Onko sitä olemassakaan? Sehän meni jo ja on siis menneisyyttä. Vain suuremmassa mittakaavassa voidaan sanoa olevan jonkinlainen "tämä hetki" siinä alkuräjähdyksen ja loppurysähdyksen välissä.
Tämä hetki
Anonyymi
34508
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 34
Vanhimmat
Jos tarkoitat "NYT", sitä ei ole olemassa.
Hetki tuntuu eri pituiselta kuin NYT, joku voisi sanoa " tämä hetki tuntuu
hienolta", tarkoittaen vaikkapa kaunista auringon laskua.
NYT on amerikkalaisessa common sense ajattelussa ajan ominaisuus.
Sen oletettu pituus on ties mitä, sitä ei ole koskaan havaittu, eikä
NYTin menneisyydeksi muuttumista ole havaittu koskaan.
Suomalainen arkikäsitys ajasta on erilainen, indoeurooppalaisilla ja
toisaalta suomalaisugrilaisilla kielillä on erilainen aikakäsitys.
Kuka tietää tarkemmin, kertokoon.
Se om olemassa mutta ainoastaan vain jos tartut siihen. Carpe diem!
Ei vaan päinvastoin, vain jos et tartu mihinkään etkä pidä kiinni mistään, elät ajattomuudessa ja siten "nykyhetkessä". "Nykyhetki" on ajattelun tuolla puolen
Tarttukaa vaan rohkeasti illuusioihin. Ei tarvita kuin kamera sen todistamiseen, että kaikki hetket ovat menneisyyttä.
Parasta olisi keskittyä hengitykseen
Ei siis ajattele mitään erityistä
Tyhjä taulu
Siihen sitä sitten tulee
Aatoksia joskus myöh ehkä
Vähitellen aikaa pidennetään
Rennosti
Ei tarvitse kuin katsoa tähtitaivasta, joka on myös tavallaan vanha kuva. Jopa lähimmän tähden valo on 8 minuuttia vanhaa, eli emme näe sitä kuin viiveellä.
Kauemmat kohteet ovat todella vanhoja ja monet ovat jo ikuisesti kadonneet, vaikka valo vielä näkyy. Sama toimii myös pienemmässä mittakaavassa. Edes satelliitit eivät ole samassa ajassa maan matojen kanssa. Ihminen luulee elävänsä tässä hetkessä, vaikka soluja kuolee ja uusia syntyy joka hetki. Niilläkin on kaikilla eri aika, kuten kaikella. Ihminen ei ole vanhempana se sama tyyppi joka joskus syntyi ja milloin muuten oikeasti syntyi? Syntymäpäiväkin on yksi illuusio. Olit syntynyt jo kauan sitten.
" Ei tarvita kuin kamera sen todistamiseen, että kaikki hetket ovat menneisyyttä."
Tuollainen todistus on mahdottomuus. Jos kaikki hetket olisivat menneisyyttä, kameralla ei saisi kuvaa siitä, koska kameran kuva muodostuu nykyhetkessä.
Menneisyyden "kuvassa" ei varmaankaan näkyisi mitään.
"Tuollainen todistus on mahdottomuus. Jos kaikki hetket olisivat menneisyyttä, kameralla ei saisi kuvaa siitä, koska kameran kuva muodostuu nykyhetkessä."
Kameralla saa kuvan siksi, että informaatiota kuljettavat fotonit ovat vanhoja,
siis tieto on vanhentunutta.
Näiden fotonien kaappaus tapahtuu kamerassa sen 0.01 sekunnin aikana jolloin
suljin on auki, sitten vielä filmin tai kennon reagointiaika, kuva ei muodostu
nykyhetkessä, kun sellaista ei ole.
Kuvia saa koska nykyhetkeä ei ole, eikä ole menneisyyttä siinä mielessä kuin
vastaaja olettaa. On vain eri-ikäisiä fotoneita.
Kuva syntyy aina nykyhetkessä. Niin kuin kerroit siinä hetkessä, kun fotonit osuvat kameran kennoihin.
