Mitä olet elämässäsi kokenut tähän mennessä?
Jos joku kysyy vastaan et sinä.
Mitä haluat vielä kokea?
Ehkä rakastua voisi. Jos löytyy sellainen oikeanlainen.
Onko tavoitteita mitä haluat välttämättä saavuttaa?
On jotain, ne liittyy harrastuksiin.
Jos joku kysyy vastaan et sinä.
Mitä haluat vielä kokea?
Ehkä rakastua voisi. Jos löytyy sellainen oikeanlainen.
Onko tavoitteita mitä haluat välttämättä saavuttaa?
On jotain, ne liittyy harrastuksiin.
Vastaukset 50
Vanhimmat
Paras on vasta tulossa, näin uskon. Haaveissa muuttaa johonkin todella kauas pois, mieluusti ulkomaille.
Ajateltuani enemmän mitä minulla on lisäksesi, kuin mitä vielä haluaisin, elämä alkaa tuntumaan mukavammalta.
Harrastuksiin... jotain pientä lisää haaveissa.
Tähän mennessä parasta oli se, kun jätin juopon poikaystävän taakseni. Parasta on myös se, kun löysin kunnollisen miehen tässä keväällä. Hänen kanssaan elämää katson tästä eteenpäin.
Puhu pukille , jos sulal mies olisi niin täällä et sekuntiakaan olisi :D
Onkohan sillä perusteella sulla itselläsi sellaista, kun päivät pitkät menee tuntemattomille ihmisille vittuilussa? Eipä luonne kyllä viehättävyydellä ainakaan vakuuta.
Tulla parhaaksi versioksi itsestäni.
Voihan vit**, ei tuollaiseen oikein muuta osaa sanoa. Kasvakaa vähän.
Kasvaa ihmisenä.
Eipä taida löytyä päivityksiä tuohon sinun mallistoon...
Ei vielä, mutta se on kehityksen alla. Toivoisin yhden miehen apua uuden version kehittelyssä.
Taitaa paras olla vielä kokematta. Hänen kanssa peiton alla.
Seittämästaivas essoissa joskus.
seitsemän miehen kanssa...muistan :D
Eipä osaa mihinkään vastata yhtään mitään. Ei ole mitään hyvää kohdalle tullut. Ehkä haluaisin kokea ett jotain hyvääkin sattuis mun elämässä, vuosia ollut pelkkää surua ja murheita, epäonnistumisia. Ei ole mitään tavoitteitakaan, kun ei mihinkään ole mahdollisuuksia, elämä ja aika on mun osalta mennyt jo ohi.
Hei, lottovoitto kato!!!!! Tai eurojaskavoitto!!!!!!
Se olis melkonen ihme, jos lotossa edes voittais pikkusumman tai tuossa eurojackpotissakaan, never going to happen🤣🤣
no yhen kuulin just pohtivan, että olis jo liian vanha voittamaan jonku hillittömän summan, että se pännis ku sitä rahaa ei ollu sillon ku kaikki oli vielä edessä, siinä oli tarkemmmin ajateltuna pointtinsa siinäkin mietteessä
Totta. No, mä voisin helpottaa läheisteni elämää, auttamalla rahallisesti heitä. Voisin tehdä omista viimeisistä vuosista parempia, vois laittaa kotia kuntoon ja olis rahaa millä maksaa hoitopaikan maksut sitten kun se aika eteen tulee, nehän ei halpoja ole.
Mulle parasta on kotiavain.
Kyllä mä vastaan että parasta on koko mun eletty elämäni itkuineen ja nauruineen.
se kaikkein ehkä suurin opettajani joka mullisti mun elämäni, niin hyvässä kuin pahassa. Depressio jota sairastin yläasteelta nuoreen aikuisuuteen saakka.
Kärsimättömän ihmisen suurin piina. Pitkäaikaissairaus.
"Ole kärsivällinen, kyllä se aikanaan helpottaa. Muillakin on helpottanu. Sun pitää vaan uskoo siihen ja yrittää itsekin. Motivoitua yhteistyöhön"- niin tämä oli lause jota minulle jääräpäiselle murrosikäiselle hoitavat tahot toisteli, kun olin linnottautunut depression puolelle ja liputin " Ei tässä toivoa ole, haluan kuolla ja te ette sitä estä" -lippua käsissäni vuosia.
Nuo masennuksen täytteiset vuodet.. opettei eniten mulle maailmassani. Ensinnäkin se miten vaikeaa oli taitella omia tunteita vastaan. Masennus on kuitenkin tunteiden sairaus ja mun tunteet sanoi että toivo on mennyt, en halua enää yrittää. kaikki on epätoivoista ja sitä on koko elämäni kuolemaani saakka, väsyttää enkä jaksa tätä tuskaa sisälläni kantaa. Se on aivan liian valtaisaa. Hajoon palasiksi ja se repii riekaleiksi siäsältäni.. Joku toinen masentunu halveerasi hoitajaansa joka sanoi sille että "se on vain tunne".. mutta nyt sanon saman. Se on silti vain tunne mitä tunsin ja voin järjellä ja tahdolla päättää toimia tunnettani vastoin. Mun ei tarvitse tehdä niinkuin tunne käskee, Depression suurin oppi.
