Oletko valmis kuolemaan?

Jos saisi nuo muksut ensin aikuisiksi huollettua, mutta periaatteessa ja jollain tasolla olen valmis koska vaan. En mä täällä ikuisesti kekkuloi kuitenkaan, aika on kun aika on. Voisin lainata Robbien biisistä Feel rimpsun.

"I don't wanna die
But I ain't keen on living either"

Näin täällä.

Olen valmis jo kuolemaan tv. 50v mies.
Varsikin silloin, kun on nähnyt oikein mieluista unta, niin todellakin tympii herätä, mielummin jäisi sinne unimaailmaan.
Ei elämä pääty kuolemaan, vaan jatkuu sen jälkeen jollakin tavalla, ei sitä muuten miettisi, mitä on kuoleman jälkeen, eivät eläimet sellaisia mieti.

Oikeastaan kyllä.

Sehän ei ole mun käsissä. Mutta se on miten elän. Jos tästä lähtö tulee kuin luteelle, niin en tuu kummittelemaan. 😄

Kaikki on tehty kuten parhaiten osaan.

Ja lapset on opetettu vahvoiks. Tyttö vähän haparoi, mutta kyllä sieltä aikamoinen eläjä vaan kasvaa. Ehkä hänkin tulee takas tänne, mutta kunhan katsotaan löytäisikö oikeasti oman tahdon ja tekemisen. 😊

Sitten kun kuolen vanhuuteen.

Olen yrittänyt tehdä jo etukäteen surutyötä elämän päättymisen takia ettei lähdön hetki olisi niin kamala mutta ei se helppoa ole. On kauheaa luopua kaikesta tästä mitä on ja mitä on ollut. Kaikki mitä on ajatellut ja tehnyt, pyyhkiytyy pois. Ihmiset eivät yleensä myönnä pelkäävänsä kuolemaa mutta kyllä minä pelkään, ihan kuollakseni.

Sitten kun elämä ei tunnu enää elämisen arvoiselta, olen valmis kuolemaan. Toivon, etten joutuisi kokemaan paljoa kipua ja särkyä ennen sitä. Haluaisin kuolla ns. Saappaat jalassa. Ensin tajunnan menettäen ja ikuiseen uneen sen jälkeen.

Oletko itse? Veikkaan, että et ole.

Meillä ihmisillä on elämän ja kuoleman vietit, jotka käyvät vuoropuheluansa läpi elämän. Joskus ihminen leikkii kuolemalla ja kuolemattomuudella, vaikka sen takana olisi aitoa pelkoa elämän päättymisestä ennen kuin on siihen todella valmistautunut. Silloin ihminen käyttäytyy holtittomasti ja riskialttiisti. Joillakin on death wish, piilossa kaiken arkijärjen ja tietoisuuden alla. Ihmiselle on yksinäisyydessäkin luonnollisempaa uskoa eloonjäämiseen ja auttajan saapumiseen. Silloin ei ole yksin.

Tuskin koskaan, kun elämästä tykkään ja aina jää asioita tekemättä ja kokematta. Vaan se tulee sitten kun se tulee. Ei sille mitään mahda.

Hyvin vaikea kysymys tuo.
Olen ollut hyvin lähellä kuolemaa kaksi kertaa elämässäni, ensimmäisen kerran alle 2-vuotiaana joten siitä en mitään muista. Meinasin hukkua ja tajuttomana nostettiin vedestä.
Toisen kerran rakas poikaystäväni yritti tappaa minut. Tämä oli hyvin traumaattinen tapahtuma ja muistan kuinka jossain vaiheessa ajattelin että nyt mä kuolen ja silloin olin purrut häntä käteen niin että veri valui.
Yritti kuristaa minut, ja sai sitten myöhemmin syytteen tapon yrityksestä sekä tuomion. Sairaalassa mitattiin 6 cm kuristusjäljet kaulassa poliisiraporttia varten.
Silloin kyllä taistelin hengestäni raivokkaasti. Sellaisessa tilanteessa itsesuojeluvaisto raivaa kaiken muun tieltään.

Sairaalassa työssäni näen kuolemaa kohti kulkevia ihmisiä, ja hyvin usein nämä ihmiset ovat tehneet sovinnon elämänsä ja kuolemansa kanssa. Ovat rauhallisia ja jopa seesteisiä. Iästä riippumatta.
Sitten on tietenkin niitä jotka taistelevat viimeiseen asti vastaan ja ovat ahdistuneita.

