Sairastan 2-tyypin kaksisuuntaista mielialahäiriötä sekä uusiutuvaa masennusta. Toimin stressaavassa asiakastyössä, jossa täytyy olla vastavuoroisessa suhteessa asiakkaiden kanssa, sekä neuvotella/kokoustaa yhteistyöryhmien kanssa. Psykiatri kertoi että alani ei ole sairauteni vuoksi minulle sopiva. Itse koen myös niin, tää työ on yhtä helvettiä ja painajaista. Pelkään ja ahdistun sekä lamaannun työssäni, minulle sopisi vain täysin itsenäisesti tehtävä työ jossa en juurikaan joutuisi muiden kanssa tekemisiin. Teen työtäni vain palkan (kohtuullisen hyvä) takia, en minkään muun syyn vuoksi.
En tiedä mitä tekisin: irtisanoutuako? Karenssi siitä seurannee ennen ansiosidonnaista, vaan voiko esim. psykiatrin kirjoittamalla b-lausunnolla saada karenssista vapautuksen? Joka tapauksessa tämä tie alkaa olla kuljettu loppuun...
En tiedä mitä tekisin: irtisanoutuako? Karenssi siitä seurannee ennen ansiosidonnaista, vaan voiko esim. psykiatrin kirjoittamalla b-lausunnolla saada karenssista vapautuksen? Joka tapauksessa tämä tie alkaa olla kuljettu loppuun...
Vastaukset 8
Vanhimmat
napsahtaa, jos haluat ansiosidonnaiselle. Psykiatrin lausunto johtaa sairaslomaan, mikä ei voi olla päällekkäin ansiosidonnaisen kanssa. Näin minun käsitykseni mukaan. Kuulut ilmeisesti liittoon, kannattaa soittaa ja varmistaa vielä sieltä.
se psykiatrin B-lausunto, sillä saat kelasta sairauspäivärahaa ja se on ainakin yhtä suuri kuin ansiosidonnainen liitosta. Sitä maksetaan enimmäisaika, eli 300 päivää, joudut varmaankin toimittamaan noin neljän kuukauden välein kelaan kylläkin uuden B-lausunnon.
Sitten voit sairauden jatkuessa hakea työkyvöttömyyseläkettä/kuntoutustukea.
Tsemppiä sinulle, minulla juuri menossa sama prosessi.
Mulla on myös kaksisuuntainen... Todettiin vasta muutama kuukausi sitten. Millainen lääkitys sinulla on? Vai onko ollenkaan? Miten läheisesi on ottanut asian???
sanotaan ja meillä se päti sukuun. Oma perhe on ollut koko ajan tukena ja heidän kanssaan on pystynyt sairastamaan rauhassa, jos niin voi sanoa. Siskoni ei aluksi halunnut lainkaan ymmärtää, että minä olen sairastunut. Olin sairaalassa, kun puhelimessa hän sanoi, että lopeta tuo tekosairaus, nukut vain yön yli ja huomenna olet kunnossa. Eli hän oli kuin eri planeetalta. Vuosi meni ennen kuin saatiin välit kuntoon, eikä hän vieläkään mielellään puhu sairaudestani varsinkaan muiden kuullen. Hui, häpeä jos joku saa tietää.. Itseäni ei enää rassaa, mutta kyllä diagnoosi alkuun pysäytti. Alkuun oli lääkitys seroxat ja deprakine, nyt on seroxat, lito ja unilääkkeet, kun en saa unta iltaisin. Tämän kanssa selviää, mutta ei auta hoppuilla. Välillä aurinko paistaa oikein makeasti ja jaksaa nauttia elämisestä. Löysin äsken lenkillä ensimmäiset leskenlehdet. Hyvää jatkoa kaikille tasapuolisesti!
mielenkiinnosta kyselen mitä tarkoittaa 2-suuntainen mielialahäiriö? siis mitkä siinä ovat 'oireina' ?
mielialahäiriö jaksottuu kahdenlaisiin oireisiin maanisiin ja depressiivisiin. Miehillä sairaus alkaa useammin maanisella vaiheella, naisilla depressiosta. Maanista niinkuin depressiota on vielä eri asteista ja syvyistä tai voi olla sekamuotoinen jakso, jossa mielialat vaihtelee todella nopeasti maailmanvalloittajasta maailman murjomaan ahdituneeseen.
Maanisessa vaiheessa tulee tehtyä älyttömyyksiä taloudellisella rintamalla tai vaihtelee seksipartnereita tiuhaan tai rakastuu tulisesti...
Depressio on syvää ahdistusta ja on tutkittu, että maanisdepressiiviset ovat ahdistusvaiheessa enempi vaarassa itsemurhakandidaateiksi kuin "tavalliset" masentuneet. Ilmeisesti johtuu ääripäistä, kun elää huipulla ja putoaa syvälle.
Lääkkeillä ja terapialla näitä huippuja tasataan.
On hyvin vähän diagnosoituja tapauksia.
Kautta maailmanlaidan on ja tulee aina olemaan erilaisia ja erikoisia sukankuluttajia.
Näin miehissä kun naisissakin. Erilaisuuden pitäisi olla rikkautta.
Nämä erilaiset ihmiset eivät aina kestä tätä erilaisuuden paineita.
Minusta niin nuorten kuin vanhempienkin lääkehoito on jo nyt kääntynyt vahingoksi.
Pitäisi palata siihen vanhaan maaseutukultuuriin, jossa masentuneita ja muita
oireilevia pyrittiin ymmärtämään ihmisinä.
Pillerihoidon pitäisi olla se viimeinen keino.
Toki sekin tietysti päihdekäyttöä parempi.
ajattelin ennen, mutta oli annettava periksi ja ruvettava hoitamaan itseäni, jos halusin elää. Sairaus ei ole mukava erilaisuus tai leikki, jossa ollan vähän erilaisia kuin muut. Päihteitä en ole käyttänyt enkä halua käyttää, se ei ole vaihtoehto vaan tie uuten sairauteen vanhan lisäksi.