Onko tääl muita yksinäisiä jotka on vähä hukassa elämässä.? Ei ole parisuhdetta ja kavereita yhtään ja teistä tuntuu pahalle kun on yksin.
Onko muita yksinäisiä?
Anonyymi
351383
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 35
Vanhimmat
https://keskustelu.suomi24.fi/t/16987935/olen-yksin-ja-masentaa tossa ketjussa on yksi mies joka hakee kavereita.Teistä vois tulla kavereita jos annat hänelle mahdollisuuden.Hänellä on kyllä lyhyt pinna ja hakee kylläkin naista jota panna.
On ja tuntuu, että mäkin oon liian kauan jo vellonut itsesäälikierteessä ja valittamassa palstoilla jne.
Diagnooseista on tullut se, mihin hakeutuu...
Niin onko täälä muita yksinäisiä.? hiljasta meinaa olla
No aika perseestä tällänen elämä on.. mitä tässä voisi sanoa.ei auta ku olla yksin.
Tossa toisessa ketjussa on yksi allu joka hakee kavereita.Voisitko alkaa hänen kaverikseen.
Älä hyvä ihminen tyrkytä Allua kenellekään!
Siitäpä sellaisen riippakiven saa ettei paremmasta väliä!
Suututtanut oman veljensäkin joka ei halua olla missään tekemisissä, ja joku nainen joskus vuosia sitten joutui pyytämään oman veljensä apua että pääsi tästä Allusta eroon.
Veli oli uhannut hakata jos ei lopeta vainoamista, niin pahaksi oli mennyt. Lopettihan se, mutta vieläkin hokee tätä samaa asiaa kuinka ero tuli eikä naista löydy hänelle mistään eikä millään.
Tästä ihmisestä ei todellakaan ole kenellekään kaveriksi. Ripustautuu kuin iilimato jos lähelle päästää, ja melkein mahdoton päästä eroon. Psyykkisiä ongelmia.
Moikka!
Miten menee nykyään? Olen itse 21-vuotias mies Satakunnasta ja täysin samassa tilanteeessa kuin sinä. Olis meikäläiselle hyvä lisätä noita sosiaalisia piirejä.
No siinähän se.. pistä maili niin laitan viestiä?
Lopetin viikko sitten ryyppäämisen ja kaverit kaikkos saman tien.
Eli oisko taas alettava ottamaan kaljaa
Eikö olisi viisaampaa hakeutua toisenlaiseen terveempään seuraan?
Ystävät tuntevat toisensa vuosikymmenten ajan, ei jostain ohikulkijasta jonka kanssa vaihtaa pari sanaa tule ystävää.
En edes halua, ryyppykaverit on mulle perhe jota mulla ei ole. Me ymmärretään toisiamme koska samassa jamassa ollaan.
Ovathan hekin olleet ohikulkijoita elämässä Keiden kanssa olet tutustunut aiemmin pois tuollainen ennakkoluuloisuus
Onhan sinulla aviovaimosi! Hän on hyysännyt puolestasi 50 vuotta. Etkö lue häntä enää edes ihmiseksi?
Mä en lue sua ihmiseksi
Viesti 25.06 2021 04:25
Viestin päivitysajasta ja sisällöstä uskon tietäväni kuka olet.
Ihmisten Homo sukuun kuuluva nisäkäs. Kuuluu kädellisten Primates lahkon isojen ihmisapinoiden Hominidae heimoon. Lainaus Wikipediasta.
. tl.
Kyllä yksinäisiä on. Olen 18v mies Lahdesta ja olen yksinäinen. Ei oikein ollu mitään kavereita. Ei edes lapsuudessa.
Okei miksei?
On muita yksinäisiä. Olen 46v ja ollut nyt n. 10v yksinäinen. Tai ehkä olen ollut koko elämäni, mutta olen huomannut sen vasta menneinä vuosina. On ollut vaikea uskoa, että aiemmat ystävyyssuhteeni ovat olleet täysin yksipuolisia eli kaikki yhteinen tekeminen tapahtui vain minun aloitteestani. Poistuin myös somesta ja sen jälkeen olen ollut yhtä kuin kuollut. Ainoat ihmiset, joita näen, on 8 tuntia päivässä työkaverit, mutta he eivät ole ystäviäni. Olen ollut jopa parisuhteessa yksinäinen. Noin viimeiseen kolmeen vuoteen emme edes puhuneet toisillemme. Pääsin nyt irti siitä suhteesta, muutaman kuukauden asunut yksin, niin käytännössä ei tuntunut missään, koska olin ollut jo muutaman vuoden yksinäinen. Mutta nyt tämä yksinäisyys kulminoituu, kun elää yksin. Jonkin verran kämppiksen olemassaolo täytti aukkoja, vaikka minkään asteen fyysistä tai henkistä yhteyttä ei ollutkaan.
Mäki nään töissä ihmisiä. Muuten olen sitte ihan yksin ja alkanu jo tuntuu aika pahalta kun tää mulla jatkunu jo kohta 3 v.
Mä olen 49-v ja tavalla tai toisella olen aina ollut yksinäinen. Olen luonteeltani sosiaalinen ja herkkä.Ehkä vähän liian älykkö jaksamaan kaikenlaista höpöttelyä määrättömästi.Nyt viimeiset 7-v vieraalla pikkakunnalla huonossa parisuhteessa olen ollut ehkä yksinäisempi kuin ikinä. En aio jäädä tulee makaamaan,haen asuntoa Helsingistä.Siellä on edes ne valot kaduilla ja kauppojen kassat on ystävällisiä toisin kuin täällä jossa ei ole kumpaakaan.
