Kiusaamisen vaikutukset myöhemmin

KIUSAAMISTA VASTAAN EI OLE KUIN SUU SANALLINEN JA TERÄVÄMPI ITSENSÄ PUOLUSTAMINEN ON PARASTA JA VANHEMMAT VOIS OPETTAA TÄMÄN ,ETTÄ ITSEÄ TÄYTYY PUOLUSTAA NIIN EI JÄÄ SIELUUN PATOUTUMIA ,JA PAHAA OLOA.

Näin juuri. Suurin osa kiusaajista ei tule koskaan pyytämään anteeksi kiusatulta. Suurin osa menestyy ja kokee olonsa voittamattomaksi. Kerran opittua voi olla vaikea lähteä muuttamaan.

Tosiasiassa edes anteeksi pyytämällä et saa takaisin tehtyjä tekoja tekemättömäksi. Anteeksi pyytämällä et saa toisen fyysistä ja/tai psyykkistä terveyttä takaisin, kun se on kerran aiheutettu. Voit kuitenkin saada anteeksi, ainakin osittain. Karma on kuitenkin se, jota kiusaajat kerryttävät nautiskellessaan elämän tarjoamista hyvistä puolista, samaan aikaan kun toinen taistelee hengestään.

Lapsena en ollut masentunut, enkä millään tavalla sairas ennen kiusaamistani. Olin oikeastaan monessa asiassa etevä, siinä mitä halusin kokeilla ja tehdä. Minun oli helppo saada ystäviä ja olin jopa pidettykin esim. päiväkodissa ja ensimmäisillä luokilla. Olin iloinen ja avoin, kuten lapset usein ovat. Olin oma-aloitteinen ja rohkea, sillä ilmoittauduin itse jopa leirikouluihin vanhempieni suostumuksella, koska pidin uusista kokemuksista. Olin usein se, joka ”johti” ja teki päätökset ryhmässä. Viihdyin hyvin myös yksinäni, mutta minulla oli aina melkein ”paras kaveri”. Sen sijaan että olisi ollut monta hyvää kaveria. Tämä johti osaltaan myös siihen, että jäin parhaan kaverini varaan, verkostoitumisen sijaan.

Sitten muutimme uudelle asuinalueelle, ystäväni jäi sinne ja toisaalta myös se mukava aika peruskoulussa. Yritimme pitää yhteyttä, mutta sitten se ystävyys vain jäi. Alkoi uusi elämänvaihe. Alku oli hyvä, sain nopeasti kavereita ja luokkani oli mukava. Minua ei kiusattu vielä. Mutta sitten alkoi tapahtua. Sattui ”tapaturma”, joka muutti kaiken. Sen jälkeen alkoi lumipalloefekti, joka jatkui aina tähän päivään saakka. Ja kiusaaminen lähti osin aikuistenkin toimesta, kuten unessanikin.

Koulusta tuli helvettiä, kun jouduin yhden opettajan silmätikuksi. Luokassa olin siihen aikaan ”näkymätön”, en häirikkö enkä halunnut olla esillä. Opettaja kuitenkin nosti minut aina esiin kysyen minulta kysymyksiä joihin en osannut vastata. Sitten koko luokka nauroi mukana, kun vastasin jotain tyhmää. Ääneen lukeminen oli vaikeaa, sillä en siinä ollut kovin hyvä tuolloin. Huomasin että ennen seurassani viihtyneet kaverit alkoivat välttelemään minua.

Harrastuksia minulla oli paljon, eikä koskaan ollut ongelmia saada ystäviä sieläkään. Minulla oli kavereita harrastuksissa, mutta jostain syystä nämä kaverit jäi harrastuksen pariin. Vapaa-ajalla, koulun ulkopuolella oli sitten yksi ystävä, eri luokalla. Hän sai myöhemmin uusia ystäviä ja yhteydenpito lopahti. Kasvoimme erilleen. Nyt mentiin jo ala-asteen viidennettä luokkaa, kun kavereita oli jo vaikeampi saada. Oli muodostuneet jo tietyt porukat, enkä tietenkään osannut aavistaa että ystäväni saa uusia ystäviä tai lopettaa yhteydenpidon.

Tässä tilanteessa aloin kärsiä ahdistuksesta, kun huomasin ettei enää kavereita saa, kuten ennen. Vaihdoin luokkaa ala-asteella neljännellä. Luokkani oli ihan ok, mutta aloin omaksua ”tyhmän” identiteetin. Naurunalaiseksi joutuminen oli tehnyt tehtävänsä ja minulle kehittyi luokassa ”luokan pellen” maine. Yritin naurattaa kaikkia, olemalla tyhmä. Se oli raskasta aikaa, sillä se oli joku selviytymismekanismi kai? Luulin olevani hauska, mutta todellisuudessa reaktio oli vain käänteinen. Kaiken sen naurattamisen jälkeen, itikin kotona tyynyä vasten. Menin nukkumaan niin etten sanonut mitään negatiivista koulusta, koska meillä ei puhuttu mistään negatiivisesta kotona. Jouduin esittämään iloista myös kotona, mikä oli todella raskasta.

Valitsin tavakseni selviytyä harrastuksessa, koulun ulkopuolella. Koulu tuntui vastenmieliseltä. Opettajani näki minut huonona opiskelijana. Harrastuksessa sain olla oma itseni, kukaan ei tuntenut minua koulun kautta.

Yläasteella vaihdoin koulua eri yläasteelle, mihin ala-asteen luokkalaiseni pääosin menivät. Aluksi ystävystyin uuteen luokkalaiseen, jonka kanssa vietimme aikaa myös koulun ulkopuolella. Kaikki tuntui olevan kunnossa, ja kerroin että olen saanut uuden ”ystävän”. Otimme kaverikuvankin, tai minä ostin sen, hän ei. Tämä tyttö oli luonteeltaan hyvin dominoiva, minua paljon dominoivampi. Olin päättänyt omaksua pois vanhasta ”luokan pelle” identiteetistä. Halusin olla taas oma itseni, nyt kun kukaan ei minua ennestään tuntenut. Koska olin toiselta alueelta, ei minulla ollut minkäänlaista turvaverkkoa uudessa koulussa.

Oli virhe vaihtaa yläastetta muualle, uuden alun toivossa. Tämä ystävä oli oikeastaan luokan suosituin tyttö. Ihailin häntä, vaikka hän oli melko ilkeä. Puhui ilkeästi minulle yhdestä lihavasta tytöstä. Mutta mitä en osannut odottaa oli se, että hän oli alkanut viettämään vapaa-aikaa juuri tämän haukkumansa tytön kanssa. Ennen kuin ehdin kissaa sanomaan, niin he olivat koulussa parhaat kaverit koko yläasteen loppuun. Hän taisi olla aika hyvä koulussa, toisin kuin itse olin. Sitten minua alkoi kiusaamaan myös pojat meidän luokalla, sillä olin yhtäkkiä se yksinäinen, kun tämä ”ystävä” vaihtoi minut lennosta. Kovaääniset ”kovis” tytöt alkoivat kiusaamaan minua. Nämä viettivät aikaa näiden luokkamme poikien kanssa. Sain kavereita toisilta luokilta, joista tuli hyviä ystäviäni myös vapaa-ajalle.
En siis koskaan ollut varsinaisesti yksin.

Mielenterveyteni alkoi pettää, kun koulumenestys oli ollut toissijaista koko elämäni. Oli vaikea ottaa kiinni muita enää yläasteen lopussa, varsinkin kun kiusaaminen oli niin kovaa. Sain peruskoulun todistuksen hieman yli seiskan keskiarvolla. Alkoi osastojaksot ja kertomani psyykelääkehelvetti.

En väitä että olisin koskaan ollut ”laumaeläin”.

Anonyymi kirjoitti:

Lapsena en ollut masentunut, enkä millään tavalla sairas ennen kiusaamistani. Olin oikeastaan monessa asiassa etevä, siinä mitä halusin kokeilla ja tehdä. Minun oli helppo saada ystäviä ja olin jopa pidettykin esim. päiväkodissa ja ensimmäisillä luokilla. Olin iloinen ja avoin, kuten lapset usein ovat. Olin oma-aloitteinen ja rohkea, sillä ilmoittauduin itse jopa leirikouluihin vanhempieni suostumuksella, koska pidin uusista kokemuksista. Olin usein se, joka ”johti” ja teki päätökset ryhmässä. Viihdyin hyvin myös yksinäni, mutta minulla oli aina melkein ”paras kaveri”. Sen sijaan että olisi ollut monta hyvää kaveria. Tämä johti osaltaan myös siihen, että jäin parhaan kaverini varaan, verkostoitumisen sijaan.

Sitten muutimme uudelle asuinalueelle, ystäväni jäi sinne ja toisaalta myös se mukava aika peruskoulussa. Yritimme pitää yhteyttä, mutta sitten se ystävyys vain jäi. Alkoi uusi elämänvaihe. Alku oli hyvä, sain nopeasti kavereita ja luokkani oli mukava. Minua ei kiusattu vielä. Mutta sitten alkoi tapahtua. Sattui ”tapaturma”, joka muutti kaiken. Sen jälkeen alkoi lumipalloefekti, joka jatkui aina tähän päivään saakka. Ja kiusaaminen lähti osin aikuistenkin toimesta, kuten unessanikin.

Koulusta tuli helvettiä, kun jouduin yhden opettajan silmätikuksi. Luokassa olin siihen aikaan ”näkymätön”, en häirikkö enkä halunnut olla esillä. Opettaja kuitenkin nosti minut aina esiin kysyen minulta kysymyksiä joihin en osannut vastata. Sitten koko luokka nauroi mukana, kun vastasin jotain tyhmää. Ääneen lukeminen oli vaikeaa, sillä en siinä ollut kovin hyvä tuolloin. Huomasin että ennen seurassani viihtyneet kaverit alkoivat välttelemään minua.

Harrastuksia minulla oli paljon, eikä koskaan ollut ongelmia saada ystäviä sieläkään. Minulla oli kavereita harrastuksissa, mutta jostain syystä nämä kaverit jäi harrastuksen pariin. Vapaa-ajalla, koulun ulkopuolella oli sitten yksi ystävä, eri luokalla. Hän sai myöhemmin uusia ystäviä ja yhteydenpito lopahti. Kasvoimme erilleen. Nyt mentiin jo ala-asteen viidennettä luokkaa, kun kavereita oli jo vaikeampi saada. Oli muodostuneet jo tietyt porukat, enkä tietenkään osannut aavistaa että ystäväni saa uusia ystäviä tai lopettaa yhteydenpidon.

Tässä tilanteessa aloin kärsiä ahdistuksesta, kun huomasin ettei enää kavereita saa, kuten ennen. Vaihdoin luokkaa ala-asteella neljännellä. Luokkani oli ihan ok, mutta aloin omaksua ”tyhmän” identiteetin. Naurunalaiseksi joutuminen oli tehnyt tehtävänsä ja minulle kehittyi luokassa ”luokan pellen” maine. Yritin naurattaa kaikkia, olemalla tyhmä. Se oli raskasta aikaa, sillä se oli joku selviytymismekanismi kai? Luulin olevani hauska, mutta todellisuudessa reaktio oli vain käänteinen. Kaiken sen naurattamisen jälkeen, itikin kotona tyynyä vasten. Menin nukkumaan niin etten sanonut mitään negatiivista koulusta, koska meillä ei puhuttu mistään negatiivisesta kotona. Jouduin esittämään iloista myös kotona, mikä oli todella raskasta.

Valitsin tavakseni selviytyä harrastuksessa, koulun ulkopuolella. Koulu tuntui vastenmieliseltä. Opettajani näki minut huonona opiskelijana. Harrastuksessa sain olla oma itseni, kukaan ei tuntenut minua koulun kautta.

Yläasteella vaihdoin koulua eri yläasteelle, mihin ala-asteen luokkalaiseni pääosin menivät. Aluksi ystävystyin uuteen luokkalaiseen, jonka kanssa vietimme aikaa myös koulun ulkopuolella. Kaikki tuntui olevan kunnossa, ja kerroin että olen saanut uuden ”ystävän”. Otimme kaverikuvankin, tai minä ostin sen, hän ei. Tämä tyttö oli luonteeltaan hyvin dominoiva, minua paljon dominoivampi. Olin päättänyt omaksua pois vanhasta ”luokan pelle” identiteetistä. Halusin olla taas oma itseni, nyt kun kukaan ei minua ennestään tuntenut. Koska olin toiselta alueelta, ei minulla ollut minkäänlaista turvaverkkoa uudessa koulussa.

Oli virhe vaihtaa yläastetta muualle, uuden alun toivossa. Tämä ystävä oli oikeastaan luokan suosituin tyttö. Ihailin häntä, vaikka hän oli melko ilkeä. Puhui ilkeästi minulle yhdestä lihavasta tytöstä. Mutta mitä en osannut odottaa oli se, että hän oli alkanut viettämään vapaa-aikaa juuri tämän haukkumansa tytön kanssa. Ennen kuin ehdin kissaa sanomaan, niin he olivat koulussa parhaat kaverit koko yläasteen loppuun. Hän taisi olla aika hyvä koulussa, toisin kuin itse olin. Sitten minua alkoi kiusaamaan myös pojat meidän luokalla, sillä olin yhtäkkiä se yksinäinen, kun tämä ”ystävä” vaihtoi minut lennosta. Kovaääniset ”kovis” tytöt alkoivat kiusaamaan minua. Nämä viettivät aikaa näiden luokkamme poikien kanssa. Sain kavereita toisilta luokilta, joista tuli hyviä ystäviäni myös vapaa-ajalle.
En siis koskaan ollut varsinaisesti yksin.

Mielenterveyteni alkoi pettää, kun koulumenestys oli ollut toissijaista koko elämäni. Oli vaikea ottaa kiinni muita enää yläasteen lopussa, varsinkin kun kiusaaminen oli niin kovaa. Sain peruskoulun todistuksen hieman yli seiskan keskiarvolla. Alkoi osastojaksot ja kertomani psyykelääkehelvetti.

En väitä että olisin koskaan ollut ”laumaeläin”.

Lue lisää

-”Olin jo lapsena sairas, mutta en sitä itse ymmärtänyt”

-”Erilaisuus on laumaeläimille myrkkyä, sellaiselta pyritään nokkimaan henki heti pois”.

Kuulostaa siltä että tukeudut kokonaan Darwinin evoluutioteoriaan? Darwin itse kannatti eugenismia eli rotuerottelua. Hän luokitteli ihmiset parempiin ja heikompiin esim. kallon perusteella. Kannattaa lukea lisää aiheesta.

Erilaisuus on evoluution kannalta erittäin tärkeää, sillä tarvitaan erilaisia yksilöitä, jotta lajin henkiinjäämis mahdollisuudet moninkertaistuvat. Se että kaikki on ”laumaeläimiä” ei ole vain hyvä asia. Tietysti eläimet ovat eläimiä ja me olemme ihmisiä, kehittyneempiä. Lajina ihminen on peto. Ja uhkat pitää karistaa jaloista pois ensimmäisenä. Hyvät työpaikat, koulut, suhteet ja puoliso on asioita mistä kilpaillaan.

Pyramidin huipulla on ne röyhkeimmät ja psykopaattisimmat yksilöt, pohjalla niiden uhrit. Ja välissä ”laumasielut”, jotka elävät tyytyväisinä.

Pohjalla on hyvin moninaista porukkaa, kiusattuja, sairaita, vammaisia sekä vanhuksia. Kiusaamisen syyksi riittää mikä vain. Vaikka hassu etunimi tai esim. vanhempien ammatit tai vaan se, että on uhka jossain asiassa.

Jos kaikki olisi ollut samanlaisia, niin ei olisi ollut esim. Albert Einsteiniä, Elton Johnia, Freddy Mercuria, Malalaa, Bill Gatesia, Steve Jobsia, Ellen DeGeneresiä, Ludvig van Beethovenia, Elon Muskia ja lukemattomia muita ”erilaisia”.

Anonyymi kirjoitti:

-”Olin jo lapsena sairas, mutta en sitä itse ymmärtänyt”

-”Erilaisuus on laumaeläimille myrkkyä, sellaiselta pyritään nokkimaan henki heti pois”.

Kuulostaa siltä että tukeudut kokonaan Darwinin evoluutioteoriaan? Darwin itse kannatti eugenismia eli rotuerottelua. Hän luokitteli ihmiset parempiin ja heikompiin esim. kallon perusteella. Kannattaa lukea lisää aiheesta.