Kun masensi teininä otin heti jonkun terävän esineen ja viiltelin ranteitani, kun opin käsitteleen tunteitani teinkin toisin. Sammutin jonkun yön-Joutsenlaulun ja käänsin musan johonkin menevään pop-musaan ja lähdin lenkille,
Tai kun depressio sanoi että sua masentaa, väsyttää, ahdistaa, et halua herätä tähän päivään, nukun koko päivän eikä kiinnosta vaikka koulussa pitäis jo nyt istua ja luokanvalvoja on soittanu jo sata kertaa luuriini, koska olen vaarassa joutua käymään kursseja kokonaan uusiksi. Niin tunteistani huolimatta päätän nousta ylös ja lähteä kouluun. Tunne on vain tunne. Sen mukaan ei tarvi toimia.
Depressio opetti mulle myös paljon itsestäni. Harva ihminen tuntee itsensä läpikotaisin, tietäen mitä on ihan pahimmillaan ja mä todella tiedän. Kuoleman haluni teininä ollessa kovimmillaan pystyin ottaan ihan väkivallan käyttöön taistellessani tietäni kohti itsemurhaa. Potkin, purin, upotin kynteni käsiin jotka yritti estellä mua ja pitää paikallaan. Mä olen jääräpää ja kun päätän jotain tielleni ei tulla ja jos yritetään se on tappelu ja teininä olin vahvasti itsemurhan päättäny tekeväni. Se merkitsi mulle päätöstä sisäiseen tuskaani jota en meinaa kestää. Helpotusta kun ei tunne enää. Opin tietään millainen olen. Epätoivoinen ihminen pystyy uskomattomiin asioihin. Valehteleen silmiään räpäyttämättä, keksiin uskomattomia juonia saada tavoitteeseen tarvittavia tarvikkeita. Uskomattominta oli se miten sankarillisesti suoriuduin valehtelusta. Mä kävelin 100 tablettia vaarallisia tappavia lääkkeitä käsilaukussani läpi 6 aikuisen tarkastuksen ja jokainen arvaamattomuuteni ja itsemurha alttiuteni takia tenttas mua että eihän nyt sulla oo aikeita ja täytyykö taskus tarkistella? Mä pelkäsin silloin että joku äkkää mitä mulla on käsilaukussani sillä jos joku ois tehnyt tasku ja laukkutarkistuksen siellä olisi ollut 100kpl 100 mg truxaleja jotka pysäyttää sydämen kaikki otettuna kerralla. Se miten oon aina ajatellut etten osaa valehdella uskottavasti mutta vetelin tiukan paikan tullen 6 tilanteeni takia varpaillaan olevan aikuisen sihtien läpi valehdellen jokaiselle opettei mulle sen että kuka vaan pystyy valehteleen jopa minä jos kokee että se on tärkee juttu miksi sen tekee.
Se ilta olikin sitten aivan hirvee, kun mut löydettiin tokkuraisena ja asia valkeni että mun taskuni olisi pitänyt tarkistaa, Kaikki tavarai ja kaappimini pengottiin lompakkoo ja meikkipussia myöten. Silloiin opin sen että miltä tuntuu kun itsenäisyys viedään ja mikään ei ole yksityistä.
Depressiosta kuitenkin lopulta selvisin ja se olikin ja parhain asia, sillä kunnian otan itselleni. Mua ei parantanut lääkkeet, Mut paransi se että otin vastuun ja asenteeni muuttui. " Tää on mun sairaus, Mussa joten tää on kuin urheilusuoritus. Treeniohjelmaa, motivaatioo, toistoja, jääräpäisyyttä silloinkin kun ei huvittais.. omista tekemisistä ja päivittäisistä valinnoista se lähtee. tää on mun hommani nyt hoitaa tää pois musta"
Sillä se sit lähti elpyyn se sairaus. Jääräpää kun päätti että paranen niin paranin lopulta. Sinnikyys palkittiin
Ei kannata, Rakkaus on stressitila,.
Kiva että selvisit depressiosta!
Sellasta+se+elämä+on.+Pitkän+mustan+tunnelin+jälkeen+koitti+jälleen+päivänvalo.+Loputtoman+itkun+jälkeen+ilo+ja+kuolemanhalun+jälkeen+elämänhalu.+Sisältä+poistui+jokin+raskas+ahdistavan+painava+kivi+ja+tilalle+tuli+kevyt+vapautunut+olo.+Siltä+se+tuntui.