Kamera ei voi siis todistaa, että kaikki hetket olisivat menneisyyttä. Tietenkin itse kuva sisältää jo hieman sitä ennen ilmenneen olosuhteen, koska fotoneilta kuluu aina aikaa kulkea kameran kennoihin. Kuva silti muodostuu sillä nykyhetkellä, kun fotonit osuvat kennoihin.
Fotoneilla ei ole mitään ikää, ainakaan siinä mielessä kuin käytät käsitettä.
Nykyhetkellä tarkoitat ilmeisesti eri asiaa kuin mitä NYT on, menneisyyden
ja tulevaisuuden erottajana, nykyhetki voi olla hyvin "paksu", joten on vaikea
sanoa koska menneisyys alkaa.
Kuvan voi sanoa syntyvän nykyhetkessä, mutta ei NYT:issä, aistimusten
hitaan käsittelyn takia näemme vain menneisyyden tapahtumia.
Vaikka kamera on nopeampi, tilanne siinä on sama kuin aistimuksessa,
NYT:iä ei tavoiteta. Näemme kuvassa vain "menneisyyden" asteita.
Fotonit kantavat informaatiota, todellisuuden fotonit ovat syntyneet eri
hetkillä, joten ne kantavat synnyinhetkensä informaatiota.
Astronomit ja tähtiharrastajat tietävät tämän, he näkevät vanhoja fotoneita.
Tähtiä katseltaessa katsotaan menneisyyteen, ei siihen menneisyyteen
mitä sinä tarkoitat , vaan vanhoja fotoneita.
Tässä NYT ei tarkoita huutamista, vaan erikoista aikaan liitettyä piirrettä,
jonka sanotaan erottavan menneisyyden ja tulevaisuuden,
En lainkaan puhunut kuvassa näkyvästä, sillä sinä argumentoit aiemmin: " Ei tarvita kuin kamera sen todistamiseen, että kaikki hetket ovat menneisyyttä."
Tämän argumentin kumosin, koska kuva muodostuu NYT-hetkessä. Se ei voi muodostua missäään muussa hetkessä. Eri asia tästä on, että kuvassa varmastikin näkyy "menneisyyttä", koska (niin kuin jo edellä totesin) tietenkin itse kuva sisältää jo hieman sitä ennen ilmenneen olosuhteen, koska fotoneilta kuluu aina aikaa kulkea kameran kennoihin.
Menneisyyttä sisältävä kuva ei todista sitä, mitä väitit sen todistavan. NYT-hetki on olemassa ja kuva muodostuu siinä, vaikka meille se kuva onkin jo "vanha".
En voi ottaa kunniaa tuosta aloituksesta, vaikka se onkin
teknisesti näppärä. Itse en olisi käyttänyt menneisyys
ilmaisua, koska se ei mielestäni ole ajan ominaisuus.
Kamerat käyttäytyvät kuin pienet aikakoneet, jo linssiryhmä
pudottaa fotonien nopeutta, muu elektroniikka vielä lisää.
Jo valotusaika sotkee koko NYT-hetki kehitelmän, se voi olla
sekunnin tuhannesosia tai jopa vuorokausikaupalla.
NYT-hetki karkaa kauas noilla ominaisuuksilla.
Pelkkä fotonien iskeytyminen kennoon ei taida riittää,
pitäähän siitä syntyä kuva, muuten fotoneja voisi kerätä
ämpäriin, jos pohjaan iskeytyminen olisi olennaista.
Kaikkein lähimmäksi NYT-hetkeä päästään erikoismenettelyllä,
sekin on ideaalitapaus, taitaa olla paras kameralla kuvattu
NYT, niin jos NYT olisi todella jotenkin olemassa.
Osta kymmeniä täsmälleen samanlaisia kameroita, sijoita ne
kuvauspaikan sisään ja ympärille tasaisesti.
Hanki korkealaatuinen atomikello ja sijoita se paikan keskelle.
Kytke kamerat niin, että atomikello laukaisee ne täsmälleen
samaan aikaan.
Hanki fotogrammetria-ohjelma ja liitä sillä kaikki kuvat yhteen
niin että kuvauspaikka tulee omana kokonaisuutena näkyviin.
Sen jälkeen voit liikkua kuvauspaikalla tietokoneen näytöllä
aivan kuin olisit siellä.