Erilaisuus on evoluution kannalta erittäin tärkeää, sillä tarvitaan erilaisia yksilöitä, jotta lajin henkiinjäämis mahdollisuudet moninkertaistuvat. Se että kaikki on ”laumaeläimiä” ei ole vain hyvä asia. Tietysti eläimet ovat eläimiä ja me olemme ihmisiä, kehittyneempiä. Lajina ihminen on peto. Ja uhkat pitää karistaa jaloista pois ensimmäisenä. Hyvät työpaikat, koulut, suhteet ja puoliso on asioita mistä kilpaillaan.

Pyramidin huipulla on ne röyhkeimmät ja psykopaattisimmat yksilöt, pohjalla niiden uhrit. Ja välissä ”laumasielut”, jotka elävät tyytyväisinä.

Pohjalla on hyvin moninaista porukkaa, kiusattuja, sairaita, vammaisia sekä vanhuksia. Kiusaamisen syyksi riittää mikä vain. Vaikka hassu etunimi tai esim. vanhempien ammatit tai vaan se, että on uhka jossain asiassa.

Jos kaikki olisi ollut samanlaisia, niin ei olisi ollut esim. Albert Einsteiniä, Elton Johnia, Freddy Mercuria, Malalaa, Bill Gatesia, Steve Jobsia, Ellen DeGeneresiä, Ludvig van Beethovenia, Elon Muskia ja lukemattomia muita ”erilaisia”.

Lue lisää

"Kuulostaa siltä että tukeudut kokonaan Darwinin evoluutioteoriaan? "

Minusta kuulostaa sille, että unodat kokonaisuuden, tartut yhteen lauseeseen ja analysoit siitä itsellesi mieleisen ja määrittelet tuon lauseen kirjoittajan haluamasi mielikuvan mukaiseksi.

Toivottavasti kukaan ei osta näitä kiusaajien, opettajien ja ammattiauttajien yhteisiä sössötyksiä "sinua kiusataan, koska olet kiltti, hiljainen tai erilainen" .

Kiusaamisen kohteelle olleelle on turha väittää, että "olit jo lapsena sairas, mutta et itse sitä tiennyt".

Kiusaamisen eli väkivallan syy on aina tekijän epäterve käytös. Lapsikiusaajasta varttuu lähes poikkeuksetta aikuiskiusaaja, joten näiden kohdalla pitäisi uskaltaa puhua kroonisesta kieroutuneisuudesta. Persoonallisuushäiriön oireet ovat havaittavissa jo varhaisella iällä. Ei haluta myöntää, että ala-asteella kiusaamisrinkiä pyörittävä lapsi on selkeästi kusipää ja että hänen "erilaisuutensa" tulee vuosikymmenien varrella maksamaan maltaita kansantaloudelle. Koulukiusaajasta kasvaa kunnon psyko, joka toiminnallaan aiheuttaa työelämästä poissaoloja ja ennen aikaisia eläköitymisiä sekä inhimillisiä katastrofeja siellä, missä ikinä tulee olemaan.

Anonyymi kirjoitti:

Toivottavasti kukaan ei osta näitä kiusaajien, opettajien ja ammattiauttajien yhteisiä sössötyksiä "sinua kiusataan, koska olet kiltti, hiljainen tai erilainen" .

Kiusaamisen kohteelle olleelle on turha väittää, että "olit jo lapsena sairas, mutta et itse sitä tiennyt".

Kiusaamisen eli väkivallan syy on aina tekijän epäterve käytös. Lapsikiusaajasta varttuu lähes poikkeuksetta aikuiskiusaaja, joten näiden kohdalla pitäisi uskaltaa puhua kroonisesta kieroutuneisuudesta. Persoonallisuushäiriön oireet ovat havaittavissa jo varhaisella iällä. Ei haluta myöntää, että ala-asteella kiusaamisrinkiä pyörittävä lapsi on selkeästi kusipää ja että hänen "erilaisuutensa" tulee vuosikymmenien varrella maksamaan maltaita kansantaloudelle. Koulukiusaajasta kasvaa kunnon psyko, joka toiminnallaan aiheuttaa työelämästä poissaoloja ja ennen aikaisia eläköitymisiä sekä inhimillisiä katastrofeja siellä, missä ikinä tulee olemaan.

Lue lisää

"Kiusaamisen eli väkivallan syy on aina tekijän epäterve käytös."

Tottakai, mutta jos olet yhtään havainnut ympäristöäsi niin ne heikoimmat ja vammaisimmat yksilöt nämä veijarit poimii kohteikseen.

Turha selittää että nämä tyypit menisivät tuuppimaan sitä koulun isokokoisinta heeboa ja uhittelisi sille että kohta lätty lätisee.

Ei se tietenkään lapsen vika ole että on syntynyt araksi, hiljaiseksi, kiltiksi tai muutevaan vähän erikoiseksi, mutta nämä tyypit on niitä jotka saa sitä pää vessanpöntössä pyöritystä sen 9 vuotta mitä peruskoulu kestää. Parhammilla homma jatkuu vielä lukiossa tai ammattikoulussa.


" Lapsikiusaajasta varttuu lähes poikkeuksetta aikuiskiusaaja, joten näiden kohdalla pitäisi uskaltaa puhua kroonisesta kieroutuneisuudesta."

Ei muuten pidä paikkaansa. Just näin tutkimuksen jossa todettiin että suurimmasta osasta kiusaajia kasvaa ihan normaaleita aikuisia.

Anonyymi kirjoitti:

"Kiusaamisen eli väkivallan syy on aina tekijän epäterve käytös."

Tottakai, mutta jos olet yhtään havainnut ympäristöäsi niin ne heikoimmat ja vammaisimmat yksilöt nämä veijarit poimii kohteikseen.

Turha selittää että nämä tyypit menisivät tuuppimaan sitä koulun isokokoisinta heeboa ja uhittelisi sille että kohta lätty lätisee.

Ei se tietenkään lapsen vika ole että on syntynyt araksi, hiljaiseksi, kiltiksi tai muutevaan vähän erikoiseksi, mutta nämä tyypit on niitä jotka saa sitä pää vessanpöntössä pyöritystä sen 9 vuotta mitä peruskoulu kestää. Parhammilla homma jatkuu vielä lukiossa tai ammattikoulussa.


" Lapsikiusaajasta varttuu lähes poikkeuksetta aikuiskiusaaja, joten näiden kohdalla pitäisi uskaltaa puhua kroonisesta kieroutuneisuudesta."

Ei muuten pidä paikkaansa. Just näin tutkimuksen jossa todettiin että suurimmasta osasta kiusaajia kasvaa ihan normaaleita aikuisia.

Lue lisää

"ust näin tutkimuksen jossa todettiin että suurimmasta osasta kiusaajia kasvaa ihan normaaleita aikuisia."

Olen eri kommentoija. Tämä tutkimustulos kertoo mielestäni aika karua kieltä siitä, mikä on "normaali aikuinen" nyky-yhteiskunnassa. Hän voi hyvinkin olla entinen kiusaaja - ja jopa nykyinen (työpaikka-)kiusaaja!
Osa koulukiusaajista kiusaa ollakseen mukana jonkun vahvemman porukassa, ei itse aktiivisesti. Se on riittävän pahaa kiusaamista sekin, oikeastaan melkein pahempaa kuin sen pääkiusaajan toimet, koska sivustaseuraajat ja mukana-kiusaajat voisivat auttaa kiusattua, mutta eivät tee sitä. He saattavat kokea jotain empatiaakin häntä kohtaan, jopa kiusatessaankin, mutta eivät uskalla osoittaa sitä pääkiusaajan koston pelossa, tai sitten ovat vain niin itsekkäitä, että eivät halua menettää asemaansa porukassa. Nämä "kakkos-kiusaajat" eivät siis välttämättä ole sadistisia kuten "pääkiusaaja" usein on. He ovat vain niitä nk. TAVALLISIA IHMISIÄ, joille on loppupeleissä aika yhdentekevää, miten käy jonkun kiusatun. Surullista.

Ja toinen juttu tuosta tutkimustuloksesta. Pääkiusaaja saattaa hyvinkin saada puhtaat paperit joissakin aikuisiän "normaaliustestissä" (miten sitä onkin sitten tutkittu, en tiedä). Se johtuu näiden erityyppisten testien ja mittarien puutteellisuudesta. Arkielämän sadismi ja narsismi eivät välttämättä näy niissä ollenkaan. Ja jos mittarina on ollut menestyminen työelämässä, niin senhän tiedämme että moni kiusaaja on alunperin ollut luokassa suosittu, hyvä oppilas, ja myöhemmin työelämässä pärjäävä ja hyvätuloinen. - On tokin niitä reppana-kiusaajiakin, joilla on näkyviä ongelmia, ja joista tiedetään esim. että heillä on huonot kotiolot.

Minusta olisi haasteellisinta juuri tunnistaa se nk. normaali sadismi. Ihmiset voivat olla ilkeitä ja itsekkäitä, ja saada silti arvostusta yhteiskunnassa. Tässä voi mainita samantien, että tuonkaltainen "normaalius" johtaa kiusaajan joskus jopa auttamisammatteihin. Hyvinpalkattuihin lääkärintöihin, esim. ja mt-puolelle. Näiden alojen peruspiirre on että siellä toimitaan puolustuskyvyttömien ihmisten parissa, ja saadaan käyttää valtaa. Hierarkiat ovat vahvoja. Jos "kiusaa", kukaan ei voi laittaa vastaan, koska mt-potilaita ei uskota ja somaattisetkin potilaat ovat joskus aika heikoilla lääkärien vallan edessä.

Anonyymi kirjoitti:

"ust näin tutkimuksen jossa todettiin että suurimmasta osasta kiusaajia kasvaa ihan normaaleita aikuisia."

Olen eri kommentoija. Tämä tutkimustulos kertoo mielestäni aika karua kieltä siitä, mikä on "normaali aikuinen" nyky-yhteiskunnassa. Hän voi hyvinkin olla entinen kiusaaja - ja jopa nykyinen (työpaikka-)kiusaaja!
Osa koulukiusaajista kiusaa ollakseen mukana jonkun vahvemman porukassa, ei itse aktiivisesti. Se on riittävän pahaa kiusaamista sekin, oikeastaan melkein pahempaa kuin sen pääkiusaajan toimet, koska sivustaseuraajat ja mukana-kiusaajat voisivat auttaa kiusattua, mutta eivät tee sitä. He saattavat kokea jotain empatiaakin häntä kohtaan, jopa kiusatessaankin, mutta eivät uskalla osoittaa sitä pääkiusaajan koston pelossa, tai sitten ovat vain niin itsekkäitä, että eivät halua menettää asemaansa porukassa. Nämä "kakkos-kiusaajat" eivät siis välttämättä ole sadistisia kuten "pääkiusaaja" usein on. He ovat vain niitä nk. TAVALLISIA IHMISIÄ, joille on loppupeleissä aika yhdentekevää, miten käy jonkun kiusatun. Surullista.

Ja toinen juttu tuosta tutkimustuloksesta. Pääkiusaaja saattaa hyvinkin saada puhtaat paperit joissakin aikuisiän "normaaliustestissä" (miten sitä onkin sitten tutkittu, en tiedä). Se johtuu näiden erityyppisten testien ja mittarien puutteellisuudesta. Arkielämän sadismi ja narsismi eivät välttämättä näy niissä ollenkaan. Ja jos mittarina on ollut menestyminen työelämässä, niin senhän tiedämme että moni kiusaaja on alunperin ollut luokassa suosittu, hyvä oppilas, ja myöhemmin työelämässä pärjäävä ja hyvätuloinen. - On tokin niitä reppana-kiusaajiakin, joilla on näkyviä ongelmia, ja joista tiedetään esim. että heillä on huonot kotiolot.

Minusta olisi haasteellisinta juuri tunnistaa se nk. normaali sadismi. Ihmiset voivat olla ilkeitä ja itsekkäitä, ja saada silti arvostusta yhteiskunnassa. Tässä voi mainita samantien, että tuonkaltainen "normaalius" johtaa kiusaajan joskus jopa auttamisammatteihin. Hyvinpalkattuihin lääkärintöihin, esim. ja mt-puolelle. Näiden alojen peruspiirre on että siellä toimitaan puolustuskyvyttömien ihmisten parissa, ja saadaan käyttää valtaa. Hierarkiat ovat vahvoja. Jos "kiusaa", kukaan ei voi laittaa vastaan, koska mt-potilaita ei uskota ja somaattisetkin potilaat ovat joskus aika heikoilla lääkärien vallan edessä.

Lue lisää

Maailman laajimman tutkimuksen mukaan, jossa seurataan tuhansia ihmisiä yhdestä ikäluokasta, tuloksissa on nähtävissä että teini-ikäisistä jopa 75% tekee noiden teinivuosien aikana jotakin sellaista, josta pitäisi oikeasti joutua rikosoikeudelliseen vastuuseen.

Lasten kehittymättömät aivot ei vaan toimi niinkuin aikuisilla ja sitten otetaan riskejä, haetaan jännitystä ja kiusataan toisia, ihan vaan siksi että se on "jännää", ajattelematta sen enempää seurauksia.

Tuossa tutkimuksessa myös todettiin että noista teini-ikäisenä rikoksia tehneistä vain häviävän pieni murto-osa jatkaa touhuaan aikuistuttuaan.

En lähtisi lapsia syytelemään sadisteiksi tai miksikään muuksikaan. Me ollaan sitä mitä meidän aivot on ja jos ne ei ole vielä kehittyneet niin sitten ne ei toimi niinkuin pitäisi.

Vai oletko sitä mieltä että meidän pitäisi alkaa "kiusaamaan" noita kiusaajia takaisin ja laittaa heidät kärsimään teoistaan?

Sittenhän meillä on ne kiusatut ja kiusaajat aikuisina hakemassa terapiaa ja mielenterveyshoitoa.

Anonyymi kirjoitti:

Maailman laajimman tutkimuksen mukaan, jossa seurataan tuhansia ihmisiä yhdestä ikäluokasta, tuloksissa on nähtävissä että teini-ikäisistä jopa 75% tekee noiden teinivuosien aikana jotakin sellaista, josta pitäisi oikeasti joutua rikosoikeudelliseen vastuuseen.

Lasten kehittymättömät aivot ei vaan toimi niinkuin aikuisilla ja sitten otetaan riskejä, haetaan jännitystä ja kiusataan toisia, ihan vaan siksi että se on "jännää", ajattelematta sen enempää seurauksia.

Tuossa tutkimuksessa myös todettiin että noista teini-ikäisenä rikoksia tehneistä vain häviävän pieni murto-osa jatkaa touhuaan aikuistuttuaan.

En lähtisi lapsia syytelemään sadisteiksi tai miksikään muuksikaan. Me ollaan sitä mitä meidän aivot on ja jos ne ei ole vielä kehittyneet niin sitten ne ei toimi niinkuin pitäisi.

Vai oletko sitä mieltä että meidän pitäisi alkaa "kiusaamaan" noita kiusaajia takaisin ja laittaa heidät kärsimään teoistaan?

Sittenhän meillä on ne kiusatut ja kiusaajat aikuisina hakemassa terapiaa ja mielenterveyshoitoa.

Lue lisää

Lapset tarvitsevat aikuisten läsnäoloa, ohjausta ja kasvatuta juuri siksi, että heidän aivonsa eivät ole kehittyneet eivätkä he ole täysin sosiaalistuneet yhteiskuntaan. Paljon riippuu kulttuurista ja kasvuympäristöstä, mikä muodostuu normaaliksi käytökseksi. Eräänlainen sadistinen käytös on ajoittain ilmaantuessaan yleistä ja tavanomaista sekä lapsilla että aikuisilla, mutta sen ilmentymisen yleisyyttä kyllä voidaan voimakkaasti säädellä opettamalla lapsille, mikä on oikein ja väärin ja miten esimerkiksi suhtautua sosiaalisesti kömpelöihin, vammaisiin tai muuten ryhmästä jotenkin syystä tai toisesta poikkeaviin. Ja ennen kaikkea, miten käsitellä omaa epävarmuutta ja ahdistusta tavalla, joka ei ole tuhoavaa eikä satuta itseä eikä toisia. Koska väkivalta on kumpuaa usein siitä, että lapsi (ja aikuinen) kokee asemansa jotenkin uhatuksi, on epävarma itsestään ja haluaa väkivallalla osoittaa sosiaalisen asemansa.

Onkin ihan kulttuurisidonnainen ajatus tämä, että on ok upottaa pikkulapsen naama vessanpönttöön, kun sen tekevät aivoiltaan kehittymättömät lapset. Kaikki tekevät virheitä etenkin lapsuudessaan ja nuoruudessaan, moni varastaa, monet rääkkäävät eläimiä tai kiusaavat ns. heikompiaan. Kaikki ovat rikoksia tai rikkeitä, joista aikuisena joutuisi vastuuseen. Olennaista on, miten tällaista käytöstä säädellään ja onko lapsille läsnä riittävästi vastuuntuntoisia ja kypsiä aikuisia, jotka vähentävät tällaista impulsiivista käytöstä. Ongelma onkin siinä, että lapset usein kasvavat suurelta osin vertaistensa parissa ja monet lähellä olevat aikuiset ovat kaikkea muuta kuin kypsiä ja vastuuntutnoisia.

