua kun oli vaikeaa. Toi ei halunnut mun kaa seksiä. Toi vetäytyi kun minä halusin tukea... niin kyllä minä olen se joka on vailla, mutta en kyllä ole se joka tässä taas ottaa kaikrn kontolleen ja hyväksyy tuon touhun..”

interlocutrice kirjoitti:

Hyvä kommentti. 😊👌

Varsinkin tuo, että suhteissa suhteeseen panostaminen on aina aaltoliikettä elämän menon mukaan. Kiireitä ja mullistuksia tulee, se on enemmän sääntö kuin poikkeus.

Tästä aaltoliikkeestä taas aiheutuu jommallekummalle aina jotain vaillejäämistä tms. Joka taas kairaa helposti pientä reikää suhteen perustuksiin, vaikka toisen kiireitä ja murheita kuinka ymmärtäisi. Aina sinne jää hiertymä, mikä taas alkaa nakertaa jossain toisessa kohti suhteen toinintaa. Mietitään vaikka hellyys puuttuu jossain kohti, niin toisen ei tee mieli seksiä ja tulee torjuntaa jne... lumipalloefekti.

Tuollaisen vyöryn lähtiessä päälle, on jotenkin pystyttävä puhdistamaan pöytä ja palata vaan siihen toimivaan ja välittävään, vaikka kuinka kiristäisi leukaa. Mutta jos sitä ei ole... on vain oletus miten suhteessa kummatkin saavat toisensa huomiota. Meidänhän piti rakastaa yhtä paljon? Taas kysytään mikä on se rakkauden mittaykdikkö ja miten se todetaan? Jokainen voi sanoa vaan itse kuinka paljon.... ja veikkaan, että aina näissä tilanteissa jokainen on itsensä puolella.

”Toi ei kuunnellut mua kun oli vaikeaa. Toi ei halunnut mun kaa seksiä. Toi vetäytyi kun minä halusin tukea... niin kyllä minä olen se joka on vailla, mutta en kyllä ole se joka tässä taas ottaa kaikrn kontolleen ja hyväksyy tuon touhun..”

Lue lisää

Mikä nyt sitten itse kullekin sopii. Itselleni ei tollaset alun keinotekoset sopimukset toimi alkuunkaan. Jos ei se homma tule mulle luonnostaan, niin en mä sitä muista toteuttaa. Väkinäistä sosiaalisten kaavojen pakkotoistoa on muutenkin elämä täynnä, joten en mä jaksais sellasta esittämistä parisuhteessa. Siinä pitää olla aidosti hyvä olla, eikä mitään lässytän nyt sille tässä kun se kuuluu meidän sopimukseen -meininkiä.

Itseasiassa vaikka minä tässä jotain malliksi heitin määrittelyistä, en aio yksin määritellä määritteitä, vaan kyllä ne pitää yhteistuumin ja perusteluitten kanssa ihan yhdessä määritellä. 🤔

interlocutrice kirjoitti:

Itseasiassa vaikka minä tässä jotain malliksi heitin määrittelyistä, en aio yksin määritellä määritteitä, vaan kyllä ne pitää yhteistuumin ja perusteluitten kanssa ihan yhdessä määritellä. 🤔

Lue lisää

Niin ja veikkaan, että täällä moni haluisi teilata minut muutenkin. 🤣

interlocutrice kirjoitti:

Itseasiassa vaikka minä tässä jotain malliksi heitin määrittelyistä, en aio yksin määritellä määritteitä, vaan kyllä ne pitää yhteistuumin ja perusteluitten kanssa ihan yhdessä määritellä. 🤔

Lue lisää

Nyt kun asiaa ajattelen, niin olisi oikeastaan aika hyvä, kun yhteiset pelisäännöt sovittaisiin ihan avoimesti. Ja tietenkin niitä muokattaisiin ja säädettäsiin aina tarpeen ja toiminnan mukaan. Ei tarvitsisi arvuutella, missä mennään ja miksi nyt näin ja noin.

Alan lämmetä määrittelylle!

Anonyymi kirjoitti:

Nyt kun asiaa ajattelen, niin olisi oikeastaan aika hyvä, kun yhteiset pelisäännöt sovittaisiin ihan avoimesti. Ja tietenkin niitä muokattaisiin ja säädettäsiin aina tarpeen ja toiminnan mukaan. Ei tarvitsisi arvuutella, missä mennään ja miksi nyt näin ja noin.