Itse en kuolemaa pelkää, koska mitään pelottavaa siinä ei ole. Tietenkin se, että se on niin täysin tuntematon mysteeri herättää valtavaa kunnioitusta. Ei turhaan sanota Suureksi Tuntemattomaksi.
En myöskään toivo kuolemaa. Haluan elää ja valtavasti on halua nähdä ja kokea vielä paljon.

On hyvä elää niin että kuolisit tänään, silloin elät ja nautit kuin viimeistä päivää. Ja nauttimisesta kaikki tykkää.
Taivaassa sinulla ei ole kehoa, joten ota siitä kaikki ilo irti.

No en todellakaan ole. Varmaan sitten jos elämä käy kipujen tai jostain muusta syystä sietämättömäksi, eikä toivoa paremmasta ole. Eutanasia lailliseksi.

W.

Olet itse valmis, aloittaja?

Ei kai sitä koskaan ole valmis, mutta ei sitä päivää voi etukäteen ennustaa milloin täältä kutsuhuuto käy toisiin universumeihin. Siksi kannattaa päällimmäisenä elää päivä kerrallaan ja toiseksi niin, että yrittää tehdä edes jotenkin hyviä valintoja elämässä (terveyden kannalta hyviä valintoja, niin paljon kuin pystyy ja on mahdollista). Sitähän ei sitten tiedä, vaikka jo huomenna jäisi auton alle, jos lähtee liikenteeseen tai vaikka liukastuu kylpyhuoneessa ja lyö päänsä ja se on siinä. Itse menasin kerran tukehtua kaalikääryleen riekaleeseen ja jos en olisi saanut sitä ryittyä ja vedettyä pois, olisin luultavasti kuollut. Niin pienestä elämä voi olla joskus kiinni.

En ole valmis! Ehkä joskus kun 100v ylittyy - tai vähän aiemminkin, jos todella huono terveys.

- Sheena

Ap. Elämäsi maanpäällä voi loppua,kuin meillä jokaisella ajallaan loppuu. Mutta olemme ehtymätöntä energiaa. Kuolema on aina uusi syntymä johonkin. Kun maanpäälle synnyit,kuolit jossakin toisaalla. Olet kokenut kuoleman ja syntymän jo äärettömän monesti . Mikään ei ole enään uutta. Kaikki on tuttua. Kohtaa kuolema kuin vanha ystävä,sillä sitä kuolema on. Turvallinen kotiin paluu hetkeksi. Paluu alkujuurille. RAKKAUTEEN.💗

Itselläni ei varmasti ole huono terveys koska harrastan pyöräilyä aika paljonkin, nyt varmaankin pitäisi tehdä joku yli 10km lenkki, pitäisi käydä hakemassa jotain tavaroita mökille vietäväksi mitä ei sieltä paikasta helpost6i saa, niin isojen kauppakeskusten luona juttuja..

Tottakai olen, mutta koska olen Jumalaan uskova ihminen, ei ole minun käsissäni tuollainen asia sitten milloin kuolen...

Jos mun aikani lähteä on tullut, olen siihen valmis, ja toisaalta se osittain olisi ehkä helpotuskin, vaikka en kuolla haluakaan. Jos lähdön hetki siirtyy pitkälle tulevaisuuteen, kuten toiveissa on, ei sekään mikään kauhistus ole. Kunhan lähtö on nopea ja tuskaton. Se päivä koittaa sitten kun koittaa.

Olen valmis. Toki suru ja haikeus iskisi jos ilmoitettaisiin että kuolen tänään. En pidä itseäni niin merkityksellisenä että elämisellä olisi väliä.

Loputon unohdus, ilman menneisyyden haamuja - se sopii minulle. En usko että minuus säilyisi kuoleman jälkeen ja se on jopa lohduttavaa. Kuolema on armahdus elämästä ja kuin kauan kadoksissa ollut ystävä. Ilahduttava jälleentapaaminen lempeän ystävän kanssa.

Toivoisin että kuolemani olisi hyvä ja nopea, etten joutuisi kovasti kärsimään. Mutta vaikka joutuisinkin kitumaan, on koko elämäni ollut muutoinkin kuin hiekanjyvä aavikolla niin kuolemani olisi vain murto-osa siitä.

Olen syntynyt elääkseni ja elän kuollakseni.

Olisin valmis siihen että jos ilmoitettaisiin tarkka päivämäärä, sitten voisi järjestellä asiat ennen lähtöä hyvin eikä tulisi yllätyksenä kenellekään.

-harmiseikirj-

Arkkienkeli Gabriel noniin: https://fi.wikipedia.org/wiki/Gabriel

Aloitukseen voisi katsella myös toisella näkökulmalla.
Oletko valmis syntymään koska olet tavallaan tallannut elämääsi puolikuolleena tajuamatta edes sitä miten elämään tulisi suhtautua:)
Zombi...

