Olin kauan aikaa ihastunut, kunnes tajusin jotain uutta; Olinkin ihastunut pelkkään mielikuvaan toisesta ihmisestä. Niin käy yllättävän monella. Ja mitä ihastuminen siis usein on? Palavaa halua toisesta ihmisestä luotua mielikuvaa kohtaan, eli riippuvuus ajatella toisen ihmisen mielikuvaa. Painotan sanaa mielikuva, koska emme useinkaan pysty näkemään ihastuksemme kohdetta objektiivisesti, vaan näemme sen ikään kuin jonkin samean ja ruusunpunaisen linssin läpi. Jopa erittäin vääristyneesti.
Mielikuvaan ihastuminen
Anonyymi
13131
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Totta. Rakastuneet näkee asiat aina värittyneesti. Ruma mies voi pitää itseään sopivan kumppanina kauniille naiselle, vanhempi mies nuorelle tai ammattikoululainen akateemiselle naiselle.
Rakkaudella ei ole rajoja. Pinnallisuudella on :)
Ei ole olemassa pinnallisuutta vain halua löytää oikea.
Ja pakkomielle laittaa sama aloitus n.1kk välein?
kateus
No ei pidä kyllä paikkaansa ainakaan mun kohdalla. Joskus ala-asteella ja teini-iän alussa saatoin ihastua johonkin näyttelijään tai artistiin joita en tuntenut oikeasti.
Mutta tuon iän jälkeen pystyin kyllä näkemään ihastuksissa myös ne huonot puolet. Niin ulkonäössä kuin luonteessa. Minun ihastukset ei siis ole olleet mitään täydellisyyksiä silmissäni vaikka heistä pidinkin.
Kerran aloin tuntea ihastusta kun vain kävelin yhden henkilön ohi. En tuntenut sitä, enkä ollut edes vielä katsonut miltä hän näytti. Mutta tunsin jonkinlaisen kemian heti. Näkymättömiä kipinöitä. Tutustuin häneen sittemmin enemmän ja ihastus vain jatkui vaikka niitä huonoja puolia näinkin. Ihan typerää. Järki sanoo, että tämä ei ole hyvä, mutta sydän sanoo, että tämä on parhain. Se oli rakkautta ensi ohikävelemällä.
Itsestä on alkanut tuntua et ne vaaleanpunalasiset joutaa mennäkin. Elämässä voi tulla vaikeaa ja elämäntilanteet on haasteellisia. Ei siinä kaipaa joutavia lirkutuksia. Arvostan sellaista, joka on tukena. Tietysti jos ei ole ehtinyt vielä tutustua kunnolla.
Niin, varsinkin jos ei ole vaivautunut edes tutustumaan.
Ainahan ne mielikuvat ei vastaa todellisuutta.
Samahan pätee meidän itseemme ja omaan näkesyymme itsestämme.
Ei se tarkoita että mielikuva välttämättä olisi jollakin tavalla "parempi" kuin mitä todellisuudessa ihminen on.
Se mielikuva voi olla vain erilainen mitä ihminen on.
Esimerkiksi sitä yhtäkkiä voi huomata että vaikka kuinka hyvä tyyppi on kyseessä niin ei ole paljoa yhteistä tai ei sovita luonteiden puolesta yhteen.
Nekin ovat mielikuvia alussa ennen kuin tunnet ihmisen varsinkin eri tilanteista.
Totta ja paljon myönteisempänä toisinaan näkee, kuin se pahimmillaan voi olla kun prinsessa olikin paholaisen vääristämä? Mustamaalaamisella helppoa myrkyttää toisten sieluja, kun taustalla on joku katkera ihminen muokkaamassa tilanteista itselle mieleisiä?
Pahuutta syntyy myös hetkessä elämisellä, kun kohtaa paljon pettymyksiä, katoaa se usko hyvään helposti? Aktiivisuus ei ole aina hyve. Valitettavan usein kohtaa pettymyksiä, joka syö uskoa löytää mieleinen ihastus. Valitettavasti.
Mielikuvan synnyttämä ensivaikutelma yleensä yltiöpositiivinen, josta matka päinvastaiseen on kovin suuri ja toteutuu helposti, jos siihen uskoo? Pettymysten jälkeen helpompi uskoa. Se mikä näyttää liian hyvältä ollakseen totta, harvemmin on sitä? Tämä neuvo hyvä muistaa, arki kaiken hyvän muuttaa lopulta, kun luottamusta ei synny.
Yym, täytyy yrittää olla ikinä enää ihastumatta. Läskiksi menee kuitenkin.
Pessimisti ei pety! 👍😎😄
Niinpä. Optimisti jolla vaan hukkuu. ☹️