Jos lapsi jatkuvasti satuttaa muita ihmisiä tai eläimiä, niin hän saattaa olla jonkun kulttuurin normien mukaan tavallinen ja normaali, mutta hänellä on kyllä todennäköisesti enemmän tai vähemmän vaikeita tunnetason ongelmia, jotka hän projisoi ympäristöönsä. Vakavankin kiusaamisen taustalla voi olla oikeasti ihan puhdas pelko omien kasvojen menettämisestä ja lapsen kyvyttömyys käsitellä tuota pelkoa rakentavasti. Vaikka väkivaltainen käytös pönkittäisi lapsen itsetuntoa ja jopa ennustaisi myöhempää pärjämistä työelämässä ja yhteiskunnassa, niin se aiheuttaa valtaavaa kärsimystä paitsi yksilö- myös ryhmätasolla pitkällä aikavälillä. Kyllä lapsillekin voi opettaa rakentavia tapoja käsitellä tunteitaan. Lapsille voi opettaa empatiaa, rajoja ja kykyä sietää erilaisuutta sekä epävarmuutta ja he ovat usein sille vastaanottavaisempia kuin aikuiset juuri siksi, että aivonsa ovat kehittymättömät ja mukautuvat. Siinä iässä ihmiset sosiaalistuvat oletettuun "normaaliuteen" ja jos siihen kuuluu oletus jatkuvasta statuskilpailusta ja suorituskeskeisyys, niin on ihan ymmärrettävää että tietyt sadistiset, naristiset ja egostiset piirteet korostuvat ihmisissä myös aikuisina. Viimeinen asia on kiusata tällaisiksi kasvaneita ihmisiä, eihän Suomessa murhaajillekaan anneta kuolemantuomiota. Siellä on ihan tietty moraalinen logiikka siellä taustalla, että miksi yhteiskunta ei tapa edes raakoja sarjamurhaajia.

Anonyymi kirjoitti:

Lapset tarvitsevat aikuisten läsnäoloa, ohjausta ja kasvatuta juuri siksi, että heidän aivonsa eivät ole kehittyneet eivätkä he ole täysin sosiaalistuneet yhteiskuntaan. Paljon riippuu kulttuurista ja kasvuympäristöstä, mikä muodostuu normaaliksi käytökseksi. Eräänlainen sadistinen käytös on ajoittain ilmaantuessaan yleistä ja tavanomaista sekä lapsilla että aikuisilla, mutta sen ilmentymisen yleisyyttä kyllä voidaan voimakkaasti säädellä opettamalla lapsille, mikä on oikein ja väärin ja miten esimerkiksi suhtautua sosiaalisesti kömpelöihin, vammaisiin tai muuten ryhmästä jotenkin syystä tai toisesta poikkeaviin. Ja ennen kaikkea, miten käsitellä omaa epävarmuutta ja ahdistusta tavalla, joka ei ole tuhoavaa eikä satuta itseä eikä toisia. Koska väkivalta on kumpuaa usein siitä, että lapsi (ja aikuinen) kokee asemansa jotenkin uhatuksi, on epävarma itsestään ja haluaa väkivallalla osoittaa sosiaalisen asemansa.

Onkin ihan kulttuurisidonnainen ajatus tämä, että on ok upottaa pikkulapsen naama vessanpönttöön, kun sen tekevät aivoiltaan kehittymättömät lapset. Kaikki tekevät virheitä etenkin lapsuudessaan ja nuoruudessaan, moni varastaa, monet rääkkäävät eläimiä tai kiusaavat ns. heikompiaan. Kaikki ovat rikoksia tai rikkeitä, joista aikuisena joutuisi vastuuseen. Olennaista on, miten tällaista käytöstä säädellään ja onko lapsille läsnä riittävästi vastuuntuntoisia ja kypsiä aikuisia, jotka vähentävät tällaista impulsiivista käytöstä. Ongelma onkin siinä, että lapset usein kasvavat suurelta osin vertaistensa parissa ja monet lähellä olevat aikuiset ovat kaikkea muuta kuin kypsiä ja vastuuntutnoisia.

Jos lapsi jatkuvasti satuttaa muita ihmisiä tai eläimiä, niin hän saattaa olla jonkun kulttuurin normien mukaan tavallinen ja normaali, mutta hänellä on kyllä todennäköisesti enemmän tai vähemmän vaikeita tunnetason ongelmia, jotka hän projisoi ympäristöönsä. Vakavankin kiusaamisen taustalla voi olla oikeasti ihan puhdas pelko omien kasvojen menettämisestä ja lapsen kyvyttömyys käsitellä tuota pelkoa rakentavasti. Vaikka väkivaltainen käytös pönkittäisi lapsen itsetuntoa ja jopa ennustaisi myöhempää pärjämistä työelämässä ja yhteiskunnassa, niin se aiheuttaa valtaavaa kärsimystä paitsi yksilö- myös ryhmätasolla pitkällä aikavälillä. Kyllä lapsillekin voi opettaa rakentavia tapoja käsitellä tunteitaan. Lapsille voi opettaa empatiaa, rajoja ja kykyä sietää erilaisuutta sekä epävarmuutta ja he ovat usein sille vastaanottavaisempia kuin aikuiset juuri siksi, että aivonsa ovat kehittymättömät ja mukautuvat. Siinä iässä ihmiset sosiaalistuvat oletettuun "normaaliuteen" ja jos siihen kuuluu oletus jatkuvasta statuskilpailusta ja suorituskeskeisyys, niin on ihan ymmärrettävää että tietyt sadistiset, naristiset ja egostiset piirteet korostuvat ihmisissä myös aikuisina. Viimeinen asia on kiusata tällaisiksi kasvaneita ihmisiä, eihän Suomessa murhaajillekaan anneta kuolemantuomiota. Siellä on ihan tietty moraalinen logiikka siellä taustalla, että miksi yhteiskunta ei tapa edes raakoja sarjamurhaajia.

Lue lisää

"Onkin ihan kulttuurisidonnainen ajatus tämä, että on ok upottaa pikkulapsen naama vessanpönttöön, kun sen tekevät aivoiltaan kehittymättömät lapset."

Sanoiko joku noin, minä en ainakaan huomannut.

Muutenkin kirjoituksesi on aikamoista jeesustelua. Lapsi sitä ja tätä ja tarvitsee sitä ja tätä.
Sanoppa ne konkreettiset toimivat teot.

Jos niitä olisi niin niitä olisi jo todennäköisesti käytetty.

Jos lapsien vanhemmat eivät osaa olla vanhempia, tai eivät kykene siihen rooliin tai heillä ei ole aikaa lapsilleen, heille määrätään vanhemmuuteen koulutetut sijaisvanhemmat paikkaamaan lapsuuden tuomia vaurioita?

Jokaiselle lapselle annetaan kamera rintaan, niinkuin poliiseilla, ja sitten psykologin kanssa analysoidaan illalla että miten se päivä meni?

Saadaan ottaa Suomeen aika paljon mamuja töihin että noihin kaikkiin operaatioihin riittää väkeä.

Anonyymi kirjoitti:

"Onkin ihan kulttuurisidonnainen ajatus tämä, että on ok upottaa pikkulapsen naama vessanpönttöön, kun sen tekevät aivoiltaan kehittymättömät lapset."

Sanoiko joku noin, minä en ainakaan huomannut.

Muutenkin kirjoituksesi on aikamoista jeesustelua. Lapsi sitä ja tätä ja tarvitsee sitä ja tätä.
Sanoppa ne konkreettiset toimivat teot.

Jos niitä olisi niin niitä olisi jo todennäköisesti käytetty.

Jos lapsien vanhemmat eivät osaa olla vanhempia, tai eivät kykene siihen rooliin tai heillä ei ole aikaa lapsilleen, heille määrätään vanhemmuuteen koulutetut sijaisvanhemmat paikkaamaan lapsuuden tuomia vaurioita?

Jokaiselle lapselle annetaan kamera rintaan, niinkuin poliiseilla, ja sitten psykologin kanssa analysoidaan illalla että miten se päivä meni?

Saadaan ottaa Suomeen aika paljon mamuja töihin että noihin kaikkiin operaatioihin riittää väkeä.

Lue lisää

"Jos lapsi jatkuvasti satuttaa muita ihmisiä tai eläimiä, niin hän saattaa olla jonkun kulttuurin normien mukaan tavallinen ja normaali, mutta hänellä on kyllä todennäköisesti enemmän tai vähemmän vaikeita tunnetason ongelmia, jotka hän projisoi ympäristöönsä. "

Olen samaa mieltä. Kulttuurit voivat sallia mitä omituisimpia tapoja ja julmuutta, ja niihin mukautumista pidetään kyseisessä kulttuurissa normaalina. Se on hirveää. Minusta kuitenkin, kuten sanot, väkivalta - oikeastaan kaikissa muodoissaan - on osoitus tunne-elämän vaikeuksista ja paljolti niiden vaikeuksien takana on koetut traumat, itse koettu vastaavanlainen väkivalta. Kiusaavat ja väkivaltaiset lapset periaatteessa vain siirtävät eteenpäin sitä mitä heille itselleen on tehty, jossain muodossa.

Olisi valtavan tärkeää että ymmärrettäisiin, että toisia kiusaavat ja kiduttavat lapset tarvitsevat rajoja, sekä myötätuntoa. Rajojen pitää tulla ensimmäisenä, myötätunnon vasta sitten. Kiusaamista selviteltäessä kouluissa (ja aikuistenkin kesken) selvittelijät tekevät hyvin usein sen mokan, että lankeavat eräänlaiseen "tukholmansyndroomaan" väkivaltaista kiusaajaa kohtaan. Sen sijaan että asetettaisiin hänen tekemisilleen selkeä raja ja suojeltaisiin hänen uhriaan, ohitetaan tämä vaihe joskus melkein kokonaan, ja ruvetaan empatisoimaan kiusaajaa. Empatia tässä vaiheessa ei kuitenkaan ole edes aitoa, se on selvittelijöiden asettumista "hyökkääjän" puolelle, siis sitä että he haluavat välttää samaistumasta kärsivän uhrin asemaan. Haluavat sulkea silmänsä hänen akuutilta hädältään. On huojentavaa kun hänet voi ohittaa ja pohtia vain sitä, kuinka paljon kiusaaja onkaan kärsinyt hankalissa kotioloissaan jne.
Tästä on tietysti tuloksena, että uhri ei saa apua. Toisena tuloksena on, että tekijäkään ei saa apua, eikä yleensä lopeta myöskään kiusaamista kuin korkeintaan väliaikaisesti. Näin toimivat "selvittelijät" eivät tajua, että kiusaaja itse tarvitsee rajoja yhtä paljon kuin hänen uhrinsakin. Hän tarvitsee sitä, että hänelle osoitetaan, ettei hän saa aiheuttaa tahallaan kärsimystä toiselle. Siitä hän saa mallin kuinka häntäkin suojeltaisiin vastaavissa tilanteissa. Tästä rajan asettamisesta kiusaajalle voi vähitellen alkaa muodostua turvallisuuden tunnetta, ja vasta sitten hän voi ottaa vastaan minkäänlaista empatiaa tai apua esim. terapian muodossa.
Suurin osa koulukiusaamista selvittelevistä aikuisista ei ole kartalla siitä mitä tilanteessa tapahtuu, ja kuinka vakavaa se on sekä kiusatun että kiusaajan kannalta.
Kiusaaja ei voi koskaan oppia luottamaan aikuisiin, jotka antavat hänen kiusata muita ja esittävät "ymmärtävänsä" häntä. Jos häntä on itseään joskus kiusattu tai esim. kohdeltu väkivaltaisesti kotona, joko henkisesti tai fyysisesti (mistä hänen sadisminsa on seuraus), hän tajuaa tällaisista "lässyistä" aikuisista, että he eivät pysty eivätkä halua suojella häntä niiltä jotka ovat häntä kohdelleet väärin. Empatia, jota he tarjoavat hänelle, on siksi käyttökelvotonta.
Sama periaate pätee muuten myös väkivaltarikollisen suhteen. Heitä voi terapoida, toisin kuin usein luullaan, mutta onnistuminen edellyttää selviä rajoja.

Anonyymi kirjoitti:

Maailman laajimman tutkimuksen mukaan, jossa seurataan tuhansia ihmisiä yhdestä ikäluokasta, tuloksissa on nähtävissä että teini-ikäisistä jopa 75% tekee noiden teinivuosien aikana jotakin sellaista, josta pitäisi oikeasti joutua rikosoikeudelliseen vastuuseen.

Lasten kehittymättömät aivot ei vaan toimi niinkuin aikuisilla ja sitten otetaan riskejä, haetaan jännitystä ja kiusataan toisia, ihan vaan siksi että se on "jännää", ajattelematta sen enempää seurauksia.

Tuossa tutkimuksessa myös todettiin että noista teini-ikäisenä rikoksia tehneistä vain häviävän pieni murto-osa jatkaa touhuaan aikuistuttuaan.

En lähtisi lapsia syytelemään sadisteiksi tai miksikään muuksikaan. Me ollaan sitä mitä meidän aivot on ja jos ne ei ole vielä kehittyneet niin sitten ne ei toimi niinkuin pitäisi.

Vai oletko sitä mieltä että meidän pitäisi alkaa "kiusaamaan" noita kiusaajia takaisin ja laittaa heidät kärsimään teoistaan?

Sittenhän meillä on ne kiusatut ja kiusaajat aikuisina hakemassa terapiaa ja mielenterveyshoitoa.

Lue lisää

Kiusaamistakin voisi hyvin valvoa joka paikassa, mutta ei ketään kiinnosta.

Anonyymi kirjoitti:

"Kiusaamisen eli väkivallan syy on aina tekijän epäterve käytös."

Tottakai, mutta jos olet yhtään havainnut ympäristöäsi niin ne heikoimmat ja vammaisimmat yksilöt nämä veijarit poimii kohteikseen.

Turha selittää että nämä tyypit menisivät tuuppimaan sitä koulun isokokoisinta heeboa ja uhittelisi sille että kohta lätty lätisee.

Ei se tietenkään lapsen vika ole että on syntynyt araksi, hiljaiseksi, kiltiksi tai muutevaan vähän erikoiseksi, mutta nämä tyypit on niitä jotka saa sitä pää vessanpöntössä pyöritystä sen 9 vuotta mitä peruskoulu kestää. Parhammilla homma jatkuu vielä lukiossa tai ammattikoulussa.


" Lapsikiusaajasta varttuu lähes poikkeuksetta aikuiskiusaaja, joten näiden kohdalla pitäisi uskaltaa puhua kroonisesta kieroutuneisuudesta."

Ei muuten pidä paikkaansa. Just näin tutkimuksen jossa todettiin että suurimmasta osasta kiusaajia kasvaa ihan normaaleita aikuisia.

Lue lisää

Jo lähtökohtaisesti se, että valitsee uhreikseen heikomman, on psykopaattista.
Kukaan terve ei halua lyödä lyötyä.

Anonyymi kirjoitti:

Jo lähtökohtaisesti se, että valitsee uhreikseen heikomman, on psykopaattista.
Kukaan terve ei halua lyödä lyötyä.

"Jo lähtökohtaisesti se, että valitsee uhreikseen heikomman, on psykopaattista.
Kukaan terve ei halua lyödä lyötyä."

Paas kattoen joskus avaraa luontoa missä on laumaeläimiä, saatat yllättäyä miten psykopaatteja on laumaeläimet.

Anonyymi kirjoitti:

"Jo lähtökohtaisesti se, että valitsee uhreikseen heikomman, on psykopaattista.
Kukaan terve ei halua lyödä lyötyä."

Paas kattoen joskus avaraa luontoa missä on laumaeläimiä, saatat yllättäyä miten psykopaatteja on laumaeläimet.

Lue lisää

Me ihmiset emme ole eläimen tasolla henkisesti. Jos halut väittelyn siitä olemmeko vai emme niin siihen en lähde. Jokaisen fiksun ihmisen pitäisi ymmärtää olla kiusaamatta. Eläimellisen alkukantaiset ihmiset ovat kiusaajia ja sivistymättömiä.
Tutustu joskus.

Anonyymi kirjoitti:

Me ihmiset emme ole eläimen tasolla henkisesti. Jos halut väittelyn siitä olemmeko vai emme niin siihen en lähde. Jokaisen fiksun ihmisen pitäisi ymmärtää olla kiusaamatta. Eläimellisen alkukantaiset ihmiset ovat kiusaajia ja sivistymättömiä.
Tutustu joskus.

