Skitsofrenia ei ole kehitysvamma

Turhan monilla on valitettavasti asennevaikeuksia vähänkin erilaisia ihmisiä kohtaan.

Skitsofreniaa halutaan pitää kehityshäiriönä, siksi tuhlataankin massiivisia määriä sen tutkimiseksi, että löydetään prosentin pari selitysvoimaltaan olevia assosiaatioita sikiöaikaisen kehityksen häiriöiden ja skitsofrenian yhteyden tutkimiseen ja tulkitaan massiivisesti lääkittyjen potilaiden aivojen rakenteellisia poikkeamia todisteena siitä, että kyseessä on sikiöaikainen, kognitiivista taantumista aiheuttava kehityshäiriö. Skitsofreenikoiden naamavärkkiäkin on tutkittu, ja löydetty tilastollisesti pieniä merkkejä epäsymmetriasta jotka voivat viitata henkisen kehityksen poikkeamiin. Nämä ovat asioita, jotka otetaan mukaan skitsofrenian etiologiaa tutkiviin malleihin. Toisaalta on tutkimuksia, joiden mukaan joka toinen skitsofreniadiagnoosi on "väärä", ja joidenkin tutkimusten mukaan inter-rater reliability on korkeintaan tyydyttävä. Jos skitsofrenia olisikin yhteydessä lieviin kehityspoikkeamiin, ne eivät selvästikään kliinisesi merkitseviä diagnoosin eikä hoidon kannalta.

Lääkärit ja hoitajat koulutetaan kuitenkin ymmärtämään skitsofreniaa näiden mallien ja hypoteesien kautta, vaikka ne itsessään selittävä heikosti skitsofrenian esiintyvyyttä. Itsellenikin psykiatri sanoi, että sairauteni etiologia on tuntematon, vaikka olin romaanin verran kertonut psykiatreille ja hoitajille kokemastani koulukiusaamisesta, häiriintyneistä lapsuusajan kiintymyssuhteistani ja seksuaalisesta väkivallasta, jotka olivat kaikki ilmeisiä toistuvia teemoja myös psykoosissani. Psykiatrit koulutetaan sivuuttamaan nuo asiat irrelevantteina. Se hämmensi minua, koska olin tottunut normaalijärkisiin ihmisiin, jotka ymmärtävät ihan arkijärjellään ilmeisiä syy-seuraussuhteita. Oivalsin, että psykiatrit koulutetaan keskittymään kliinisesti merkityksettömiin riskitekijöihin, joille ei voida edes tehdä mitään (ihmiset toki ovat erilaisia ja kehittyvät eri tavalla ja eri tahtia) ja sivuuttamaan kaikki olennainen, jolla voisi olla merkitystä ihmisen toimintakyvyn kannalta. Ja oivalsin myös, että he pitävät itseään jotenkin erityisen ateoreettisina ja tieteellisinä kun tyrkyttävät potilailleen omien sterotypioidensa ja tulkintojensa perusteella lääkearsenaalia, jonka aiheuttamia vaikutuksia aivoihin tutkijat sitten ovat toistuvasti pitäneet jonain todisteena siitä, että skitsofrenia on luonnollinen, biologinen luokka eli oikea neurobiologinen sairaus. Oikeastihan se on sosiaalinen konstruktio, jonka kehitti rotuhygieniaan uskovat eugenistit 1900-luvun alussa. Avoimen dialogin mallilla sen vuosittaista ilmaantuvuutta saatiin laskettua 90 % lähes pelkästään vuorovaikutuksen rakennetta muuttamalla. Ihminen voi mennä yllättävän helposti psykoosiin, siihen ei tarvita kuin aistideprivaatiota ja unen puutetta. Ei tarvita järkyttäviä traumoja, ei vakavia kehityshäiriöitä eikä mitään muutakaan ihmeellistä. Ihminen on yllättävänkin helppo ajaa hulluksi ja yllättävän helppo parantaa hulluudesta, siihen ei tarvita muuta kuin kykyä erottaa olennainen epäolennaisesta. Tämä on psykiatreilta aina puuttunut ihan siksi, että heidät koulutetaan hoitamaan neurobiologisia ongelmia ilman neurobiologisia diagnooseja.

Virheellisiä arvioita syntyy, sillä ihmissuhteet ovat paljon monimutkaisempia kuin osaamme arvioida. Lueskelin aikanaan Dianetiikkaa ja sieltä opin ymmärtämään miksi arviointi virheitä tehdään. Saman asian voi tulkita eri tavoin. Meissä ihmisistähän on manipuloijia, niitä jotka harrastavat ihmisten vetämistä narusta, saadakseen omat etunsa toimimaan. Lisäksi lapsuuden kodilla on paljon enemmän merkitystä ja sen ihmissuhteilla , kuin edes tulemme edes ajatelleeksi.

Jotain outoahan skitsofreniassa on. Mikä todellakin saa, lahjakkaat ja fiksut ihmiset "yhtäkkiä" käyttäytymään järjen vastaisesti?

Paljonhan sinne on vuosien saatossa löytynyt niitä altistavia tekijöitä, ehkä ei niinkään viimeaikoina kallonmuotoja, vaan niitä yliedustettuja geenejä.

Näistä löydöistä huolimatta, on jännää, että itse lääkkeet on jämähtäneet seitsemänkymmentäluvulle. Samaan aikaan kun vaikkapa syöpähoidossa, tai tänä kesänä HIV:n saralla on otettu huimia harppauksia.

Kiusaamis konseptiin törmää tavan takaa. Monien omakohtaisten tarinoiden lisäksi kiusaamiseen on jo tilasto ja tutkimus tietoa, sillä siis on syy yhteyttä skitsofreniaan, mutta kuinka paljon?

Itse olen miettinyt, että miten ihmiset ikään kuin valikoituvat kiusaamisen kohteeksi. Klassisestti outoutta pidetään sinä syynä, mutta skitsofrenian kohdalla on mielenkiintoista, että esimerkiksi olemalla huomattavasti rikkaammista oloista, kuin muut luokkakaverit, on tilastollisesti alttiimpi skitsofrenialle. Mikä on oikeastaan aika epätavallista, verrattuna muuhun syrjäytymiskehitykseen, joka tahtoo olla enempi huonommassa asemassa olevien "etuoikeus."

Niin tai näin, niin ei se ihan kehitysvamma ole, mutta jotain outoa siinä on miten se kasvaa ja kehittyy.

olen lääkäreide taholta saanut törkeää vastanottoa kun eräänkin kerram menin keskussiaraallan siellä sanottiin mikse tullut aikaisemmin no ku ei lähetetty