Mulla oli kerran vakaa aie vetää läheiseltä jääneet rauhoittavat tabletit, etsin niitä, en sitten löytänytkään niitä, jos olisin ne tuolloin löytänyt, olisin ottanut ne, olin niin pohjattoman väsynyt siinä tilanteessa, ei ollut poispääsyä. Ehkä ei ollut sitten mun aika vielä lähteä, olin jo aikasemminkin miettinyt eräällä sillalla, ett miltä tuntuis hypätä sinne veteen ja antaa vaan virran viedä mut pois kaikesta. Ehkä olen vaan nössö, roikun jostain syystä elämänlangasta kiinni vaikka ei ole mitään merkitystä. Ei mulla ole ketään edes joka surisi mua, ett siinäkään mielessä ei ole mitään väliä.
Ei se siltikään välttis onnistu vaikka oisit ne kipannut napaas. Itsellä murrosiässä ei ollut käsityksiä yliannostuksen vaaroista tai sitten en vaan enää välittänyt mistään, koska olin niin syvällä depression synkkyyden ja epätoivon kuilussa.
Itse otin pillereitä napaan useita eri yrityskertoja ja määrät alkoi varovaisesti tunnustellen noin 20-30 pilleristä. En tiedä varmaa lukumäärää. Se oli kourallinen ja mulla on pieni käsi joten mitä nyt mun käteen mahtui.. FAIL ja FAIL ja jälleen FAIL
Mulla alkoi semisti meneen hermo kun epäonnistumisia tuli ja epätoivo alkoi syveneen joten latasin 100-150 kpl pillereitä kerralla napaan ja ajattelin että mähän kuolen ja siitä ei keskustella.. mutta .. FAIL jälleen.
Muistan että silloin kyllä olin huonossa hapessa jo. Teholla mä hengailin silloin 3 päivää ja lasten vuodeosastolla sitten muistaakseni 3 lisäpäivää.
Se alkoi ärsyttään. Olin panostanu kaikkeni ja lyöny kaasun pohjiin ja ladannu sellasen määrän pillereitä napaan että mun ei pitänyt epäonnistua, mutta ....FAIL
Jääräpää kun olin ja murrosikäisenä vielä hyvin tietämätön riskeistä eikun uutta kierrosta kehiin. Sitten vaihdettiin lääkeryhmää ja sadan pillerin kerta-annoksilla jatkettiin.. ja jälleen FAIL
Ja kuten näkyy.. seuraavatkin yritykset epäonnistui, sillä edelleen elän.
Mulla ei edes ihan täyttä muistikuvaa kuin monta kertaa yritin kun en osannut antaa periksi ja luovuttaa, mutta leikin vaarallista leikkiä, sillä viimeisimmät kerrat oli tehdä musta ikuisiksi ajoiksi ns. jälkeen jääneen tai vammautuneen. Aivoni meinasi saada hapenpuutteen ja monen muun elintoiminnon takia vaurioita joiden takia olisin elossa pysynyt mutta en enää täysillä käyden. Ja niihin kertoihin kuului mm. rauhottavia lääkkeitä yksi paketillinen.
Se siis ei oo niin helppoo kun elokuvat näyttää. Nykyisin jopa hiukan huvittaa kun elokuvissa tulee kohtaus jossa joku ottaa lääkkeitä yliannoksen ja kupsahtaa teatraalisesti heti.. Elokuvateollisuus siistii ja nopeennuttaa hommaa. Oikeesti siinä menee tunteja ja oksennat ja meet tajuttomuus-kouristeluun.
osa vissiin ennen kuolemaa tai kuoleman jälkeen kakkii ja pissii housuihinkin eli elokuvat siistii hommaa naurettavan helpoksi jopa niin että mä en voi samaistua kohtauksiin vaikka käsittelee mulle hyvin kipeää aihetta. yleensä itken kun kolahtaa joku elokuvan juttu, mut tässä kohtaa menee niin fiktioksi ettei mee tunteisiin vaan vitsiksi
Mut tossa mun itsemurhan yrittelyssä tulee esille se miten luonteenpiirteeni, jotka on mulle ollut hyvin pitkälle hyödyksi masennuksesta toipumisessa oli ensin hyvin pitkälle jarruna samassa asiassa.
Murrosiässä en osannu ammentaa luonteeni ominaisuuksia itselleni hyödyksi, käänsin ne itseäni vastaan jolloin ne aiheutti hankaluuksia ja oli tappaa mut
Mulla oli määrätietoisuutta, sinnikkyyttä, mikään epäonnistuminen ei saanu mua lannistuun vaan nousin uuteen yritykseen ja yritin ottaa opiksi epäonnistumisesta ja parantaa suoritusta uudella yrittämällä. Otin selvää asioista. Hain pohjatietoa, tein tutkimustyötä jotta varmistan että uudella yrittämällä menee maaliin.