Lue lisää

Meillä ihmisillä ei myöskään ole tarvetta saalistaa laumaeläiminä.

Anonyymi kirjoitti:

"Jo lähtökohtaisesti se, että valitsee uhreikseen heikomman, on psykopaattista.
Kukaan terve ei halua lyödä lyötyä."

Paas kattoen joskus avaraa luontoa missä on laumaeläimiä, saatat yllättäyä miten psykopaatteja on laumaeläimet.

Lue lisää

On kyllä HIEMAN kaukaa haettu esimerkki.... :D

Anonyymi kirjoitti:

Me ihmiset emme ole eläimen tasolla henkisesti. Jos halut väittelyn siitä olemmeko vai emme niin siihen en lähde. Jokaisen fiksun ihmisen pitäisi ymmärtää olla kiusaamatta. Eläimellisen alkukantaiset ihmiset ovat kiusaajia ja sivistymättömiä.
Tutustu joskus.

Lue lisää

No jos olet sitä mieltä että kaikki 12 vuotiaat on jo kehittyneet henkisesti sellaisiksi kuin ihmisten kuuluu olla niin sitten voit toki olla sitä mieltä.

Laumaeläimet karsii joukosta kaikki pois jotka voi vaarantaa lauman selviytymisen.

Eli kaikki hönöt, erilaiset, erikoiset, nössöt ja nenänkaivajat jotka ei puolusta itseään, saa turpaansa.

Anonyymi kirjoitti:

On kyllä HIEMAN kaukaa haettu esimerkki.... :D

"On kyllä HIEMAN kaukaa haettu esimerkki.... :D"

Onko oikeasti? Ehkä et vaan ymmärtänyt mistä oli kysymys.

https://suomenkuvalehti.fi/megafoni/sinun-asiasi-kuuluvat-minulle/

Lukaise tuo, saa sen jälkeen toki olla edelleenikin eri mieltä, mutta ei se täyttä huuhaata ole.

Anonyymi kirjoitti:

No jos olet sitä mieltä että kaikki 12 vuotiaat on jo kehittyneet henkisesti sellaisiksi kuin ihmisten kuuluu olla niin sitten voit toki olla sitä mieltä.

Laumaeläimet karsii joukosta kaikki pois jotka voi vaarantaa lauman selviytymisen.

Eli kaikki hönöt, erilaiset, erikoiset, nössöt ja nenänkaivajat jotka ei puolusta itseään, saa turpaansa.

Lue lisää

Kaikki lähtee kotoa vaikka ei olisikaan henkisesti kehittynyt.

Kiusaajat ovat näitä erilaisia ja vaaraksi muille. Yrittävät täten puolustaa selustaansa jotta eivät itse joutuisi sorsituiksi.
Sivistynyt ihminen ymmärtää tämän, eikä hänellä ole tarvetta mennä tälle tasolle vaan ehkä jopa ymmärtää näitä ihmisraunioita.

Ihminen ei tarvitse enää nykyään tuollaisia selviytymiskeinoja, siksi ne ovatkin junttien alkukantaisia jäänteitä nykymaailmassa.

Anonyymi kirjoitti:

"On kyllä HIEMAN kaukaa haettu esimerkki.... :D"

Onko oikeasti? Ehkä et vaan ymmärtänyt mistä oli kysymys.

https://suomenkuvalehti.fi/megafoni/sinun-asiasi-kuuluvat-minulle/

Lukaise tuo, saa sen jälkeen toki olla edelleenikin eri mieltä, mutta ei se täyttä huuhaata ole.

Lue lisää

Ei, en ole sitä mieltä, mutta oivalla miten yhteiskunnat pysyvät kasassa.
Anarkialla ei ainakaan.

Anonyymi kirjoitti:

"On kyllä HIEMAN kaukaa haettu esimerkki.... :D"

Onko oikeasti? Ehkä et vaan ymmärtänyt mistä oli kysymys.

https://suomenkuvalehti.fi/megafoni/sinun-asiasi-kuuluvat-minulle/

Lukaise tuo, saa sen jälkeen toki olla edelleenikin eri mieltä, mutta ei se täyttä huuhaata ole.

Lue lisää

Anteeksi, mutta puhuit nyt itsesi pussiin. Ensin korostaa ihmisen laumaeläinmäisyyttä ja raadollisuutta ja sen jälkeen taikasana onkin yhteisöllisyys. Mitä mieltä olet nyt siis oikeasti? :D

Olipa erilainen tai ei, kiusaajilta henki pois! Varmaan se niiden mätämunien kiusaaminen ei ainakaan hyvinvointiasi lisännyt. Ihmeellisesti annat itseäsi polkea.

Anonyymi kirjoitti:

Lapsena en ollut masentunut, enkä millään tavalla sairas ennen kiusaamistani. Olin oikeastaan monessa asiassa etevä, siinä mitä halusin kokeilla ja tehdä. Minun oli helppo saada ystäviä ja olin jopa pidettykin esim. päiväkodissa ja ensimmäisillä luokilla. Olin iloinen ja avoin, kuten lapset usein ovat. Olin oma-aloitteinen ja rohkea, sillä ilmoittauduin itse jopa leirikouluihin vanhempieni suostumuksella, koska pidin uusista kokemuksista. Olin usein se, joka ”johti” ja teki päätökset ryhmässä. Viihdyin hyvin myös yksinäni, mutta minulla oli aina melkein ”paras kaveri”. Sen sijaan että olisi ollut monta hyvää kaveria. Tämä johti osaltaan myös siihen, että jäin parhaan kaverini varaan, verkostoitumisen sijaan.

Sitten muutimme uudelle asuinalueelle, ystäväni jäi sinne ja toisaalta myös se mukava aika peruskoulussa. Yritimme pitää yhteyttä, mutta sitten se ystävyys vain jäi. Alkoi uusi elämänvaihe. Alku oli hyvä, sain nopeasti kavereita ja luokkani oli mukava. Minua ei kiusattu vielä. Mutta sitten alkoi tapahtua. Sattui ”tapaturma”, joka muutti kaiken. Sen jälkeen alkoi lumipalloefekti, joka jatkui aina tähän päivään saakka. Ja kiusaaminen lähti osin aikuistenkin toimesta, kuten unessanikin.

Koulusta tuli helvettiä, kun jouduin yhden opettajan silmätikuksi. Luokassa olin siihen aikaan ”näkymätön”, en häirikkö enkä halunnut olla esillä. Opettaja kuitenkin nosti minut aina esiin kysyen minulta kysymyksiä joihin en osannut vastata. Sitten koko luokka nauroi mukana, kun vastasin jotain tyhmää. Ääneen lukeminen oli vaikeaa, sillä en siinä ollut kovin hyvä tuolloin. Huomasin että ennen seurassani viihtyneet kaverit alkoivat välttelemään minua.

Harrastuksia minulla oli paljon, eikä koskaan ollut ongelmia saada ystäviä sieläkään. Minulla oli kavereita harrastuksissa, mutta jostain syystä nämä kaverit jäi harrastuksen pariin. Vapaa-ajalla, koulun ulkopuolella oli sitten yksi ystävä, eri luokalla. Hän sai myöhemmin uusia ystäviä ja yhteydenpito lopahti. Kasvoimme erilleen. Nyt mentiin jo ala-asteen viidennettä luokkaa, kun kavereita oli jo vaikeampi saada. Oli muodostuneet jo tietyt porukat, enkä tietenkään osannut aavistaa että ystäväni saa uusia ystäviä tai lopettaa yhteydenpidon.

Tässä tilanteessa aloin kärsiä ahdistuksesta, kun huomasin ettei enää kavereita saa, kuten ennen. Vaihdoin luokkaa ala-asteella neljännellä. Luokkani oli ihan ok, mutta aloin omaksua ”tyhmän” identiteetin. Naurunalaiseksi joutuminen oli tehnyt tehtävänsä ja minulle kehittyi luokassa ”luokan pellen” maine. Yritin naurattaa kaikkia, olemalla tyhmä. Se oli raskasta aikaa, sillä se oli joku selviytymismekanismi kai? Luulin olevani hauska, mutta todellisuudessa reaktio oli vain käänteinen. Kaiken sen naurattamisen jälkeen, itikin kotona tyynyä vasten. Menin nukkumaan niin etten sanonut mitään negatiivista koulusta, koska meillä ei puhuttu mistään negatiivisesta kotona. Jouduin esittämään iloista myös kotona, mikä oli todella raskasta.

Valitsin tavakseni selviytyä harrastuksessa, koulun ulkopuolella. Koulu tuntui vastenmieliseltä. Opettajani näki minut huonona opiskelijana. Harrastuksessa sain olla oma itseni, kukaan ei tuntenut minua koulun kautta.

Yläasteella vaihdoin koulua eri yläasteelle, mihin ala-asteen luokkalaiseni pääosin menivät. Aluksi ystävystyin uuteen luokkalaiseen, jonka kanssa vietimme aikaa myös koulun ulkopuolella. Kaikki tuntui olevan kunnossa, ja kerroin että olen saanut uuden ”ystävän”. Otimme kaverikuvankin, tai minä ostin sen, hän ei. Tämä tyttö oli luonteeltaan hyvin dominoiva, minua paljon dominoivampi. Olin päättänyt omaksua pois vanhasta ”luokan pelle” identiteetistä. Halusin olla taas oma itseni, nyt kun kukaan ei minua ennestään tuntenut. Koska olin toiselta alueelta, ei minulla ollut minkäänlaista turvaverkkoa uudessa koulussa.

Oli virhe vaihtaa yläastetta muualle, uuden alun toivossa. Tämä ystävä oli oikeastaan luokan suosituin tyttö. Ihailin häntä, vaikka hän oli melko ilkeä. Puhui ilkeästi minulle yhdestä lihavasta tytöstä. Mutta mitä en osannut odottaa oli se, että hän oli alkanut viettämään vapaa-aikaa juuri tämän haukkumansa tytön kanssa. Ennen kuin ehdin kissaa sanomaan, niin he olivat koulussa parhaat kaverit koko yläasteen loppuun. Hän taisi olla aika hyvä koulussa, toisin kuin itse olin. Sitten minua alkoi kiusaamaan myös pojat meidän luokalla, sillä olin yhtäkkiä se yksinäinen, kun tämä ”ystävä” vaihtoi minut lennosta. Kovaääniset ”kovis” tytöt alkoivat kiusaamaan minua. Nämä viettivät aikaa näiden luokkamme poikien kanssa. Sain kavereita toisilta luokilta, joista tuli hyviä ystäviäni myös vapaa-ajalle.
En siis koskaan ollut varsinaisesti yksin.

Mielenterveyteni alkoi pettää, kun koulumenestys oli ollut toissijaista koko elämäni. Oli vaikea ottaa kiinni muita enää yläasteen lopussa, varsinkin kun kiusaaminen oli niin kovaa. Sain peruskoulun todistuksen hieman yli seiskan keskiarvolla. Alkoi osastojaksot ja kertomani psyykelääkehelvetti.

En väitä että olisin koskaan ollut ”laumaeläin”.

Lue lisää

Mikä tapaturma on noin paha seurauksiltaan?

Anonyymi kirjoitti:

Toivottavasti kukaan ei osta näitä kiusaajien, opettajien ja ammattiauttajien yhteisiä sössötyksiä "sinua kiusataan, koska olet kiltti, hiljainen tai erilainen" .

Kiusaamisen kohteelle olleelle on turha väittää, että "olit jo lapsena sairas, mutta et itse sitä tiennyt".

Kiusaamisen eli väkivallan syy on aina tekijän epäterve käytös. Lapsikiusaajasta varttuu lähes poikkeuksetta aikuiskiusaaja, joten näiden kohdalla pitäisi uskaltaa puhua kroonisesta kieroutuneisuudesta. Persoonallisuushäiriön oireet ovat havaittavissa jo varhaisella iällä. Ei haluta myöntää, että ala-asteella kiusaamisrinkiä pyörittävä lapsi on selkeästi kusipää ja että hänen "erilaisuutensa" tulee vuosikymmenien varrella maksamaan maltaita kansantaloudelle. Koulukiusaajasta kasvaa kunnon psyko, joka toiminnallaan aiheuttaa työelämästä poissaoloja ja ennen aikaisia eläköitymisiä sekä inhimillisiä katastrofeja siellä, missä ikinä tulee olemaan.

Lue lisää

Hyvin kirjoitettu. Kusipäät pitää eliminoida varhaisessa vaiheessa.

Anonyymi kirjoitti:

"ust näin tutkimuksen jossa todettiin että suurimmasta osasta kiusaajia kasvaa ihan normaaleita aikuisia."

Olen eri kommentoija. Tämä tutkimustulos kertoo mielestäni aika karua kieltä siitä, mikä on "normaali aikuinen" nyky-yhteiskunnassa. Hän voi hyvinkin olla entinen kiusaaja - ja jopa nykyinen (työpaikka-)kiusaaja!
Osa koulukiusaajista kiusaa ollakseen mukana jonkun vahvemman porukassa, ei itse aktiivisesti. Se on riittävän pahaa kiusaamista sekin, oikeastaan melkein pahempaa kuin sen pääkiusaajan toimet, koska sivustaseuraajat ja mukana-kiusaajat voisivat auttaa kiusattua, mutta eivät tee sitä. He saattavat kokea jotain empatiaakin häntä kohtaan, jopa kiusatessaankin, mutta eivät uskalla osoittaa sitä pääkiusaajan koston pelossa, tai sitten ovat vain niin itsekkäitä, että eivät halua menettää asemaansa porukassa. Nämä "kakkos-kiusaajat" eivät siis välttämättä ole sadistisia kuten "pääkiusaaja" usein on. He ovat vain niitä nk. TAVALLISIA IHMISIÄ, joille on loppupeleissä aika yhdentekevää, miten käy jonkun kiusatun. Surullista.

Ja toinen juttu tuosta tutkimustuloksesta. Pääkiusaaja saattaa hyvinkin saada puhtaat paperit joissakin aikuisiän "normaaliustestissä" (miten sitä onkin sitten tutkittu, en tiedä). Se johtuu näiden erityyppisten testien ja mittarien puutteellisuudesta. Arkielämän sadismi ja narsismi eivät välttämättä näy niissä ollenkaan. Ja jos mittarina on ollut menestyminen työelämässä, niin senhän tiedämme että moni kiusaaja on alunperin ollut luokassa suosittu, hyvä oppilas, ja myöhemmin työelämässä pärjäävä ja hyvätuloinen. - On tokin niitä reppana-kiusaajiakin, joilla on näkyviä ongelmia, ja joista tiedetään esim. että heillä on huonot kotiolot.

Minusta olisi haasteellisinta juuri tunnistaa se nk. normaali sadismi. Ihmiset voivat olla ilkeitä ja itsekkäitä, ja saada silti arvostusta yhteiskunnassa. Tässä voi mainita samantien, että tuonkaltainen "normaalius" johtaa kiusaajan joskus jopa auttamisammatteihin. Hyvinpalkattuihin lääkärintöihin, esim. ja mt-puolelle. Näiden alojen peruspiirre on että siellä toimitaan puolustuskyvyttömien ihmisten parissa, ja saadaan käyttää valtaa. Hierarkiat ovat vahvoja. Jos "kiusaa", kukaan ei voi laittaa vastaan, koska mt-potilaita ei uskota ja somaattisetkin potilaat ovat joskus aika heikoilla lääkärien vallan edessä.

Lue lisää

Terävä havainto. Miksi yhteiskunta on mahdolliselle ongelmalle sokea? Jokin varatoimi oltava ihmisoikeuksien toteutumiseksi.