AsianVierestä

Niin, ehkei voi sanoa että olis valmis vaan ymmärrys on jotenkin sellainen kuin mihin tahansa uuteen elämässä. On otettava sellaisenaan kuin eteen tulee, turhia murehtimatta.
Ainut asia mikä pelottaa on kivut, jos joutuu kitumaan loppuajan, toivoa sopii ettei tarvi.
Ei kivun sietäminen ketään paremmaksi tee.

En pelkää kuolemaa, Moni on nähnyt kuoleman rajan taakse esim. ollessaan hetken aikaa irti ruumiistaan auto-onnettomuuden jälkeen. Osa heistä kertoo käyneensä taivaassa konkreettisesti. Kirkkautta hohtava onnellinen paikka, josta ei halua pois. Enkeleitäkin he kertovat nähneensä. Sitten on myös niitä ihmisiä, jotka ovat nähneet myös sen ikävämmän ja kauhistuttavan paikan iankaikkisuudessa esim. yrittäessään itsemurhaa. Se on helvetti, joka on samalla tavalla iankaikkinen olotila niille, jotka eivät ole tunnustaneet Jeesusta Herraksi ja pyytäneet syntejään anteeksi.

Lynn Vincent on kirjoittanut hienon kirjan joka kertoo tositarinan sairaan pikkupojan taivaskokemuksesta. Kirjan suomenkielinen nimi on "Taivas on totta".

Vain usko Jeesukseen pelastaa ihmisen taivaaseen. Ihmisen sielu on kuolematon, vain kehykset kuolevat ja muuttuvat maaksi.

Nykymaailmassa ehkä suurin vinouma on siinä, että tukeudutaan kaikkeen ajalliseen, mutta katoavaan ja unohdetaan tyystin mikä meitä odottaa kuoleman jälkeen.

Synti on täällä elämässä suurin vihollisemme. Sitä pitää pelätä. Raamattu on Jumalan sanaa ja kertoo miten ihminen voi päästä sisälle Jumalan valtakuntaan.

Minä olen valmis kuolemaan ja luotan 100 % Jeesuksen sovitustyöhön minun syntieni tähden.

Joka epäilee vielä niin sanon, että ei kannata. Jumala rakastaa teitä, koska hän antoi elämän.

Lännen musiikkeja mieleswsä, Kenny Rogers, Johnny Cahsh, tuossa oikein Dixie sonf: https://www.youtube.com/watch?v=5OKdbc0DYpM

Olen useasti pohtinut kuolemaa ja olin siihen jo pitkälle valmistautunut vajaa vuosi sitten. Elämässäni moni asia oli mennyt solmuun.

Nyt jos vielä samanlainen tilanne tulisi eteeni, niin tänä päivänä keski-iän kynnyksellä olen valmis myös kuolemaan.

Mutta myös tilanteissa jos esimerkiksi hänen tai minulle tärkeän ja rakkaan henkilön elämä olisi riippuvainen minun toimenpiteistä, niin niissäkin tilanteissa olisin valmis kuolemaan.

Tämä mieheltä

Ei oo lapsia, että sen suhteen oisin valmis. Mutta pahasti toi kirjan kirjotus kesken. Se pitäs ensin saada valmiiks ja painoon ja sitten se vaikein että ihmiset pitää saada lukeen se. Se käsittelee niin tärkeetä asiaa, että käsityöopetusta kouluissa ja ammattikoulutusta ja työelämään siirtymistä. Siinä on semmonen jatkumo missä tutkimista riittää. Kolme asiaa kun ihmiset muistaa, niin hyvin menee. hyvin vointi tulee työstä, ruoka pellolta ja sähkö voimalaitoksesta. Meidän kunnassa meni työpaikat kiinni ja pellot pakettiin. Enää ei kannata kuin hautaustoimistot. Ja nyt kun kysyttiin että eikö tuota lämpökeskuksen generaattoria vois käynnistää uudestaan, kun noi sähkölaskut vaan nousee. niin energiayhtiö vastas että ei voi, kun käynnistäminen on niin kallista.

Ainakin niin kauan pitää elää että näkee Putinin kuoleman. Sitten katsellaan sen jälkeen hommaa uudestaan.

Vaikka heti😊

Tjaa'as? Enpä mä meinannut olla valmis, mutta kun lähtö tulee, niin ei siinä minun tietääkseni paljoa valmiuksia kyselläkään.