Alan lämmetä määrittelylle!

Lue lisää

No kun miettii vaikka jotain junnujoukkuetta. Nekin määrittelee yhdessä tai valmentajan ohjauksessa miten toimitaan ja missä raameissa kuulutaan joukkueeseen, voi keskittyä pelaamiseen, eikä tarvitse joka pelin ja harkan jälkeen alkaa selvittämään, että kuka teki mitä jne.

Säännöt ja jotkut määritykset helpottavat toimimista toisen tai useamman kanssa. Ei niiden tarkoitus ole yhden ihmisen elämää rajoittaa, vaan ne suojelee myös häntä. Ja todiaan jos itse osaa kertoa vielä mikä itselle on tärkeää, on se helpompi ottaa huomioon, kun sopii asioista. 😊

Jakari, kiintoavain ja moniotepihdit.

Kaikelle sellaiselle mikä muistuttaa seurustelua ja parisuhdetta on olemassa yksi varsin kattava nimi, avoin seurustelutoiminta. Jokainen saa määrittää dynamiikan itse, nyppiä rusinat pullaan mielensä mukaan.

Avoin seurustelutoiminta. Jäljittelee siis perinteisiä parisuhdemalleja, tietyin vapautuksin.

J-a-n kirjoitti:

Kaikelle sellaiselle mikä muistuttaa seurustelua ja parisuhdetta on olemassa yksi varsin kattava nimi, avoin seurustelutoiminta. Jokainen saa määrittää dynamiikan itse, nyppiä rusinat pullaan mielensä mukaan.

Avoin seurustelutoiminta. Jäljittelee siis perinteisiä parisuhdemalleja, tietyin vapautuksin.

Lue lisää

Sille on ihan oma ammttiryhmäkin joka tarjoaa hyvinkin avointa ja vapaata suhdetta. Saa poimia rusinat pullista niinkun haluaa. Korvausta vastaan.

Anonyymi kirjoitti:

Sille on ihan oma ammttiryhmäkin joka tarjoaa hyvinkin avointa ja vapaata suhdetta. Saa poimia rusinat pullista niinkun haluaa. Korvausta vastaan.

Juu se on eri lajia. Nämä vapaaehtoiset on kuin puulaaki, avoimen seurustelutoiminnan harrastajia.

Ammattilaiset eroaa puulaakeista.

J-a-n kirjoitti:

Juu se on eri lajia. Nämä vapaaehtoiset on kuin puulaaki, avoimen seurustelutoiminnan harrastajia.

Ammattilaiset eroaa puulaakeista.

On ammattilaiset ja on harrastelijat.

Ei sinun tai miesystäväsi tarvitsekaan määritellä. Toimii hyvin ilmankin. Kummallakaan ei siihen ole tarvetta.

Jokuhan voi kirjoittaa tänne avioliitosta. Haluaa sitoutumista siten... en silti mieti sellaista itselle.

Mutta hyvä, että olet löytänyt sopivan ihmisen ja että suhde palvelee molempia. 😊👌

Niin, ei mullakaan (paitsi lasten äitin kanssa pitkä suhde) kerennyt kovin isoja ongelmia olla. Ja itsetuntemus on ollut itsellä ja kumppaneilla niin ja näin.

Itseään voi oppia tuntemaan ns. ilman suhdettakin, mutta vasta intensiivisessä suhteessa alkaa joksisesta kuplimaan kaikenlaista. Osa latistaa itseä, osa kumppania, mutta eniten se vaikuttaa siihen, miten se toinen otetaan huomioon.

Ehkäpä tälläisen määritellyn suhteen idea on se, että ei välitetä siitä, miten mihinkin kumpikin reagoi. Onhan selvää, ettei tällänen määrittely tuo vaikka läheisyydestä, yksittäisestä halauksesta sitä mitä se on parhaillaan spontaanisti, mutta jo se, että se halaus tulee, kun on sovittu, kertoo, että toinen kaikista pään sisäisistä tunteistaan huolimatta haluaa yhteistä hyvää.