Meillä on RISTIMME

"iusaajat kylmän viileesti toiseen kouluun eikä kiusattu"
Niin, sinäkin, joka olet myös itse jossain vaiheessa kiusannut, olet siis sitä mieltä että kiusaajat tarvitsevat tiukkoja rajoja.
Hyvin usein luullaan (tai typerät aikuiset luulevat...) että tiukkojen rajojen asettaminen kiusaajalle jotenkin sulkisi pois empatian häntä kohtaan. Ei se sitä tee, pikemminkin vaan mahdollistaa sen.
Sitäpaitsi, kiusatun ei koskaan tarvitse tuntea empatiaa kiusaajaansa kohtaan, vaikka jotkut muut tuntisivatkin. Jokaisella ihmisellä, myös kiusaajalla, on ihmisarvo ja hän on sen vuoksi oikeutettu saamaan myötätuntoa ja apua ongelmiinsa, mutta ei keneltä tahansa. Kaikilla ihmisillä on oikeus omiin tunteisiinsa. Hyvin usein kiusaamista "selvittelevät" aikuiset tekevät henkistä väkivaltaa uhrille, vaatimalla häneltä tunnetason reagointia ja jopa kanssakäymistä kiusaajan kanssa. Kiusatulla on oikeus olla rauhassa, hänellä ei tilanteessa ole mitään velvollisuuksia kiusattua kohtaan.
-edellinen

Anonyymi kirjoitti:

"iusaajat kylmän viileesti toiseen kouluun eikä kiusattu"
Niin, sinäkin, joka olet myös itse jossain vaiheessa kiusannut, olet siis sitä mieltä että kiusaajat tarvitsevat tiukkoja rajoja.
Hyvin usein luullaan (tai typerät aikuiset luulevat...) että tiukkojen rajojen asettaminen kiusaajalle jotenkin sulkisi pois empatian häntä kohtaan. Ei se sitä tee, pikemminkin vaan mahdollistaa sen.
Sitäpaitsi, kiusatun ei koskaan tarvitse tuntea empatiaa kiusaajaansa kohtaan, vaikka jotkut muut tuntisivatkin. Jokaisella ihmisellä, myös kiusaajalla, on ihmisarvo ja hän on sen vuoksi oikeutettu saamaan myötätuntoa ja apua ongelmiinsa, mutta ei keneltä tahansa. Kaikilla ihmisillä on oikeus omiin tunteisiinsa. Hyvin usein kiusaamista "selvittelevät" aikuiset tekevät henkistä väkivaltaa uhrille, vaatimalla häneltä tunnetason reagointia ja jopa kanssakäymistä kiusaajan kanssa. Kiusatulla on oikeus olla rauhassa, hänellä ei tilanteessa ole mitään velvollisuuksia kiusattua kohtaan.
-edellinen

Lue lisää

Sori edelliseen, lyöntivirhe, piti olla " Kiusatulla on oikeus olla rauhassa, hänellä ei tilanteessa ole mitään velvollisuuksia kiusaajaa kohtaan."

Kiusatut odottavat selviä ja tehokkaita toimenpiteitä kiusaamisen lopettamiseksi. He haluavat olla rauhassa. Tiukat rajat, ja että niitä myös valvotaan, pakottavat kiusaajan lopettamaan. Pitemmällä tähtäimellä ne myös auttavat häntä ymmärtämään, että kaikilla ihmisillä on oikeus olla rauhassa, myös hänellä itsellään. Jos hänellä on kyse siitä, että hän siirtää itse kokemaansa väkivaltaa eteenpäin, rajojen ylläpito tuo turvallisuudentunnetta myös hänelle ja pikkuhiljaa häneltä saattaa vähentyä tai poistua tarve kiusata. Jos hän on syvästi traumatisoitunut, se edellyttää yleensä kuitenkin myös muuta, parannuksia kotioloissa ja ehkä terapiaa.

Eräs opettaja ja joukko kiusattuja oppilaita perustivat muutama vuosi sitten Paha koulu -nimisen projektin vastauksena epäonnistuneelle Kiva koulu -kiusaamisen estohankkeelle. Siitä on Yleisradion tv-ohjelma tässä linkissä
Ylen aamu-tv: Paha koulu
https://arenan.yle.fi/1-2760851

Haastateltu opettaja sanoo mm. että ongelmana on, että aikuiset eivät aina ymmärrä, että kiusaaja ymmärtää kyllä tekevänsä pahaa, ja että kiusaamisessa onkin tarkoitus tuottaa pahaa oloa kiusatulle. Ja että kiusaamisen seuraukset pitäisi olla vakavia, mm. käytösnumero hylätyksi ja luokalle jättäminen.

Anonyymi kirjoitti:

Sori edelliseen, lyöntivirhe, piti olla " Kiusatulla on oikeus olla rauhassa, hänellä ei tilanteessa ole mitään velvollisuuksia kiusaajaa kohtaan."

Kiusatut odottavat selviä ja tehokkaita toimenpiteitä kiusaamisen lopettamiseksi. He haluavat olla rauhassa. Tiukat rajat, ja että niitä myös valvotaan, pakottavat kiusaajan lopettamaan. Pitemmällä tähtäimellä ne myös auttavat häntä ymmärtämään, että kaikilla ihmisillä on oikeus olla rauhassa, myös hänellä itsellään. Jos hänellä on kyse siitä, että hän siirtää itse kokemaansa väkivaltaa eteenpäin, rajojen ylläpito tuo turvallisuudentunnetta myös hänelle ja pikkuhiljaa häneltä saattaa vähentyä tai poistua tarve kiusata. Jos hän on syvästi traumatisoitunut, se edellyttää yleensä kuitenkin myös muuta, parannuksia kotioloissa ja ehkä terapiaa.

Eräs opettaja ja joukko kiusattuja oppilaita perustivat muutama vuosi sitten Paha koulu -nimisen projektin vastauksena epäonnistuneelle Kiva koulu -kiusaamisen estohankkeelle. Siitä on Yleisradion tv-ohjelma tässä linkissä
Ylen aamu-tv: Paha koulu
https://arenan.yle.fi/1-2760851

Haastateltu opettaja sanoo mm. että ongelmana on, että aikuiset eivät aina ymmärrä, että kiusaaja ymmärtää kyllä tekevänsä pahaa, ja että kiusaamisessa onkin tarkoitus tuottaa pahaa oloa kiusatulle. Ja että kiusaamisen seuraukset pitäisi olla vakavia, mm. käytösnumero hylätyksi ja luokalle jättäminen.

Lue lisää

Jees, asiallista tekstiä..

Anonyymi kirjoitti:

Sori edelliseen, lyöntivirhe, piti olla " Kiusatulla on oikeus olla rauhassa, hänellä ei tilanteessa ole mitään velvollisuuksia kiusaajaa kohtaan."

Kiusatut odottavat selviä ja tehokkaita toimenpiteitä kiusaamisen lopettamiseksi. He haluavat olla rauhassa. Tiukat rajat, ja että niitä myös valvotaan, pakottavat kiusaajan lopettamaan. Pitemmällä tähtäimellä ne myös auttavat häntä ymmärtämään, että kaikilla ihmisillä on oikeus olla rauhassa, myös hänellä itsellään. Jos hänellä on kyse siitä, että hän siirtää itse kokemaansa väkivaltaa eteenpäin, rajojen ylläpito tuo turvallisuudentunnetta myös hänelle ja pikkuhiljaa häneltä saattaa vähentyä tai poistua tarve kiusata. Jos hän on syvästi traumatisoitunut, se edellyttää yleensä kuitenkin myös muuta, parannuksia kotioloissa ja ehkä terapiaa.

Eräs opettaja ja joukko kiusattuja oppilaita perustivat muutama vuosi sitten Paha koulu -nimisen projektin vastauksena epäonnistuneelle Kiva koulu -kiusaamisen estohankkeelle. Siitä on Yleisradion tv-ohjelma tässä linkissä
Ylen aamu-tv: Paha koulu
https://arenan.yle.fi/1-2760851

Haastateltu opettaja sanoo mm. että ongelmana on, että aikuiset eivät aina ymmärrä, että kiusaaja ymmärtää kyllä tekevänsä pahaa, ja että kiusaamisessa onkin tarkoitus tuottaa pahaa oloa kiusatulle. Ja että kiusaamisen seuraukset pitäisi olla vakavia, mm. käytösnumero hylätyksi ja luokalle jättäminen.

Lue lisää

" Tiukat rajat, ja että niitä myös valvotaan, pakottavat kiusaajan lopettamaan."

Valvotaan, eli kuka valvoo? Stasi, KGB?

"Pitemmällä tähtäimellä ne myös auttavat häntä ymmärtämään, että kaikilla ihmisillä on oikeus olla rauhassa, myös hänellä itsellään."

Kyllä kyllä, Valko-Venäjän oppositioedustajallakaan ei mennyt kuin alle kaksi viikkoa kun tajusi asioita kunhan ne hänelle oikein esitettiin.

"Jos hänellä on kyse siitä, että hän siirtää itse kokemaansa väkivaltaa eteenpäin, rajojen ylläpito tuo turvallisuudentunnetta myös hänelle ja pikkuhiljaa häneltä saattaa vähentyä tai poistua tarve kiusata."

Pohjois-Koreassakin valvova järjestelmä luo turvallisuudentunnetta, luulen että siellä kiusaaminen on aivan nollassa. Kiusaamiseen ei ole tarvetta, se tarve on poistettu.

"Jos hän on syvästi traumatisoitunut, se edellyttää yleensä kuitenkin myös muuta, parannuksia kotioloissa ja ehkä terapiaa.""

Kyllä, viedään tramatisoitunut pois kotoa ympäristöön jossa voimme antaa hänelle "uuden identiteetin" = aivopesu valtion kustantamassa laitoksessa.

Hienoja ajatuksia mutta.... vähän kuulostaa isoveli valvoo järjestelmälle. Yksilöllä on oikeuksia vaikka hän kiusaisikin. Enkä nyt ole kiusaajien puolella vaan ihan oikeusjärjestelmämme. Tuollaisen järjestelmän luominen edellyttäisi perustuslain muutoksia ja lisättyjä valtaoikeuksia viranomaisille.

"ongelmana on, että aikuiset eivät aina ymmärrä, että kiusaaja ymmärtää kyllä tekevänsä pahaa, ja että kiusaamisessa onkin tarkoitus tuottaa pahaa oloa kiusatulle. Ja että kiusaamisen seuraukset pitäisi olla vakavia, mm. käytösnumero hylätyksi ja luokalle jättäminen."

Luokalle jättäminen ei välttämättä ole kova rangaistus. Kun tyyppi jätetään luokalle, hän onkin vuoden vanhempi kuin kukaan muu ja luokallejätettynä läiskii nuorempiaan päihin niinkuin ennenkin.

Tuskin meillä on sellaisia elementtejä joihin tuollainen kiusaaja reagoi, hän on riittävästi saanut turpaansa jo kotona tai joku muu psyykkinen ongelma "pakottaa" hänet toimimaan kuten toimii.

Sähköshokki kiusaamisesta tai sitten pari kiusaajaa ammutaan koulun välitunnilla, ihan varoittavaksi esimerkiksi voisi toimia mutta eihän nuo menetelmät ole kovinkaan eettisiä ja aiheuttaisi enemmän ongelmia vaikka kiusaaminen saattaisi näkyvässä muodossa loppuakin.

Anonyymi kirjoitti:

" Tiukat rajat, ja että niitä myös valvotaan, pakottavat kiusaajan lopettamaan."

Valvotaan, eli kuka valvoo? Stasi, KGB?

"Pitemmällä tähtäimellä ne myös auttavat häntä ymmärtämään, että kaikilla ihmisillä on oikeus olla rauhassa, myös hänellä itsellään."

Kyllä kyllä, Valko-Venäjän oppositioedustajallakaan ei mennyt kuin alle kaksi viikkoa kun tajusi asioita kunhan ne hänelle oikein esitettiin.

"Jos hänellä on kyse siitä, että hän siirtää itse kokemaansa väkivaltaa eteenpäin, rajojen ylläpito tuo turvallisuudentunnetta myös hänelle ja pikkuhiljaa häneltä saattaa vähentyä tai poistua tarve kiusata."

Pohjois-Koreassakin valvova järjestelmä luo turvallisuudentunnetta, luulen että siellä kiusaaminen on aivan nollassa. Kiusaamiseen ei ole tarvetta, se tarve on poistettu.

"Jos hän on syvästi traumatisoitunut, se edellyttää yleensä kuitenkin myös muuta, parannuksia kotioloissa ja ehkä terapiaa.""

Kyllä, viedään tramatisoitunut pois kotoa ympäristöön jossa voimme antaa hänelle "uuden identiteetin" = aivopesu valtion kustantamassa laitoksessa.

Hienoja ajatuksia mutta.... vähän kuulostaa isoveli valvoo järjestelmälle. Yksilöllä on oikeuksia vaikka hän kiusaisikin. Enkä nyt ole kiusaajien puolella vaan ihan oikeusjärjestelmämme. Tuollaisen järjestelmän luominen edellyttäisi perustuslain muutoksia ja lisättyjä valtaoikeuksia viranomaisille.

"ongelmana on, että aikuiset eivät aina ymmärrä, että kiusaaja ymmärtää kyllä tekevänsä pahaa, ja että kiusaamisessa onkin tarkoitus tuottaa pahaa oloa kiusatulle. Ja että kiusaamisen seuraukset pitäisi olla vakavia, mm. käytösnumero hylätyksi ja luokalle jättäminen."

Luokalle jättäminen ei välttämättä ole kova rangaistus. Kun tyyppi jätetään luokalle, hän onkin vuoden vanhempi kuin kukaan muu ja luokallejätettynä läiskii nuorempiaan päihin niinkuin ennenkin.

Tuskin meillä on sellaisia elementtejä joihin tuollainen kiusaaja reagoi, hän on riittävästi saanut turpaansa jo kotona tai joku muu psyykkinen ongelma "pakottaa" hänet toimimaan kuten toimii.

Sähköshokki kiusaamisesta tai sitten pari kiusaajaa ammutaan koulun välitunnilla, ihan varoittavaksi esimerkiksi voisi toimia mutta eihän nuo menetelmät ole kovinkaan eettisiä ja aiheuttaisi enemmän ongelmia vaikka kiusaaminen saattaisi näkyvässä muodossa loppuakin.

Lue lisää

"Tuskin meillä on sellaisia elementtejä joihin tuollainen kiusaaja reagoi, hän on riittävästi saanut turpaansa jo kotona tai joku muu psyykkinen ongelma "pakottaa" hänet toimimaan kuten toimii."
Vastaan vaikka kärjistit ja ivailit. Tuossa on sikäli perää, että osa kiusaajista on todella surkeassa tilassa mielensä puolesta, traumatisoituneet niin pahasti että heidän saamisensa kuntoon edellyttää isoja panostuksia. Koulun keinot eivät tietenkään riitä siihen, muidenkin tahojen pitäisi olla mukana ja kiusaajan elämän kokonaisuus laittaa kuntoon - iso homma... Traumat ovat tulleet kotoa, ja yhteiskunnalla on aika vähän mahdollisuuksia puuttua siihen. Lastensuojelu tekee minkä tekee. Jotkut harvat onnekkaat lapset saavat hyvän sijaiskodin ja sellaista terapiaa mikä sopii heille; läheskään kaikki hoito mitä traumatisoituneet ja diagnosoidut lapset saavat psykiatrisessa järjestelmässä ei kuitenkaan ole hyvää vaan voi joskus pahentaakin tilannetta, esim. kun lapsille annetaan vahvoja neurolepteja ja muita psyykenlääkkeitä. Myöskään kaikki sijaiskodit ym. huostaanottopaikat eivät ole asiallisia. Osa lapsista voisi olla kotonaan, jos tilanne siellä saadaan paranemaan. Mutta tämä on isompi kysymys kuin pelkkä kiusaaminen.
Kiusaajien psyykkisten ongelmien vakavuus vaihtelee, ja osa heistä on vastaanottavaisempia kuin toiset. Joihinkin voi tepsiä juurikin vaikka uhka luokalle jättämisestä. Kouluissa ei kuitenkaan mielestäni ole mietitty tarpeeksi siitä näkökulmasta, mitkä rajan asettamisen tavat olisivat tarpeeksi tiukkoja, jotta ne toimisivat, ja miten ne voitaisiin järkevästi toteuttaa. On lähdetty liikaa lepsuilulinjalle, "ymmärtämään" kiusaajaa, varmasti osaksi siitä syystä että heihin saattaa joskus olla todella vaikea vaikuttaa, ja opettajat ym. aikuiset tajuavat tämän, kokevat heidät itselleenkin ylivomaisiksi.
Aikuiset eivät tajua, että kotonaan traumatisoituneen (siksi sadistisen) kiusaajan ymmärtely ja hänen kanssaan "neuvotteleminen" ei johda siihen mihin he kuvittelevat, eli että kiusaaja saisi apua niihin ongelmiin ja siihen pahaan oloon minkä takia hän kiusaa. Päinvastoin, hänen olonsa pahenee, kun hänen kanssaan lepsuillaan. Aikuiset osoittautuvat taas kerran epäluotettaviksi.
Ensin pitäisi laittaa rajat, tehdä selväksi että ne pitävät, ja sen jälkeen tarjota empatiaa ja apukeinoja kuten esim. terapiaa tai mitä henkilön yksilöllinen tilanne ja tarpeet edellyttävätkin.
Haastava kysymys tosiaan. Yrittää pitäisi kuitenkin, enemmän kuin nyt. Vähintäänkin luopua siitä "tukholmansyndroomasta", eli että suljetaan silmät kiusaajien todellisilta motiiveilta ja todellisilta ongelmilta, ja samalla petetään akuutisti apua tarvitseva kiusaamisen uhri joka on täysin viaton tilanteeseen.