Miksi tämä olisi lähinnä NYT-hetken kuvaa, eihän siinä NYT
kuitenkaan näy mitenkään?
NYT ei tietenkään ole sen ajanhetken ominaisuus, vaan lähinnä
se, että kaikilla kuvilla on samanaikaisuus-suhde kuvauspaikan
fotoneihin.
Koko kuvauspaikka on taltioitu fotonien valaisemana täsmälleen
samanaikaisesti.
Tähtitieteilijät käyttävät samaa tekniikkaa, kun he ottavat
kuvan kohteesta kaukana toisistaan olevilla teleskoopeilla.
Ihan hyvä menetelmä kartoittaa jokin kohde kattavasti. Kuvien sisältö on silloinkin tietenkin samaa menneisyyttä kuten jo edellä todettu.
Mutta kuva muodostuu nyt-hetkessä ja se on tosiaankin prosessi eli täsmällisempi ilmaisu olisi nyt-hetkien ketju/sarja, jossa kuva muodostuu. Kamera ei siis todista väittämääsi "että kaikki hetket ovat menneisyyttä."
Todistukseksi tarvitsisit jotakin enemmän ja ilmeisestikin sinun pitäisi myös kehitellä uudenlaista suhteellisuusteoriaa tms. jolla ajan kulkua ei olisikaan, vaan todellisuus olisi jotakin mystistä "menneisyyttä". Vaikea sanoa, miten olet ymmärtänyt ajan kulun virheellisesti.
Kuten sanoin aikaisemmin, en ole kirjoittanut kaikista hetkistä
menneisyytenä, joku muu joka ei jatkanut asiaa, olen tullut mukaan
vasta 31.05.2021 16:01, kun kommentoin kuvan ja nykyhetken
suhdetta, näkökulmasta ettei nykyhetki ole ajan ominaisuus.
Kameralla on oma pieni roolinsa aikakoneena, kun kuva muodostuu kennoon,
fotoni ei sisällä mitään infoa kuvan muodostumisesta, fotonille on sama vaikka
törmäisi ämpärin pohjaan. Kameran koneisto tekee kuvan fotonin infosta.
Aikaisemmin olet pidätellyt itseäsi ja säästellyt nyt-hetken kuvan tulemiseen,
nyt sitten täytät kameran nyt-hetken sarjoilla, tämä linjaus on tuttu
presentismistä, joka väittää että on vain nyky-hetki.
Täsmennetään aikakäsitystäni.
En pidä amerikkalaista käsitystä past-present-future ajan ominaisuutta
oikeana, vaikka sitä opetetaan jo amerikassa alakoulutasolla.
En kannata presentismiä NYT-hetken ainutlaatuisuudesta.
En kannata todellisuuden "menneisyys" kommenttia.
Katson, ettei NYTtiä voi todistaa mitenkään.
En usko, että on ajan kulkua, eihän suhteellisuusteoriakaan esitä sitä.
Aikateorioita on muitakin kuin NYT-hetken varaan perustuvia.
On ehkä "parempi" keino "todistaa" nyt-hetki, sanot ääneen seuraavaa,
" Kun sanon, nyt on nyt, silloin on nyt."
Asia on aika samanlainen kuin termi "tässä", se ei kuitenkaan ole avaruudelle
mitenkään erikoista, eikä "nyt olen tässä" ilmaisussa ole mitään tärkeää
todellisuuden kannalta.
Nyt on silloin kun sanot sen, ei sen ihmeellisempää.
,
"Katson, ettei NYTtiä voi todistaa mitenkään."
Niin ei voikaan. Olen samaa mieltä. Sitä ei myöskään tarvitse todistaa, koska se oletetaan tunnetuksi.
Niin, common sense ajattelussa.
Ja tietysti presentismissa.
Ei näköjään suhteellisuusteoriassa.
Kokeita on lisää.
Mene täysin pimeään huoneeseen ja huomaat että kulkevan ajan
prosessointi loppuu siihen paikkaan. Myös muissa erikoisissa
tilanteissa saadaan sama aikaiseksi, näihin on kuollut ihmisiä kun
aivot menettävät otteensa tilanteeseen.
