Hyveposeeraus ja viholliskuvien maalailu. Miksi?

Logiikka tässä on yksinkertainen: kun jokin taho rakentaa brändiään erilaisilla hyveillä, kuten antirasismi, feminismi, monikultturismi, kansainvälisyys jne. niin se nähdään valtamedian välityksellä taholta, joka ikään kuin edustaisi "hyvää ja fiksua". Kun tämä taho samalla maalailee muista viholliskuvia ja luovat ilmapiiriä, jossa ikään kuin muilla ei ole vastaavia hyveitä, syntyy suuressa yleisössä vinoutumia siitä, kuka on hyvä ja kuka on paha, kenen puoleen tulee kääntyä, keitä pitää vältellä. Mutta mikä jää tämän varjoon? Hyveposeeraajien todelliset motiivit ja moraali, sekä toiminnan laatu ja sen seuraukset. Kun tämä tulee kuitenkin esille julkisuudessa, hyveposeeraajalla on jo se turva, joka kertoo suurelle yleisölle, että vihollinen on aina pahempi. Ihmisellähän on taipumus valita kahdesta huonosta vaihtoehdosta se parempi. Ja mikä erittäin tärkeä asia unohtuu? Demokratia! Sitä ei osata ja uskalleta käyttää, jotta saadaan se kolmaskin vaihtoehto. Sellainen vaihtoehto, joka tuo odotetun positiivisen muutoksen, joka herättää näkemään ja tajuamaan, että meidän ei tarvitse tyytyä tähän tilanteeseen.

Kysymys kuuluu: miten vasemmiston kannattajat saadaan puhkaisemaan viha- ja valhekuplan? Äänestäjän välinpitämättömyys on "parasta" rakennusainetta valtahinkuisille ja moraaliköyhille pyrkyripoliitikoille. Sano jyrkkä EI vasemmistolaiselle rappiotilalle.