Anonyymi kirjoitti:

" Tiukat rajat, ja että niitä myös valvotaan, pakottavat kiusaajan lopettamaan."

Valvotaan, eli kuka valvoo? Stasi, KGB?

"Pitemmällä tähtäimellä ne myös auttavat häntä ymmärtämään, että kaikilla ihmisillä on oikeus olla rauhassa, myös hänellä itsellään."

Kyllä kyllä, Valko-Venäjän oppositioedustajallakaan ei mennyt kuin alle kaksi viikkoa kun tajusi asioita kunhan ne hänelle oikein esitettiin.

"Jos hänellä on kyse siitä, että hän siirtää itse kokemaansa väkivaltaa eteenpäin, rajojen ylläpito tuo turvallisuudentunnetta myös hänelle ja pikkuhiljaa häneltä saattaa vähentyä tai poistua tarve kiusata."

Pohjois-Koreassakin valvova järjestelmä luo turvallisuudentunnetta, luulen että siellä kiusaaminen on aivan nollassa. Kiusaamiseen ei ole tarvetta, se tarve on poistettu.

"Jos hän on syvästi traumatisoitunut, se edellyttää yleensä kuitenkin myös muuta, parannuksia kotioloissa ja ehkä terapiaa.""

Kyllä, viedään tramatisoitunut pois kotoa ympäristöön jossa voimme antaa hänelle "uuden identiteetin" = aivopesu valtion kustantamassa laitoksessa.

Hienoja ajatuksia mutta.... vähän kuulostaa isoveli valvoo järjestelmälle. Yksilöllä on oikeuksia vaikka hän kiusaisikin. Enkä nyt ole kiusaajien puolella vaan ihan oikeusjärjestelmämme. Tuollaisen järjestelmän luominen edellyttäisi perustuslain muutoksia ja lisättyjä valtaoikeuksia viranomaisille.

"ongelmana on, että aikuiset eivät aina ymmärrä, että kiusaaja ymmärtää kyllä tekevänsä pahaa, ja että kiusaamisessa onkin tarkoitus tuottaa pahaa oloa kiusatulle. Ja että kiusaamisen seuraukset pitäisi olla vakavia, mm. käytösnumero hylätyksi ja luokalle jättäminen."

Luokalle jättäminen ei välttämättä ole kova rangaistus. Kun tyyppi jätetään luokalle, hän onkin vuoden vanhempi kuin kukaan muu ja luokallejätettynä läiskii nuorempiaan päihin niinkuin ennenkin.

Tuskin meillä on sellaisia elementtejä joihin tuollainen kiusaaja reagoi, hän on riittävästi saanut turpaansa jo kotona tai joku muu psyykkinen ongelma "pakottaa" hänet toimimaan kuten toimii.

Sähköshokki kiusaamisesta tai sitten pari kiusaajaa ammutaan koulun välitunnilla, ihan varoittavaksi esimerkiksi voisi toimia mutta eihän nuo menetelmät ole kovinkaan eettisiä ja aiheuttaisi enemmän ongelmia vaikka kiusaaminen saattaisi näkyvässä muodossa loppuakin.

Lue lisää

"Sähköshokki kiusaamisesta tai sitten pari kiusaajaa ammutaan koulun välitunnilla, "
Vielä tähän, ilmeisesti vitsiksi tarkoittamaasi. Ei ole niin kovin kaukaa haettua, sillä lähihistoriassa vielä opettajilla oli oikeus kurittaa oppilaita ruumiillisesti esim. lyömällä karttakepillä. Mutta jos ajatellaan, että kiusaaja tarvitsee tiukkoja rajoja, niin ne pitäisi osata erottaa sadistisesta kostosta. Mitä voisivat olla seuraamukset, joilla on pelotevaikutus, ja jotka sisältävät jonkinlaisen velvoitteen hyvittää (esim. jos on rikkonut jotain), ja jotain rangaistuksenluonteistakin. Jos rangaistuksessa mennään tahalliselle kärsimyksen tuottamisen linjalle, niin että kiusaaja (vrt. rikolliset vankiloissa) kokee että häntä halutaan vahingoittaa ja häneen vain puretaan vihaa kostoksi kiusaamisesta, niin se ei toimi silloin rajan merkityksessä. Se on vain yksi selkäsauna lisää kotona saatujen lisäksi, eikä merkitse mitään. Kosto synnyttää kostokierteen, ja väkivalta pelkkää väkivaltaa. Rajat pitäisikin suunnitella sellaisiksi että niissä on todellinen pelotevaikutus, todellisia vaikutuksia kiusaajan elämään pitkälle eteenpäin, mutta että hän tajuaa että ne ovat rajoja eikä kostoa.
Eivät nämä kysymykset helppoja ole, eivät koulussa eikä muuallakaan yhteiskunnassa.

Anonyymi kirjoitti:

"Tuskin meillä on sellaisia elementtejä joihin tuollainen kiusaaja reagoi, hän on riittävästi saanut turpaansa jo kotona tai joku muu psyykkinen ongelma "pakottaa" hänet toimimaan kuten toimii."
Vastaan vaikka kärjistit ja ivailit. Tuossa on sikäli perää, että osa kiusaajista on todella surkeassa tilassa mielensä puolesta, traumatisoituneet niin pahasti että heidän saamisensa kuntoon edellyttää isoja panostuksia. Koulun keinot eivät tietenkään riitä siihen, muidenkin tahojen pitäisi olla mukana ja kiusaajan elämän kokonaisuus laittaa kuntoon - iso homma... Traumat ovat tulleet kotoa, ja yhteiskunnalla on aika vähän mahdollisuuksia puuttua siihen. Lastensuojelu tekee minkä tekee. Jotkut harvat onnekkaat lapset saavat hyvän sijaiskodin ja sellaista terapiaa mikä sopii heille; läheskään kaikki hoito mitä traumatisoituneet ja diagnosoidut lapset saavat psykiatrisessa järjestelmässä ei kuitenkaan ole hyvää vaan voi joskus pahentaakin tilannetta, esim. kun lapsille annetaan vahvoja neurolepteja ja muita psyykenlääkkeitä. Myöskään kaikki sijaiskodit ym. huostaanottopaikat eivät ole asiallisia. Osa lapsista voisi olla kotonaan, jos tilanne siellä saadaan paranemaan. Mutta tämä on isompi kysymys kuin pelkkä kiusaaminen.
Kiusaajien psyykkisten ongelmien vakavuus vaihtelee, ja osa heistä on vastaanottavaisempia kuin toiset. Joihinkin voi tepsiä juurikin vaikka uhka luokalle jättämisestä. Kouluissa ei kuitenkaan mielestäni ole mietitty tarpeeksi siitä näkökulmasta, mitkä rajan asettamisen tavat olisivat tarpeeksi tiukkoja, jotta ne toimisivat, ja miten ne voitaisiin järkevästi toteuttaa. On lähdetty liikaa lepsuilulinjalle, "ymmärtämään" kiusaajaa, varmasti osaksi siitä syystä että heihin saattaa joskus olla todella vaikea vaikuttaa, ja opettajat ym. aikuiset tajuavat tämän, kokevat heidät itselleenkin ylivomaisiksi.
Aikuiset eivät tajua, että kotonaan traumatisoituneen (siksi sadistisen) kiusaajan ymmärtely ja hänen kanssaan "neuvotteleminen" ei johda siihen mihin he kuvittelevat, eli että kiusaaja saisi apua niihin ongelmiin ja siihen pahaan oloon minkä takia hän kiusaa. Päinvastoin, hänen olonsa pahenee, kun hänen kanssaan lepsuillaan. Aikuiset osoittautuvat taas kerran epäluotettaviksi.
Ensin pitäisi laittaa rajat, tehdä selväksi että ne pitävät, ja sen jälkeen tarjota empatiaa ja apukeinoja kuten esim. terapiaa tai mitä henkilön yksilöllinen tilanne ja tarpeet edellyttävätkin.
Haastava kysymys tosiaan. Yrittää pitäisi kuitenkin, enemmän kuin nyt. Vähintäänkin luopua siitä "tukholmansyndroomasta", eli että suljetaan silmät kiusaajien todellisilta motiiveilta ja todellisilta ongelmilta, ja samalla petetään akuutisti apua tarvitseva kiusaamisen uhri joka on täysin viaton tilanteeseen.

Lue lisää

316 sanan essee, jonka voi kiteyttää "pitäisi yrittää enemmän".

En tiedä ammattiasi mutta poliittikkona voisi olla tulevaisuutta. Paljon sanoja, vähän sisältöä.

Älä loukkaannu, asia on vaikea ja varmasti yrität kirjoituksellasi sanoa jotakin, mikä minulta jää huomaamatta.

Anonyymi kirjoitti:

316 sanan essee, jonka voi kiteyttää "pitäisi yrittää enemmän".

En tiedä ammattiasi mutta poliittikkona voisi olla tulevaisuutta. Paljon sanoja, vähän sisältöä.

Älä loukkaannu, asia on vaikea ja varmasti yrität kirjoituksellasi sanoa jotakin, mikä minulta jää huomaamatta.

Lue lisää

Ei haittaa, jos sinulta jää huomaamatta. Jatkan silti. Osa kiusaajista on kodeista, joissa ei ole fyysistä väkivaltaa vaan henkistä. Emotionaalista laiminlyöntiä ja hyväksikäyttöä, mahdollisesti narsistiset vanhemmat. Nämä kiusaajat ovat usein niitä, joiden kiusaaminen on uhrin ulossulkemista porukoista, ilkeää nimittelyä ja juoruilua. He ovat usein myös menestyneitä oppilaita, mahdollisesti varakkaista kodeista, saattavat olla sosiaalisesti taitavia ja ryhmässä suosittuja. Heidän uhreillaan on todella vaikeaa, senkin takia että sellaista kiusaamista on vaikeampaa näyttää toteen kuin lyömistä ym. fyysistä väkivaltaa.

Nämäkin lapset ja nuoret ovat traumatisoituneita, mutta tiedostavat sitä vähemmän kuin ne "ongelmanuoriksi" leimatut, joilla yleisesti tiedetään olevan "rikkinäinen koti". He yleensä myös haluavat vähemmän apua, jos sitä heille edes osataan tarjota. Yleensä aikuiset tyytyvät vain "keskustelemaan" heidän kanssaan, siinä missä väkivaltaisesti kiusaaville yritetään kurinpitokeinoja kuten jälki-istuntoa ym.
Kiusaaminen on tahallista. Se on kiusaajan valinta, johon hän voi itse vaikuttaa siinäkin tapauksessa että hänellä on paha olo ja vaikeaa kotona. Uhrin tukeminen ei onnistu ennen kuin ympäristö keksii keinot laittaa kiusaajan käyttäytymiselle selvät rajat ja osoittaa, ettei kiusaamista hyväksytä eikä siedetä.

Ilman muuta, minustakin, jonkinlainen rikosvastuu. En tosin tiedä olisiko rahakorvaukset paras keino, ehkä se hillitsisi, mutta kun ne nuoret eivät kuitenkaan saa niitä maksetuksi ja joutuvat sitten ulosottokierteeseen ym. , mistä eivät välttämättä opi mitään. Jotta rahalla voisi korvata jotain tekemäänsä pahaa, pitää ensin olla omassa omistuksessa sitä rahaa, tai reaalinen keino ansaita sitä. Ja näitähän nuorella ei vielä ole. Heti kun on (kun hän käy töissä) rahakorvaus olisi mahdollinen ja ehkä tehokaskin. - Se että vanhemmat joutuisivat maksamaan ei kohdistu nuoreen itseensä suoraan, ja vaikutus riippuu silloin eniten siitä millaiset välit hänellä on vanhempiinsa, ja sitä ei voi kukaan tietää.
Osa kiusaajista on syrjäytyneitä nuoria, jotka eivät edes kuvittele menevänsä koskaan "oikeisiin" töihin... Ovat ikään kuin jo menettäneet ne mahdollisuudet.

Jonkintyyppinen rikosvastuu pitäisi kyllä sommitella alaikäisillekin. Sellaista mallia ei tällä hetkellä vielä ole. Nykyään joissain kouluissa kutsutaan poliisit kertomaan ennaltaehkäisevästi luokille kiusaamisen seurauksista, ja että kiusaaminen voi täyttää rikoksen määritelmän. Poliisi tiedottamassa on minusta hyvä, koska se tuo heti kaikille käsityksen missä mennään, että asiaan liittyy lainsäädäntöä ja että vaikka nuori ei olekaan ikänsä vuoksi käytännössä rikosvastuussa, hänen tekemisensä ovat silti rikoksia jos ne täyttävät kriteerit.
Minusta kun mietitään tapoja, joilla nuorille voi asettaa tiukat rajat, se pitäisi tehdä yhteistyössä poliisin ja juristien kanssa. Kasvatusasiantuntijat ja psykologit ym. yksin eivät pysty siihen, kun heillä on vain näitä ns. pehmeitä keinoja. Eivätkä he ainakaan minun mielestäni ole yleensä riittävän tottuneita katsomaan asioita oikeudellisesta näkökulmasta. Ohittavat helposti oikeudellisen ja moraalisenkin näkökulman. Silloin kiusaamiseen puuttuminen muuttuu helposti "lässyttämiseksi" joka mahdollistaa loppupeleissä kiusaamisen jatkumisen.

Jes, ensimmäinen konkreettinen ehdotus siitä, mitä voisi ja pitäisi tehdä.

Ei huono, ei todellakaan.

Anonyymi kirjoitti:

Ilman muuta, minustakin, jonkinlainen rikosvastuu. En tosin tiedä olisiko rahakorvaukset paras keino, ehkä se hillitsisi, mutta kun ne nuoret eivät kuitenkaan saa niitä maksetuksi ja joutuvat sitten ulosottokierteeseen ym. , mistä eivät välttämättä opi mitään. Jotta rahalla voisi korvata jotain tekemäänsä pahaa, pitää ensin olla omassa omistuksessa sitä rahaa, tai reaalinen keino ansaita sitä. Ja näitähän nuorella ei vielä ole. Heti kun on (kun hän käy töissä) rahakorvaus olisi mahdollinen ja ehkä tehokaskin. - Se että vanhemmat joutuisivat maksamaan ei kohdistu nuoreen itseensä suoraan, ja vaikutus riippuu silloin eniten siitä millaiset välit hänellä on vanhempiinsa, ja sitä ei voi kukaan tietää.
Osa kiusaajista on syrjäytyneitä nuoria, jotka eivät edes kuvittele menevänsä koskaan "oikeisiin" töihin... Ovat ikään kuin jo menettäneet ne mahdollisuudet.

Jonkintyyppinen rikosvastuu pitäisi kyllä sommitella alaikäisillekin. Sellaista mallia ei tällä hetkellä vielä ole. Nykyään joissain kouluissa kutsutaan poliisit kertomaan ennaltaehkäisevästi luokille kiusaamisen seurauksista, ja että kiusaaminen voi täyttää rikoksen määritelmän. Poliisi tiedottamassa on minusta hyvä, koska se tuo heti kaikille käsityksen missä mennään, että asiaan liittyy lainsäädäntöä ja että vaikka nuori ei olekaan ikänsä vuoksi käytännössä rikosvastuussa, hänen tekemisensä ovat silti rikoksia jos ne täyttävät kriteerit.
Minusta kun mietitään tapoja, joilla nuorille voi asettaa tiukat rajat, se pitäisi tehdä yhteistyössä poliisin ja juristien kanssa. Kasvatusasiantuntijat ja psykologit ym. yksin eivät pysty siihen, kun heillä on vain näitä ns. pehmeitä keinoja. Eivätkä he ainakaan minun mielestäni ole yleensä riittävän tottuneita katsomaan asioita oikeudellisesta näkökulmasta. Ohittavat helposti oikeudellisen ja moraalisenkin näkökulman. Silloin kiusaamiseen puuttuminen muuttuu helposti "lässyttämiseksi" joka mahdollistaa loppupeleissä kiusaamisen jatkumisen.

Lue lisää

Mut luulisi että jos olis tulossa 10 tuhannen lasku niin vanhemmat huutaisi korvet punaisena että nyt juniori saatana käyttäydyt! Lapsi ei uskaltaisi enää kiusata?

Timmyy kirjoitti:

Mut luulisi että jos olis tulossa 10 tuhannen lasku niin vanhemmat huutaisi korvet punaisena että nyt juniori saatana käyttäydyt! Lapsi ei uskaltaisi enää kiusata?

Ongelma taitaa monesti olla se, ettei vanhemmilla ole auktoriteettiä ja/tai eivät vaan pysty toimimaan vanhempina, omien ongelmiensa vuoksi.

