Paraneeko vaihtamalla?

Asenne mm paranee vaihtamalla ja palstan vinoilut alkaa tuntua yhä vähemmän henkilökohtaiselta kun hyväksyy, ettei nyt tänäänkään saa sitä pilkkamomentumiaan. Kivat päivät.

Olen tullut siihen tulokseen, että ottaisin riskin. Eipä tarvi loppu elämää pohtia kannattiko.

Riippuu kehen vaihtaa, mut ehottomasti parempi lähtee suhteesta jossa paha olla. Paras ratkaisu. Elämä on liian lyhyt piinaan ja feikkiin.
Parempi yksin onnellinen kuin kaksin ahdistuneen onneton.

Niihän toi räppärikin laulaa mun yhdes suosikkibiisis vuodelta 2012 et

”on jälleen yksi kerta kun tilanne koittaa alat tietä tietämättä sun suutasi soittaan, Toisinaan kelaan et sua on vaikee rakastaa. Tuntuu et Oot niin kylmä et sut voisi pakastaa. Oon antanu paljon sielustani tähän... Ei tee mieli humppaa, oot selvil et mun sydän rinnas sulle pumppaa, mut miten olen täs suhtees? Sitä pitää jumppaa”

”Kelaan parvekkeella maistellen viskii, mietin et otanko tietosesti riskii vai luovutanko suoraan niinku löisin hanskat tiskiin? .. mä haluun elää. Onko tää suhteessamme mahdollista realismii vai pelkkää toiveajatteluu ja optimismii? Sanotaan et vaihtamalla paranee ku DNA. On totta joka (miehen) kanssa kemiaa”

The Gambit- Jos sä haluut olla mun kaa feat Justin cameo

Noup

Monesti kuullut sanottavan, et huono kannattaa aina vaihtaa parempaan? Mut onko itse kuinka kartalla tilanteesta, onko itse se pahan synnyttäjä, kestääkö itsekritiikkiä? Onko vika kaikkeen aina muualla kuin itsessä? Kokeeko itsenä kuinka täydellisenä?

Peiliin hyvä katsoa välillä kriittisesti arvioiden omia tekemisiä ja itseä ihmisenä? Löytääkö niistä myös jotain huonoa, jota voisi parantaa? Onko kykyä oppia omista virheistä? Vastoinkäymisetkin ovat hyviä ajureita korjaamaan omaa kurssia kohti parempaa minää. Huonoista kokemuksista monesti oppii paljon hyviä asioita.

Voi vaihdossa tulla nk.sama paska eri paketissa.

riippuuu mitä vaihtaa

Jos olet eronnut koska puolisosi kanssa eläminen ei tuntunut oikealta ja et kanna mukana vanhaa taakkaa ja virheitä uuteen suhteeseen niin on mahdollista että paranee.

Tolla asenteella se tuntuukin todennäköiseltä? Mitä haluaa uskoa toisesta niin aikaa myöten se voi toteutuakin mm. sama paska eri paketissa? Kuullut sanottavan, et muutokset parempaan lähtee monesti itsestä? Ruokkimalla pahaa mieltä saa palkaksi pahaa. Voisiko hyvää ruokkimalla saa palkaksi hyvää? Kaikki hyvä lähtee lopulta itsestä?

Uskomisellakin on merkitystä, lisähaasteita kohdatessa voi ottaa käyttöön toivoa paremmasta ja katsoa muuttuuko se lopulta rakkaudeksi vai sinkkuudeksi? Itsellä pysynyt toistaiseksi sinkkuutena, pohjalta helpompi ponnistaa kohti parempaa? Aika näyttää mitä tuleva tuo tullessaan? Myönteisyys on aina hyvästä,sen olen jo oppinut.

Muutoksia parempaan, ehkä? Sen verta olen vielä epävarma, epävarmuus kuuluukin matkaan ja kehitykseen paremmasta? Asioilla tuppaa olemaan se toinenkin puoli. Huonoissa tapauksissa epäonnistuminen voikin olla onnistumista. Kaikkien kanssa eivät luonteet kohtaa toivomalla tavalla, silloin hyvä puhua epäonnistumisista. Syyttämättä kuitenkaan toista.

Eroaminen on aina tuskaa jätetylle ja myöskin jättäjälle jollakin tasoin. Kyllä vaihtamalla paranee jos kaksi erinlaista ihmistä on päättynyt yhteen💪, katson vierestä suhteita joiden ei kuuluisi olla yhdessä, rumaa katseltavaa. Miksi yrittää väkisellä olla jossain joka ei toimi? Kyllä paranee, mutta sekin riippuu yhteen kuuluvuudesta!

Sehän riippuu siitä kehenkä vaihtaa.

Mitäs ollaan mieltä ryhmä idiootteja

En usko. Juuri tänään.mietin, että tuskin.parempaa saisin.

Voisin toki saada parempiluonteisen, mutta mitä siitä muka tulisi, kun itse olen mahdoton, raivohullu ja k.pää harvase päivä..

Mies ei ole edes tutustunut omaan sisäiseen ilkeyteeni, olen säästellyt sitä ja keskittynyt vaan hymyilemään kauniisti.

Ehkä sitten, kun pappi on sanonut aamenensa😡😈

Huomenlahjaksi miehelle musta silmä.

Riippuu täysin siitä mistä vaihdetaan ja mihin vaihdetaan.

Kuka näitä mitenkin punnitsee, ei sitä täydellistä ole löytynyt ja tuskin tuleekaan.
Vaihdettu on avio-ja avopuolisoita useaan kertaan molempia silti en vieläkään tiedä millainen sen oikeanlaisen naisen tulisi olla.

Ihmisissä on niin monia puolia jo omasta persoonasta lukien.
Olen jopa päätellyt etten voi kaksosena elää yhden ihmisen kanssa kuin tietyn ajan.
Lisäksi ihastun aivan toisarvoisiin asioihin kun niitä miettii parisuhteen kannalta.

Voisin sanoa että kannattaa harkita tarkkaan kun lähtee suhteesta oli se sitten seurustelua tai vakavampaa.

Ikävöidä sitä ehtii aivan kyllikseen pitkän vanhuuden aikana ja jos silloin vasta tajuaa tehneensä virheen tai oikean kardinaalimunauksen niin,,,,
Arijoutsin sanoin; Tuli turpiin mutta onnea vaan!

Toisinaan kasvaa erilleen, toisen arvot jne. muuttuu suhteessa. Alkaa tuntemaan toisen niin hyvin, että molemmat ahdistuu, kun päivät kulkee samaa rataa. Joskus se on välttämätön kasvunpaikka. On tehnyt /saanut kaiken toiselle/toiselta valmiiksi ja haluaa vapaaksi tai kokeilla omia rajojaan.
Jokainen tekee omat ratkaisut ainutkertaisessa elämässään.

Jotkut asiat saattaa parantua, jotkut huonontua. Ihmissuhteet on aina rulettia.

Voi voittaa tai hävitä.

Kyllä. Aina puhtaat sukat parantaa tilannetta merkittävästi. Usein myös puhtaat alkkaritkin.

Riippuu vähän siitä miten vaihtamiseen suhtautuu. Onko ajatus että oma elämä paranee kun vaihtaa kumppania, vai onko vaihtaja itse myös valmis muuttumaan vai jatkaako samalla tavalla vaihdokkaan kanssa.