KOLn hallituksen jäsen Tiina Juujärvi kirjoitti, että Suomessa pitäisi panostaa erityisesti niihin, jotka opiskelevat vuotta tai puolta vuotta pidempään tutkintoa Suomessa riittävän maahanmuuton aikaansaamiseksi.
1990-luvun alusta paljon on viljelty käsitteitä "teknologia" ja "osaaja", koska laadukkuus on otettu kehitys- ja opetustoiminnan perusteeksi.
Käytännössä tämä on johtanut siihen, että aikaisemmin miltei melko tavanomainen oppiminen tai investoiminen on pitänyt kirjoittaa hakemuksissa erityisosaamiseksi, mikä onnistuu vain riittävän suuria, määrittelemättömiä ja väljiä hankkeita kokoamalla. Uskottavia korporaatiotarioita kirjoittavat yleensä vain rutinoituneimmat hakijat.
Sana erityisosaamisen pakko on levinnyt myös korkeakouluopiskeluun, vaikka työmarkkinoista johtuen alan kokemusta on monella 2000-luvun alussa ehkä vähemmän kuin 1980-luvun lopussa. Samoin mahdollisuudet saada riittävästi lopputyöohjausta lienevät suuren opiskelijamäärän vuoksi entistä rajallisemmat.
Osaaminen on loppujen lopuksi osaajatasolla yliopistoissa ja korkeakouluissa siitä kiinni, osaavatko professorit ja assistentit sekä sen jälkeen siitä, onko maassa enää muuta kuin tytäryhtiötalous, joka tuottaa halvemmalla automaation avulla tai joustavammin kuin Aasian maat.
Suomen ongelmat eivät liity niinkään väestön vanhenemiseen kuin suomalaisuuden käsittämiseen perinteiseksi itsepuolustautuvaksi fennomaniaksi. Miten suomalaiset ovat hyödyntäneet paluumuuton ja 37 000 venäjänkielistään? Monessako puolueessa on edes vähän näkyvillä paikoilla ulkomaalaisia? Miksi kukaan opettelisi suomen kielen, jos tulotaso ja elämännäkymät ovat heikommat kuin jossain länsimaassa?
Ihanuuksien ihmemaa voisi hankkia verrattain helposti omansa takaisin Ruotsista, Norjasta ja Saksasta, mutta siitä pitäisi maksaa.
EU:n sisämarkkina hävittää vähitellen länsieurooppalaisten maiden kesken kansallisuuskäsitteitä. Siihen olisi ehkä kulttuuri- ja sivistyspuolenkin varauduttava.
(Suomenmaa)
1990-luvun alusta paljon on viljelty käsitteitä "teknologia" ja "osaaja", koska laadukkuus on otettu kehitys- ja opetustoiminnan perusteeksi.
Käytännössä tämä on johtanut siihen, että aikaisemmin miltei melko tavanomainen oppiminen tai investoiminen on pitänyt kirjoittaa hakemuksissa erityisosaamiseksi, mikä onnistuu vain riittävän suuria, määrittelemättömiä ja väljiä hankkeita kokoamalla. Uskottavia korporaatiotarioita kirjoittavat yleensä vain rutinoituneimmat hakijat.
Sana erityisosaamisen pakko on levinnyt myös korkeakouluopiskeluun, vaikka työmarkkinoista johtuen alan kokemusta on monella 2000-luvun alussa ehkä vähemmän kuin 1980-luvun lopussa. Samoin mahdollisuudet saada riittävästi lopputyöohjausta lienevät suuren opiskelijamäärän vuoksi entistä rajallisemmat.
Osaaminen on loppujen lopuksi osaajatasolla yliopistoissa ja korkeakouluissa siitä kiinni, osaavatko professorit ja assistentit sekä sen jälkeen siitä, onko maassa enää muuta kuin tytäryhtiötalous, joka tuottaa halvemmalla automaation avulla tai joustavammin kuin Aasian maat.
Suomen ongelmat eivät liity niinkään väestön vanhenemiseen kuin suomalaisuuden käsittämiseen perinteiseksi itsepuolustautuvaksi fennomaniaksi. Miten suomalaiset ovat hyödyntäneet paluumuuton ja 37 000 venäjänkielistään? Monessako puolueessa on edes vähän näkyvillä paikoilla ulkomaalaisia? Miksi kukaan opettelisi suomen kielen, jos tulotaso ja elämännäkymät ovat heikommat kuin jossain länsimaassa?
Ihanuuksien ihmemaa voisi hankkia verrattain helposti omansa takaisin Ruotsista, Norjasta ja Saksasta, mutta siitä pitäisi maksaa.
EU:n sisämarkkina hävittää vähitellen länsieurooppalaisten maiden kesken kansallisuuskäsitteitä. Siihen olisi ehkä kulttuuri- ja sivistyspuolenkin varauduttava.
(Suomenmaa)
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.