Olin varmaan puolisen vuotta juomatta. Nyt on tullut "pikku" tapaturmia vähän väliä. Ihan jees menee juodessa, mutta tänään on taas olo ihan kamala. Kuvotuksen lisäksi olen henkisesti aivan loppu. Menetän hetkessä, sen mitä olen vaivalla saanut uutta elämääni. Mielihyvähormonit laskee alas ja masentaa.
Ikävöin häntä ehkä tällaisina päivinä enemmän, kuin muulloin. Olisi aika jo ihan oikeasti nähdä se tosiasia, ettei meistä tule paria. Nämä krapulamasennukset tekee kaipaamisesta tuskallisempaa. Miksi rakastan juuri sitä ihmistä, jota en voi saada elämääni? Olen rakastanut häntä ihan siitä ensi hetkestä lähtien, kun tutustuttiin.
Millä tavalla saan tunteet koteloitua jonnekin, niin että pystyisin taas elämään niiden kanssa? Miten voisin nähdä itseni jälleen riittävänä, kun hänelle en kelpaa? Tänään inhoan itseäni, kun sorruin juomaan. En saisi ottaa sitä ensimmäistäkään. Olen alkoholisti. Toivoton sellainen.
Ikävöin häntä ehkä tällaisina päivinä enemmän, kuin muulloin. Olisi aika jo ihan oikeasti nähdä se tosiasia, ettei meistä tule paria. Nämä krapulamasennukset tekee kaipaamisesta tuskallisempaa. Miksi rakastan juuri sitä ihmistä, jota en voi saada elämääni? Olen rakastanut häntä ihan siitä ensi hetkestä lähtien, kun tutustuttiin.
Millä tavalla saan tunteet koteloitua jonnekin, niin että pystyisin taas elämään niiden kanssa? Miten voisin nähdä itseni jälleen riittävänä, kun hänelle en kelpaa? Tänään inhoan itseäni, kun sorruin juomaan. En saisi ottaa sitä ensimmäistäkään. Olen alkoholisti. Toivoton sellainen.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Juomisella et sitä saa naista. Se nyt on ihan selvä asia.
Korkki kiinni. Kyllä se siitä taas lähtee.
Yritän. Ja sitten mietin tilanteita, milloin retkahdan. Näin erään tutun terassilla, kävin vaihtamassa pari sanaa ja hän pyysi seuraansa. Juttua riittää aina kun nähdään, koska olemme tavallaan hengenheimolaisia.
Ensin yksi ja sitten toinen (viimeinen). No ei jäänyt siihen. Joskus olen onnistunut, nyt en. En saisi ottaa sitä ensimmäistäkään. Ja vaikka onnistuisinkin sillä hetkellä repäisemään itseni tilanteesta, jää juomisen himo kytemään jonnekin.
Se on joko tai. Joskus onnistuin saavuttamaan vuosien raittiuden. Elämä oli silloin ihan toisenlaista. Pystyisinkö siihen vielä? Kun ei tämä juominen ole oikein se minun juttuni kuitenkaan. Kuten sanotaan; "mikään asia ei ole niin huonosti, ettei sitä saisi vielä huonommaksi viinalla." Niin totta. Joissain tilanteissa varmaan joudun vielä olemaan se poikkeava, joka ei juo. Mutta ei se haittaisi, kunhan vaan voisin katsoa taas itseäni peilistä.
On se mahdollista. Yritä vielä raittiutta.
Kiitos! :) Nin minä haluaisin elää. En halua tuhlata elämääni, se on lahja.
Voisitko ajatella niitä tunteita siten, että olet koskettanut itsessäsi syvään rakkauden tunteeseen, koska se ei sammu. Ja kääntää sen positiiviseksi voimavaraksi. Rakkaus on aina positiivista voimaa. Se pitää vaan kanavoida oikein. Jos tulee kanavoitua sitä väärin se kuluttaa. Pitää yrittää löytää oikea tapa elää sen kanssa.
Älä stressaa tuosta juomislipsahduksesta. Pää pystyyn. Yrität taas. Mikään ei oo pilalla. Siten elämä menee. Niin kuin pyörällä ajamaan opettelu. Kaatuu, nousee, kaatuu, nousee. Niin se menee ja se kuuluu siihen. Ei mitään katastrofaalista. Se että on ainoa joka ei juo ei oo helppoa, mutta siihen tottuu kyllä. Se tottuminen tapahtuu hiljalleen ajan kanssa.
Kiitos sinulle! Kyllä se rakkauden tunne on hyvää energiaa. Kun olen taas juomatta ja pitempään näkemättä häntä, pystyn kanavoimaan sen positiiviseksi voimavaraksi. Lähden elämään rakkaudesta käsin, niin asiat ovat paremmin.
Olen huomannut, että minusta tulee parempi puoli esiin, kun en häntä missään kohtaa. Joka kohtaamisen jälkeen kestää kauan aikaa toipua. En haluaisi kokea sitä enää, niin kuluttavaa ja kamalaa se on minulle ollut. Ei vaan ole helppoa päästä kokonaan irti ja sen ihan todellakin tarvitsisin nyt. Koitan rukoilla johdatusta tilanteeseeni.
Toi on niin totta. En juo. En ole alkoholisti. En vaan saa juomisesta mitään. Siitä tulee paha olo. Koskaan en ole sammunut tai muisti mennyt. Ikinä en ole neljää annosta enempää juonut. Useinmiten vaan yhden. Vaan siitäkin tulee huono olo. Siispä en enää ota sitä yhtäkään.
Sun pitää tehdä siten mikä on itsellesi parasta. Repäiset itsesi irti jos se on sun ololle parasta.
Olet varmasti jotenkin todella terve, kun et pysty juomaan. Se on hienoa. Itse totutin aivoni jo teininä alkoholiin. Haluan jättää sen elämän lopullisesti, ei se sovi minulle yhtään.
Kiitos, rukoilen voimia ja johdatusta siihen. Tuo ihmissuhde on ollut todellinen koetinkivi itselleni. Eikä ole edistänyt omaa hyvinvointiani tai terveyttäni, päin vastoin.
Se, että myönnät olevasi alkoholisti, on hatun noston arvoinen.
Vain sinä voit muuttaa elämääsi.
Kiitos :)