B.Russell kirjoitti kerran,
"Haluaisin tutkia aikaa, mutta siihen pitäisi tutkia muistia ja
osata jokin afrikkalainen kieli, jossa ei ole aikamuotoja."
Siinä on pitkään aikaa tutkineen miehen kommentti, muistin ymmärtää
helposti, mutta tuo kieli vaatimus onkin erikoisempi, mitä mieltä olet
mitä hän tarkoittaa sillä ?
Et pääse irti tuosta jumitilasta niin kauan kuin ajattelusi on sidottu aikaan, sekä sen "liikkeeseen".
Se, että tiedostat parasta aikaa tapahtuvan, on sitä nyt-hetkeä. Ne tapahtumat, joita et enää havaitse, mutta muistat, on menneisyyttä. Sen, minkä voit olettaa kohta tapahtuvan, on tulevaisuutta. Ja tässä kohdassa jumiudutaan aikasidonnaiseen ajatteluun, joka rajoittaa mahdollisuuksia käsittää tai kokea havaittua ja tiedostettua aikakäsitteen ulkopuolella. Ja myös siksi, että aika on ainoa tapa tulkita ja määrittää tietoista kokemusta. Koska olet sidottu aikaan, mielessäsi "litistät" nyt-hetkeä aikajanalle kapeaksi ulottuvuudeksi ja pohdiskelet sen kestoa... onko se sekunnin mittainen, vai kymmenyksen mittain, vai triljoonasosa sekuntia, vai kvadriljoonasosa, vai olematon? Ajattelet siis koko ajan "ajan" nopeutta aikayksiköitten kautta.
Jos kykenet ajattelemaan tiedostamaasi aikakäsitteen ulkopuolella, alat päästä jyvälle miten ihmiset ennen aikakäsitteen keksimistä koki ajan kulun, kun ei ollut käsitteitä "tunti sitten", "viimeviikolla", "vartin verran" jne. Ei ollut nyt hetkeä, ei menneisyyttä, ei tulevaisuutta, vaan yksinkertaisesti kyky tiedostaa tapahtuneet asiat, nyt tapahtuvat asiat, sekä oletetut kohta tapahtuvat asiat. Tässä siis tullaan aiheeseen vaistomaisuus vs. käsitteellisyys. Meillä on hankaluuksia taantua ajatuksissa käsitteiden ulkopuolelle, jotta ymmärtäisimme niiden luonnon ja merkityksen ns. kolmannen osapuolen silmin.
Martin Heidegger käsittelee kuvailemaasi kokemusta *sillensä jättämisessä*.
Eksistentialismissa perimmäinen (so. fundamentaalinen) todellisuus ilmenee itsessään itsensä paljastaen. Käsitteet luodaan tähän päälle ajattelun apuvälineiksi.
Se onko mitään hetkeä sinulle olemassa, riippuu siitä oletko ylipäänsä olemassa.
Oma olemassaolo on varmennettava ensin. Näin raksamiehenä suosin suoraviivaista toimintaa: Ota kunnon vasara käteen ja iske sillä täydellä voimalla etusormeesi. Jos et uskalla tehdä tätä, olet toki olemassa yhdessä ulkomaailman vasaran kanssa ja huomaat myös että ulkomaailma sellaiseen on olemassa.
Jos taas jysäytät vasaran etusormeesi voimalla filosofian nimeen, olet vain puhdasverinen hullu. Mutta kipu tässäkin tapauksessa todistaa olemassaolosi välttämättömyyden.
Vasaralla sitä konkreettista filosofiaan tehdään.
Descartes oli täysin väärässä.
Missä on määritelty tämän hetken pituus ja se, mitä se sisältää? Jotta ei tehdä asiasta sen vaikeampaa, itse määrittelisin sen niin, että siihen kuuluu aina osa menneisyyttä, määrittämätön rajapinta joka jakaa menneuisyyden ja tulevaisuuden, ja vähän tulevaisuutta.
Voisi sanoa että kaikki hetket ovat läsnä mutta eivät ajankohtaisia.