Juu ainaski mussa tuntuu jatkuvasti pahalta.. ku ei tutustu niinku ihmisiin ja on vaa jatkuvasti yksin.. näkee pariskuntia tuola ja ihmettelee miksi on juuri tässä tilanteessa.. mitä teen väärin millanen mun pitäs olla että saisin kumppanin.
Ei se kumppani sitä yksinäisyyttä poista.Riippuu ihan persoonasta.Mulla on käytännössä aina ollut mies tai pari ja silti olen ajoittain tuntenut yksinäisyyttä.
Tuntuu että naiset vihaa tälläsiä ja nauraa tälläsille erilaisille yksinäisille masentuneille ihmisille.. se tuntuu pahalta.. pitäs olla tiettyä kastia että pääsee ees juttelee naiselle tai treffeille tai saisi kumppanin mahdollisesti.. semmosta se nykyää joo on.
En menis yleistämään,itse olen Nainen. Mutta ehkä ei kannata kauhean rikkinäisenä mennä itseään esittelemään,huolet karkottaa ihmisiä pois.Kukaan ei halua sekaantua mihinkään. Eli jos parisuhdetta etsit,neuvoisin varovasti ottamaan vaikka sellaisen harrastuksen joka piristää.Mulla toimii kävelylenkit. Ja sit kun koet olevasi pitistynyt niin lataa Tinder.Sieltä tulee kaikkea alapään juttua mutta seassa on Ihmisiä jos jaksaa selata. Ja pitää se ongelmat piilossa siihen asti että alkaa olla hyviä yhteisiä kokemuksia ja empatiaa.
Kuten sanoit Se vain tuntuu siltä että ei ne naura sinun pitää vain saada kohotettua itseluottamusta tiedän ettei se ole helppo mutta se on se avain
"Mäki nään töissä ihmisiä. Muuten olen sitte ihan yksin ja alkanu jo tuntuu aika pahalta kun tää mulla jatkunu jo kohta 3 v."
Allu, olet tätä samaa jauhanut täällä varmaan jo viisi vuotta ainakin. Ei mitään uutta.
En jaksa alkaa tässä kertoa taustoistasi, tiedät ne itse varsin hyvin.
Et ole syyttä suotta yksin, kyllä olet itse pitänyt huolen että ihmiset on kaikonneet ympäriltäsi, ja ne ns. kaverit joita oli, oli juoppoporukkaa josta itse lähdit lopulta.
Mieti käytöstäsi. Raivokohtaukset, naisiin kiinni käymiset, episodi vartijoitten kanssa kun riehuit. Aggressiivinen käytös, ihmisten solvaaminen ja haukkuminen jne.
Ihmetteltkö miksi kukaan ei halua olla lähelläsi?
Olet pian 37-vuotias aikuinen mies. Käytöksen pitäisi olla aikuisen käytöstä ja vastuu teoistaan pitäisi jo osata kantaa.
Tuon ikäisen ihmisen pitäisi jo kyetä katsomaan peiliin rehellisesti ja myöntämään itselleen missä on mennyt pahasti metsään. Sitten alkaa tosissaan korjaamaan käytöstään ja ottamaan se psykiatrinen apu vastaan jota on tarjotttu ja jota nytkin kuulemma saat.
Kasva aikuiseksi mies! Myös mieletäsi, ei pelkästään ruumiillisesti.
Halusin juoppokavereista eroon. Se oli mun oma päätös.
Sinäkö päätät Minkä ikäisenä kenenkin pitää toimia tietyllä tavalla kukin saa toimia ihan miten itse haluaa
Juuri niin teen ja käyn terapiassa ja töissä ja lopetin juomisen.
On. Minäkin. Kaverina kossuvichy. Kaikki menee aina. Juon tai en. Olin 20v raittiina niin että tiedän. Elämä on toivotonta, korttitalot ei kestä.
Mä oon pahoillani sun puolesta jos oikeesti olit 20v raittiina ja nyt vedät tota linjaa. Kaikki ei vaan ole elämän arvosia.
tarkoitaako yksinäisytenne ei suhdetta,kumpania? ilman parisuhdetta eletty jo 13 vuotta. Kirkolta saa diakoni kautta ystävä kun soitaa sille. Sama selatte punasen risti sivuja.saa sietä ystävän.Tai itse mennä kumankin ilmaseen kursiin ja alkaa ystäväksi yksiniselle kursin kautta.Mikä estää? Asukas talot,sinne mukaan vaan.Kuin selaate diakonisalitoksen sivuja.Otsikoista löydätte etsimänne ja aktiviteetiä.Kukaan ei teitä kotinne hae ja ei löydä tämä sivusto teitä.
Tuntuuhan se pahalta, kun ei ole parisuhdetta, eikä ystäviäkään. Ei ollut tuuria elämässä. Yksinäisyyteenkin tottuu, on vaikea enää tutustua uusiin ihmisiin, kun on pitkään yksin ollut. Tänä vuonna olisi ollut tarvetta ystävästä, mutt pakko pärjätä yksin. Mä en vaan osannut olla sellainen, ett olisin muille kelvannut, ei siinä sen kummempaa syytä yksinäisyyteen ole.
Saatanan pahaltahan tämä yksinäisyys tuntuu. Oikeastaan olen ollut yksin 50v. No koulussa oli sentään jotain kanssakäymistä.