Isäni 80v sai kolmisen viikkoa sitten Alzheimer diagnoosin. En edes tarkalleen tiedä missä vaiheessa sairaus menee mutta luulenpa että edetty aika pitkälle. Ensimmäiset viikot olleet harhojen sävyttämiä, ja isä sitä mieltä että joku yrittää myrkyttää hänet. No kukapa se muu olisi kun minä.. Erehdyin viime viikolla huomauttamaan vessakäynnin jälkeen että vessan voisi vetää.. Olin sitten paskan tärkeä. Illalla kävin töiden jälkeen moikkaamassa. Pääsin mökille rauhoittumaan niin soitti ja alkoi huutamaan miksen käynyt ja pidä hänestä huolta.. Perkeleen sävyttämä huuto jatkui kunnes löi luurin korvaan.
Mitenhän nopeasti..
Anonyymi
3196
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Sellaista se on...
Voimia sinulle!
On todella paljon vaikeampaa säilyttää kärsivällisyys kun kyseessä on oma isä tai äiti johon on itse tottunut turvaamaan, tulee tunteita että toinen kiusallaan tekee harmia.
Voin vinkkinä vain antaa että muista kun saat kuulla jotain ikävää häneltä , että nyt puhuu sairaus ,ei isäsi joka rakastaa sinua.
Oman äitini muistisairaus ei ole edennyt nopeasti ja välillä on ollut melkein selkeitä hetkiä.
Ongelmatilanteissa toimii huomion harhautus muihin asioihin, jankata ei kannata eikä järkeily.
Valtakirjat kannattaa tehdä vielä kun pystyy että sinä tai muu henkilö voi halutessanne hoitaa isäsi paperi ja raha-asiat kun hän ei enää pysty.
Ihanaa että olet hänen tukenaan, olkaa paljon yhdessä ja puhukaa, kysy mitä haluat kysyä kun vielä voit saada vastauksia.
Teillä voi olla vielä paljon hyviä hetkiä yhdessä, toivotan kaikkea hyvää!
"mutta luulenpa että edetty aika pitkälle"
voi voi, tuo on alkua vasta
Tulee vielä vaiheet:
-kaatuilu
-itsensä telominen muuten
-ympäristön vaarantaminen
-ihmisten unohtaminen
-asioiden unohtaminen
-vaipat
-liikuntakyvyttömyys
-ei pysty syömään itse
Ei välttämättä tossa järjestyksessä. Koitin vain muistella miten oman isäni kanssa meni.