"Tämä hetki" on jatkuvasti läsnä. Ei se mihinkään mene. Siksi sitä sanotaankin nimellä "tämä hetki". Tässä hetkessä tapahtuvat tapahtumat siirtyy aikajanalla menneisyys -puolelle. Toisaalta jos jokin asia on läsnä tässä hetkessä pitkään, siitä ei tule menneisyyttä niin kauan kuin se on läsnä tässä hetkessä. Käytännössä siis aloittajan kommentiss "tämä hetki" esiintyy aikayksikkönä. Ne elävät vain niille määrätyn ajan ja siirtyvät menneisyyteen. Esim kuluva sekunti on seuraavan alkaessa menneisyyttä. Mutta asia, ilmiö tms. on "tässä hetkessä" niin kauan kuin sen havaitsee. Kun se lakkaa olemasta läsnä tässä hetkessä, sen voi muistaa olleen siinä tietyssä hetkessä aikajanalla = menneisyys. Luonnossa ei ole menneisyyttä, nykyisyyttä ja tulevaisuutta, vaan peruuttamattomia muutoksia. Näitä mitataan ajalla.
Aika erikoista hetkeilyfilosofiaa, ainakin ajan ongelman suunnasta.
"Luonnossa ei ole menneisyyttä, nykyisyyttä ja tulevaisuutta, vaan peruuttamattomia muutoksia. Näitä mitataan ajalla."
Olisiko tuossa mielenkiintoisin osa, mitä siis on mailmassa?
Mitä siis on aika, jonkilainen käyttökelpoinen määritelmä riittää, ei tarvitse
olla mikään supertieteellinen.
"Mitä siis on aika..."
Aika on ihmisen keksimä sovellus, jolla voidaan kielellisesti ja sisällöllisesti ilmaista jonkin tapahtuman kesto, tai jokin ajankohta aikajanalla. Nyt meillä on sekunnit ja sen osat, sekä minuutit, tunnit, päivät, viikot, kuukaudet, vuodet, epookit, menneisyys, nykyisyys, tulevaisuus... Kaikki tämä on aikasovelluksen kehitystä ja jokainen niistä on aikajanalla esiintyvä yksikkö, joilla voidaan mitata tapahtumia, sekä sijoittaa niitä eri kohtiin.
Aika perustuu inhimilliseen kykyyn, eli tapahtuman keston tunnistamiseen, joka perustuu kehittyneeseen muistiin. Jotta tapahtuman kesto voidaan kielellisesti ilmaista jollain täsmällisellä ja ymmärrettävällä tavalla, täytyy keksiä siihen keino. Niinpä ihminen kaksi ajan ja sen yksiköt, sekä käyttötavat. Näin vaistonvarainen kokemus, eli "tapahtumien ja muutosten keston tunnistaminen" muuttui "aikakäsitykseksi". Koska ajasta muodostui vakiintunut ja ainoa tapa käsitellä tapahtumien kestoa ja ajankohtia, ihmiset oppi näkemään ja kokemaan ajan "osana universumia". Mutta eihän sitä aikaa siellä oikeasti ole, aivan kuten ei ole pituutta, painoa, nopeutta, valoa, ääntä, evoluutiota jne. Kaikki, siis ihan kaikki, mitä tiedämme, on meidän itsemme nimeämää ja määrittelemää. Sitä on kehitys, mutta siinä mielessä se on hullunkurista, ettei ihminen aina käsitä elämää ja luontoa käsitteen ulkopuolelta, vaan sen "sisältä". Näin juuri esim. ajan kanssa.
Mitään muuta ei ole olemassa kuin tämä hetki. Kaikki olemassaoleva muodostaa tåmän hetken mutta ei mitään muuta. Olemassaolevaa materiaa ei siis enää ole menneissä ajanhetkissä vaan ainoastaan nykyhetkessä.
Aika epätyydyttävää ajan ongelman suhteen, kaikki on vain täynnä nythetkeä.
Hiukan sama kuin avaruus olisi täynnä, aikaisemmin mainittua, "tässäyttä".
Olisiko jokin koe, joka toisi nämän nykyhetken esille, ettei se olisi vain
abstraktinen kehitelmä.
Edes jokin ajatuskoe, jos ei muuta löydy.