Kun nuoressa aikuisuudessa tajusin kääntää tuon kaiken voiman ja taidon elossa pysymiseen ja parantumiseen masennuksesta enkä itseni tappamiseen niin se nousu sieltä masennuksesta otti aivan järjettömän vauhdin. Se tapahtui nopeasti.
Luonne voi olla ihmisen ystävä tai vihollinen ja hidaste. Pitää vaan tehdä päätös kumpaa haluaa luonteenpiirteidensä itselleen olevan
Kyllä kannattaa. Rakkaus on parasta elämässä.
Se on koko maan päällä olemisen tarkoitus ja mahdottoman laaja käsite, mutta silti hyvin yksinkertainen asia.
Sitten mulla ei ollut tarkoitusta olla olemassa, kun ei rakkautta ikinä elämääni tullut.
Parasta on kun jätin pahat asiat ja ihmiset taakseni.
Hei, mulla ikäänkuin samat sävelet👍
Samma häärä hei , menin vain eteenpäin ja jotkut jäi asemalle bilettään.
Noh minä sille mitn voi.
Elämä pus
Parasta on lapseni, joiden kanssa herään aina eloon. Opettelen yhä lausetta " Rakastan sinua, suomeksi". Kuinka vaikeaa se voi olla?
Älä vaan sano et lapses on teinejä tai aikuisia ja olet napanuoralla vieläkin kiinni heissä takertuen itsenäistyviin lapsiisi
Anoppi joka sohlaa ja vierailee kutsumatta lastensa kotona ja arvostelee lapsiensa kumppanien osaamista huolehtia kodista ja lapsestasi
E-nainen paras on.
Sinäkin sen tiedät siis.
Haluan rakastua. Edellisestä kerrasta on kauan aikaa.
Niitä on niin paljon, että en mä pysty yhtä parasta sanomaan.
Jos saisi vapaana elää ilman yhtäkään johtajaa niin kiva olisi tai edes kuolla vapaana ihmisenä. Tarkoitan ettei yksikään johtaja tai lääkäri tai opettaja tule edes juttelemaan yhtään mitään tai yleensäkään näyttäydy. Johtajat ja muut saavat aina haluamansa minä en eli synnytettiin pelkäksi orjaksi.
Kun vaimoni tapasin ,nykyään lapsenlapsi tykkää kun soitan huuliharppua :)
Po
Haluaisin vääntää kättä hänen kanssaan. Vaikka hän on hoikka ja oppinut nainen, niin epäilen joutuvani koville vääntäessäni häntä vastaan.
Omaan itseen tutustuminen ja oppiminen tulemaan toimeen itsensä kanssa on ollut sekä pahinta ja parasta, sillä tiellä on ollut monia hidastavia tekijöitä ja väistämättä tullut mieleen kuinka erilainenkin voisin olla, erilaisella elämänkululla. Siis elämä muovannut minua ja siihen on ollut sopeutuminen. Ja parasta sekä pahinta on ollut myös ymmärtää kuinka hieno hyvä suhde toiseen ihmiseen olisi ollut ja ehkä voisi olla sitä vieläkin. Tavoitteet liittyvät hyvinvointiin ja rauhalliseen olotilaan, pysymiseen loitolla ympäristöistä, jotka eivät sovi itselle.
Kuulemma se elämä. Ei omakohtaista kokemusta.
Aika paljon on kertynyt kokemusta matkan varrella ja paljon on myös nähty elämää kummaltakin puolen niin hyvässä kuin pahassa.
Paljon on mitä haluan kokea hänen kanssaan...
Tavoitteeni on tehdä hänet tositosi onnelliseksi ja mitään muuta en toivo.
Rakkauden tunne tuo suurenmoinen on.
Tällaista on mukava lukea
Luotan sinuun
Hoidat tonttisi
Se antaa paljon voimaa, tuollainen ajattelu
Kiitos
Ja mukavaa päivää !!
Tottakai minä hoidan ne tonttini.
Kuka nyt kaatopaikalla haluaa asua 😂
Isokin tontti?
Annatko ohjeita hoitamiseen ja esimerkiksi työkalujen hankkimiseen että onnistuu.
Kaiken tarpeellisen oon kokenut. Ei oo mitään, mitä haluaisin tai tavoittelisin. Tykkäisin kyllä, jos kuolisin nyt heti.
Mutta et osannut kertoa mikä oli parasta,
Tietysti vaikea valita jos kokemuksia on paljon.
Kaiken tarvittavan. Yhden kanssa voisi reffeille lähteä. Mitään tavoitteita en ole asettanut korkeibtaan maton pesun tänä kesänä.