Elämässä ei muutenkaan kysellä liioin, että hei sinä, oletko valmis siihen, että sinulla alkaa tulla tälläinen ohutsuolen syöpä... tai voishan se olla vaikka yks altshaimer? Mikä laitetaan?

Ihminrn toki tykkää siitä, että voisi valmistautua kaikkeen, mutta silti kaikki tupsahtaa tulla yllättäin.

Joten se siitä...

Ehkä se, että hyväksyy sen, että mitä tahaansa voi tulla tänään, huomenna ja tulevaisuudessa, vois olla ihsn fiksua. Sit ei tartte laskeskella, että pitäiskö hypätä se bengihyppy tänään vai joskus, tai kysynkö mitä toi minusta miettii, vaiko enkö?

Hyvä kysymys. Uskon, että meillä on tämä yksi mahdollisuus, sen jälkeen ei ole mitään. Oma ja läheisten kuolema pelottaa ihan älyttömästi. Jos joku sanoo "ettei pelkää kuolemaa", niin en usko sitä. En toisaalta halua joutua haudatuksi kirkkomaahan, mutta uuniin joutuminen hyytää vielä enemmän.

Sain tänään tiedon erään entisen kollegan kuolemasta.
Näitä kuolinviestejä on tullut viime aikoina tosi paljon.

Läheiseni on myös kriittisessä tilassa.
Jatkuva ahdistuksen olotila on sairaan kuluttava. Pelko menettämisestä ravistelee vaikka sisimmässään tietää että sekin voi olla edessä.

En osaa sanoa mitä tunnen omasta kuolemastani.
Nämä läheiset ovat nyt tärkeimpiä.

"Ei aika itsessään mitään paranna
Suru on kohdattava, käsiteltävä, hyväksyttävä
Ja vielä opeteltava elämään
sen kanssa."

Lainaus netistä.

Hyvän yön toivotus.

🌾

Miksi maailman luonnollisinta asiaa pelkäätte? Kuolema on uusi syntymä. Kun sinä vaiheessa olemme tiedämme jo kaiken miljoonasti kokeneemme. Turhaa on pelko. Mutta joka elämässä on tarkoitus viisastua. Jossain kohtaa aika loppuu ja sitten voidaan katsoa mitä opimme ...

En mä nyt just ehtis. Ehkä sitten eläkkeellä kun elämä pysähtyy...

Valmis olen lähtemään. Niin pieni penis ettei kelpaa naisille ja muutenkin ruma. Ei ole elämisen arvoista elämää tämä. Sitten vielä joka paikassa korostetaan miten tärkeä munan koko on naisille. Sairas maailma enkä kuulu tänne. Seuraavassa elämässä sitten paremmin. Toivottavasti näille haukkujille karma kostaa ja syntyvät huonoilla geeneillä seuraavaan elämään. Sitten on minun vuoro nauraa teille.

reilu sata vuotiaana luulisin

HYVÄ Harraste sitten kuin isi-pappa kertoi että; höpöttelee tyttöjen kanssa jjotain kuun muuta ei oikein pysty :D

Olen täysin valmis kuolemaan. En vain kuole.

Sitten kun viranomainen antaa luvan.

Ihan milloin vaa jos kun lampun sammuttais !

Gubbe 74

Olen valmis luopumaan elämästä ja kuolemaan milloin vain. Asiani Yläkertaan kunnossa. Pervorehellisesti.
Kiitos elämästä ja ihmisistä.
Aina valmis.

ei pyxsty vrasstamssan kovin helposti jotain avaruuslentokoeita omaan käyttön

No kenetkös olit ajatellu tappaa kun tuollaisia kyselet olisit osoittanu kysymyksen sille ketä tarkoitat vai etkö olisi osannut henkilökohtaisesti muotoilla tuotakaan oikein ni olisi käyny niin että olisit saanu syytteen laittomasta uhkauksesta kenties se on kattos suomenkieli siitäkin kiva että pitäs aina ymmärtää mitä kirjoittaja tarkoittaa myöskin ihN kaikesta kun on turha yrittää edes vetää omia johtopäätöksiä varsinkaan jos ei itse ymmärrä että oma käytös vaikuttaa siihen miten muut itseä kohtelevat mu veikkaan et sun kaltaiselle asiaa on ihan turha yrittää tarkemmin selventää meni luultavasti sun ymmärryksen yli jo muutenkin

Mielummin en koskaan, mutta eihän sitä multa kysytä. Loppu tulee, kun päivät on täynnä, eikä siihen ole vastaansanomista.

aina valmis

Se tapahtuu, kun tapahtuu...