Mikä olisi sitten käytännöllinen ajan määritelmä, muuta kuin nythetkien
päättymätön ketju, siis jotain sellaista mitä voisi kokeilla ja käyttää.
"Tämä hetki" on vain kielellinen ja ajallinen kuvaus tilanteesta, jonka ihminen tiedostaa tapahtuvaksi, menneen ja tulevan välissä. Mitään "tätä hetkeä" ei kuitenkaan ole luonnossa olemassa.
Aika ei ole mitattava alkeishiukkasen ominaisuus, kuten paikka, liikemäärä, massa, jne. Hiukkasesta riippumatta aika on aina sama nykyhetki tai mittauksen ajanhetki.
Kaikki materia on aina nykyhetkessä. Menneitä ja tulevia hetkiä ei ole olemassa edes tyhjinä avaruuksina. Tilannetta voisi verrata simulaatioon jossa keskusmuistissa säilytetään vain yksi kopio simulaation sisällöstä eikä luoda valtavaa määrää uusia kopioita sitä mukaa kun simulaation aika kulkee eteenpäin.
Simulaatioajatus on hyvä, sitä voisi kehittää hieman, simulaatio
todellisuudesta, jossa on yksi tiedostava ihminen.
Ihminen voisi kuvata toimintaansa simppelisti näin:
- nyt löysin ruokaa,
- nyt satutin jalkani, yms.
Kuulostaa kahdeksanvuotiaan aineelta, asia tullee esille.
Kun tämä ainoa ihminen kuolee pois, jäljelle jää todellisuus, jolla ei
ole tietoisuutta tässä simulaatiossa.
Todellisuus kuvattaisiin suunnilleen samalla tavoin kuin luonto-ohjelmien
selostukset, siellä ei olisi subjektiivisia " nyt olin ....." kuvauksia, vaan lähinnä,
"leijonat ovat etsineet ruokaa lähiseudulta, nautalauman lähestyminen.."
tai vastaavaa historiaohjelmien selostustyyliä, missä kuvataan tapahtumia
ja niiden suhteita.
"Nyt" -kuvaukset ovat lähinnä subjektiivisia kokemuksia, taas luonnon
itsensä , jos näin voi sanoa, olisivat esiintyviä tapahtumia ja niiden ajallisia
suhteita.
Tämä lähestyy fyysikkojen maailmankuvaa, jossa todellisuus muodostuu
tapahtumista ja niiden suhteista.
Suhteellisuusteorian myötä ymmärrettiin myös se, että "tämä hetki" on voimassa vain yhdessä pisteessä kerrallaan. Yksikäsitteistä samanaikaisuutta ei ole mahdollista määrittää kahdessa eri paikassa. Se tilanne on suoraa seurausta siitä, että valon nopeus on jokaisen havaitsijan mielestä aina samansuuruinen havaitsijan omasta liiketilasta riippumatta.
Suhteellisuusteoria kuvaa kvanttifysiikkaa täysin väärin, ja ei ole validi perimmäisen todellisuuden kuvaus.
Havaintojen perusteella erityisellä (suppealla) suhteellisuusteorialla kuvaa varsin hyvin ajan ja makroskooppisten ilmiöiden tapahtumista eli sitä ei ole onnistuttu kumoamaan.. Kvanttimekaniikassakaan ei ole erityisen suhteellisuusteorian kannalta ongelmia. Itsekin olen joutunut opiskelemaan suhteeellisuusteoreettista kvanttimekaniikkaa Björken-Drellin mukaan:
https://www.amazon.com/Relativistic-Quantum-Mechanics-James-Bjorken/dp/0072320028
Samanaikaisuuden mahdottomuus avaruuden eri pisteissä tulee esille jo erityisen suhteellisuusteorian kohdalla.
Suhtiksen ja kvanttimekaniikan ongelmat liittyvät yleiseen suhteellisuusteoriaan ja tarkemmin sanottuna gravitaation käsittelemiseen suhteellisuusteoreettisesti.
"tarkemmin sanottuna gravitaation käsittelemiseen suhteellisuusteoreettisesti."
piti olla "tarkemmin sanottuna gravitaation käsittelemiseen kvanttimekaanisesti".