Itse olen kasvanut sellaisessa taloudessa jossa lasten tekeminen oli täydellinen vahinko ja vanhemmilla ei ollut minkäänlaista kykyä pitää lapsistaan huolta. No, minusta ei tullut kiusaajaa vaan olin kiusattu. Mitä kaikkea muuta ongelmaa tuo onkaan sitten tuonut elämääni, olen vain repalainen ihmiskuori joka hengittää ja syö, päivästä toiseen.

Anonyymi kirjoitti:

Ongelma taitaa monesti olla se, ettei vanhemmilla ole auktoriteettiä ja/tai eivät vaan pysty toimimaan vanhempina, omien ongelmiensa vuoksi.

Itse olen kasvanut sellaisessa taloudessa jossa lasten tekeminen oli täydellinen vahinko ja vanhemmilla ei ollut minkäänlaista kykyä pitää lapsistaan huolta. No, minusta ei tullut kiusaajaa vaan olin kiusattu. Mitä kaikkea muuta ongelmaa tuo onkaan sitten tuonut elämääni, olen vain repalainen ihmiskuori joka hengittää ja syö, päivästä toiseen.

Lue lisää

No se on hyvä muistaa että kohtalon tovereita paljon on. Pikkuisen auttaa jaksamisessa.

Ja ymmärrys auttaa myös. Kiusaajalla on ollut tod näk helvetin huono olo. 🙁

Ootko ajatellut koskaan esim psykologia? Asioiden läpi käyminen auttaa monesti.

Timmyy kirjoitti:

No se on hyvä muistaa että kohtalon tovereita paljon on. Pikkuisen auttaa jaksamisessa.

Ja ymmärrys auttaa myös. Kiusaajalla on ollut tod näk helvetin huono olo. 🙁

Ootko ajatellut koskaan esim psykologia? Asioiden läpi käyminen auttaa monesti.

Lue lisää

Joskus vuosikymmeniä sitten koitin käydä terapeutilla mutta se oli mulle väärä tyyppi. Kallis veloitus ja tyyppi veti kolmea työtä samaan aikaan ja meinasi nukahtaa siellä kuunnellessaan mun jorinoita niin lopetin siihen.

Ei siitä varmaan haittaa olisi vatkata noi vielä läpi, mutta kun suosia on jo 54 niin taitaa jäädä tekemättä. Tällä latauksella mennään todennäköisesti loppuun asti.

Anonyymi kirjoitti:

Joskus vuosikymmeniä sitten koitin käydä terapeutilla mutta se oli mulle väärä tyyppi. Kallis veloitus ja tyyppi veti kolmea työtä samaan aikaan ja meinasi nukahtaa siellä kuunnellessaan mun jorinoita niin lopetin siihen.

Ei siitä varmaan haittaa olisi vatkata noi vielä läpi, mutta kun suosia on jo 54 niin taitaa jäädä tekemättä. Tällä latauksella mennään todennäköisesti loppuun asti.

Lue lisää

suosia = vuosia

Anonyymi kirjoitti:

suosia = vuosia

No ihminen monesti oppii elämään ongelmiensa kanssa.

Päässä alkoi soimaan kappale. Alwsys look on the bright side of life.

Tai jotain sinnepäin.

Anonyymi kirjoitti:

Joskus vuosikymmeniä sitten koitin käydä terapeutilla mutta se oli mulle väärä tyyppi. Kallis veloitus ja tyyppi veti kolmea työtä samaan aikaan ja meinasi nukahtaa siellä kuunnellessaan mun jorinoita niin lopetin siihen.

Ei siitä varmaan haittaa olisi vatkata noi vielä läpi, mutta kun suosia on jo 54 niin taitaa jäädä tekemättä. Tällä latauksella mennään todennäköisesti loppuun asti.

Lue lisää

Niin, piti kysyä että minkä takia Sinua kiusattiin? Jos haluat avautua.

Timmyy kirjoitti:

Niin, piti kysyä että minkä takia Sinua kiusattiin? Jos haluat avautua.

Minut laitettiin alkoholisoituneen isäni vuoksi vuotta aiemmin kouluun kun olisi pitänyt, joten olin muita vuoden nuorempi ja samalla pienempi. Kun olin vähän niinkuin ylimääräinen koulussa, koska en olisi vielä kuulunut sinne, minua siirreltiin koulusta toiseen, aina kun koulu tuli täyteen se olin minä joka siirrettiin. Ala-aste meni neljässä eri koulussa ja niistä oli kolme niin kaukana kotoa että minut piti erikseen sinne kuskata ja hakea autolla tai kuljin sitten yksin bussilla 8 vuotiaasta lähtien. Koulutoverit siis vaihtui koko ajan enkä nähnyt heitä koskaan koulun ulopuolella. Kai tuo toi sellaisen pelokkaan ja ulkopuolisen tunteen siihen meininkiin.

Sopivasti muutimme aivan eri paikkaan kun yläaste alkoi, eli koulutoverit meni vielä kerran uusiksi. Sanon tarkoituksella koulutoverit sillä ystäviä siellä ei ollut.

Kotona oli oppinut että on parempi olla hiljaa eikä sanoa mitään, kun siellä oli aika jännä pelonsekainen ilmapiiri niin kun olin vielä kiltti ja arka, enkä sanonut koskaan mitään vastaan kellekään niin sitä joutuu silmätikuksi. Ja kun olin vuotta muita nuorempi, kun muut tuli murrosikään niin minä en tullutkaan. Useat olivat varakkaista perheistä ja saivat muotikuteet päällensä, minä kuljin serkkujen 20 vuotta vanhoissa kulahtaneissa farkuissa polkkatukka päässä ja olin pelokas.

No ei ihme että kiusattiin, olin helppo kohde ja riittävän outo että olin silmätikkuna. Vieläkin tulee kerran tai pari vuodessa googletettua noita tyyppejä netistä, 42 vuotta myöhemmin. En tiedä miksi niitä pitää googlettaa, kai salainen toive että näkisi miten huonosti heillä menee.

Anonyymi kirjoitti:

Minut laitettiin alkoholisoituneen isäni vuoksi vuotta aiemmin kouluun kun olisi pitänyt, joten olin muita vuoden nuorempi ja samalla pienempi. Kun olin vähän niinkuin ylimääräinen koulussa, koska en olisi vielä kuulunut sinne, minua siirreltiin koulusta toiseen, aina kun koulu tuli täyteen se olin minä joka siirrettiin. Ala-aste meni neljässä eri koulussa ja niistä oli kolme niin kaukana kotoa että minut piti erikseen sinne kuskata ja hakea autolla tai kuljin sitten yksin bussilla 8 vuotiaasta lähtien. Koulutoverit siis vaihtui koko ajan enkä nähnyt heitä koskaan koulun ulopuolella. Kai tuo toi sellaisen pelokkaan ja ulkopuolisen tunteen siihen meininkiin.

Sopivasti muutimme aivan eri paikkaan kun yläaste alkoi, eli koulutoverit meni vielä kerran uusiksi. Sanon tarkoituksella koulutoverit sillä ystäviä siellä ei ollut.

Kotona oli oppinut että on parempi olla hiljaa eikä sanoa mitään, kun siellä oli aika jännä pelonsekainen ilmapiiri niin kun olin vielä kiltti ja arka, enkä sanonut koskaan mitään vastaan kellekään niin sitä joutuu silmätikuksi. Ja kun olin vuotta muita nuorempi, kun muut tuli murrosikään niin minä en tullutkaan. Useat olivat varakkaista perheistä ja saivat muotikuteet päällensä, minä kuljin serkkujen 20 vuotta vanhoissa kulahtaneissa farkuissa polkkatukka päässä ja olin pelokas.

No ei ihme että kiusattiin, olin helppo kohde ja riittävän outo että olin silmätikkuna. Vieläkin tulee kerran tai pari vuodessa googletettua noita tyyppejä netistä, 42 vuotta myöhemmin. En tiedä miksi niitä pitää googlettaa, kai salainen toive että näkisi miten huonosti heillä menee.

Lue lisää

Pakko lisätä vielä, että miten elämäni siis meni pieleen:

-alkoholisoitunut isä, elämä pelon varjossa
-meillä ei ollut perhettä, kukaan ei tehnyt mitään, ei edes sitä ruokaa, asuimme vain samassa talossa, ketään ei kiinnostanut mitä tein tai en tehnyt
-ei kavereita, aina yksin koulun jälkeen
-köyhyys, eikai me muuten olisi oltu mutta isä käytti rahat juomiseen ja autoihin
-jatkuva koulun vaihtaminen
-rakkaudeton lapsuus. isä oli alkoholisti ja äiti ei halunut olla äiti, teki pakollisen mutta ei aikuisiälläkään ole ottanut minkäänlaista äitihahmon roolia, ilmeisesti me lapset olimme virheitä joiden olemassaolo muistuttaa hänen tekemistään virheistä

Muuta ei tarvinut, tuolla sai ihmisen aika rikki

Anonyymi kirjoitti:

Pakko lisätä vielä, että miten elämäni siis meni pieleen:

-alkoholisoitunut isä, elämä pelon varjossa
-meillä ei ollut perhettä, kukaan ei tehnyt mitään, ei edes sitä ruokaa, asuimme vain samassa talossa, ketään ei kiinnostanut mitä tein tai en tehnyt
-ei kavereita, aina yksin koulun jälkeen
-köyhyys, eikai me muuten olisi oltu mutta isä käytti rahat juomiseen ja autoihin
-jatkuva koulun vaihtaminen
-rakkaudeton lapsuus. isä oli alkoholisti ja äiti ei halunut olla äiti, teki pakollisen mutta ei aikuisiälläkään ole ottanut minkäänlaista äitihahmon roolia, ilmeisesti me lapset olimme virheitä joiden olemassaolo muistuttaa hänen tekemistään virheistä

Muuta ei tarvinut, tuolla sai ihmisen aika rikki

Lue lisää

Onhan sulla melkoinen elämän tarina. Luojan kiitos että hengissä olet ja pysyt.

Mut ootko samaa mieltä että tämmöisten negatiivisten asioiden kautta ihmisistä tulee henkisesti kauniimpia..?

Timmyy kirjoitti:

Onhan sulla melkoinen elämän tarina. Luojan kiitos että hengissä olet ja pysyt.

Mut ootko samaa mieltä että tämmöisten negatiivisten asioiden kautta ihmisistä tulee henkisesti kauniimpia..?

Lue lisää

No tuota, saatat olla oikeassa tuossa henkisesti kauniimmassa asiassa.

Nuorena miehenä, ennenkuin sairastuin, olin yhtäkkiä siinä 20 ikävuoden jälkeen todella pidetty ihminen. Olin jotenkin, mitenhän sen sanoisi, ehkä siinä oli se 20 vuoden kotona patoutunut rakkauden puute, jota sitten kohdistin ympärilleni ilmestyneisiin uusiin ihmisiin. Olin siis siirtynyt ajelemaan autolla kaupungille ja tutustunut siellä ihmisiin.

Valitettavasti tuota jaksoa ei kauaa kestänyt kun sairastuin ja siitä johtuvaa pahoinvointia onkin sitten kestänyt 30 vuotta. Mutta hullu usko on, että saan vielä itseni siihen kuntoon että minusta olisi helppo pitää. Kipeänä sitä haluaa sulkea maailman ulkopuolelle ja vaan jurottaa omissa oloissaan.

Tämmösiä on elämänkohtalot, en takuulla ole ainoa ja varmasti on pahempiakin tarinoita. Harmittavasti tämä kokonaisuus on tehnyt sen, etten ole oikein pystynyt käymään töissä ja kun lääkärit ei tunnista sairauttani niin mitään korvauksiakaan ei ole miltään suunnalta tullut, joten köyhyyteen olen ajautunut, ainakin toistaiseksi.

Mutta kattotaan mitä viimiset 30 vuotta tuo tullessaan.

Anonyymi kirjoitti:

No tuota, saatat olla oikeassa tuossa henkisesti kauniimmassa asiassa.

Nuorena miehenä, ennenkuin sairastuin, olin yhtäkkiä siinä 20 ikävuoden jälkeen todella pidetty ihminen. Olin jotenkin, mitenhän sen sanoisi, ehkä siinä oli se 20 vuoden kotona patoutunut rakkauden puute, jota sitten kohdistin ympärilleni ilmestyneisiin uusiin ihmisiin. Olin siis siirtynyt ajelemaan autolla kaupungille ja tutustunut siellä ihmisiin.

Valitettavasti tuota jaksoa ei kauaa kestänyt kun sairastuin ja siitä johtuvaa pahoinvointia onkin sitten kestänyt 30 vuotta. Mutta hullu usko on, että saan vielä itseni siihen kuntoon että minusta olisi helppo pitää. Kipeänä sitä haluaa sulkea maailman ulkopuolelle ja vaan jurottaa omissa oloissaan.

Tämmösiä on elämänkohtalot, en takuulla ole ainoa ja varmasti on pahempiakin tarinoita. Harmittavasti tämä kokonaisuus on tehnyt sen, etten ole oikein pystynyt käymään töissä ja kun lääkärit ei tunnista sairauttani niin mitään korvauksiakaan ei ole miltään suunnalta tullut, joten köyhyyteen olen ajautunut, ainakin toistaiseksi.

Mutta kattotaan mitä viimiset 30 vuotta tuo tullessaan.

Lue lisää

Eiku kohti uusia pettymyksiä. Vitsi vitsi. :)

Timmyy kirjoitti:

Eiku kohti uusia pettymyksiä. Vitsi vitsi. :)

Juu juu :)

Tää saattaa yllättää vielä niin ettei aina tule niitä pettymyksiä. Mutta kattotaan, elämää on vielä edessä siihen asti kun henki kulkee.

Anonyymi kirjoitti:

Juu juu :)

Tää saattaa yllättää vielä niin ettei aina tule niitä pettymyksiä. Mutta kattotaan, elämää on vielä edessä siihen asti kun henki kulkee.

Jep..

Timmyy kirjoitti:

Mut luulisi että jos olis tulossa 10 tuhannen lasku niin vanhemmat huutaisi korvet punaisena että nyt juniori saatana käyttäydyt! Lapsi ei uskaltaisi enää kiusata?

"Mut luulisi että jos olis tulossa 10 tuhannen lasku niin vanhemmat huutaisi korvet punaisena että nyt juniori saatana käyttäydyt! Lapsi ei uskaltaisi enää kiusata?"
Joillekin toimisi varmasti. Mutta on myös vanhempia, jotka eivät pysty hyväksymään, että heidän lapsensa olisi tehnyt jotain väärin. Vanhempia, jotka puolustavat "enkeleitään" viimeiseen saakka ja vievät vaikka koko koulun oikeuteen, uhkaavat ainakin. Jos he lopulta maksavatkin, eivät silti syytä "enkeliään", vaan pitävät häntä epäoikeudenmukaisuuden uhrina. Eli epäsuorasti antavat luvan kiusata.
Voi päätellä, millaista on kasvaa tällaisen narsistisen vanhemman lapsena. Vanhempi ei voi hyväksyä ajatusta, että hänen lapsensa tekisi koskaan mitään väärää. Vanhempi ei siis hyväksy lastaan sellaisena kuin hän on, virheitäkin tekevänä, koska silloin hän tuottaisi häpeää vanhemmalle. Nämä lapset kasvatetaan olemaan täydellisiä. He eivät pysty ottamaan mitään kritiikkiä vastaan, ja syyttävät kaikesta muita. Heillä on sisäisesti paha olo.
Nämä lapset ovat yleensä ulkoisesti hyvin pärjääviä, suosittuja oppilaita, joilla on paljon kavereita ja ehkä varallisuuttakin. He kiusaavat yleensä henkisellä väkivallalla ja ulossulkemisella eikä fyysisellä väkivallalla mistä jäisi näkyvät jäljet. He pyrkivät antamaan itsestään hyvää kuvaa.

Toinen ryhmä kiusaajia ovat ne, joilla on muutakin kahnausta yhteiskunnan kanssa, oppimisvaikeuksia ym. ja koululla on tiedossa että heillä on "huonot kotiolot". Vanhemmat saattavat olla syrjäytyneitä (tai syrjäytettyjä) yhteiskunnasta, ehkä työttömiä ja toivottomia. Lapsen saamat korvausvaatimukset eivät heitä kiinnosta, heillä ei ole energiaa ruveta kasvattamaan häntä enempää kuin ennenkään. Ne paperit menevät samaan roskikseen mihin ulosoton kirjeetkin.