Mutta joo... samaa mieltä. Itsetuntemus on tärkeää suhteissa, mutta taivaasta se ei tule putoamaan.

Plääh mitä utelua!

interlocutrice kirjoitti:

Niin, ei mullakaan (paitsi lasten äitin kanssa pitkä suhde) kerennyt kovin isoja ongelmia olla. Ja itsetuntemus on ollut itsellä ja kumppaneilla niin ja näin.

Itseään voi oppia tuntemaan ns. ilman suhdettakin, mutta vasta intensiivisessä suhteessa alkaa joksisesta kuplimaan kaikenlaista. Osa latistaa itseä, osa kumppania, mutta eniten se vaikuttaa siihen, miten se toinen otetaan huomioon.

Ehkäpä tälläisen määritellyn suhteen idea on se, että ei välitetä siitä, miten mihinkin kumpikin reagoi. Onhan selvää, ettei tällänen määrittely tuo vaikka läheisyydestä, yksittäisestä halauksesta sitä mitä se on parhaillaan spontaanisti, mutta jo se, että se halaus tulee, kun on sovittu, kertoo, että toinen kaikista pään sisäisistä tunteistaan huolimatta haluaa yhteistä hyvää.

Mutta joo... samaa mieltä. Itsetuntemus on tärkeää suhteissa, mutta taivaasta se ei tule putoamaan.

Lue lisää

Mua vaivaa nyt melkoisesti yks asia! Moni täällä on ollut erimieltä sun kanssasi, mutt oikeesti ainoastaan mua sä syytät henkilöhyökkäyksestä. Mä kun uskalsin allekirjoittaa näkemykseni ihan selvästi siitä; mitä sä selvääkin selvemmin piirsit näkyville.
Yhä edelleen mä pysyn sanojeni takana; sun määritelty ja määrättömäksi ajaksi suunniteltu parisuhde = minun mielestäni alistava hyväksi käyttö.
Ja se nainen joka tuohon suostuu on joko polyamoorinen tai sekopää!

Missään kohtaa tuon sopparin hyväksynyt nainen; ei voi sanoa tulleensa hyväksikäytetyksi, koska sä olet rehellisesti kertonut pelin säännöt!
Sanoinsinkin aika kaks naamaksi sopimukseksi, eikä ole mikään parisuhde, sillä senhän voi lopettaa jo ensimmäisen kuksimis kerran jälkeen... (jos jompikumpi niin kokee) muistaakseni sä määrittelit asiaa jotenkin tähän tapaan.

Mä olen nukkunut yöni kehnosti oon väsynyt ja kipeä, sekä hel vetin kiukkuinen ja nyt tulee ne viimeisetkin sisun rippeet esille: Mieti itse miten sun tekstistäsi voi lukea, ja onko toisin ajattelevan, kiltisti myönnyttävä sun ajatus virtaasi... vai saako vapaasti sanoa mitä mieltä asiasta on?

Ei tämä kirjoittelu nyt mitään avointa sotatointa ole. Enkä mä kasvotustenkaan sua huitaisisi päin lärviä, vaikka mieli tekisi. Jokaisella on on omat mielipiteensä jotka myös saa tuoda julki... tasa-arvoisella perusteella.
Mä en ainakaan ole niin narsistinen, ett alkaisin toiselta mielipiteitään kieltämään.
trollikka

Anonyymi kirjoitti:

Mua vaivaa nyt melkoisesti yks asia! Moni täällä on ollut erimieltä sun kanssasi, mutt oikeesti ainoastaan mua sä syytät henkilöhyökkäyksestä. Mä kun uskalsin allekirjoittaa näkemykseni ihan selvästi siitä; mitä sä selvääkin selvemmin piirsit näkyville.
Yhä edelleen mä pysyn sanojeni takana; sun määritelty ja määrättömäksi ajaksi suunniteltu parisuhde = minun mielestäni alistava hyväksi käyttö.
Ja se nainen joka tuohon suostuu on joko polyamoorinen tai sekopää!

