Tyttäremme s -64 joutui Keskusairaalan suljetulle psyk. osastolle erilaisten harhojen vuoksi.Me vanhemmat olemma ainoat läheiset, mutta emme saa minkäänlaista tietoa hänen sairaudestaan, sillä hän on kieltänyt tiedon antamisen , eikä salli vierailuja. Osaston henkilökunta kuuntelee huolemme, mutta eivät kerro mitään. Onko mitään keinoa, millä saadaan yhteys hoitohenkilöstöön, ja neuvoja, miten edetään hoitopolulla. Mielestämme hän ei enää pysty asumaan omassa osakkeessaan, kun luemme hänen harhaisia puhelinviestejään, joissa hän syyttää meitä sairaalaan joutumisestaan Tyttäremme on naimaton, ja me vanhemmat iäkkäitä, jotka haluaamme olla mukana hänen elämässään, ja hoitaa ihan käytännön asioissa, laskut esim. Hän ei anna minkäänlaisia apuja niiden hoitamiseen
Omaisten huoli
Anonyymi
1284
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Jos hän itse on sanonut, ettei halua yhteydenottoja, täytyy kunnioittaa sitä. Se oikeus on ihmisellä silloinkin kun on vakavassa henkisessä kriisissä, ja mahdollisesti saanut esim. psykoosidiagnoosin sen vuoksi.
Käytännön asioiden hoitoa varten sairaalassa pitäisi olla sosiaalityöntekijä tai muu, jonka kanssa potilaana oleva voi hoitaa asioitaan, esim. laskujenmaksun hoitoaikana.
Apu mitä psykiatrisissa sairaaloissa saa psykoottiseen mielentilaan jouduttuaan vaihtelee hyvin paljon sairaalasta riippuen. Joissain paikoissa kuten esim. Länsi-Lapissa ihmiset kuntoutuvat nopeastikin saadessaan riittävästi psykososiaalista tukea, muualla tavataan laittaa enemmänkin vain hirveästi lääkityksiä ja toivoa että potilas lamaantuu niistä niin että "järki palaa." Siitä on usein seurauksena - vaikka psykoosi poistuisikin - kroonikkopotilaan ura ja paljon fyysisiä haittoja terveydelle, niistä vahvoista aineista mitä joutuu (pakolla) käyttämään.
Toivotaan, että tyttärenne saa parasta mahdollista apua. Että häntä kuunnellaan, hänen tahtoaan ja itsemääräämistään kunnioitetaan, hän saa turvallisuudentunnetta ympärillään olevista ihmisistä ja että hänelle aukeaa tulevaisuudennäkymä joissa hän voi todeta kriisin vahvistaneen häntä.
Meidän vanhempien huoli on juuri siinä, ettemme tiedä hänen sairaudestaan mitään. Kukaan ei ole osastolta kysynyt meiltä mitään, vaikka siitä on tieto mennyt. Osaston toimiston sairaanhoitajat kuuntelevat, mutta mitään takeita ei ole, miten pyyntöihimme on suhtauduttu.. Tiedämme tyttäremme sairaushistorian jo vuosien ajalta, mutta ketään se ei tunnu kiinnostavan. Onko potilasasamies eräs vaihtoehto
Potilasasiamieheltä voi kysellä neuvoja, miten tilanteessa olisi mahdollista toimia.
Ihan käytännön asioiden hoidossa kannattaa ottaa yhteyttä sairaalan sosiaalitoimistoon. Sosiaalisten ongelmien hoidossa on liian usein viiveitä, eikä tieto kulje, joten "ulkopuolinenkin" voi tehdä huoli-ilmoituksen myös oman kunnan sosiaalitoimistolle
Laskut, vastikkeet yms. juoksevat asiat on saatava kuntoon vaikka sitten viranomaistuella. Tyttärellänne on oikeus sairaanakin jättäytyä omilleen ja kieltäytyä tiedonannoista tai kontakteista, mutta onhan hänellä oltava paikka, mihin palata.
Näköjään nyt psykoosissa olette hänelle mielestään hirviöitä, joten malttia ja kärsivällisyyttä tarvitaan.