On niin monenlaisia perheitä ja vanhempia, ja sen takia minusta on vähän epävarma keino puuttua kiusaamiseen korvausvaatimuksilla jotka lankeavat vanhemman maksettaviksi. Silloin kun on ns. normaalit vanhemmat, jotka tuntevat vastuuta lapsestaan, välittävät hänestä ja tajuavat että heillä kasvattajina on osuutta asiaan, kaikki menee hyvin. Mutta uskoisin, että jos lapsella on tällaiset vanhemmat, niin hän jo saanut niin hyvän kasvatuksen ettei hän koe tarvetta kiusata - ei siinäkään tapauksessa, että hänellä olisi jotain ongelmia. Pitkäkestoinen, rankka kiusaaminen kertoo tosi p*skoista kotioloista.

Minusta olisi siis parempi suunnata seuraamukset suoraan nuoreen itseensä. Jos hänellä on omia työansioita, häneltä voidaan periä korvauksia. Luokalle jättäminen jota on ehdotettukin olisi myös aika vahva seuraamus ja looginenkin: jos ei osoita hallitsevansa sosiaalisia sääntöjä, ei voi saada käytöksestä hyväksyttyä arvosanaa, ja silloin joutuu jäämään luokalle.
Rikosilmoitus, poliisin puhuttelu, oikeusjärjestelmän mukaanottaminen jollain tavalla jo varhaisessa vaiheessa olisi minusta tarpeellista. Nykyään koulut eivät tee aina edes rikosilmoitusta vaikka teko, esim. pahoinpitely täyttäisi rikoksen merkit. Myös laiton uhkaus ja kunnianloukkaus ovat rikosnimikkeitä, jotka sopivat moniin kiusaamistilanteisiin. Ja koulukiusaamista pitäisi alkaa kutsua kouluväkivallaksi - "kiusaaminen" on vähättelevä ilmaus.
Jos nuori saa rikostuomion, se on jo sanana ja papereihin jäävänä merkintänä ihan eri luokan seuraus kuin esim. jälki-istunto.
Siirto toiseen kouluun toimisi varmaan monessa tapauksessa. Kouluista valitetaan, että se on hankalaa, kun ei löydy kouluja jonne kiusaajia voisi siirtää varsinkin jos heitä on useita. En usko että se voi aina olla niin hankalaa. Se olisi kiusaajalle kuitenkin aika raskas seuraus, kun joutuu omasta porukasta pois, ja siinä tapauksessa kiusatun ei tarvitsisi siirtyä.
Kiusaajan siirto toiseen luokkaan olisi tarpeen ainakin silloin, jos kiusattu kokee, ettei halua työskennellä enää hänen kanssaan. Kouluväkivalta on usein raakaa pahoinpitelyä tai vakavaa henkistä väkivaltaa. Ei aikuisiltakaan odoteta, että jaksavat tehdä ryhmätöitä silmätysten pahoinpitelijänsä kanssa. Jos joku työkavereista olisi pahoinpidellyt tai jatkuvasti solvannut yhtä työntekijää, ja asia todettaisiin esim. työterveyshuollossa tai rikoksen ollessa kyseessä oikeudessa, niin kyllähän työnantaja velvoitettaisiin järjestämään ainakin eri työtilat heille jatkossa, ettei uhrin tarvitse stressaantua.

Anonyymi kirjoitti:

"Mut luulisi että jos olis tulossa 10 tuhannen lasku niin vanhemmat huutaisi korvet punaisena että nyt juniori saatana käyttäydyt! Lapsi ei uskaltaisi enää kiusata?"
Joillekin toimisi varmasti. Mutta on myös vanhempia, jotka eivät pysty hyväksymään, että heidän lapsensa olisi tehnyt jotain väärin. Vanhempia, jotka puolustavat "enkeleitään" viimeiseen saakka ja vievät vaikka koko koulun oikeuteen, uhkaavat ainakin. Jos he lopulta maksavatkin, eivät silti syytä "enkeliään", vaan pitävät häntä epäoikeudenmukaisuuden uhrina. Eli epäsuorasti antavat luvan kiusata.
Voi päätellä, millaista on kasvaa tällaisen narsistisen vanhemman lapsena. Vanhempi ei voi hyväksyä ajatusta, että hänen lapsensa tekisi koskaan mitään väärää. Vanhempi ei siis hyväksy lastaan sellaisena kuin hän on, virheitäkin tekevänä, koska silloin hän tuottaisi häpeää vanhemmalle. Nämä lapset kasvatetaan olemaan täydellisiä. He eivät pysty ottamaan mitään kritiikkiä vastaan, ja syyttävät kaikesta muita. Heillä on sisäisesti paha olo.
Nämä lapset ovat yleensä ulkoisesti hyvin pärjääviä, suosittuja oppilaita, joilla on paljon kavereita ja ehkä varallisuuttakin. He kiusaavat yleensä henkisellä väkivallalla ja ulossulkemisella eikä fyysisellä väkivallalla mistä jäisi näkyvät jäljet. He pyrkivät antamaan itsestään hyvää kuvaa.

Toinen ryhmä kiusaajia ovat ne, joilla on muutakin kahnausta yhteiskunnan kanssa, oppimisvaikeuksia ym. ja koululla on tiedossa että heillä on "huonot kotiolot". Vanhemmat saattavat olla syrjäytyneitä (tai syrjäytettyjä) yhteiskunnasta, ehkä työttömiä ja toivottomia. Lapsen saamat korvausvaatimukset eivät heitä kiinnosta, heillä ei ole energiaa ruveta kasvattamaan häntä enempää kuin ennenkään. Ne paperit menevät samaan roskikseen mihin ulosoton kirjeetkin.

On niin monenlaisia perheitä ja vanhempia, ja sen takia minusta on vähän epävarma keino puuttua kiusaamiseen korvausvaatimuksilla jotka lankeavat vanhemman maksettaviksi. Silloin kun on ns. normaalit vanhemmat, jotka tuntevat vastuuta lapsestaan, välittävät hänestä ja tajuavat että heillä kasvattajina on osuutta asiaan, kaikki menee hyvin. Mutta uskoisin, että jos lapsella on tällaiset vanhemmat, niin hän jo saanut niin hyvän kasvatuksen ettei hän koe tarvetta kiusata - ei siinäkään tapauksessa, että hänellä olisi jotain ongelmia. Pitkäkestoinen, rankka kiusaaminen kertoo tosi p*skoista kotioloista.

Minusta olisi siis parempi suunnata seuraamukset suoraan nuoreen itseensä. Jos hänellä on omia työansioita, häneltä voidaan periä korvauksia. Luokalle jättäminen jota on ehdotettukin olisi myös aika vahva seuraamus ja looginenkin: jos ei osoita hallitsevansa sosiaalisia sääntöjä, ei voi saada käytöksestä hyväksyttyä arvosanaa, ja silloin joutuu jäämään luokalle.
Rikosilmoitus, poliisin puhuttelu, oikeusjärjestelmän mukaanottaminen jollain tavalla jo varhaisessa vaiheessa olisi minusta tarpeellista. Nykyään koulut eivät tee aina edes rikosilmoitusta vaikka teko, esim. pahoinpitely täyttäisi rikoksen merkit. Myös laiton uhkaus ja kunnianloukkaus ovat rikosnimikkeitä, jotka sopivat moniin kiusaamistilanteisiin. Ja koulukiusaamista pitäisi alkaa kutsua kouluväkivallaksi - "kiusaaminen" on vähättelevä ilmaus.
Jos nuori saa rikostuomion, se on jo sanana ja papereihin jäävänä merkintänä ihan eri luokan seuraus kuin esim. jälki-istunto.
Siirto toiseen kouluun toimisi varmaan monessa tapauksessa. Kouluista valitetaan, että se on hankalaa, kun ei löydy kouluja jonne kiusaajia voisi siirtää varsinkin jos heitä on useita. En usko että se voi aina olla niin hankalaa. Se olisi kiusaajalle kuitenkin aika raskas seuraus, kun joutuu omasta porukasta pois, ja siinä tapauksessa kiusatun ei tarvitsisi siirtyä.
Kiusaajan siirto toiseen luokkaan olisi tarpeen ainakin silloin, jos kiusattu kokee, ettei halua työskennellä enää hänen kanssaan. Kouluväkivalta on usein raakaa pahoinpitelyä tai vakavaa henkistä väkivaltaa. Ei aikuisiltakaan odoteta, että jaksavat tehdä ryhmätöitä silmätysten pahoinpitelijänsä kanssa. Jos joku työkavereista olisi pahoinpidellyt tai jatkuvasti solvannut yhtä työntekijää, ja asia todettaisiin esim. työterveyshuollossa tai rikoksen ollessa kyseessä oikeudessa, niin kyllähän työnantaja velvoitettaisiin järjestämään ainakin eri työtilat heille jatkossa, ettei uhrin tarvitse stressaantua.

Lue lisää

Jatkan vielä tähän "olisi siis parempi suunnata seuraamukset suoraan nuoreen itseensä. Jos hänellä on omia työansioita, häneltä voidaan periä korvauksia. " Korvaukset voitaisiin ehkä määrätä odottamaan aikaa, kun nuorella alkaa olla omia ansioita. Siten ne menisivät hänen omasta "pussistaan" eikä vanhemman. Sellainen lasku odottamassa ensimmäistä kestyöpalkkaa muistuttaisi, ettei kannata kiusata. - Jos vanhempi joutuu ne maksamaan, niin siitä tulee sellainen "mutka" joka vaan pahentaa ongelmallisia perhesuhteita, jotka ovat kiusaamisen perussyynä, eikä nuori opi ottamaan itse vastuuta.

Anonyymi kirjoitti:

Jatkan vielä tähän "olisi siis parempi suunnata seuraamukset suoraan nuoreen itseensä. Jos hänellä on omia työansioita, häneltä voidaan periä korvauksia. " Korvaukset voitaisiin ehkä määrätä odottamaan aikaa, kun nuorella alkaa olla omia ansioita. Siten ne menisivät hänen omasta "pussistaan" eikä vanhemman. Sellainen lasku odottamassa ensimmäistä kestyöpalkkaa muistuttaisi, ettei kannata kiusata. - Jos vanhempi joutuu ne maksamaan, niin siitä tulee sellainen "mutka" joka vaan pahentaa ongelmallisia perhesuhteita, jotka ovat kiusaamisen perussyynä, eikä nuori opi ottamaan itse vastuuta.

Lue lisää

Kiitos kirjoituksesta.

Anonyymi kirjoitti:

Joskus vuosikymmeniä sitten koitin käydä terapeutilla mutta se oli mulle väärä tyyppi. Kallis veloitus ja tyyppi veti kolmea työtä samaan aikaan ja meinasi nukahtaa siellä kuunnellessaan mun jorinoita niin lopetin siihen.

Ei siitä varmaan haittaa olisi vatkata noi vielä läpi, mutta kun suosia on jo 54 niin taitaa jäädä tekemättä. Tällä latauksella mennään todennäköisesti loppuun asti.

Lue lisää

"Ei siitä varmaan haittaa olisi vatkata noi vielä läpi, mutta kun suosia on jo 54 niin taitaa jäädä tekemättä."
Olen pahoillani siitä mitä olet joutunut kokemaan, koulukiusattuna ja kotonakin:)
Itse olen käynyt terapiassa ja löydettyäni oikean tyypin siitä oli valtavan paljon apua. (Kaikki terapeutit eivät ole yhtä kalliitakaan.) Ehkä sinun kannattaisi vielä harkita terapiaan hakeutumista kun mietit...- Olen itsekin entinen koulukiusattu. Anonyymi 19:29

Timmyy kirjoitti:

Kiitos kirjoituksesta.

Kiitos itsellesi.

Anonyymi kirjoitti:

Ilman muuta, minustakin, jonkinlainen rikosvastuu. En tosin tiedä olisiko rahakorvaukset paras keino, ehkä se hillitsisi, mutta kun ne nuoret eivät kuitenkaan saa niitä maksetuksi ja joutuvat sitten ulosottokierteeseen ym. , mistä eivät välttämättä opi mitään. Jotta rahalla voisi korvata jotain tekemäänsä pahaa, pitää ensin olla omassa omistuksessa sitä rahaa, tai reaalinen keino ansaita sitä. Ja näitähän nuorella ei vielä ole. Heti kun on (kun hän käy töissä) rahakorvaus olisi mahdollinen ja ehkä tehokaskin. - Se että vanhemmat joutuisivat maksamaan ei kohdistu nuoreen itseensä suoraan, ja vaikutus riippuu silloin eniten siitä millaiset välit hänellä on vanhempiinsa, ja sitä ei voi kukaan tietää.
Osa kiusaajista on syrjäytyneitä nuoria, jotka eivät edes kuvittele menevänsä koskaan "oikeisiin" töihin... Ovat ikään kuin jo menettäneet ne mahdollisuudet.

Jonkintyyppinen rikosvastuu pitäisi kyllä sommitella alaikäisillekin. Sellaista mallia ei tällä hetkellä vielä ole. Nykyään joissain kouluissa kutsutaan poliisit kertomaan ennaltaehkäisevästi luokille kiusaamisen seurauksista, ja että kiusaaminen voi täyttää rikoksen määritelmän. Poliisi tiedottamassa on minusta hyvä, koska se tuo heti kaikille käsityksen missä mennään, että asiaan liittyy lainsäädäntöä ja että vaikka nuori ei olekaan ikänsä vuoksi käytännössä rikosvastuussa, hänen tekemisensä ovat silti rikoksia jos ne täyttävät kriteerit.
Minusta kun mietitään tapoja, joilla nuorille voi asettaa tiukat rajat, se pitäisi tehdä yhteistyössä poliisin ja juristien kanssa. Kasvatusasiantuntijat ja psykologit ym. yksin eivät pysty siihen, kun heillä on vain näitä ns. pehmeitä keinoja. Eivätkä he ainakaan minun mielestäni ole yleensä riittävän tottuneita katsomaan asioita oikeudellisesta näkökulmasta. Ohittavat helposti oikeudellisen ja moraalisenkin näkökulman. Silloin kiusaamiseen puuttuminen muuttuu helposti "lässyttämiseksi" joka mahdollistaa loppupeleissä kiusaamisen jatkumisen.

Lue lisää

Se tuntuu ainakin kiusaajasta pahalle jos joutuu maksamaan kiusaajalle, että estäisi hyvin kiusaamisen, kun siitä kertoisi lapsille joka paikassa vielä että väärin ja siitä saa "sakkoja".

Anonyymi kirjoitti:

Ongelma taitaa monesti olla se, ettei vanhemmilla ole auktoriteettiä ja/tai eivät vaan pysty toimimaan vanhempina, omien ongelmiensa vuoksi.

Itse olen kasvanut sellaisessa taloudessa jossa lasten tekeminen oli täydellinen vahinko ja vanhemmilla ei ollut minkäänlaista kykyä pitää lapsistaan huolta. No, minusta ei tullut kiusaajaa vaan olin kiusattu. Mitä kaikkea muuta ongelmaa tuo onkaan sitten tuonut elämääni, olen vain repalainen ihmiskuori joka hengittää ja syö, päivästä toiseen.

Lue lisää

Pitäis olla jokin älykkyystesti vanhemmilla ja geenien määritys ennenkuin voivat lisääntyä.

Ettei ihan tyhjäpäät ylipäätänsä lisääntyisi.

Anonyymi kirjoitti:

Pitäis olla jokin älykkyystesti vanhemmilla ja geenien määritys ennenkuin voivat lisääntyä.

Ettei ihan tyhjäpäät ylipäätänsä lisääntyisi.

"Pitäis olla jokin älykkyystesti vanhemmilla ja geenien määritys ennenkuin voivat lisääntyä.

Ettei ihan tyhjäpäät ylipäätänsä lisääntyisi."

Joskus tuntuu että akateemiset ihmiset laskelmoi ja miettii sitä lasten tekoa pitkään. Koulujakäymättömät puksauttaa viis lasta, oli toimeentuloa tai ei.

Joku ajokortti tohon touhuun olisi hyvä saada.

A-kortti oikeuttaa yhteen lapseen
B-kortilla saisi jo 2-3 lasta
C-kortti olisi lestadiolaisille

Anonyymi kirjoitti:

Pitäis olla jokin älykkyystesti vanhemmilla ja geenien määritys ennenkuin voivat lisääntyä.

Ettei ihan tyhjäpäät ylipäätänsä lisääntyisi.

Opettajille pitäis saada keinoja enemmän. Tästä kansalais aloitetta. Luokan häirikkö voi saada koko luokan fokuksen muuhun kuin oppimiseen ja näin ollen voi pilata usean lapsen koko loppu elämän. Kun mennään siihen cooliin häiriköintiin mukaan eikä enää opiskella. Sit saadaan paskat paperit eikä opiskelu amiksessa enää kiinnosta. Kun ilman luokan häirikköä hän voisi olla kuuden ällän oppilas. Kyse on oikeesti ihmisten koko loppu elämästä..

Juuri näin.