Missään kohtaa tuon sopparin hyväksynyt nainen; ei voi sanoa tulleensa hyväksikäytetyksi, koska sä olet rehellisesti kertonut pelin säännöt!
Sanoinsinkin aika kaks naamaksi sopimukseksi, eikä ole mikään parisuhde, sillä senhän voi lopettaa jo ensimmäisen kuksimis kerran jälkeen... (jos jompikumpi niin kokee) muistaakseni sä määrittelit asiaa jotenkin tähän tapaan.

Mä olen nukkunut yöni kehnosti oon väsynyt ja kipeä, sekä hel vetin kiukkuinen ja nyt tulee ne viimeisetkin sisun rippeet esille: Mieti itse miten sun tekstistäsi voi lukea, ja onko toisin ajattelevan, kiltisti myönnyttävä sun ajatus virtaasi... vai saako vapaasti sanoa mitä mieltä asiasta on?

Ei tämä kirjoittelu nyt mitään avointa sotatointa ole. Enkä mä kasvotustenkaan sua huitaisisi päin lärviä, vaikka mieli tekisi. Jokaisella on on omat mielipiteensä jotka myös saa tuoda julki... tasa-arvoisella perusteella.
Mä en ainakaan ole niin narsistinen, ett alkaisin toiselta mielipiteitään kieltämään.
trollikka

Lue lisää

No alkuun sanon tähän, etten mä sinua yksin syytä henkilöhyökkäämisestä, sinä ja harmis tavallaan teitte sen sentään allekirjoittamalla ja sikäli olette selkeästi sormella osoitettavia siksi. Tiedänhän mä, että joku Gentsukin tuolla taustalla räkyttää, mutta sillä ei vaan ole ehkä munaa tulla vähääkään esille. Ja keitä muita liekään, ei väliä...

Sitten tähän ideaan. Siis haluisin tälläisen määritellyn suhteen, muttei se tarkoita, että vain minä sen määrittelisin. Lisäksi määritykset mitä jonkun kanssa pähkittäis, koskisi niin minuakin, kun sitä toista, siis meitä.

Jos tämän miettii vaikka siihen sinun firmaan.. niin on siinäkin määritelty kuka tekee mitäkin. Ja mitä selkeämmin se olisi määritelty, ei mikään jäisi huomioitta ja toisaalta kaikki tietäisivät mitä siellä itselle kuuluu.

Tiedän, että olet pirun säpäkkäluonteinen ja vedät vahvoja linjoja, sekä kannatat vanhoja hyviä arvoja. Mutta en ehkä tämän paremmin osaa vaan sinulle kertoa, mitä tällä idealla tarkoitan. Mutta sen voin sanoa, ettei minulla ole mitään intressiä vehtailla monen kanssa, ei yhtäaikaa, eikä vuorotellen ja jonona. Nimenomaan en haluaisi koettaa etsiä elämääni juuri sitä oikeaa, kuka olisi juuri sellainen, mikä pärjäisi juuri minun kanssa. Vaan hän saisi olla mikä on ja olla sitä rauhassa. 😊

Helpottiko?

Ja vielä se.... sä oot aina mun ensimmäinen tuttavuus täällä. Se ei unohdu ikinä ja tykkään susta. Vaikka välillä saat minutkin ärähtämään ja vihaiseksi, en silti vihaa ja mitätöi sua. 😊

No en alakaan sulle mitään rautalankamallia kiertämään, kun kuitenkin vedät ihan omat johtopäätöksesi. Ja mrifän ajatusmaailms on niin erilainen. Tulisit paremmin juttuu Harmiksen kanssa suhdeasioissa. 😀

Ja eiköhän aikuiset ihmiset osaa hoitaa itse suhteensa ja kumppanin päätökset, tuskin kuuntelisivatkaan ketään täältä palstalta. Vaikka voithsn sä varoitella, että kerään vaan haaremia, kun siltä sinusta asia kuullostaa. Oikeastaan se on sinun asia. 😊

Joo, mulla oli touhukas päivä, vaikka väsyttikin... pari koneellista pyykkiä ja olin jeesimässä poikaa vaihdelaatikon irroituksessa. Käpäsin suihkussa ja söin. Puolen tunnin päästä töihin ja viimeinen yövuoro. Huomenna jotain kevyttä, mutta maanantaina jos ei ole pojan autorempassa tarvis auttaa, voisin paeta maalle. Siellä ois nurmikon leikkausta ja pergolsn kasaus...