Odotamme myös selvitystä siitä, pystyyhkö hän asumaan itsenäisesti omassa asunnossaan, kun toivottavasti joskus pääse pois. Toivottavasti lähdön lähestyessä me omaiset saadaan edes siitä tieto, kun muuta tietoa ei anneta. Paikka hänellä on mihin palata eli oma kaksio.
Onneksi me asutaan lähellä, ja avaimet sinne on, jotta posti ja muut asunnon toimet ovat hallinassa.
Outoa tosiaan on , että meiltä vanhemmilta ei ole mitään kyselty, vaikka oireet ovat olleet lievempänä useita vuosia. Nämä mielen ongelmat ovat siitä hankalia, että asianomainen ei tiedosta itse ongelmia. Hän on osannut kyllä tilata lääkäriajat ym, mutta ne ovat olleet muita juttuja kuin niitä, minkä vuoksi hän suljetulle osastolle joutunut. 112 vei hänet minun ohjaamana sairaalaan, kun isän kyyti ei kelvannut. Meille hän on kertonut, että hän on siellä verenpainon hoidon vuoksi, sen harvan kerraan, kun tytär on meille soittanut.
Sairaaloissa on yleensä jonkinlaiset kotiutushoitajat jotka pyrkivät järjestelemään asioita kotiin paluuta varten. Toivottavasti lähiomaiset saadaan mukaan edes siinä vaiheessa.
Apropoo oliko se Finfami järjestö tuttu?
Olen itse sairaanhoitaja mutta somaattisella puolella.
Meitä sitoo tiukka vaitiolovelvollisuus joka on kirjattu lakiin.
Tämä velvollisuus jatkuu vaikka työsuhde päättyisikin.
"Pitääkö hoitajan antaa omaiselle potilasasiakirjoja?
Potilastiedot on pidettävä salassa. Niitä ei saa luovuttaa sivulliselle ilman potilaan suostumusta tai luovuttamiseen oikeuttavaa lain säännöstä. Myös potilaan omaiset ovat sivullisia, eikä heillekään yleensä voida luovuttaa potilastietoja ilman potilaan suostumusta.
Jos potilasasiakirjoista kerrotaan tietoa, siitä on tehtävä merkintä potilasasiakirjoihin.
Luovutusmerkinnästä on käytävä ilmi
milloin ja mitä tietoja on luovutettu?
kenelle tietoja luovutettiin?
kuka luovutti?
Lisäksi pitää merkitä, onko potilas antanut kirjallisen vai suullisen luvan luovuttaa tietoja vai perustuuko luovutus lakiin tietojen antamisesta. Merkintä on tehtävä myös, jos potilas kieltää tietojen luovuttamisen.
Toimintayksikön johdon on huolehdittava, että yksikössä työskentelevät ovat perillä potilastietojen käsittelyyn liittyvistä menettelytavoista ja ohjeista.
Päivitetty 9.2.2021"
Niin ja joskus se joka näkee toiset mielisairaana, on mielisairain, mutta tervein pasiitetaan pakkohoitoon, kun kyse on voiman käytöstä ja toisen halveeraavasta tyranniasta.
Itse en missään olosuhteissa olisi tekemisissä omaisen kanssa joka hommaa vankilaa pahempaan ja erityisen traumatisoivaan paikkaan kuten mielisairaalat.on.
Näinhän se juurikaan ole, monenlaisia tapauksia joista suurinosa ei tiedä yhtikäs mitään. Terveen järjenjuoksun kyllä huomaa.
Voi kun se oliski niin helppoa että ihmisen vain jättäisi oman onnensa nojaan.
Hän on täysi ikäinen.Laki koskee itsemäärämisoikeudesta.Ette voi puutua hänen elämä,hoidot. Jos hän on edunvalvonassa ,siinä hänen etujavalvoo edunvalvoja.
Vanhemuus loppu kun lapsi täytää 18v- Eli tulee täysi ikäiseksi!Laskekaa irti.luokaa hyvä luotetava ystävyys suhde.Vaitoiolo velvolisuus koskee hoitohenkilökuntaa kaikialla,koska ihminen on yli 18v. Hänellä on itsemäärämisoikeus.Johon ette voi puuttua.